Joskus aikoinaan oli tullut hankittua bändin pari vinyyli, joita ei kovin montaa kertaa tullut edes kuunneltua. Kun näitä vanhoja bändejä vielä on hengissä eikä ihan niinä parhaimpina vuosina kokenut, ajattelin että kun kerran noinkin lähelle JT on tulossa, niin onhan se pakko lähteä katsomaan.

Niistä kahdesta lätystä tuli toinen kuunneltua ja löytyihän sieltä tuttuja sävelmiä, joten jotakin siitäkin on takaraivoon jäänyt vaikkakin vähän unohtuneena.

Parin tunnin matka Tampereelle sujui kitkattomasti ja turvallisesti kuivalla talvisella kelillä, perille päästyä taivas alkoi lisäämään lumen määrää vähitellen...

Keikkapaikalle päästyäni oli melkoisesti jonoa jopa kahdesta suunnasta. Jonot liikkuivat yllättävän sopusoinnussa yht'aikaa yhdestä sisäänkäynnistä sisälle. Takit narikkaan ja sekä paita- ja booklet-ostoksille. Kello lähenikin kahdeksaa, joka oli luvattu aloitusaika ja pitihän se aika tarkkaan paikkansa.

Lämppäriä ei ollut ja JT:n saavuttua lavalle ei sellaisen tarpeesta ollut puhettakaan! Bändi hoiti hommansa sellaisella ammattitaidolla että oksat pois! Progetaivasta kitarasooloilla, huilua, 6-kielistä bassoa, koskettimet ja rummut tietenkin! Ian Andersonin ääni on jo iän rasittama, mutta erittäin persoonallinen. Huilunsoitto taas on niin uskomatonta...

Koko 2 tuntinen 10-15 min. tauolla tuntui tosi lyhyeltä, mutta antoi juuri sitä mitä lähti hakemaankin: nautintoa musiikista ilman ylimääräisiä nautintoaineita! Itse musiikki antoi sen nautittavuuden kaikkine elementteineen ja välillä hauskat välikommentit piristivät meininkiä. Tulevaa rumpusooloakin avitettiin seuraavanlaisella tarinalla: Denverissä heidän keikoillaan oli tehnyt nimenomaan rumpusoolon aikana muutama itsemurha koska nämä ovat niin masentavia ja tylsiä... Yleisö vähän osoitti mieltään ja Ian ihmetteli että oletteko tosissaan? No jos sitten ihan pienen pienen soolon saatte kuulla, mutta viekää pois kaikki terävät esineet yms. millä voisi vahingoittaa itseään...!!! Aika pätevä soolo sitten kuultiinkin!

Varmaan tulee hankittua enemmän JT:n levyjä jatkossa...

Paluumatka olikin sitten tuskaista lumi-/räntäsateessa ja tien ollessa aivan tukossa jäisestä rännästä, onneksi kovin paljoa liikennettä ei ollut. Vauhtiakin tuli pidettyä sen verran että ihme ettei päässyt sinne parhaimpaan bändiin soittamaan... \m/