Nightwishin kauan odotettu levy ilmestyi vihdoinkin 26.09.2007. Piti käydä se heti ostamassa! Onhan sitä saatu jo aikaisemmin esimakua uudesta levystä, mutta levykokonaisuudet on aina sitä parhainta mitä musiikilta haluaa.

Itse levystä voi jossitella vaikka maailmankaikkeuden tappiin asti, olisiko se ollut parempi Tarja Turusen kera vai ei. Tähän on kuitenkin päädytty eikä ainakaan huonolta kuullosta. Anetten ääni on hennompi mitä Tarjan eli ollaan tavallaan menty enemmän Within Temptationin suuntaan ja se ei ole niin hyvä asia. Anette kuitenkin hoitaa hommansa ammattitaidolla ja Tuomaksen sävellykset ovat Nightwishin ydin ja onhan äijä Marco Hietala vielä onneksi äänessä! Yksi heikko biisi lätyltä löytyy. Sen iskelmällinen melodia ei kuullosta ollenkaan bändiltä, ainoastaan kertsi pelastaa tilannetta hieman. Mistä biisistä on kyse, sen kyllä huomaa kuunnellessa...

Kaikesta huolimatta: loistava levy!

Mutta asiaan: DT:n keikka Helsingin jäähallissa! Symphony X oli mitä parhain lämppäri loistavalla setillään vaikka DT ei niin välttämättä lämppäriä kaipaisikaan kuten v. 2005 keikka osoitti. Joka tapauksessa jo alku oli mahtavaa vaikka soundit eivät ainakaan kitaran kohdalla olleet niin loistavat mitä olisi voinut olla, mutta kysehän onkin "vain" lämppäristä, valitettavasti. Michael Romeon soitto on kyllä ihailtavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Ei voinut kuin kuolata, kun sormien liike näkyi screenillä. Russell Allenin ääni on tosi vakuuttava että huh-huh.

Sitten se tärkein: DT:n aloitus oli jännitystä kohottava ja sitten kun varsinainen musiikki alkoi, oltiinkin sitten progehelvetissä tai -taivaassa, miten sen sitten haluaakin. Jamesin ääneen on tullut mielestäni voimakkuutta aikaisempiin keikkoihin verrattuna. John Petruccin musiikillinen tyylitaju on vertaansa vailla, aina nopeus ei ole se juttu! Jordanin läsnäolo bändissä ja hyvä esilletulo tuo bändiin täydellisyyttä. John Myung jää aina vaatimattomaksi hyvästä bassottelusta ja lavasijaninnista huolimatta, mutta Mike on sitten se eläin, joka ei pysy edes pallillaan koko aikaa...

Musiikki keskittyi tietenkin Systematic Chaos -levyyn, muutamia loistavia vanhoja helmiä eksyi joukkoon. Reilut 2 tuntia jäi aivan liian lyhyeksi, mutta aina ei voi voittaa! Tässä vaiheessa vuotta voisi jo sanoa, että tämän vuoden paras!