Kappale sai alkunsa jostain tuhanteen kertaan kierrätettyjen ränttätänttä-sointuvaihdosten muistipankista. Tärkeintä oikeastaan oli reippaan, ronskin rock-biisin hiominen sellaiseen muotoon, jossa on sellaista fiilistä että ”sedät jaksaa vielä heilua”.
”Rokken Rollissa” on kyse hetkistä ja sellaista ilakoivaa, groovaavaa hulluutta oli tarkoitus saada vangittua sopivaan annokseen. Ja mikä sen parempi biisi pienimuotoiselle ”comebackille”, kuin tämä veto.
Pienenä tarkennuksena vielä niille, jotka saattavat vierastaa tuota devil-sanaa. Tekstissä se on vain vertauskuva elävästä elämästä, eikä sillä ole tässä yhteydessä mitään uskonnollista merkitystä.

Jäimme Pekan kanssa edellisen kokoonpanon hajoamisen jälkeen ihmettelemään, mitä tekisimme seuraavaksi. Useita biisiaihioita oli kypsymässä ja niitä oli hyvä lähteä työstämään.
Dance with a devil oli tyypillinen TOB:mainen kappale, joten pienen miettimisen jälkeen oli luonnollista laittaa se tämän projektin alle.

Saimme äänityksiin Arin bassoon, joka oli jo tuttu Jounin tuuraajana TOB:n aikaisemman kokoonpanon ajoilta. Rumpujen äänitykset tehtiin livenä, jossa basso ja kitara jäivät demoraitoina tukemaan myöhemmin muita äänityksiä.
Arin basso-osuus soitettiin sitten liven päälle, josta vanha bassoraita leikattiin pois. Oma peruskitararaita on äänitetty kahdelle raidalle, jotka sitten panoroitiin toiseen kanavaan erilleen toisistaan.

Antzu eli Antero Numminen RoadBlock-yhtyeestä lupautui soittamaan soolot kappaleeseen. Biisin demo oli Antzulle lähetetty s-postissa, jonka perusteella hän harjoitteli sooloa. Äänityspäivänä mies toi kitarat (Gibson, Ibanez) sekä Mezan treenikselle muutaman efektipurkin kera ja aloitti halki-poikki-pinoon shown.
DWD:n toiseen kanavaan tuli Gibsonilla äänitetty sirkkelimäinen toinen komppiraita, joka poikkesi meikäläisen junnaavasta perussoitosta. Soolot olivat sitten villit, jossa kieltämättä on vahva EVH-leima. Kaksiosainen soolo soitettiin ensin Gibsonilla ja sitten jälkimmäinen osuus, kuten arvata saattaa, Ibanezilla jossa on ns. leijuva vibratalla. Kieltämättä Antero taisi hiukan innostua uudesta kitarastaan :-)
Kaiken tämän lisäksi Antzu soitti vielä erääseen toiseen biisin sellaiset G.Moore.tapaiset soolo-osuudet.
Täytyi vain todeta, että Antzun työskentely oli vaikuttavaa!

Laulut ovat sitten pääasiassa tuplattu, joista toinen raita on miksattu paljon alemmas tukemaan pääraitaa. Lopun kuorovastaukset ovat myös kaksi erillistä raitaa, jossa on paljon enemmän kaikua kuin pääraidoissa. Loppukiljahdus olkoon pieni kunnianosoitus vaikkapa Ian Gillanille ja Robert Plantille ;-)