Olen viime aikoina miettinyt pää punaisena, niin yksin kuin yhdessä bändikavereideni kanssa, millainen on Zombisnaken visuaalinen ilme. En ole pitänyt bändien ulkoista olemusta kovinkaan kummoisessa arvossa vielä tähän päivään mennessä. Tottahan toki musiikki on aina etusijalla, mutta olen huomannut että Zombisnagusta puuttuu yhtenäinen tyyli, ja onpa joku kommentoinutkin että "te ette näytä yhtään musiikiltanne". Ja kun sitä ajattelee, niin kyllähän meissä kauhean sekasotkun ainekset on kasassa.

The Devil himself on joku älykkörilli-indie-homo, joka ei osaa päättää haluaisiko olla rehdisti indie, vai reilusti altsu, vai vanha tylsä huppareiden suurkuluttaja. Todellisuudessa en vain osaa/uskalla/jaksa pukeutua mielenkiintoisesti. Kitaristin ja basistin välillä nyt on jonkinlainen gootahtavan indie yhteys mustine pillifarkkuineen, vaikka Allu painottaakin mieluummin arkisen tyylikästä, kun taas Minnan verkkokalvoilla kiiluu koristeelliset (jopa glamhenkiset) hameet sun muut rensselit. Viimeistään Juuso pistää pakan sekaisin hihattomassa, vartalomyötäisessä t-paidassaan.

Saattaa tietty olla, että tämä kollektiivinen kaaoksemme luo meille tunnistettavan linjan, mutta kyllä käy kateeksi muutamia tyylivalinnoissa onnistuneita bändejä. Esim. Sydän, sydämen naamiaisleikit antavat yhden lisäinnokkeen lähteä katsomaan keikkaa ja tässä pätkä Mewiltä, joka lyö luun kurkkuuni tyylikkyydellä: http://www.youtube.com/watch?v=UgsfZChGS7w

Oih... Haluan tuulikoneen. Ja strobovalot. Ja lumilingon!!! Eipä tässä muuta. Carry on my wayward son tms.