Go on vallan mielenkiintoinen peli. Siinä esitetään näennäisesti hyvin yksinkertainen pelillinen pohja, josta voi lähteä kehittämään asemaansa käytännössä yhtä useaan suuntaan, kuin ihmiskunnan jäseniltä löytyy eri mielikuvituksia. Mustat kivet ja valkeat kivet taistelevat elinaikanaan liikkumatta neliön muotoisella rajatulla laudalla alueen hallinnasta, sekä ryhmien elämästä ja kuolemasta, vuorotellen yksittäisiä kiviä lisäten. Lähin vertauskuva läntisessä kulttuurissa lienee shakki, mutta sekin osottautuu lähemmässä tutkinnassa varsin kaukaiseksi sukulaiseksi lautapelien evoluutiossa.

Normaalikokoinen Go-lauta on noin nelinkertainen shakkilautaan verrattuna. Lisäksi tyhjällä laudalla voi kiven asettaa mihin tahansa ruutuun, mikä kasvattaa eri siirtovaihtoehtojen määrän välittömästi taivaisiin. Ensimmäisen siirron järjestelmällinen selvittäminen nykyaikaisella supertietokoneella - kaikki mahdolliset variaatiot läpikäyden - olisi normaalilla 19x19 pelilaudalla niin suuri urakka, että universumimme tämänhetkinen ikä on pienempi kuin ensimmäisen siirron laskemiseen tarvittava aika. Puhutaan niin suurista luvuista, että ihmisaivoilla ei missään tapauksessa ole kapasiteettia pelin kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Useat maailman vahvimmista Go:n ammattipelaajista ovat aikojen kuluessa todenneet julkisuudessa, etteivät oikeastaan edes ymmärrä koko peliä kunnolla.

Lyhyt sääntökatsaus ja esittely: Kaikki pelinappulat ovat samanmuotoisia noin sormenpään kokoisia pyöreitä ja litteitä kiviä, jaettuna mustiin ja valkoisiin väreihin. Pelialustana toimii tasaisesti piirretty ruudukko, joka yleisimmin esiintyy 19x19 kokoisena. Kivet asetetaan yksi per vuoro ruudukon risteyksiin, musta aloittaen ensimmäisestä siirrosta. Laudalle asetettu kivi pysyy paikallaan pelin loppuun asti, mikäli se ei kuole. Kivet kuolevat, mikäli ne ympäröidään kokonaan; Kiven tai ryhmän kuolema määritellään kliinisesti sen vapauksien perusteella.

Keskelle tyhjää lautaa asetettu kivi sisältää ruudukossa neljä vapautta, yksi sen kaikilla eri puolilla. Mikäli vastustajan kivi asetetaan kosketukseen tämän ensimmäisen kiven kanssa, on sillä enää kolme vapautta. Mikäli vastustajan kivet ympäröivät tämän edellämainitun yksittäisen kiven samaan tapaan välittömässä kosketuksessa neljältä eri puolelta, loppuvat vapaudet kesken ja kivi kuolee. Useampi kivi voi olla samassa ryhmässä ja erimuotoisissa ketjuissa tai muissa rakennelmissa, ne kaikki silti poistetaan laudalta välittömästi kun vapaudet loppuvat kesken.

Pelkästään tämän perusteella voisi luulla Go:ta liiankin hektiseksi peliksi, mutta toinen varsinainen sääntö ja sen yksinkertaisempi sovellus muuttavat pelin luonnetta radikaalisti: Kiveä ei saa asettaa laudalle niin, että se kuolisi välittömästi.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli onnistuu ympäröimään ruutuja omilla kivillään, ei vastustaja saa enää pelata niihin. Näitä yksittäisiä ympäröityjä ruutuja - tai jopa pieniä alueplänttejä muodoista riippuen - kutsutaan silmiksi. Yksi silmä ei kuitenkaan vielä takaa mitään. Mikäli vastustaja ympäröi koko yksisilmäisen ryhmän kivillään, voi hän seuraavaksi pelata silmän paikalle tappaen koko ryhmän. Tämä siirto ei ole enää laiton vastustajalle, vaikka se pelataan silmään, sillä siirron jälkeen toinen ryhmä poistetaan kokonaisuudessaan laudalta.

Tärkeä pelillinen seikka on kaksi silmää. Vaikka ryhmä olisi kokonaan ympäröity joka puolelta, ei vastustaja voi ikinä tappaa kaksisilmäistä ryhmää, koska yksiruutuiseen silmään pelatut siirrot ovat aina laittomia, mikäli ne eivät välittömästi tapa ryhmää.

Silmät antavat vahvuutta ryhmälle. Voidaan pelata rohkeammin kauempana omasta kaksisilmäisestä ryhmästä, sillä se ei tule kuolemaan ilman, että itse tuhoaisi omat silmänsä. Vaikka joutuisi leikatuksi erilleen vahvasta ryhmästä, on silti järkyttävästi turvallisempaa pelata, kun toinen puolikas ryhmästä onkin jo elossa.

Varsin suuressa osassa pelistä, myöhäisestä alkupelistä aina pitkälle loppupeliin asti, nämä silmäasiat muodostavat pelaajien harmaita aivosoluja rassaavia ongelmia. Halutaan pelata joka puolelle ja valloittaa kaikki, mutta tämä ei onnistu huteralla pohjalla, missä jokainen kivi on heikko lenkki. Halutaan varmistaa potentiaalia muodostaa kaksi silmää mikäli tarve ja vaara iskee, mutta näin halutaan tehdä mahdollisimman vähillä kivillä ja monipuolisilla, kaikenlaisiin hyökkäysyrityksiin mukautuvilla kivimuodoilla. Olettaen tietysti, ettei jompikumpi pelaajista yhtäkkiä tee jonkinlaista selvää mokaa. Nämä ratkaisevatkin pelin kovin, kovin useasti...

Shakkipelaajien piiristä tulee tietysti mainita mielenkiintoinen lausahdus E. Laskerin, nyt jo edesmenneen shakin entisen maailmanmestarin suusta. Hän totesi tyhjentävästi "The rules of go are so elegant, organic and rigorously logical that if intelligent life forms exist elsewhere in the universe, they almost certainly play go."