30.5.2023, tiistai
–––––––––––––––

Taas mennään. Edellinen HSPB-kisa oli sen verran antoisa, että myös tähän lähdin suurella mielenkiinnolla – toki jahkailtuani ensin samplepakettien latausta useamman tunnin.

Niin, pakettien! Erona aiempiin kisoihin on tällä kertaa muun muassa se, että samplepaketteja tarjoiltiin osallistujille peräti kaksin kappalein. Paketeista ensimmäisen sisältöä saa käyttää miten tahtoo, kunhan ei luuppaa alle 50ms pätkiä, ja jälkimmäisen paketin samplet täytyy soitettaessa soittaa kokonaisuudessaan. Sääntötarkennuksen ajatuksena on kisan perustaneen Jamsterin mukaan pakottaa jälkimmäisen paketin äänet lähinnä lyömäsoittimiksi, mikä myös kuuluu sen sisällössä.

Kun viimein sain paketit auki, kävi nopeasti selväksi, että kisan nimestä huolimatta samplet olivat tällä kertaa poikkeuksellisen laadukkaita. Osa kuulosti jopa siltä, että ääni oli asioikseen taltioitu jonkinlaisella äänittimellä eikä esimerkiksi mikrofoniksi kytketyillä kuulokkeilla.

Paketista A paljastui jos jonkinlaista kenttä-äänitettä, paketista B juurikin niitä yksittäisiä iskuja ja sekalaisia rusahduksia.

Mutta mitäpä näistä lähteä tekemään?

Inspiraatio haki muotoaan suurimman osan päivästä. A-paketin seassa oli ehkä kanteleesta äänitetty plimskistä.wav, josta sain helposti eristettyä yksittäisen sävelen jopa ilman Melodynea. Sen viritettyäni ja särötettyäni ryhdyin tapailemaan uudella sähköpianollani jotain itseäni innostavaa, mutta päädyin harhailemaan lähinnä epäonnistumisesta toiseen.

Iltapäivän aallonpohjana innostuin peräjälkeen kahdesta melodiasta, joista ensimmäisen tajusin puolen tunnin fiilistelyn jälkeen vuosia sitten ensi kertaa soittamani Nietoksen päämelodiaksi ja jälkimmäisen Walking in the Airiksi. Toisin sanoen, oli tauon paikka.

Tajusin että tarvitsisin joka tapauksessa lisää soundeja, joten melodiat ja riffit voisivat aivan hyvin odottaa vielä jonkin aikaa. Tauon jälkeen käytin puolisen tuntia kaikkien edes etäisesti kiinnostavalta kuulostavien äänten siistimiseen. RX7:n Spectral Denoise ja kansallislinnut.wavin kohdalla Voice Denoise olivat kovassa käytössä. Sitten alkoi etsiminen.

Ensimmäinen läpimurto tapahtui, kun äkkäsin wowowowow.wavin, jossa on tallennettuna metallituolin lattialla raahaamisesta lähtevää ääntä, loppupuolelta liki puhtaan useamman sekunnin mittaisen siniaallon. Siitä syntyisi kohinaa suodattelemalla pohjasäveliä monille soittimille.

Seuraavaksi kävin miettimään, että mitä nyt ainakin haluaisin mukaan riippumatta siitä, millaisen kappaleen haluaisin tehdä, joten askartelin noin tunnissa generatiivisen atmomoottorin. Se pohjana toimivat muutamat lähteitään eristetyt kohinat sekä samainen wowowowow-siniaalto, jotka kulkevat kahden eri randomoijan läpi ensin kahteen ekvalisaattoriin, sitten säröön, kahteen reverbiin, uuteen ekvalisaattoriin ja lopuksi hienovaraiseen saturaattoriin. Hyvä atmo tuli, vaikka lopputulos onkin paikoin epävakaa. Saattaa myös olla jossain vaiheessa sekä konetehojen että kappaleen yhtenäisyyden kannalta parasta äänittää kappaleen atmoraita talteen, jotta lopullisen renderöinnin yhteydessä ei satu haavereita, jos moottori ei suostukaan käyttäytymään.

Samaisesta tuolin raahaamisesta lähti nopeasti muodostumaan myös varsin uskottava patarumpu, kun äkkäsin yhdessä narahduksessa kumakan salatransientin. Tein Morph EQ:lla nopean automoinnin, jonka kytkin Bitwigin Samplerin envelopeen ja pienellä säätämisellä ääni heräsi eloon. Samplasin lopputuloksen oktaavin matkalta ja jatkoin eteenpäin.

Kokeilin kappaleen bus-reverbiksi ensin Soundtoysin uudenkarheaa Superplatea, mutta kun se ahmaisi kertaheitolla puolet läppärini konetehoista, lensi se mäkeen hyvin nopeasti, vaikka sen soundista pidinkin. Korvasin sen uskollisella ValhallaPlatella, josta sain noin viidessä minuutissa irti Superplateakin miellyttävämmän soundin vain murto-osalla sen prosessorisyöppöydestä. Perusasiat alkoivat nyt olla kunnossa.

Seuraavaksi tein kaksi reilusti huonompaa perkussiota, jotka lensivät projektin Ö-mappiin hyvin nopeasti. Niistä ei tarvitse puhua. Välillä sampleja layeroidessa tulee tehtyä lähinnä sotkua, jos hakusessa ei ole mitään tiettyä, mutta se on ihan ok; välillä näin.

Uusi läpimurto tapahtui, kun kiinnitin huomioni kisan käsittäkseni ainoaan synteettiseen äänilähteeseen: A-paketin Hissi.wavin hissin saapumisäänimerkkiin. Vaikken saanutkaan sen kohinaa poistettua erityisen nätisti, soundi oli yhä sen verran tasainen, että siitä voisi varmasti ruuvata jotain kiinnostavaa. Ja ai että, mitä meninkään tekemään! Soundin kevyesti suodatettuani heitin sen perään ValhallaShimmerin ajatuksenani rakentaa siitä jonkinlainen eteerinen leadisoundi. Ja se kuulosti kyllä hyvältä, mutta halusin soundista muhkeamman, joten länttäsin päälle kevyen saturaattorin, minkä jälkeen menin sohaisemaan kultasuoneen, kun pikakelauksella kokeilemani delayn presetti sattuikin olemaan chorus, joka potkaisi hissiäänet mäkeen ja korvasi sen selkäytimessä asti tuntuvilla kesämuistoilla ja OTT:n Hallucinogen In Dub -levyn tunnelmilla.

Rupesin soittamaan soundia ja vain parissa minuutissa olin löytänyt doorisesta F-asteikosta vastauksen kysymykseeni siitä, mitä tällä kertaa tehtäisiin. Tällä kertaa tehdään – kaikista maailman tyylilajeista – pitkästä aikaa dubia!

Jonkinlainen ajatus lopputuloksesta lähti oitis kumahtelemaan päässäni. Tarvitsisin tavan konerumpusetin, tarvitsisin läjän hienovaraisesti psykedeelisiä efektejä, jämäkän ja tarpeen mukaan nopeastikin liikkuvan basson, voimakkaasti vaiheilevan leadin ja läjän atmosoundeja, jotka huokuisivat menetettyä kesää. Aloittaisin kappaleen kesäatmoilla, ehkä jonkinlaisella etäällä kaikuvalla melodialla, minkä jälkeen nostaisin mukaan koneatmon, -basson ja sitten pudottaisin mukaan ensimmäisen version rummuista. Mitä sen jälkeen tapahtuisi, se selviäisi aikanaan. Mutta siinä olisi kappaleen tarinan pohja, joka antaisi minulle suunnan.

Niin inspiroiva kuin uusi pädisoundini olikin, se kuulosti vielä melko kuraiselta käyttämieni delayn ja kaiun takia. Korvasin delay-chorukseni oikealla choruksella, mikä tehosti OTT-vaikutelmaa entisestään, minkä jälkeen alkoi sopivan reverbin etsintä. Arturian REV-Infinityssä muuten asiallinen soundi, mutta kaipasin siihen lisää luonnetta ja vähemmän käytettyjä prosessoritehoja. Vastaus löytyi parin jousi- ja laattakaikukokeilun jälkeen, mistäs muaaltakaan, kuin ValhallaSuperMassivesta. Rehellisesti digitaalinen sointi, jossa on kuitenkin valitusta algoritmista riippuen kosolti luonnetta.

Alkoi rumpukitin rakentelu. Wowowavin siniaaltoa pohjaksi, tuolin kirskahduksista ensimmäinen loppuosa virvelin kumahdukseksi, yksi plimskistä.wavin pienimmistä kilkahduksista metalliosaksi, Parvekkeen ovi.wavin loppuhäntä transientiksi ja wowowavin alun kohahdus takaperin soitettuna ylätaajuusalueen napsaukseksi. Koko roska päin KClip3:sta ja ValhallaDelaytä päälle. Tein sille dubeimman nauhadelayn, jonka olen pitkään aikaan tehnyt. Se kaipaa vielä jotain, mutta ensiksi tarvitsen oikean bassorummun.

Basari rakentui wowavin siniaallosta, squik.wavin ensimmäisestä iskusta, ja nopeasti sellaisenaan soitetusta kuitti.wavista, jotka ajoin aika lailla täysillä päin IHNY-2:sta ja naapurimaasta kotoisini olevan Klevgrändin Reampia. Se kuulostaa vielä aika räkäiseltä, mutta pohja on kuitenkin kunnossa.

Illan viimeisenä toimenani tein tabla2.wavilla itselleni placeholderin haikkakuviosta, joka soi päässäni, kun mietin, miltä haluaisin kappaleen grooven tuntuvan.

Kello on nyt sen verran paljon, että päivä voisi olla tässä, mutta alkuun on ainakin päästy! Tällä hetkellä kokonaisuus kuulostaa, no, juuri niin köppäiseltä kuin voi parissa tunnissa kasaan sohitun luonnoksen kuvitellakin kuulostavan, mutta potentiaalia tässä on vaikka kuinka. Kokonaisuus kaipaa kipeästi soundien hienosäätöä, oikeaa leadia ja etenkin tällä hetkellä tyhjyyttään ammottavien bassotaajuuksien täytettä, mutta se kuulostaa jo nyt siltä, että tätähän oikeasti fiilistelee!

Huomenna lisää.



31.5.2023, keskiviikko
––––––––––––––––––––

Leffapäivä! Tänään on käytettävissä vähemmän aikaa kuin eilen, koska viideltä pitää olla Itiksessä, ja jossain välissä pitäisi varmaan syödäkin. Mutta sain päivän kirjoitustyöt äsken alta, joten nyt voisi hetken musisoidakin.

Ensimmäiset fiilikset ovat aika lailla samanlaiset kuin eilen lopettaessa. Paljon on köppäisyyden seassa potentiaalia, mutta soundit pitää hioa kuntoon ennen kuin tästä suonsilmästä pääsee eteenpäin.

Hioin ensitöikseni vetonaulapädisoundini kuntoon: envelopet tarkemmiksi, chorukseen vielä 10% lisää kuivaa signaalia mukaan, SuperMassivesta 11% pois. Tämä on tarkkaa.

Seuraavana vuorossa oli virveli. Se oli muuten hyvä jo nyt, mutta ylempien keskitaajuuksien kohahdushan siitä puuttui kokonaan. Nappasin ykköstyökalukseni nopeasti muodostuneesta wowavista samaisen alkukohahduksen, jota nopeuttamalla tein virvelin ylänapseenkin, ja viritin sen uudelleen ylemmille keskitaajuuksille. Bitwigin oma saturaattori ja EQ+ perään, ja johan alkoi toimia. Kokonaisuus kuulosti nyt hieman epätarkalta, joten ruuvasin MIDI-synkatulla ShaperBoxilla häntää tarkemmaksi ja ekvalisoin sen kuntoon.

Osissa tekemisessä on muun mukavan muassa kivaa se, että virvelin eri osia voi ajaa reverb-busiin eri voimakkuuksilla. Siitä on tällä kertaa marginaalisesti hyötyä, mutta onpahan hyötyä kuitenkin.

Bassorummussa oli kyllä potentiaalia, mutta sen osatekijöiden suhteet olivat tuoreilla korvilla kuunneltuna aivan pielessä. Dub-basari ei voi kuulostaa siltä, että kuulija yritetään tappaa. Pudotin kokonaisuuden äänenvoimakkuutta ja laskin napseen voimakkuutta vain nostaakseni kokonaisuutta transient shaperilla. Muokkasin pohjataajuuksia uusiksi EQ+:lla, ajoin koko roskan nauha-asetuksille säädettyyn KClip3:een ja äkisti potkeessa alkoi olla sen verran järkeä, että oli basson suunnittelun paikka.

Tätä ei tarvinnut edes miettiä. Wowavin siniaalto Sampleriin ja soittelemaan. Tajusin kuitenkin nopeasti, että siniaaltosample ei ole syntikka. Liian nopeat nuotit napsahtelivat ja ensin testaamani särö vain pahensi tilannetta. Heivasin koko soundin mäkeen ja yritin uudestaan. Projektin ensimmäiset Kilohearts-työkalut löysivät viimein paikkansa, kun basso tarvitsi jykevöintiä. Rajasin bassosignaalin Multipassilla kahteen osaan: jakaja 131 hertsiin ja eteenpäin.

Basson alataajuudet eivät kaivanneet muuta kuin hieman tasoittelua, ja yksittäinen Dynamics riitti siihen hyvin. 131:sta hertsistä ylöspäin alkoi varsinainen säätö. Ensinnäkin tarvitsin lisää käsiteltävää ääntä, joten ajoin koko bassosoundin täysillä Faturatoriin, minkä jälkeen pudotin nyt joltain kantti- tai saha-aallolta kuulostavan kokonaisuuden ylätaajuuksille Nonlinear Filterin Warm-tilassa. Laitoin sekä cutoffin, resonancen että driven reagoimaan lyhykäiseen envelopeen ja soundi olisi voinut olla jo sillä valmis. Jotain kuitenkin puuttui tunnetasolla, joten lähdin kokeilemaan lisää.

Heitin Nonlinear Filterin perään Snap Heapin, jossa jaoin signaalin kahteen osaan: kuivaan ja efektiraitaan, joista jälkimmäiselle heitin Flangerin, mikä ratkaisi sävyongelman melkein heti. En kuitenkaan halunnut flangerin koskevan alataajuuksiin, joten leikkasin ne pois efektiraidalta yksinkertaisella Slice EQ:lla. Kun sen jälkeen lisäsin flangerin perään Dual Delayn, bassosoundi asettui kohdilleen.

Vanha metku bassolinjan rytmittämisestä toimi jälleen: soitin kuvion ensin yhdellä nuotilla, minkä jälkeen lähdin parantamaan groovea korottamalla muutamia nuotteja. Ja tässä kohtaa tapahtui jälleen pienimuotoinen läpimurto; Bitwig Studion MPE-ominaisuudet mahdollistavat tietenkin myös bassolinjojen pitch bendauksen suoraan nuottiviivastolta käsin, joten grooven fillit kohdilleen saadakseni minun ei tarvinnut soittaa edes liukuja uusiksi. Ensimmäisestä bassolinjasta oli kehkeytynyt tasainen, jykevä ja erinomaisesti haluamaani tunnelmaa tukeva. Ja äkisti kaikki toimi!

/Sähköpianoni/ löysi hetken päästä uuden elämän soittamalla pädille pieniä vastamelodian helkkeitä, ja kokonaisuus alkoi kuulostaa oikealta musiikilta.

Tarvitsisin seuraavaksi kunnolliset hihatit ja leadin, mutta kello tulee nyt puoli kolme, ja voisin suoraan sanottuna pitää tauon. Ensimmäisen osion looppi kuulostaa nyt oikeasti sen verran hyvältä, että jos saan kokonaisuuden toimimaan yhtä hyvin, voin olla tyytyväinen. Koska siis, moni asia ei tässä lopulta ole eri tavalla kuin jos olisin päätynyt tekemään biisiä ilman rajoitteita. Soundit voisivat toki olla parempia, mutta muuten olen tällä hetkellä varsin hyvilläni. Looppi myös kuulostaa huolestuttavasti sen verran hyvältä, että jos en nyt ota siihen etäisyyttä, jumahdan kuuntelemaan sitä pieneksi iäisyydeksi, enkä enää osaa nähdä, mitä tapahtuu sitä ennen tai sen jälkeen, ja biisi tarvitsee myös rakenteen!

Jos tunnelmaa hieman suunnittelee näin etukäteen, veikkaan että A-paketin Hauskuus.wavista ja kerrostetusta kansallislinnut.wavista löytyy ratkaisu kesätunnelmiin. Ja Hauskuus.wavia voisi yrittää rikkoa ensin hieman väliosiossa ja sitten tuhota sen täysin kappaleen outroon.

Tällä hetkellä en vielä osaa sanoa, kuinka pitkä biisistä on tulossa, mutta pahoin pelkään, että se huokuu ainakin päälle viisiminuuttisia tunnelmia kaikkine mielessäni näkemineni rakenteen polveiluineen, ehkä seitsemänkin, mutta sekin selviää aikanaan.

Vaan nyt! Suihku, syötävää ja ehkä jotain aivan muuta. Ja viideksi elokuviin. Toivottavasti Across the Spider-Verse on hyvä. Ensimmäinen on aivan suosikkejani animaatioelokuvien joukosta, ja vähän menisi jekutuksen puolelle, jos sanoisin, etten odottaisi tältä yhtikäs mitään.


klo 15:37
––––––––

Kuuntelin tässä inspiraatiota ruokkiessani OTT:n Hallucinogen In Dubia ja sellainen miete tuli, että tarvitsen niiden hihojen, efektien ja leadin lisäksi myös jonkin ohuenohuen pädisoundin sekä eritoten muutamia lisäperkussioita. Myös: virvelin kaveriksi voisi yrittää kyhätä rimshotin.

Kolme viikkoa alkaa äkisti näyttää hieman kiireiseltä, ellei musisoimaan ehdi joka päivä.



1.6.2023, torstai
–––––––––––––––

Across the Spider-Verse oli erittäin hyvä, ja vaikkei se aivan ensimmäisen osan mestarillisuuteen yltänytkään, odotan Beyond the Spider-Verseä suurella mielenkiinnolla.

Äänisuunnittelupuolelta mieleen jäi ajatus siitä, että voisin haluta myös tähän kappaleeseen mukaan lyhyesti soivan ja sitten kaikumaan jäävän arpeggion, joka kasvaa riffin loppua kohti esim. filtteriä avaamalla mutta myös ääntä muuten kehittämällä. Näkisin Phase Plantin luontevana ympäristönä tuollaisen rakentamiseen, vaikka PP:n arpeggiaattorin puute ei siinä autakaan.

Taajuus- ja vaihemodulaatio onnistuu siinä myös sampleilla vaivattomasti, joten jos saan pohjaäänen toimimaan, Phase Plant pystyy hoitamaan sen moduloinnin ja henkiin herättämisen, vaikkei pohjaääni olekaan synteettinen. Ja jos siitä ei tule tarpeeksi hyvä, filtterin liikuttelu ainakin onnistuu.

Olen kirjoitustöissä iltapäivään asti, mutta on kyllä sellainen olo, että sen jälkeen palailen biisin pariin.



3.6.2023, lauantai
––––––––––––––––

Eilinen meni jotenkin täysin ohi. Päässä pyöri kirjoituskuvioita, enkä saanut keskityttyä edes sen vertaa, että olisin saanut Bitwigiä auki hetkeksikään.

Yritetään tänään uudestaan. Voisi kokeilla rakentaa introa.


klo 12:54
––––––––

Päivän ensimmäisen tauon paikka. Intron rakentaminen onnistui aamupuhteena. Siitä tuli reippaasti psykedeelisempi kuin olin alun perin suunnitellut, eikä se vielä valmiskaan ole, mutta se tuntuu joka tapauksessa hyvältä tavalta aloittaa tämä kappale.

Seuraavaksi tarvitsen viimein sen haikkasoundin sekä kourallisen perkussioita, joilla johdatella kuuntelija kohti ensimmäistä bassolinjaa ja biisin yleispoljentoa.


klo 18:44
––––––––

En vieläkään jaksanut tehdä hihatia, mutta kaikkea muuta tuli näperreltyä. Ensinnäkin veezay antoi hyvän muistutuksen paremman kohinan tekemiseen: jos jokseenkin kohisevan samplen soittaa tarpeeksi monelta korkeudelta samanaikaisesti, no, kohinaahan siitä seuraa. Hieman saturoimalla ja ekvalisoimalla sain itselleni aikaiseksi varsin näppärät kohinat sekä monona että stereona. Kunhan viimein innostun hihateja tekemään, näistä on varmasti apua.

Heti ensitöikseni täydensin intron aaltosoundeja stereokohinahumahduksella, jota filtteröin hieman. Tällä yksinkertaisella lisäyksellä intro tuntuu sulautuvan varsin nätisti yhdeksi äänimaisemaksi.

Seuraavaksi aloin askarrella jonkinlaista leadia. Sen kanssa meni melko kauan aikaa, enkä ole lopputulokseen täysin tyytyväinen, mutta oikealla suunnalla se ainakin soi jo nyt.

Pieniä edistysaskelia tapahtui myös miksauspuolella. Huomasin nimittäin chorus-pädisoundini paranevan reippaasti, kun sen ajaa noin puoliteholla nauhasaturaattoria päin. Toisaalta, mikäpä ei? Oopperalaulu. Supersahat. Elokuvadialogi. Niin, melko moni asia oikeastaan.

Joo, perkussioita ja hihat täytyisi kyllä vähitellen väsätä.

Vaan nyt pää alkaa kyllä olla sen verran jumissa, ettei taida tänään enää lisämusisointi onnistua. Yritetään huomenna uudelleen.



5.6.2023, maanantai
–––––––––––––––––––

No nyt on hihateja! Leikkelin A-sampleista metallisimpia paloja ja käytin Bitwigin omaa Convolutionia lisäämään metallin helkettä iskuihin A- ja B-sampleilla. Vispilä.wav pääsi oikein asioikseen loistamaan impulssivasteen roolissa. Parilla oktaavilla korotettuna ja hieman kirkastettuna se toimi oikein hyvänä pohjana useammallekin hihaiskulle ja soi joka iskulla kokonaisuudessaan.

Kun yksi hihateista lopulta onnistui mieleiselläni tavalla, virittelin sen jokaisen nuotin huippuunsa Pitch-12-modulaattorilla, mikä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että nyt voin alkaa soittaa hihateja sisään haluamiini kohtiin.

Mutta se saa odottaa huomista, koska olen aivan puhki. Myös: menin ottamaan vastaan uuden työprojektin, koska edellisissä ei olekaan vielä tarpeeksi tekemistä. Hhhhhh.



6.6.2023, tiistai
––––––––––––––

Sain vaihteeksi nukuttua kunnolla, ja oli heti aamusta musisointifiilis, niin kävin hommiin.

Kaipaisin tomirummun tai pari täyttämään biisin ala-keskitaajuuksia rytmipuolella. Katsotaan, mitä näistä materiaaleista saisi aikaan. Ehkä sitä patarumpua voisi lyhentää ja käsitellä hieman.


klo 15:32
––––––––

Huhhhh, ensimmäisen biitin groove toimii viimein. Läjä perkussioita auttoi huomattavasti.

Nyt ruokaa ja aivoille jotain muuta tekemistä.



7.6.2023, keskiviikko
–––––––––––––––––––

Tajusin unohtaneeni tehdä mono-yhteensopivuustestauksen, ja rupesin töihin kauhunsekaisin tuntein. Perkussioiden tasot olivat hieman turhan alhaiset, mutta muuten kuulosti huojentavan hyvältä. Sivuille ei tunnu jääneen mitään korvaamattoman arvokasta, mitä nyt choruspädi hieman odotetustikin vaiheilee ja atmoista katoaa jonkin verran informaatiota.

Aikaa ei juurikaan ole, koska kohta täytyy lähteä kuuntelemaan orkesteria Kimmo G ja kelluva kivi, mutta olo on hieman sellainen, että huomenna voisi yrittää kehitellä myös tuonne bassopuolelle hieman stereoinformaatiota. Muuten soundi on hyvä, mutta bassossa ja bassorummun napseessa voisi olla jotain eloa myös sivuilla. Katsotaan.



8.6.2023, torstai
–––––––––––––––

Tänään tavoitteena olisi stereolisäysten ohella ruveta jatkamaan kappaleen rakennetta. Tiedän, työjärjestykseni on vähintään kyseenalainen, mutten kyennyt etenemään ennen kuin sain tehtyä käyttööni tarpeeksi suuren määrän soittimia.

Ajatuksenani olisi jatkaa ensimmäistä rytmiosiosta pieneen välihengähdykseen, jossa voisi esimerkiksi nostaa kaikki sillä hetkellä soivat delayt kiertämään hetkeksi keskenään, johdatella kierron aikana sisään uusi versio bassolinjasta ja jatkaa sitten biitillä.

Sen jälkeen voisi tulla väliosio, jossa alustaisin viimein sen choruspädin. Sitten mukaan uusilla rytmikuvioilla. Ehkä voisi yrittää parafraseerata choruspädin soittamaa sävelmää jollekin toiselle soittimelle, esim. liidille. Ja jos sellaisen keksin, jonkinlainen yllätyspyrähdys ennen loppua, sitten outro. Ja jos yllätystä ei synny, pelkkä outro.

Jos sitä lähtisi vaikka kokeilemaan.


Noin kolmea varttia myöhemmin
–––––––––––––––––––––––––––––––

Ei, ei tästä tule tänään mitään. Tiedän kyllä, mitä pitäisi tehdä, mutta minulla ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole energiaa kaikkeen siihen säätämiseen, mitä se vaatisi.

Tarvitsen tauon tästä projektista. Aikaa ei ole mitenkään ruhtinaallisesti, mutta huomaan ilmassa häilyvän selkeitä kyllästymisvaaran merkkejä. Siispä: tauko.



12.6.2023, maanantai
––––––––––––––––––––

Eiliset synttärit menivät mukavasti, ja muutenkin on tullut otettua iisisti. Ja tänään, kun töiden jälkeen palasin tämän biisiprojektin pariin, edistysaskelten sijaan otin pari harppausta.

Aivan alkuun tajusin, että tarvitsen ennen suvantoväliosiota jonkinlaisen huippukohdan, jonka päätin toteuttaa leadilla. Ja tauko oli tosiaan tehnyt terää, koska jo ensimmäinen yritykseni liidiriffiksi tai -melodiaksi onnistui niin hyvin, että se tulee siihen todennäköisesti myös jäämään.

Sen jälkeen kaavoitin kappaleen aikajanalle rakenteen muutoskohdat.

Ja kun rakenne alkoi näyttää vähän alle kuuden minuutin kokonaisuudelta, lätkin jälkimmäisen rytmiosion choruspädeineen päivineen paikoilleen.

Tein vielä hieman töitä kokonaisuuden efektoinnin parissa, ja päivän huippukohdat löytyivät, kun rupesin tekemään kokeiluja syntymäpäivälahjaksi itselleni päivittämälläni Arturian FX Collection 4:llä. Jätin 3:n väliin, koska sen tarjonta ei tuntunut riittävältä hintaan nähden, mutta yhdessä nelosversioon lisättyjen efektien kanssa samalla 99€ päivityshinnalla se kävi viimein kiinnostamaan.

Ensinnäkin, leadisoundini parani huomattavasti pienellä lisäsaturoinnilla, minkä jälkeen kaikki alkoi loksahdella kohdilleen, kun rupesin syöttämään eri signaaleja Fragmentsin bus-raidalle, jonka syötin edelleen ValhallaPlatelle. Säädin grainien koon 100ms päälle, jotta sääntörikkeitä ei tapahtuisi vahingossakaan, ja säädin soundia kunnes koko äänimaisema rupesi täyttymään myös ylempien keskitaajuuksien osalta.

Kuuntelen nyt päivän päätteeksi tekemääni renderiä, ja seuraavat asiat täytyy ainakin vielä tehdä:

Ensinnäkin ensimmäisen rytmiosion päättävä liidin voisi tuplata, koska siitä tuli todella kiva. Jos jälkimmäiseen vetoon lisäisi hieman sähköpianoa tai jotain muuta variaatiota, se tuskin kävisi tylsäksi.

Toiseksi myös outro voisi olla hieman pidempi. Siihen voisi heittää samaa alussa soivaa naurusamplea, mutta käsitellä sen jotenkin häiriintyneesti ja kaiuttaa täysin sohjoksi.

Kolmanneksi jälkimmäinen rytmiosio kaipaa nyt leadia. Pädi ja sähköpiano kyllä toimivat nätisti, mutta tällä hetkellä kappaleen päättävä kohokohta ei vielä tunnu varsinaiselta kohokohdalta.

Ja luonnollisesti väliosio kaipaa vielä reilusti täytettä.

Sen jälkeen kokonaisuuteen pitäisi vielä tehdä muutamat whooshit, riserit ja lisäillä sinne tänne hieman korvakarkkia.

Tänään rupesi ensimmäisen kerran tuntumaan siltä, että kyllä tästä valmis biisi tulee. Kerran tai pari on jo tehnyt mieli luovuttaa, mutta tänään ei siltä ole tuntunut kertaakaan. Täytyy vain jaksaa tehdä hieman joka päivä, niin jäljellä olevien seitsemän päivän pitäisi riittää.

Jos tällä kertaa varaisi viimeisen päivän suurimmaksi osaksi masteroinnille.

Mutta nyt, jotain muuta!



17.6.2023, lauantai
–––––––––––––––––

Nyt on pakko myöntää, että tuotantopäiväkirjan kirjoittaminen pääsi kuluneella viikolla unohtumaan. Biisiä olen kyllä työstänyt – se alkaa itse asiassa olla sovituksen osalta vähitellen valmis – mutta tekemisistäni raportointi vain jäi, osin kiireen mutta suurimmaksi osaksi hajamielisyyteni takia.

This week, I've been mostly eating – pad sounds!

Toisin sanoen, biisin monia tiloja on tullut täytettyä erinäisin kohinoin, hyminöin, viilloin ja helkähdyksin.

Tänään sain väliosion pädin viimein toimimaan, kun kuorrutin sinänsä aivan onnistuneen sointukulun yhdellä Bitwigin spektraaliefekteistä. Moduloin milloinkin kuultavien spektrikaistojen määrää fiilispohjalta huippukohtia korostaen ja lopuksi kaiuttaen. Lopputuloksena syntyi hieman useaa bandpass-suodinta muistuttava soundi, joka antoi väliosiolle juuri sen kaipailemaa psykedeelistä tunnelmaa.

Aloin myös vähitellen valmistella kokonaisuutta teknistä miksausta varten. Ensinnäkin kokonaisuus on livahtanut kuin varkain liian tunkkaiseksi. Osin kyse on siitä, millaisesta soundista tykkään, mutta ei kappaleen spektrin pitäisi aivan noin bassovoittoinenkaan olla. Jos saisi jostain studioaikaa, ongelman laajuuden voisi tarkistaa.

Kohta suuntaan jälleen elokuviin, mutta listataan ensiksi jäljellä olevat tekemistä kaipaavat asiat.

-Korvakarkki puuttuu vielä melkein täysin. Kaipaisin etenkin ylätaajuuksille vielä lisää helkettä, jota voisi ripotella sinne tänne kuin taikapölyä konsanaan.

-Ensimmäinen liidiosio on liian nopeasti ohi. Jos sen tuplaisi soitettua kuviota varioiden, ongelma ratkeaisi.

-Jälkimmäiselle huippukohdalle voisi tehdä ensimmäistä vastaavan pienen tauon. Se voisi tosin olla nopeampi, ikään kuin hämätä kuulijaa ja hypähtää sitten täydellä voimalla takaisin kuvioihin, tällä kertaa liidillä choruspädiä tuplaten. Voisi toimia oikein nätisti.

-Miksaus toimii nyt tunnepuolella aivan asiallisesti, mutta tekninen puoli on vielä hujan hajan. Jos aika vain riittää, haluaisin saada vähintään yleisgrooven tuntumaan hieman paremmalta. Dynamiikkaa voisi myös olla hieman vähemmän. Intro ja väliosio kuulostavat vielä turhankin hiljaisilta.

-Ja masteroinnille voisi yrittää tällä kertaa varata peräti yli tunnin. Ehdin projektin alussa haaveilla kokonaisesta päivästä, mutta se ei taida enää onnistua mitenkään.

Jatketaan tästä illemmalla.


klo 22:52
––––––––

Jospa tässä vielä hetken musisoisi. Vastoin kaikkia odotuksiani mulla on illan elokuvan jäljiltä inspiroitunut olo. Voisi yrittää pientä äänisuunnittelujippoa, jos vaikka saisi yläsävelhelkettä aikaiseksi.


18.6.2023, sunnuntai, 4:30
––––––––––––––––––––––––

Juu, se tuokio lähti sitten vähän hyppysistä.

Lisähelkettä en lopulta saanut aikaiseksi, mutta onnistuin tekemään varsin uskottavan supersahan, jonka pohjalta askartelin itselleni uuden stäbin loppuosiota varten.

Lisäksi sävelsin hieman lisää materiaalia sinne tänne. Ehkä olennaisimmat lisäykset olivat kuin kesämuistossa kaikuva haitaririffi, jonka rakensin timestretchatun leadisoundini pohjalta, ja väliosion nyt aloittava parafraseeraus choruspädin riffistä, jonka sain sopimaan vaiheileviin jousiini aika nätisti.

Ehkä olennaisin muutos on kuitenkin se, että lisäsin rakenteeseen noin minuutin verran materiaalia. Nyt kappale tuntuu viimein oikean mittaiselta. Tämä tarkoittaa toki sitä, että joudun rakentamaan hieman lisää materiaalia muun muassa rummuille ja perkussioille, jottei niiden kuunteleminen käy tylsäksi. Aiempi arvioni seitsemän minuutin rakenteesta alkaa tuntua koko ajan oikeammalta.

Myös: kun nostan leadin uudelleen mukaan kappaleen huippukohdassa, voisin ehkä kokeilla jonkinlaista variaatiota choruspädin riffiin tai sointiin. Yksi mieleen jo nyt noussut vaihtoehto olisi saksia se palasiksi trance gatella.

Foorumilla oli ilmassa kysymys siitä, antaisiko kappaleen tekemiseen viikon lisäaikaa. Omalla kohdallani tulevan viikon aikataulu on sen verran tiukka, että saa nyt nähdä, minkä verran siitä riittää musisointiin. Joka tapauksessa, ennen kuin lisäaika varmistuu, täytyy varautua henkisesti viimeistelemään kappale huomenna.

Alkaa näyttää todennäköiseltä, että jos lisäaikaa ei tule, kompromisseja joutuu tekemään.


klo 13:41
––––––––

Okei, kisan deadlinea on nyt virallisesti venytetty 25.6.2023 klo 23:59:59 asti.

Taidan pitää välipäivän tai pari ja tehdä jotain aivan muuta.



23.6.2023, perjantai – juhannusaatto
––––––––––––––––––––––––––––––––––

Kirjoitetaas välillä tätäkin! Edellisen merkinnän jälkeen biisiprojektin suhteen on tapahtunut parikin asiaa, vaikka enimmäkseen olen antanut sen vain olla, koska töitä on ollut liikaa.

Tiistaina kävin bze:n avustamana tarkistamassa miksaukseni Forge Soundin studiolla, jossa sain ilokseni todeta, ettei alustava kuulokemiksaukseni ollut aivan hakoteillä. Hieman se oli liian tumma, ja jotkin yksittäiset soundit olivat menneet ylikorostumaan, mutta kokonaisuus oli aivan kuuntelukelpoinen myös kaiuttimilla.

Tein tuokion aikana läjän muistiinpanoja, ja ylipäätään maaliviiva alkoi niiden myötä hahmottua. Ja koska tiesin, ettei työtä olisi enää valtavasti, päädyin käyttämään pari päivää muiden projektien parissa.

Ja tänään tuli vietettyä varsin ansioitunut musisointituokio, jonka aikana kappale tuntui viimein hitsautuvan yhteen.

Suurimmat harppaukset tapahtuivat äänisuunnittelupuolella: heti alkuun rakensin itselleni hissisoundista Melodynella saksimalla itselleni pienen arpeggion, jota filtteröin ja kaiuttelin Bitwigin puolella. Se on sen verran pieni, että se ei varsinaisesti vaadi huomiota itselleen, mutta juuri tarpeeksi merkittävä, jotta kuuntelukokemus tuntuu etenevän.

Arpeggion viimeisteltyäni rupesin mekaanisesti käymään läpi muistiinpanolistaani. Pari tuntia myöhemmin olin saanut korjattua oikeastaan kaikki itseäni Forgella vaivanneet seikat, ja rupesin askartelemaan whoosheja ja risereita Phase Plantin samplerilla. Suosittelen käyttämään tällaisten efektien tekemisessä soundia ohjaavia makronuppeja, joiden avulla kokonaisuuden voi viritellä tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan mittaiseksi.

Tarpeeksi kohahduksia ääniteltyäni rupesin änkemään niitä aikajanalle, minkä jälkeen totesin kappaleen olevan sen verran hyvällä mallilla, että uskaltaisin lopetella tältä päivältä.

Huomenna voisi viimein hioa liidin soittamat melodiat valmiiksi, kokeilla yli jääneiden perkussioiden sovittamista väliosion nostatukseen, yrittää rakentaa jonkinlaisen crashin. Ja ehkä, jos siltä tuntuu, aloittaa kappaleen lopullisen miksauksen.

Tavoitteena olisi, että masteroinnille jäisi oikeasti hieman enemmän aikaa kuin viimeksi, koska tähän kappaleeseen on tullut myös laitettua enemmän ajatusta, ja olisi sääli, jos pakka hajoaisi loppusuoralla.

Joka tapauksessa, riippumatta lopputuloksen laadusta, valmista on tulossa.



24.6.2023, lauantai – juhannus
––––––––––––––––––––––––––––

Eihän tässä suunnitelmia juhannukseksi ollut, mutta täällä sitä ruuvaillaan huonoja sampleja!

Ei vaan, tämä tuntuu tällä hetkellä juuri siltä, mitä haluankin tehdä.

Suuri osa iltapäivästä meni viimeisen pädisoundin tekemiseen. Plimskistästä venytetty versio pääsi vielä kerran loistamaan tässäkin yhteydessä. Filtteröin, ekvalisoin ja vaiheistin sitä, minkä jälkeen tarpeeksi pitkien envelopejen ja bus-reverbiin täysillä ajaminen riitti itseäni miellyttävään jälkeen. Kruunasin kokonaisuuden vielä hiuksenhienolla Leslie-emulaatiolla, ja nyt se sopii ainakin omasta mielestäni kokonaisuuteen ja sitä edeltäneiden pädien keskuuteen.

Sen jälkeen hioin arpeggion kohdilleen. Olin epähuomiossa päästänyt alkuperäiseen arpeggiolinjaan C#:n, joka ei F-dooriseen kuulu, mikä selitti siinä alitajunnassa ajoittain vaivanneen "jonkin".

Kappale kuulostaa nyt muuten valmiilta miksaukseen, mutta yksi asia puuttuu vielä. On nimittäin viimein koittanut aika äänittää pääliidille jatketta. Tätä on tullut vitkuteltua jo aivan liian kauan, ja nyt se on kirjaimellisesti viimeinen jäljellä oleva asia, joka minun pitää hoitaa, jotta saan kappaleen valmiiksi.

Mutta ensin ruokaa, sitten liidi. Mikään järjen äänihän ei tänne tule estämään minua jahkailemasta!



25.6.2023, sunnuntai – deadlinepäivä, klo 1.11
–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Biisi on nyt pientä säätöä vaille valmis. Haluan vielä muokata lopun liidimelodiaa parilla haamunuotilla, korjata sen ensimmäisen nuotin feidauksen ja tummentaa ensimmäisiä arpeggiosoundeja hitusen verran.

Nämä ovat asioita, jotka voin aivan ongelmitta hoitaa myös yöunien jälkeen.

Sen jälkeen miksaus. Raidat tuntuvat olevan melko hyvässä jamassa, mitä nyt joitain raitoja voisi panoroida hieman enemmän sivuille, ja virveliä voisi vielä hienosäätää. Mutta tunnetason miksaus tuntuu tällä hetkellä oikealta. Ehkä jotkin udelmat voisivat käydä väliosiossa hieman kovemmalla, mutta se on myös nopeasti korjattu.

Ja lopuksi masterointi. Aikaa on, mutta se pitänee jakaa niin, että sitä riittää tarpeeksi muutaman eri version tekemiselle. Pidän kyllä kappaleen tämänhetkisestä soundista, mutta siltä varalta, että innostun esimerkiksi jostain raskaammasta saturaatiosta, vertailulle pitää myös olla tilaa.

Olen nyt myös varma kappaleen nimestä. Se on Sunshine Lost. Viimeisen viikon aikana MNotepadiin lisäämistäni ehdotuksista yksikään ei ole noussut edes etäisesti samalle tasolle. Se on tiivis, se on monimerkityksellinen, se viestii suoraan tarinasta, se sopii biisiin ja Miltonin kautta sen voi ajatella intertekstuaaliseksikin.

Se se on.

Pitää myös muistaa kirjoittaa kappaleen kuvaus ajoissa. Kunhan muistan kiittää Jamsteria, veezayta ja bze:tä, niin olennaisimmat asiat lienee sillä katettu.

Huh, onpahan ollut projekti. Tämän jälkeen lähtee kyllä hyvin nopeasti jokin kevyempi biisiprojekti tulille.


klo 11:57
––––––––

Kuuntelin kappaleen uudelleen niin kajareilla kuin kuulokkeillakin ja tein vielä parit pienet muutokset. Lopun melodia rullaa nyt, arpeggiot eivät ala liian kirkkaina ja rytmisoitinten panorointi tuntuu täysin sopivalta.

Biisi taitaa oikeasti olla valmis miksaukseen. Ennen sitä täytyy tehdä hetki töitä, mutta loppu häämöttää.

Kokonaista päivää ei nyt masteroinnille jäänyt, mutta ainakin illan voin siihen ongelmitta käyttää. Jos kuudelta pääsisi masterointihommiin, olisin aivan tyytyväinen.


klo 17:39
––––––––

Miksaus on valmis!

Suuren suuria ongelmia ei prosessin aikana oikeastaan ilmaantunut, vaan sain mieleiseni soundin aikaiseksi suurimmaksi osaksi saturaation ja dynaamisten ekvalisaattorien yhdistelmällä. Varsinainen vaikea osuus, eli tunnetason miksaus, oli jo suurimmaksi osaksi tehty, mitä nyt jouduin hölläämään lopun hihattien äänenvoimakkuuden nousua hieman.

Ehkä suurimmat murheet koituivat virvelin sävystä, joka ei vain meinannut asettua kohdilleen.

Huvittavimpana yksityiskohtana huomasin vahingossa soittaneeni loppuhuipennukseen yhden bassorummun ja virvelin samaan aikaan, mikä paljastui vasta gain stagingia tarkistellessani. Se ei kuitenkaan onneksi ollut mitään, mitä nopea uusien raitojen renderöinti ei olisi korjannut.

Seuraavaksi voisin lepuuttaa korviani hetkisen ja käydä sillä välin kappalekuvausten kimppuun.


klo 18:36
––––––––

Ensimmäinen mastervedos on valmis, ja parin testikuuntelun perusteella se kuulostaa kyllä aivan riittävältä.

Tarvitsen kipeästi taukoa, mutten oikein malttaisi levätäkään.

En ole aivan varma, miten kliini master tälle olisi mahdollista tehdä, mutta sitä voisi yrittää seuraavaksi. Jotenkin tuntuu, että tämän kuuluukin soida hieman säröisesti.

Katsotaan.


klo 21:48
––––––––

Päivitin huvikseni artistisivuni ulkoasua. Katsotaas sitten sitä uuden masterin mahdollisuutta.



26.6.2023, maanantai, klo 00:02
–––––––––––––––––––––––––––––

Ehdin. Aikaa jäi ruhtinaalliset kolme minuuttia. Miksi pitää aina jättää näin hilkulle!

Viime hetken muutoksina piti vielä mennä sörkkimään alun haikkoja hiljemmälle Soothe 2:lla. Onneksi on tuollainen työkalu olemassa, koska aika ei olisi riittänyt tarkempien automaatioiden tekemiseen mitenkään.

Mutta niin, miten päädyin jälleen kerran tällaiseen loppukirikaaokseen?

No, kuuntelin raakamasteria sen kansikuvaa askarrellessani ja jossain kohtaa minua alkoi vaivata, miten hiljaisella se lopulta oli. Eipä siinä, pumppasin masterlimitteriin neljä desibeliä lisää tehoja, mikä johti suoraan siihen, että virveli hajosi palasiksi. Aikaa oli tässä kohtaa jäljellä noin puolitoista tuntia.

Eipä auttanut muu kuin kääriä hihat ja ruveta äkkiä sörkkimään virveliin tasapainoa mixdown-tiedostosta käsin. Uuden miksauksen tekeminen niin pienessä ajassa oli poissa laskuista, joten sillä mentiin, mitä oli tarjolla. Pientä luovaa dynaamista ekvalisointia ja klipperiä hyödyntämällä homma onnistui lopulta noin kymmenessä minuutissa, mutta aikaa oli jäljellä niin vähän, että jännitys äityi ahdistukseksi siitä, olinko mennyt tuhoamaan biisini dynamiikan.

Nnn'eihätää; veezay sattui olemaan langoilla, ja tarjoutui testikuuntelijaksi. Muutamalla kuuntelulla selvittelimme sekä liian hiljaisen väliosion että edellä mainitun hihatin äänenvoimakkuuden.

Ja, no, niin siinä vain kävi, että valmista oikeasti tuli.

Kuuntelen kappeletta luupilla ja olen siihen edelleen hyvin tyytyväinen. Samalla koen syvää huojennusta siitä, että kaikki järjestyi kuin järjestyikin. Vielä kolme päivää sitten päässä pyöri voimakas ajatus luovuttamisesta. Väsymys saman kokonaisuuden kuuntelemiseen oli ottaa vallan ADHD-aivostani, mutta onneksi onnistuin lauantai-iltana löytämään uutta virtaa, jonka voimin sain rullattua maaliviivan yli ajoissa.

Katharsis. Sehän se. Ei edes etäisesti pisin projektini, ei työläin, mutta pitkästä aikaa sain valmiiksi asti kappaleen, jonka tein ihan vain omaksi ilokseni, ihan vain itselleni.

Olen sen sanonut aiemminkin, ja samaa tulen varmasti toistelemaan vielä useammankin kerran, mutten voi olla painottamatta sitä, miten hyviä harjoittelumahdollisuuksia tällaiset leikkimieliset kisat tarjoavat.

Ensinnäkin, vähemmän erinomaisten samplejen käsittelyä joutuu välillä tekemään, jos äänihommissa työskentelee aktiivisesti - etenkin pienemmillä budjeteilla. Ja jotta materiaalista voi saada jotain irti, on hyvä opetella erilaisia menetelmiä niiden käsittelemiseen, jottei aika kulu ylimääräiseen ihmettelyyn.

Toiseksi, tällaisessa kisassa on mahdollista kokeilla hyvin matalalla kynnyksellä jotain, mitä ei välttämättä olisi muuten tullut tehneeksi. Olen joskus vuosia sitten kokeillut tehdä dubia pariinkin otteeseen, mutta innostus laantui nopeasti syystä tai toisesta.

Mistä päästään kolmanteen ja viimeiseen huomiooni: kyllästyn keskeneräisiin kappaleisiini todella helposti.

Jos minulla ei syystä tai toisesta ole poikkeuksellisen voimakasta motivaatiota jotain projektiani kohtaan, se jää hyvin herkästi - todennäköisestikin - kesken. Ja se on jotain, missä olen todennut deadlinejen auttavan paremmin kuin oikeastaan minkään muun asian. Olipa kyse sitten työnantajan sanelemasta aikarajasta tai Mikserin keskustelufoorumilla järjestetystä kilpailusta, deadlinet auttavat reikäpäätäni tekemään töitä tavoitteideni eteen silloinkin, kun niiden olisi ilman ulkoista virikettä antanut vain vaipua unhoon.

Täytyy vähitellen ruveta lopettelemaan, mutta ei tähän voi oikein muuta sanoa kuin että olipahan kiva projekti! Kuuntelijoiden antama alustava kritiikki on ollut erittäin myönteistä, ja huomaan itsekin lähinnä pyörittäväni kappaletta täysin tyytyväisenä kerta toisensa jälkeen.

Kiitos ensiksi kanssakilpailijoille! En malta odottaa, että pääsen kuuntelemaan, mitä olette noista näiden viikkojen aikan turhankin tutuiksi tulleista sampleista sorvanneet.

Seuraavaksi lämpimät kiitokseni veezaylle, joka kolmisen viikkoa sitten muistutti minua siitä, että jos kohinaa soittaa usealta eri korkeudelta, siitähän seuraa ennen kaikkea lisää kohinaa. Ehkä sitäkin olennaisemmin veezay kuitenkin auttoi minua deadlinen lähestyessä tarjoamalla kuunteluapuaan ja palautetta loppumetreillä. Oli huojentavaa päästää kappale käsistään hieman luottavaisemmin mielin kuin jos sen olisi joutunut tekemään vain oman arvionsa pohjalta.

Erityiskiitos bze:lle, joka antoi minun kuunnella kappaleeni raakileversion studiollaan ja tarjosi siitä useita arvokkaita huomioita. Noiden palautteiden pohjalta oli helpompi hahmottaa, mitkä kohdat tarvitsivat vielä lisää työstöä, ja mitkä osa-alueet saattoi jo jättää sikseen.

Lopuksi vielä hyvin erityinen kiitos Jamsterille, joka kilpailun meille järjesti. Kuten jo aiemmin totesin, samplet olivat tällä kertaa poikkeuksellisenkin laadukkaat olematta kuitenkaan liian hyvälaatuisia kilpailusarjan tyyliin. Mitä tarkoitan tällä, on se, että tottahan ne kohisivat, suhisivat ja poksahtelivat, mutta kaiken sen seassa oli tarjolla kattaus hyvinkin monipuolisia ja kiinnostavia ääniä, joita luovasti käyttämällä saattoi saada aikaiseksi vaikka minkälaista mekkalaa.

Nyt huomaan vitkuttelevani kirjoittamisen lopettamista, kuten välillä käy, kun kirjoittamaan pääsen, mutta on tullut aika viimeistellä tämä tuotantopäiväkirja.

Olen aika lailla kaiken sanottavani sanonut, mutta yhden haluan vielä sanoa.

Tämä ei ole ollut viime aikoina minkäänlainen itsestäänselvyys, mutta tämä yö tuntuu onnelliselta. Olen vilpittömästi onnellinen siitä, että biisi tuli valmiiksi ja onnistui niin kuin toivoin. Toki, hioa olisi jälleen voinut vaikka kuinka, mutta tärkeämpää on oppia työskentelemään nopeammin, varmemmin ja saada projekteja valmiiksi.

Sunshine Lost saattaa kertoa menetetystä kesästä, mutta omamme jatkuu vielä. Ei ole myöhäistä tehdä sillä jotain merkityksellistä - esimerkiksi toista projektia.

Ja viimein: sinä. Hei sinä.

Jos jotenkin päädyit lukemaan tänne asti, kiitos että lukemaan päädyit ja kiitos että lukemaan jäit.

Rauhaa ja rakkautta.