Olin eilen katsomassa elokuvaa 300. Se on pitkään aikaan taas tiettyjä väristyksiä aikaansaava filmi. Tummavärinen, brutaali elokuva antoi vähäksi aikaa jonkinlaista energiaa tähän tylsään ja raskaaseen arkiseen elämään.

Spartalainen mentaliteetti ja sotilaallinen lähes mielipuolinen kuri on jotenkin ihailtavaa ja samalla sairasta. Jos jostakin saisi edes osan siitä itsekurista johtaa itsensä oman elämäntehtävän tavoittelemiseen ja saavuttamiseen. Vuosikymmenien ajan sitä vaan omassa päässään tekee unelmistaan totta, mutta niitä ei saakaan toteutettua tosielämässä! Tämä raivostuttaa sietämättömästi!

Elokuva oli hyvinkin liioiteltua, mutta jotakin todenperäisyyttä siinä oli pakko olla. Se mieletön itseensä uskominen ja peloton suhtautuminen vihollisen valtavaan ylivoimaan tuntuu aivan uskomattomalta. Mutta jos spartalaiset kouluttivat miehet mielipuolisella tavalla jo 7-vuotiaasta alkaen sotureiksi, onko se mikään ihme. Jo omat isät aloittivat oman koulutuksen ennen tätä.

Mielenkiintoisinta oli taas se miten elokuvat ovat "tehosteissaan" mennyt eteenpäin aivan valtavasti! Parasta on ettei ajattele ja mieti miten kaikki on tehty vaan tuijottaa vaan sitä lopputulosta. Odotan aina uusilta tämän kaltaisilta elokuvilta aina uusia, energiaa tuottavia viboja.