Viime levystämme on ehtinyt kulua jo kaksi vuotta. Tähän totuuteen heräsin vasta vähän aikaa sitten. Onneksi lopulta välillä tuskaisenkin vääntämisen jälkeen olemme saaneet bändin rullaamaan ja uusia kappaleita hanskaan. Viimein olemme kypsiä astumaan jälleen studioteknologian mielenkiintoiseen maailmaan. Melko tutuilla asetuksilla olemme liikkeellä: Levyä äänittää tuttuun tapaan kirahvimies Mikko "Turun Timbaland" Tirri, äänityskalusto on Mikon ja osittain minun omaisuuttani ja rumpusettinä toimii jälleen Antin uusi uljas rumpusetti (tällä kertaa tosin jo osittain Juuson omin pellein maustettuna).

Tiistai 9.6.
Valmistelu

Aloimme pistää Mikon kanssa uutta treenistämme äänitysvalmiuteen. Mikko on mainio kaveri, jonka kanssa ei vaan tule vietettyä aikaa. Meillä kaikilla on tuttavapiirissämme näitä ihmisiä. Oli pitkän tauon jälkeen hassua taas hengailla Mikon seurassa, mutta luontevastihan tuo menee. Saimme rummut äänitysvalmiuteen, lukuun ottamatta paria uupuvaa ständiä.

Keskiviikko 10.6.
Valmistelu, rummut

Emme saaneet etsimisestä huolimatta hamuttua paria uupuvaa ständiä käyttöömme, joten oli aika ottaa insinöörinlahjat ja partiopoikataustani käyttöön. Viritimme rumpusetin overhead-mikit tiimarista ostetulla hamppulangalla (tai mitä lie) ja jeesusteipillä. Lopputulos muistuttaa treeniksen yli vedettyä pyykkinarua, jossa roikkuu kondensaattorimikrofoneja. Olen lopputuloksesta jopa varovaisen ylpeä. Hyvinhän systeemi toimii, vaikkakin se on hieman vaikeammin säädettävissä kuin ständi. Toisaalta: Naru tiimarista 3€ vastaan 2 ständiä F-musiikista 100€. Juuso pääsi aloittamaan äänityksensä. Ensimmäisenä työstön kohteeksi otettiin rockralli You Clothes Smell of Cigarettes in the Morning. Näissä sessioissa Juuso soittaa ensimmäistä kertaa klikin kanssa, joten alku oli pientä hakemista, mutta pikkuhiljaa Juuso alkoi saada ideasta kiinni. Äänitimme biisin kokonaan valmiiksi, mutta jätimme biisin hautumaan, sillä otamme sen todennäköisesti vielä uusiksi rumpuäänitysten lopuksi.

Torstai 11.6.
Rummut: Seashell, Oxen of the Sun

Rumpuäänitykset jatkuvat. Teimme melkoisen tempun ja aloitimme päivän äänittämällä hitaan delay-himmailumme Seashellin. Temppuilu oli hallussa Begilläkin joka sai kahdella otolla biisin purkkiin. Olihan biisi toki tämän erän simppelein, mutta hattua nostan silti. Lupaavan alun jälkeen siirryimme haastavamman materiaalin kimppuun: Oxen of the Sun. Tahtilajin vaihdoksia sisältävä nopeahkotempoinen rytmikimppu osoittautui jo huomattavasti haastavammaksi sävellykseksi, kuin Seashell. Sisukkaasti Juuso silti punnersi kelpo rumputyöskentelyä ulos itsestään, vaikka viiden tunnin rupeaman loppuvaiheessa alkoikin hampaat vähän kiristellä. Pidän Antin setin soundeista. Oxen kuulostaa todella rouhealta ja rockilta. Katsotaan jos saadaan pidettyä kappaleessa rumpujen sisältämä vaaran tuntu.

Perjantai 12.6.
Rummut

En itse päässyt paikalle, mutta ilmeisesti tanssihittimme A aiheutti lisää hampaiden kiristelyä juusolle.

Launtai 13.6
Rummut: A, You Clothes Smell of Cigarettes in the Morning, Humming

Tämänkin päivän olin paitsiossa, mutta pikkulinnut lauloivat, että kaikkien viiden uuden kappaleemme äänitykset on saatu rumpujen osalta päätökseen. Jälki on hyvää ja Juuso ei ole tähän mennessä koskaan soittanut näin tiukasti. Kaupungilla kiertää myös huhu, että sunnuntaina äänitettäisiin vielä yksi ylimääräinen kappale. Klassikko ja suurhitti, jota ajan hammas ei ole päässyt patinoimaan.

Sunnuntai 14.6

Äänitimme erään vanhan klassikon uusiksi. Ei... kyseessä ei ole "My Way", tai "Kultaniityt", tai "All You Need Is Love", vaan ihan omaa tuotantoamme. Pitääkseni illuusion jännityksestä yllä, en kerro mikä kappale on kyseessä. Ilta oli sateinen ja tuulinen, kun itseasiassa vasta maanantai aamun puolella lähdimme Mikon kanssa ajamaan kotio. Kotimatkalla keskustelimme muun muassa siitä, miten lapsena osasi heittäytyä paremmin. Esim. Miten muumien tietyt jaksot olivat käsittämättömän pelottavia (Aavelaiva ja Taikurin hattu, ja entäs mörkö sitten?) ja siitä miten Nukkumatin heittäessä unihiekkaa, piti laittaa silmät kiinni tai katsoa muualle, jotta nokkelasti välttäisi väsymyksen. Nyt suunnitelmissa on pidempi tauko äänityksestä, mutta juhannuksen jälkeen aletaan riehua taas.

Juhannuksen jälkeen

Mahtihomma. Unohdin nimittäin, että minulla on tällainen näppärä pikku styydiopäiväkirja, jota sitten unohdin päivittää kun juhannuksen jälkeen saimme polkaistua homman taas käyntiin. Päivämääriä en muista, mutta ei kai niillä niin väliä ole, kunhan saadaan aloituspäivä ja viimeinen päivä kirjattua ylös. Siirryimme sulavasti rummuista bassojen äänitykseen. Minnaa jännitti etukäteen tämän ollessa hänen ensimmäinen äänittämisreissunsa, mutta nopeasti hän tuli sinuiksi touhun kanssa. Huiluäänitrippimme Humming saatiin räväkästi jo ensimmäisenä päivänä äänitettyä ja kolmessa päivässä olimme äänittäneet jo Hummingin, Oxen of the Sunin ja Seashellin. Bassossa ilmenneiden intonaatio-ongelmien takia jätimme vaikeimmat kappaleet vielä muhimaan sillä välin kun minä ja Allu siirryimme äänittämään kitaroita.

Maanantai 29.6.

Tartuin määrätietoisesti toimeen ja vein aamusta basson huoltoon, hain studiokeppimme (Les Paul) Minnan luota ja siirryin pääkallopaikalle. Päätimme Mikon kanssa aloittaa Seashellillä, joka on osoittautunut varsinaiseksi unilauluksi. Se on soitannollisesti helpoin biisimme rauhallisine tempoineen ja säästeliäine osineen, mutta sen soittamisen vaikeus onkin pysyä hereillä raukeuden tunkeutuessa sieluun jo muutaman oton jälkeen. Yhtä kaikki, Seashellillä olikin hyvä lähteä liikenteeseen, sillä oman kappaleeni ollessa kyseessä en ainakaan särje säveltäjän visiota. Saimme biisin purkkiin ja ehdimme niukin naukin aloittamaan Hummingin kimpussa, kun Allu jo saapuikin hoitelemaan Seashellin loppuun. Finish him off! Se on siis lauluja vaille valmista kauraa.

Tarina jatkuu. Keep an eye on this diary!