Mun donan Mona Lisan hymyst hohtaa viha joka kykyyn/
nojaan kovas kiimas typyys, rekunstroit mun nenän lysyyn.
Sit kultalusikkasi kurkkuus asti ruuvaan kahvastaan/
piirrän päälläs hautapaikkas maahan: Ala kaivamaan!
Tyttösi häpee sua ja käskee lisää vauhtii/
sympatiani heräs, mun gatil tarjosi haulin.
Mun exä dumppas mut myös, ku sai itseteos kii/
vaik kahvast pidin kii leikates Hyvä Terveys- lehden puolalastonkuvii.
Ja mitä tule vihasoittoihin/
vihaan porilaista aksenttii, jolla sen ystävä jolkotti.
Siks mun ideoihin investoin, niin virheet eliminoin niil/
miinoihin ideologien kritisoinnit.
Idioottisukupolvi, kysyt "kuka?" patsaast Mannerheimistä/
mä raavin hetken päätä sit mä vastaan "Julle Ankanpää".
Nää vajaat nuoret sanavapaast sanast mallii ottaa/
suunnistaa Jokelaan "Jihaad, Nietszche!" ja tarttuvat sokkaan.
Taas sit viihde syyn ottaa, anarkistit saa oppaan/
jos haluu lobbaa, poskeen Kanervalt ottaa.
Ja jos mun sanat on totta, joudun oikeuteen kohta/
tai sit pääni viedään palkkiosta.
(Ja tästä kohtaa sivu revennyt craaaash)