Noniin. Nyt tämä valtion aivohuuhtelema ihmisraato jakaa yksitoikkoisen elämänsä hedelmiä teille verkkoyhteyksien herkkusuille. Älkää peljästykö, vaikka tulevan vuoden päiväkirjamerkinnät tulevat käsittelemään pääasiassa maanpuolustusasioita, sillä hyvin pitkälti that's all the life I've got right now.

Tekstini lievä tummanpuhuvuus johtuu siitä, että kirjoitushetkellä Lahteen palaamiseen on aikaa enää 3 ja puoli tuntia, ja minua vaivaa kaikkien aikojen kuumeinfektio. 38,7 taitaa olla henkilökohtainen all time recordini. Mutta näinä synkkinäkään aikoina en voi messiaanisesti olla jakamatta tietoni jyväsiä teille pikku höpöstinttureille, jotka harkitsevat armeijan käymistä (ihan kuin muusikoitten kokoontumispaikalla sellaisia olisi jotain harhalaukauksia lukuunottamatta :D):

1: Ei armeija ole niin paha paikka, kuin elokuvat ja intin jo käyneet antavat ymmärtää, paitsi että Dragsvik on kuulemma helvetti maan päällä, eli kait se riippuu loppusijoituspaikasta. Hämeen rykmenttiä suosittelen.

2: Armeijan tuo tullessaan fyysistä rasitusta, mutta ei mitään, mistä ei pienellä pinnistelyllä ja hampaidenpuristelulla selviäisi. Sen sijaan näin kuukauden jälkeen alkaa tuntua siltä, että psyyke joutuu melkein kovemmalle koetukselle kuin fyysiikka. Kyllähän siellä aitojen sisällä ollaan vähän kuin vankilassa, mutta kyllä se touhu loppujen lopuksi on ihmisten eduksi, vaikka tätä "valittua" joukkoa muutaman kuukauden vituttaakin.

3: Intti on näkökulmaa laajentava kokemus, suhtautui siihen miten päin vain

Ps. Saatiin soittokunnan soittimet. Rock! Kohta alkaa pillipiiparointi ja päästään marssimaan riveissä ja heiluttamaan kivääreitä. Öhm... Se on oikeasti aika siistin näköistä.

Pps. Vahvuus on kymmenen (intti inside, heh heh)