On päiviä jolloin itsensä kohtaaminen on melko vaikeeta, pelkään omaa toimintaani ja olen alituiseeen itseni uhri ilman vastalausetta, mä meen- tuun ,mun maha murisee mulle kemikaaleista. Mua vituttaa ja pyörin keskuspuiston liejuisessa lätäkössä mun kahden vittumaisen ja mutasen koiran kanssa. Ei massii maksaa ittensä taas jaloilleen, ei massii vetää itseään paskempaan shapeen, maha yhä murisee.
nälkä. Siis se kurisee..
Joo en ole syönyt aamiasta ja se vaikuttaa mun moodiin niin räjähtävästi et tuollaiset
"end of the world" fiilikset tulee. Mietikkääpäs tuota" heaven'n hell on earth" tilannetta, mulla on se.
Mä olen nainen, tunnetiloissa syöksyilevä..ääripäästä toiseen, silti mä rakastan mun elämää juuri sen takia, että mä sentään saan mahdollisuuden elää tunteissa toisin kuin ihmiset jotka eivät osaa tuntea, aistia, sensuellisuus, esteettisyys, tunteiden herkkyys kauneus ja kiihko. Wohaa! beatles saa mut taas hymyilemään ja nyt tällä kertaa lähden oikeasti ulos koirieni kanssa paremmat moodyt päällä jeah.
Something in the way she moves..