Joskus sitä huomaa kuinka pieni yksi ihminen on tässä maailmassa. Yksin ei voi vaikuttaa kovinkaan moneen asiaan ja harvoin löytää toista aivan samanlaista, jonka kanssa jo voisi vaikuttaa.
Mitä me oikeastaan edes teemme täällä? Onko meillä jokin tarkoitus vai olemmeko vain jonkun näkymättömän voiman pelinappuloita? Mistä tiedämme ettei kukaan kirjoita elämäämme?
Joskus tulee olo, että tekisi mieli puhua jollekulle, mutta kuka jaksaa todellisuudessa kuunnella asioita, joista ei ole varmaa tietoa. Yleensä meitä kiinnostavat vain faktat ja sellaiset asiat, jotka koskevat läheisesti itseä. Joskus tulee kuunneltua liikaa muiden ongelmia ja huomaa, että itsellä on samoja ongelmia, mutta ei vaan jaksa puhua niistä. Erittäin väsyttävää on kuunnella muiden ongelmia, jos haluaisi puhua omista ongelmista. Mitä jos me kaikki puhuisimme koko ajan omista ongelmistamme niin mihin maailma menisi? Maailma olisi täynnä pienen pieniä ongelmia, jotka eivät edes ole ongelmia suurten ongelmien vieressä. Jos kaikki ajattelisivat muita ei ongelmia olisi. Emme ainakaan huomaisi niitä, koska ne eivät haittaisi meitä, koska meillä olisi toisemme.