Esipuhe:

On tullut aika tuoda esille sattumuksia Zombisnaken viimeisimmistä äänityssessioista, joiden tarkoituksena oli saattaa maailmaan "Yellow-EP" ja "Easter-EP" työnimillä kulkeva demoEP#4. Yritän viritellä tästä tekstistä mieluisaa luettavaa kuivahkosta aiheesta huolimatta. Näennäisen nokkelia heittoja ja epäolennaista paskanjauhantaa, ja menestysresepti on taattu. Tämän toimintamallin on todennut hyväksi mm. Matrix-trilogian omat "Load" ja "Reload" (huomatkaa musiikkitietämystäni korostavat Metallica -viittaukset, olenpas mainio.), eli Reloaded ja Revolutions (huh huh mitä tuubaa [huom. tuuba on silti hieno soitin]). Mutta aloitetaanpas: Rakas studiopäiväkirja...

Päivä 0, torstai

Torstaina teimme Juuson ja Tomin kanssa ostoksia viikonlopuksi ja kävimme hakemassa Antin rummut, jotka saimme (luojan kiitos) käyttöömme. Liekö kyseessä koiramaisen anovat katseemme, vai Antin äiti Teresamainen hyväntahtoisuus, mutta joka tapauksessa rakas Andysein, sinua saatetaan muistaa kenties nestemäisin keinoin.

Vielä samana iltana pyöräytimme studiosessioiden esivalmistelut käyntiin käymällä Juben ja Toben ja hovimiksaajamme Mikon (Miben?) kanssa pääkallonpaikalla Kakskerrassa, jossa pistimme rumpusetin ja studiolaitteiston taisteluvalmiuteen. Vasta keskiyön jälkeen pääsimme lähtemään kohti Turkua. Juuso, minä ja Tomi suuntasimme kotiin, mutta Mikon suuntavaisto vei kohti Naantalia. Miestä ei vetänyt Muumimaailman säihke ja glamour, vaan LANit ja naisväki. Kuinkas muuten. Niinhän se on, ettei tietsikkatyttöjä yksinkertaisesti vain voi vastustaa.

Päivä 1, perjantai:

Perjantaiaamuna mieleeni palautuivat partioajat, ja syy siihen miksi pakkaaminen on parempi tehdä edeltävänä iltana. Tuskan hiki otsallani kaavin kassiini kaiken minkä tarpeelliseksi koin. Pääasiassa makuupussin ja soittimia (kuka kaipaa deodoranttia, pyyhettä tai hammasharjaa? Ei tämä StinkyBoi). Pakokauhun vallitessa vastailin puheluihin, soitin niitä, ja yritin esittää organisoitunutta. Allu astui ulko-ovesta sisään, ja pulssini alkoi lähestyä taas leposykettä. Lähdimme matkaan.

Saimme kaiken olennaisen soittajia myöten perille kahdella hyvin suunnitellulla autoreissulla. Kun kaikki olivat paikalla, aloimme pistää vielä talvikunnossa olevaa kesäasuntoa asumiskelpoiseen kuntoon. Sivistynyt veikkaukseni on ettei alati toimipaikkaansa vaihtava Kirahvistudio ole koskaan näyttänyt yhtä mallikelpoiselta; äänityshuoneen ja studiohuoneen eristi toisistaan eteinen ja keittiö. Toivon mukaan saadaan piakkoin kuvia myös Mikseriin nähtäväksi. Ensimmäisen päivän aikana saimme "purkkiin" Magic nimisen kappaleen. Nimi on kenties Slimy ja Sleazy, mutta biisi on sentään hyvä.

Illalla Turku ja TVO kutsuivat minua ja Tomia. Täkynä TVO:lla oli tarjota meille Kuha. Kuhasta vasta lyhyen oppimäärän käyneenä en tiennyt miltä jannut näyttivät ja bändin ulkoinen olemus olikin pieni järkytys. Luulin että tarjolla olisi neuvostohenkisiä alternativerokkareita, mutta laulajakin näytti enemmän diskohirmulta Redramalta. Täytyy kyllä myöntää, että olihan pukeutumisessa kaikkine tiedemies- ja armeijatakkeineen melko alternative sävy. Keikka oli, yhtä kaikki, mainio. Illan päätteeksi palasimme Tomin kanssa studioille pimeitä reittejä pitkin. Katulamputtomat autoiluosuudet ovat jännittäviä ja niitähän riitti. Poissaollessamme muut olivat aloitelleet "Donaun" ja "Wantin" pohjien äänittelyä.

Ps. Samana iltana Ari voitti Idolsin. Hevi on parsasta.

Päivän menu:
Riisiä ja kanaa à la Allu

Päivä 2, lauantai

Yön aikana totesimme, että maaseutu on pimeydessään erittäin pelottava kuten myös vieraan talon äänimaailma. Herättyäni huomasin olevani ensimmäisenä jalkeilla. Leikin kotiäitiä ja pistin aamupalan kahveineen kaikkineen valmiiksi.
Lauantai oli antoisa päivä. Jo aloitetut Donau ja Want saatiin päätökseen. Tosin koska Donauhun ei ollut vielä valmiina laulumelodiaa, jäi tuo Zombisnaken kokeellisuuden kulminaatio toistaiseksi vaille ihmisääniä. Want onnistui mielestäni erityisen hyvin. Saa nähdä minkälaisen vastaanoton lovemetal-pläjäyksemme saa ilmestyessään.

Vielä yön pimeinä tunteina jo reilun 20 tunnin työrupeaman päätteeksi saimme uuden tiukkaakin tiukemman version vanhasta Zombisnakeklassikosta As Desperation Takes Hold. James Hetfield ja Fred Durstkin kadehtisivat ADTH:n uusia lauluraitoja. Muuta mainittavaa ei lauantailta löydykään. Viiden aikoihin yöllä lopetimme hommien paiskimisen.

Päivän menu:
Jauhelihakeitto maissilla ja herneillä à la Juuso
Suonentukkijan käytännönläheiset lämpimät leivät à la Pyry

Päivä 3, sunnuntai

Kolmantena päivänä nimellä Zombisnake kulkeva kristus nousi kuolleista. Taas. Äänityssessioidemme siirryttyä loppusuoralle ryhdyimme välittömästi hommiin apinan raivolla. Sunnuntaille olimme säästäneet säveltämäni Incredible Fiestan ja Speculationsin. Molemmat laulut saivat kokea sisälläni heränneen tuottajan raivoisan käsittelyn. Viimeistään soittaessani taas uutta stemmaa kertosäkeen päälle ukulelen kanssa, oli muun tiimin aika tarttua suitsista ja sanoa että eiköhän tuo ala jo riittää.

Äänitysten lomassa tuli taas puhetta bändin nimen vaihtamisesta. Ei sillä, etteikö Zombisnake olisi oiva nimi. Sen ainoa vika on että se on vehkeestä. Lisäksi ei ole kiva suututtaa Deep Turtle -faneja, sillä onhan Zombisnake kyseisen bändin klassikkoveisu. Nimivaihtoehtoja lauottiin laidasta laitaan. Mm. Bermuda, Black Salad, Subliminal Masturbation ja Refugees, muutamia mainitakseni. Ehkä kuitenkin pääasiassa nimiä joilla on enemmän huumori, kuin käyttöarvoa.

Speculationsin taustalaulusovitukset saivat laaja-alaista vastustusta, ja Fiestan kohdalla ilmeni yllättäviä vaikeuksia huomatessani laulajanlahjojeni olevan turhan vaatimattomat kappaleen vaatimaan sävelkorkeuteen. Rämmittyäni kappaleet läpi menin suoralta kädeltä nukkumaan mojovan vitutuksen vallitessa. Jo pitkään oli ollut selvää että rupeamamme venyy maanantaille.

Päivän menu:
"Sinä Osta Dolmio" -Spaghetti à la Tomi

Päivä 4, maanantai

Vaikka kaikkien parhain terä olikin jo tylsynyt, otimme vielä Wantista ja Magicista liveversiot, jotka oli tarkoitettu meille itsellemme opiksi. Huitaisimme biisit purkkiin ja Juusoa harmitti, että yhtäkkiä hän sai ensi yrittämällä Wantin rumpuosuudet menemään täysin nappiin. Eipä lopullisissakaan pahempaa valitettavaa löydy, joten vahinkoa ei sattunut.

Seis hauskanpito. Oli aika aloittaa raivoisa siivoaminen. Kamat kauniin siniseen Skoda Feliciaani, ja sitten vain rallittamaan kakskerta-turku -akselia. Vielä viimeinen bändikuva ennen lähtöä. Juuri kun kuvaa oltiin ottamassa näyttö ilmoittaa yksiselitteisesti: Battery Low. Lataa akku. Laite sammui, ja lähdimme kotiin ilman sen kummempaa poseeraamista.

Ps. Jos luit tämän loppuun, sinulla ei ole elämää. Kiitos. Kommentteja ja bändinnimiehdotuksia saa ja pitää antaa.
T: Herra Hanska