Np. H4Z - Missed Calls

Tein taas iskuja Mikserissä. Kävin kommentoimassa biisejä. Tänään kommentoin kolmea: acidia ja paria kasarivivahteista teosta, poppia ja electronicaa. Yksi noista oli jopa kornilla tavalla hyväkin. Kih. Kasaripoweria. /,,/ Kasin sille annoin, muut jäivät ilman numeroa. Mun kasini ovat "hyviä" kuten koulussakin jaettavat kasit, mutta monet jakavat kasien sijaan ysejä ja kymppejä, vaikka kommentoivatkin samaan syssyyn kuinka "tää ei ollu kyl ihan mun juttu..." Haha. Ihmeen hyvät pisteet biisille, joka ei kelvannut... Mä oon varmaan aika tiukkis noita, kun annan kasin ja pidän sitä hyvänä numerona, vaikka monet muut antavat sen vain huonoille biiseille. Kaipa ne sitten koulussa ovat kaseja kokeista saaneet, kun ovat tehneet yhden tehtävän kymmenestä oikein... Aina ei voi ymmärtää ihmisten logiikkaa. Ei vaan voi.

Np. Haamubiitaaja - Yksinäinen kulkija

Jännää miten ihmisen näkemykset muuttuvat kokemuksen myötä. Otetaan esimerkiksi tämä Mikseri ja tapa, jolla arvostelen, kuuntelen ja kommentoin biisejä. Kun aloitin urani mikseriläisenä, olin aivan tohkeissani kaikesta siitä musiikista, jota oli tarjolla. Oli mitä genreä vain. Oli genrejä, joista en ollut koskaan kuullutkaan, ja löydän sellaisia vielä tänäkin päivänä. Oli aivan mahtavaa heittäytyä niin suuren palvelun syövereihin. Ja sai kommentoidakin! Kaikillahan on joku mielipide biisistä, jonka he kuulevat radiossa, TV-mainoksessa tai jossain konsertissa. En aiemmin kokenut tarvetta pukea noita ajatuksiani tekstiksi, mutta Mikseri rohkaisi siihen, ja huvittavaa kyllä olen ajoittain sen jälkeen jopa harmitellut, etten voi kommentoida radiobiisejä jollekin sivulle heti kuuntelun jälkeen. :D

Kommentointiinkin VOI jäädä koukkuun. Mä jäin, mutta lopulta huomasin toistavani itseäni, kun en mitään uutta keksinyt, vaikka tarve ilmaista itseäni ja tuottaa muille iloa olikin edelleen vahva. Kommentoin kaikkia biisejä samankaltaisin termein, ja vaikkei sitä muut olisikaan huomanneet, itseäni se häiritsi ja pidin usean kuukauden tauon kommentoimatta ainuttakaan biisiä. Nyt huomaan parantuneeni pakkotoistosta ja voin taas hyvillä mielin kertoa ajatuksiani toisten tekeleistä. Ja se tuntuu hyvältä!

Niin, alussa kommentoin kuin kuka tahansa nyyppä: muutamalla lyhyellä lauseella, jotka eivät syventyneet yhtään mihinkään. Ne kuvasivat vain sitä ensimmäistä tunnetta, jonka biisistä sain. Nykyään häpeän noita kommentteja ja olen muutamaan suosikkiini käynytkin heittämässä paremman analyysin. Tiedän miten paskat kommentit sieppaavat artisteja. Ketä kiinnostaa kuulla, että että biisi on "vitun jees!" tai "vitun paska!"? En ole törmännyt edes yhteen ainoaan, joka olisi noita kehunut. Sääli, että miinusten poisto-ominaisuus riistettiin ihmisiltä...

Arvostelun kanssa kävi hieman samoin. Annoin liian löysin perustein monta ysiä. Kymppejä olen jakanut aika vähän, mutta ysejä löytyy ihan massiivisen soittolistallisen verran. Nykyään en iske jokaiselle biisille arvosanaa, sillä se numero itsessään ei kerro ollenkaan niin paljon kuin kommentti, joka on ajatuksella kirjoitettu. Aina en edes tiedä minkä numeron antaisin, sillä osa biiseistä antaa niin ristiriitaisia viestejä tajuntaani. En yksinkertaisesti saa niistä otetta.

Nykyään on helpompaa erottaa ammattilaiset amatööreistä, mutta koska en itse ole säveltäjä enkä tee mitään muutakaan musiikillisesti luovaa, en tiedä tekniikka-asioista kuin niitä ihan raaimpia faktoja. Onneksi tuttavapiirissä on musantekijöitä, jotka mielellään valistavat, kun tekee mieli kuulla infoa erinäisistä asioista ja termeistä. Heiltä olen oppinut pirusti juttuja, vaikka olenkin edelleen ihan tampio. :p

Muodostan siis mielipiteeni tunteen, en tekniikan perusteella. Tosin koitan parhaani mukaan tarkkailla myös biisin rakennetta ja kaikkia sen pieniä osasia, jotka joko toimivat tai eivät toimi. Niiden perusteella sitten kommentoin ja päätän onko kappale uuden kuuntelun arvoinen. Ja tarkennettakoon vielä, etten koskaan kommentoi biisejä vain yhden kuuntelun perusteella. Kuuntelen loopilla sitä niin kauan, että saan tarpeeksi ajatuksia kasaan. Toiset biisit eivät montaa kierrosta vaadi, sillä ne synnyttävät ajatuksia kuin itsestään. Ne ovat niitä parhaita hetkiä. Kaksi luovaa alaa kohtaa ja muuttuu kokonaisuudeksi: tekstiksi, jota voi lukea kuunnellen siihen sopivaa musiikkia.

Mulle kommentin kirjoittaminen ei ole pätemistä ja halua kerätä statusta. Se on sitä puhdasta äänioikeuden käyttöä. Saa sanoa mitä haluaa ja tietää, että vastapuolta jopa kiinnostaa kuulla ne mielipiteeni. Hyvä mieli jokaiselle. Amatöörikin voi kritiikillään potkia toista amatööriä eteenpäin. Pelkät kehut kun eivät aina ole hyväksi. Pitää olla munaa sanoa myös ne negatiiviset asiat. Mikseriinhän ei nimittäin olla tultu mielistelemään, vaan kuuntelemaan, kommentoimaan ja nauttimaan tuoreesta musiikista, jota bisnesmiehet eivät ole vielä ehtineet pilata!

Np. k42 - A Tear In The Wind