Se on viddu menoa nyt! Tai ei nyt, mutta huomenna. Saattan, minne katosivat ne ajat, jolloin palvelukseen astumisen ajankohdaksi ilmoitettiin palveluunastumispäivä ennen puolta yötä? Neljältä pitäisi olla huomenna Lahdessa joka tunnetusti on ah, niin lähellä mutta ah, niin kaukana. Minunhan täytyy herätä aikaisin ja pitää jopa kenties pientä kiirusta, ehtiäkseni sinne ajallaan. Toisaalta hetken päästä kahdeksalta herääminen tuntuu vain kaukaiselta utopialta. Ou jee. Ou -fucking- jee.

Ja ei ole lettiä enää. Pois pelmahti. Kaunis Conanhyppyrini on muisto vain. Rest In Peace. Vain tuo vaivainen millimetri muistuttaa minua kunniani päivistä. Lisäksi on todella hämmentävää, että nyt minulla enemmän karvaa muualla kehossa, kuin päässä. Suurin apinamies? Kenties.