Kappale hioutui pikku hiljaa kesän ja syksyn aikana. Pohjalla oli Jounin surullinen teksti, johon perussointukuvion synnyttäminen kesti kymmenisen minuuttia. Mutta tämä oli poikkeus ja väliosan soolo-osuuden soinnutus tehtiin myöhemmin, jolloin lopulta rummut äänitettiin pohjalle demokitaran kera.
Rummut otettiin sisään neljällä mikillä, vaikka olimme kokeilleet rummuissa äänitystä kuudella mikillä.

Kitaraosuudet tein yhtenä pitkänä lauantaipäivän rupeamana ja käytin clean-osuuksissa Fenkkua sekä akustista kitaraa. Säröpuolen sitten sai hoitaa Gibson.
Yksinkertaistin kaikki kitarat lähes ykköslyönteihin, jolloin kappaleeseen tuli paljon ilmaa. Tässä vaiheessa Ari oli ehdottanut urkupohjan mukaan ottamista ja lämpenin heti ajatukselle.

Ensimmäisten demolaulujen pohjalta hioutui sitten kappaleen teksti lopulliseen uomaan, jolloin sain apuja vaimoltani, joka oikolukee ylipäätään englanninkieliset tekstit.
Mutta laulujen jälkeen koin ongelmana, että kappaleen kertsi kulkee matalammalla kuin varsinaiset A-osat. Koin että kertsiin täytyi saada lisää väriä lauluun ja mielummin toisen laulajan äänellä, koska omani samankaltainen väri vain vahvistuisi vaikka laulaisi stemmoja. Kappaleeseen sopisi hyvin taustoihin naisääni.

Ratkaisu piili ns. bändin perhe-piirissä, sillä Jounin sisar vaikutti aikoinaan 80-luvun puolivälissä levyttäneen HIMO-yhtyeen laulajana. Anita suostui laulamaan kappaleen kertsin taustat ja äänitettiin viidelle erilliselle raidalle.

Ari halusi äänittää pariin kertaan bassoraidat, kunnes oli niihin tyytyväinen. Itse uusin myöhäiskesällä omat lauluni kokonaan uudelleen.
Saimme hienon urkuraidat Santulta, joka duunasi demopohjiin kotonaan soolot sekä säestyksen. Halusinkin jotain sellaista Jon Lord-tyyppistä urkusoundia, ja sen Santtu toimitti. Kappale muutti luonnetta täysin ja ennen niin kitaravetoinen kappale muuntui lopullisessa miksauksessa urkuvetoiseksi. Santtu teki upeaa työtä soolojen ja taustojen suhteen.

Viimeisenä äänitettiin Nummisen Antzun kitara introt, soolot ja outrot. Kuten edellisen biisin äänityksessä, homma sujui hyvin nopeasti ja tehokkaasti.

Miksaukseen olikin kertynyt sitten kolmisenkymmentä raitaa, joista sitten tein jokaisesta oman mixdownin jossa oli efektit, gatet ja kompurat. Silti lopullisella miksauspöydällä oli pitkälti yli kaksikymmentä raitaa, joista osa vielä stereoraitoja.
Aikoinaan ”Therapy Officea Bluesia” miksatessa raitoja oli juuri kymmenen yli, joten ruokahalu kasvaa syödessä.

Alun akustisesta kappaleesta kappale muuntui kevyeksi rock-kappaleeksi, jossa on vahva ballad-leima. Pienenä sivujuonteena tein keskeneräisestä kappaleesta ns. kirkkomaisen miksauksen, jossa oli vain Santun säestävät urut ja yksi lauluraita. Kappale oli täysin eri, mutta emme julkista sitä, koska laulu ja urut oli soitettu perusversion päälle ja ”kirkkoversiosta” täytyisi tehdä oma sovitus. Ehkä joskus?