Tänään huomattiin, että joku riemun idiootti, ääliö, järjenköyhä paskiainen on käynyt pöllimässä meidän terassilta kaksi muovista puutarhatuolia ja pöydän. Niillä tosin oli jo ikää jotain 14 vuotta, mutta ketuttaa se silti. Niinkuin autoon, voi ihminen kiintyä myös puutarhakalusteisiin. Kuinka monet iloiset illanistujaiset (selvinpäin tietysti) sen pöydän ääressä ehdittiinkään viettää. On harmittanut niin paljon ettei duuneista (nettiradiotunnareiden tekeminen) tahdo tulla mitään. Miksi ihmiset ovat toisilleen niin pahoja? Miksei edes omalla kotipihalla mikään ole turvassa? Elättelen kauhukuvia ja muistelen aikaa jolloin muuan muovikassi sisältönään kylpytakki ja pikkuhousut ilmestyi säännöllisesti silloisen kotioveni taakse. Hulluja on joka lähtöön, minä olen vain yksi heistä.