on loskainen, käy...johonkin. En sitten aloittanutkaan lupaamaani ekaa projektia, säästän sen myöhemmäksi. Meni luottamus itseeni... Suunnitelmissa on aloittaa vähän raskaammalla materiaalilla.

Tänään on jo tiistai ja kova odotus taas viikonloppuun. Sekin menee niin hurahtamalla ja taas ollaan arkipäivässä. Tämä menee niin tylsäksi, että jokin päämäärä on saatava tähän(kin) elämään. Kaikki vaan kehittyy ja monimutkaistuu sellaista vauhtia ettei pysy perässä. Aina vaan enemmän yrittää vastustaa kehityksen kulkua ja kuitenkin pysyy väkisin sen perässä jotenkuten, ristiriitaista.

Syksy on ollut siten aika rankkaa, kun lähes koko ajan on vain pimeää. Nytkin oli ensin tullut lunta ja nyt on taas loskaa. Parhaillaan taitaa kuitenkin olla vähän pakkasta taas. Tiedossa on aika lämmin talvi...

Ensi viikolla on Christmas is heavy ja Dio!!! Diohan ramppaa nykyään Suomessa aivan yhtä mittaa. Viime kesänäkin oli tosi hyvä keikka Sauna Open Air 2005:ssä. Ukko vaan jaksaa vanhalla iälläkin vetää aivan mieletöntä materiaalia. Hevin isoisä! Tosi kunnioitettavaa. Muistan vaan itse silloin 80-luvun puolivälissä, kun hevi ei ollut meikäläiselle ihan sitä itseään. Kysäisin kaveriltani lainaksi pari tosi hyvää hevilevyä ja Dion Holy Diver ja Last In Line sieltä käsiini tupsahti. Tuntui ensimmäistä biisiä kuunnellessani että rajuahan tämä ja hetken päästä vähän liiankin rajua. Äänitin levyt kuitenkin ja vähitellen musa kolahti aivan kybällä! Siitä sitten alkoi meikän heviboomi (aika myöhäisessä vaiheessa kuitenkin!) eikä ole hellittänyt ollenkaan. Kyllä sitä paljon muutakin kuuntelee, mutta hevi on sitä parasta. Aika usein kun sattuu kuuntelemaan sellaista kevyttä musaa, josta on aikaisemmin pitänyt, niin ei se tunnukaan enää niin hyvältä. Vastapainoksi kuitenkin jotkin tosi rauhallisetkin biisit kuulostavat tosi hyviltä. Ei sitä jaksa aina aivan täysillä mennä.

Tänään lisäsin ruman kuvani kaiken kansan nähtäväksi.