Voi siisus mullon ollu pötsi kipeenä tässä viimiset pari tuntii. :P Toivottavasti ei oo vatsatautii. Keho kärsii, mutta mieli liitelee taas missä liiteleekään, olen aivan hullaantunut muutamista jutuista, yhdestä mielikuva-kuvittelusta (kentaurit, kentaurit!), ja hirnahtelin äsken tällekin:

http://www.youtube.com/watch?v=6-pmpgrYQgs

Siinä mainio katkelma hienosta leffasta: "Blazing Saddles", Lilly von Schtuppin sielukas esitys. :D

Huh, unelmat ja eskapistinen kirmaaminen mielikuvituksen ja haaveitten villiin salaiseen puutarhaan aiheuttavat välillä miltei rakastumisen tunteeseen verrattavan euforian. Vaikka pötsi onkin stanan kipee.

Tätä puolta musta ei kovin moni tiedä, ainakaan sen syvemmin. Olen paljon tunteellisempi, haaveellisempi ja lapsenomaisempi kuin uskallan antaa ymmärtääkään. Mun onnentunne voimistuu pahuksesti, kun kirjoitan näistä näin, julkisesti. Niin kuin kaikissa ihmisissä, mussakin on monenlaisia piirteitä, yllättäviäkin, vastakkaisiakin. Miksipä en yrittäisi antaa niiden kaikkien kukkien kukkia, mitä siinä muka loppujen lopuksi menettää? Elämä on lyhyt. Ja me kaikki ollaan niin erilaisia. Mikä menetys, jos kaikki tukahduttaa liekkinsä sinne vakan alle. Blaa blaa, mut kuitenkin. Nyt tarttis tulla isosti pierua tai paskaa, että sais tän vatsakivun pois. Tilulilulii!

P.S. Ai vitsi ihmiset osaa olla välillä mukavia, ihan ventovieraallekin. Sain niin ilahduttavan viestin eräältä hömpän kerääjältä, että en tiedä miten päin olisin... Iloa voi jakaa, laittaa eteenpäin. Antaa ja vastaanottaa. Onnellisuutta. Pieniä ystävällisiä tekoja. Voi jukran pujut, olen onnellinen.