Idea suoraviivaisesta rock-biisistä oli muhinut päässä muutaman kuukauden (oikeastaan Pekan kanssa soitettuja raakaversioita oli tehty jo viime kesänä).
Soitimme treeneissä kappaleen joitain kertoja lähinnä, että melodia ja sanat saatiin istutettua luonnollisella tavalla kehykseen.

Parin kolmen syvällisemmän sanoituksen jälkeen tulevaan kappaleeseen oli tarpeen tuulettaa ajatuksia kirjoittaa tekstin täynnä AC/DC-tyyppisiä kliseitä. Yhdistelin Jounin useammasta raakatekstistä ylijäämälauseita ja heitin joukkoon omia juttuja. Tuloksena oli miehistä uhoa tihkuva, kieltämättä hieman tarkoituksella ”aivotonkin”, teksti, joka on tehty lievästi kieliposkella. Mutta vanha totuus pätee tässäkin: eli se miten asiat sanoo. Joskus tekstissä täytyy olla lievää itseironiaa, koska ei näitä juttuja voi ihan tosissaan ottaa.

Etsimme aika pitkään sopivaa tempoa, välillä pudottaen ja nostaen, lopulta kokemusten myötä 131 tuntui parhaalta.
Soitin demokitarat yhdessä Pekan kanssa pohjalle. Lauloin vielä pikaisesti jonkinlaisen demolaulun versioon. Uusin omat kitarat sooloineen ja Pekka soitti sitten uudelleen rummut koko pohjien päälle.

Sitten lauloin varsinaiset lopulliset laulut ja Ari teki parilla, kolmella otoksella bassokuviot. Iiro soitti vastakkaiseen kanavaan omat kitarakuviot ja soitti soolon pätkän jälkimmäiseen osaan.
Lisäsimme soolon päälle lisäkitaroita, rytmipeltejä; alkuun lautasia ja tomareita sekä loppuun basarin iskemään ykkös-iskuja.

Miksatessa käänsin alussa tomari-iskuja etu- sekä takaperin. Särökitaroita kätkettiin taustalle, jotta kertsin puhdas kitara tulisi paremmin esiin. Soolon oma osuus on soitettu kolmella päällekkäisotoksella, joissa on yksi tuplaus ja yksi ylempi oktaavi.
Iiro soitti soolojen pohjalle puhtaat kitarat vastakkaisiin kanaviin.

Kokonaissoundista muodostui tummahko, johon suuntaan itse toivoin biisin kehittyvän. Johtuuko sitten, että meikäläisellä on sellainen tummien äänien ”herkkyyskausi” menossa :-)
Sekin hieman helpotti miksausurakkaa, kun lopullisella työpöydällä oli 29 kanavaa…

Oikeastaan biisistä muodostui jonkinlainen tribuutti kaikille esikuville. Tarkoitus oli tehdä vain helppokulkuinen ralli, josta löytyy sitä tietynlaista pohjamurinaa. Kaikki vaikutteet näyttävät tulevan kappaleissa itsestään läpi ja tässäkin tuntuu olevan vahvoja 80-luvun vaikutteita.