Se onkin aika kummallinen asia, kun oikein miettii ajatuksia, asenteita, tekoja, motiiveita ja sitä kautta tapahtumien, niiden vaikutusten, seurauksien ja päläpälä.. tietysti listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta miksi, ja kuka siitä hyötyisi? Tietysti voisin tuntea itseni mukamas hetken ajan viisaammaksi, tai jos en viisaammaksi viisauden merkityksessä, niin ainakin vähemmän turhaksi. Mutta sepäs se onkin "jutun juttu", minkä ihmeen takia missään olisi sitten loppujen lopuksi oltavakaan mitään syytä. Koirilla ja kissoilla on helppoa, ne saa olla mitä ne on. Ja se on ihan oikein, en mä sitä meinaakkaan. Mut joskus se ois niin kiva vaan mennä kaverin kanssa kalaan ja onkia maailman tappiin saakka. Sitten vois vaan maalailla tauluja ja soitella kitaraa.
Joskus se rauhattomuus kuitenkin vaihtuu tasapainoon. Silloin taas tulee tylsää, kun ei ole mitään dilemmaa, jota voisi lähteä purkamaan. Eli mitäs tästä opimme? Ei mitään.
Enkä mä tätä ole kirjoittanut sitä varten, että joku tämän lukisi. höpöhöhhhööööö... Mä kirjoitin nyt, kun ei telkkarista tule enää edes Bonanzaa. Mikä se on tämä lääkäri Ben Casey, joka kurkistaa televisiosta aina tarvittaessa arkisin. Hiton hyvä oli yksi jakso, jonka jaksoin katsoa.

Hyvästi, toivoo Ville, - tule meille jouluksi