Kauas kuusta katson
ja kuu katsoo minua
vaikka olen kuussa itsekin!

Kuinka kuu voi minua katsoa
kun olen sen päällä?
Kuinka kuu edes tietää
että olen sen päällä?
Olen kuin hyttynen jättikiven päällä.
Ei se kuu voi minua huomata!

Ehkä olenkin vain niin läski.

No kokeilenpas hyppiä hieman.
Hyppy.
Hyppy, hyppy, hyppy.
Hyppy.
Hyppy, hyppy.
Hyppy, hyppy, hyppy, hyppy, hyppy.
Hyppy.
Hyppy, hyppy, hyppy.
Hyppy, hyppy.
Hyppy.
Hyppy, hyppy.
Hyppy, hyppy.
Hyppy, hyppy.
Hyppy.

Ei se sano mitään, se kuu tässä.
Tai voihan se olla niinkin
että kuu ei vain tahdo sanoa,
mieltäni pahoittaa.
Tai sitten kuu ei pysty puhumaan!
Sitä sattuu niin pirusti!
Mutta ei voi sanoa, että lopeta jo!

Mutta kuitenkin
alussahan asia oli niin
että minä katsoin kauas kuusta
ja kuu katsoi minua.

Minä en välittänyt kuusta,
mutta kuu välitti minusta.
Tai sitten ei välittänyt!
Voihan se olla niinkin
että kuu katsoi minua ilkeästi.
Että "menehän jo vain siitä!"
Että "eihän sinun täällä edes kuulu olla."
Ja että "sitäpaitsi mistä saat kaiken hapen täällä hyppelyyn?"
Että "et taaskaan tainnut ajatella asiaa sen enempää."
Että "tänne vaan, kuuhun, hyppimään."
Että "vaikka tuolla sinun kuuluisi olla, Maapallolla."
Että "alahan joutua siitä jo."

Mutta ei.
Hyppii vaan, ilkeä.
Vaikka periaatteessa kuussa ei voi ihminen olla ilman happilaitteita.
Mutta silti on!
Se, se vasta!