Bänditoiminnan luonne: yritys, instituutio, kaveriporukka, vai...?

Kirjoittaja	Bänditoiminnan luonne: yritys, instituutio, kaveriporukka, vai...?
Shah 2339 viestiä	#1 kirjoitettu 22.01.2005 13:52 On monenlaisia bändejä, jotka toimivat erilaisin luontein. Olisi varmaan mahdollista nostaa esille tietynlaisin yleisin "formaatein" toimivia päätöksenteko tapoja, joista joitakin useimmat bändit noudattavat. Politiikkaa. Vanhaan, konservatiiviseen ja hyvin yleiseen tapaan voisi laskea kokoonpanon toiminnan, jossa on yksi lopulliset päätökset tekevä henkilö, joka voi olla kuka tahansa bändin jäsenistä. Useinmiten perustaja. Sehän voi myös olla joku henkilöistä, joka nousee jotenkin skarpin ja asiat hallitsevan luonteenpiirteidensä ansiosta esille ryhmästä. Kaveri ehkä on päätynyt ajan myötä muiden ansiosta pikku hiljaa rooliinsa, jonka muut ovat hänelle sälyttäneet. Mutta toisinaan myös bändistä löytyy lähes aina muutamia henkilöitä, jotka saavat osakseen jonkin tietyn asian hoidon, jonkin erikoistehtävän pitää vastuuta, kun muut huomaavat hänen olevan hyvä siinä. Joillekin muille sitten napsahtaa jokin muu 'sivurooli'. Joku saa pellen ja hauskuuttajan kaavun päälleen, joku taas saattaa lähes aina varmasti olla se, joka ei puhu paljoa, vaan hoitaa työnsä hiljaa ja varmasti. Silloin kun hän avaa vähäsanaisen kirstunsa, muut hiljenevät ja ehkä kuuntelevat kunnioituksella mikä hänen kantansa on asiaan. Tämä kaveri on usein myös ehkä yksi bändin vankimpia tukipilareita, johon muut luottavat, mutta saattavat pelätä alituiseen ettei hän ehkä olekaan tyytyväinen asioihin(?) ja joskus sitten pamauttaa parilla sanalla yht'äkkiä lopettavansa. Jos bändistä nousee esille yksi johtohahmo, joka usein joutuu hoitamaan tietyt vastuut joka kerta, voi hän palaa loppuun joku päivä. Ns. diplomaattisten tehtävien hoitaminen, kamojen roudaus, studiossa ohjaksien vetäminen ja sääntöjen piiskaus muiden selkäytimeen keikoilla voi saada harmaita hiuksia kasvamaan hyvin nopeasti. (Okei, vaikka kärjistän asioita tarkoituksella, voivat edellämainitut asiat olla tietty muidenkin tehtäviä.) No, yleisesti ottaen bändit kuitenkin sanovat puhaltavansa yhteen hiileen, mitä sisäiseen politiikkaan tulee. Tässä on hauska ironisoida tiettyjä piirteitä miten asiat hoidetaan eri orkestereissa. Erilaisissa kokoonpanoissa soitettuani, on minua alkanut nyrppimään tietyt piirteet, jotka ainakin omasta mielestäni jarruttavat bändin luovaa toimintaa. On totta kai luonnollista että joku saa tietyt asioiden hoidot tehtäväkseen, mutta bändiin liittyessä tulee mielenkiintoisia askareita usein esille: Joillain on tapana tehdä siitä kuin manifestin allekirjoitus kaikessa määrätietoiduudessaan, kuka nyt kuuluu bändiin ja kuka ei. Tietysti on joitain piirteitä, joita bändin jäsenet painottavat uuden tyypin haussa, ja katsovat sitä ehkä suurennuslasin läpi... Olen vain itse alkanut enemmän kallistua suuntaan, että parhaiten ehkä bändi syntyy siten, että kun on soittanut tarpeeksi monenlaisten ihmisten kanssa ja tuntee riittävästi henkilöitä; on homma paras aloittaa jammailupohjalta, kutsua useampia kavereita nauttimaan soittamisesta ja yhdessä sitten katsoa ajan myötä, ketkä hommasta nauttivat. Pikkuhiljaa sitten nauhoittelee tavaraa ja lähettää sitä eteenpäin esimerkiksi. Näin asiat etenee kollektiivisesti. Vielä parempi ehkä on kustantaa se itse ja tehdä sillä sitten mitä lystää. Ei siihen aina välttämättä tarvita "etujoukkoja", joiden manöövereita sitten odotellaan hatut kourassa. Olisi hauska kuulla myös muiden tarinoita ja näkemyksiä. Shah
^	Vastaa Lainaa

Zachary	#2 kirjoitettu 22.01.2005 14:27 Olivathan nuo luettelemasi luonnetyypit tutun kuuloisia ja, aivan totta, eräänlaisia universaaleja hahmoja bändipiireissä. Bänditoiminnassa taitaa olla ihan sama juttu kuin missä tahansa porukassa, jossa on enemmän kuin kaksi ihmistä tekemässä duunia jonkun yhteisen asian eteen (porukka voi olla vaikka työpaikka, urheiluseura, koulun opiskelijayhdistys tms): koska ihmiset ovat erilaisia yksilöitä, on heillä myös erilaiset mielipiteet ja näkemykset asioista ja näin ollen mitä luultavimmin osa näistä keskenään erilaisista ajatuksista on törmäyskurssilla. Kahinoita tulee ja kompromissit ovat välttämättömyys. Miten suuriin kompromisseihin kukin sitten on valmis, se pitää jokaisen määritellä itse. Bändi kai saadaankin toimimaan vain saavuttamalla se maaginen yhteinen kemia, että kukin bändin jäsen kutakuinkin ymmärtää toisten aivoitukset ja päämäärät ja pitää näitä jokseekin samanlaisina kuin omiaan. Ja tarkoitan siis, että bändin jäsenet tuntevat keskenään tietynlaista veljeyttä nimenomaan tunnetasolla. Tunteistahan musiikki ja taide yleensäkin lähtee. Eikä tällaisen kemian löytämiseen taida olla mitään muuta reseptiä kuin että joidenkin kesken se syntyy ja joidenkin ei. Niinpä asia on pitkälti juuri niin kuin kirjoitit: usein täytyy kokeilla soittamista ja jammailemista useiden eri kaverien kanssa ja useissa eri bändeissä ennenkuin löytää sen, mihin tuntee sopivansa. Aika useinhan nykyään ihmiset soittavat useissa yhtyeissä, joista kukin ruokkii tietynlaista tarvetta: yksi voi olla progressiivinen bändi jossa voi purkaa taiteellisia kikkailuambitioita, yksi rahantienuu-humppabändi, yksi dokaukseen ja lystinpitoon tarkoitettu rokkiveivausporukka ja yksi sellainen "tämän kanssa pyritään tosissaan pitkälle"-bändi, johon satsataan loppujen lopuksi eniten. Ja nuo roolitkin voivat vaihdella eri orkestereissa.
^	Vastaa Lainaa
Shah 2339 viestiä	#3 kirjoitettu 23.01.2005 10:05 Insert Remedy kirjoitti: Olivathan nuo luettelemasi luonnetyypit tutun kuuloisia ja, aivan totta, eräänlaisia universaaleja hahmoja bändipiireissä. Tietynlaisia universaaleja luonnetyyppejä tosiaan. Ironisoiden noita vain voi kuvailla, kun bändissä soittaminen saa toisinaan hyvin humoristisia piirteitä tunnetusti osakseen. Bändi kai saadaankin toimimaan vain saavuttamalla se maaginen yhteinen kemia, että kukin bändin jäsen kutakuinkin ymmärtää toisten aivoitukset ja päämäärät ja pitää näitä jokseekin samanlaisina kuin omiaan. Ja tarkoitan siis, että bändin jäsenet tuntevat keskenään tietynlaista veljeyttä nimenomaan tunnetasolla. Tunteistahan musiikki ja taide yleensäkin lähtee. Mainiosti sanoit. Jotta homma on pysyvällä pohjalla, täytyy sen tunnetasolla toimia, edes vähintäänkin jonkinasteisen veljeyden merkeissä. Muistuu mieleen kun aikoinani luin erään ikivanhan Slayerin haastattelun, jossa kertoivat kaverukset tuntevansa toisiaan hyvin vähän, vaikka jo maailmaakin olivat kiertäneet. Yhdessä heidät silloin kuulemma piti bändi vain ja välit olivat kylmät. Aika yllättävää kyllä. Shah
^	Vastaa Lainaa
vinoneliöklovni	#4 kirjoitettu 24.01.2005 15:04 Tähän prokkis juttuun, että pää bändin idea on saada se kaikkien kuuluville, oman projektin teokset yrittävät saada kunnioitusta. tai jotenkin näin
^	Vastaa Lainaa
JimInDreams	#5 kirjoitettu 24.01.2005 18:38 Bändin homma toimii kun kaikki ovat samalla lähtöviivalla elämän perus asioissa. Esim, Laulaja ja kitaristi ovat samaa maata täysin ja haluavat elää hommaa 24 tuntia juhlia ja tehdä kaikkea mikä on rock ,basistilla on jämäkkä tyttö ystävä ja lapsia ja muutenkin paljon vastuuta elämästään rumpali on vaan ja katselee vierestä kun taas toinen kitaristi ei tiedä mennäkkö jatko opintoihin vai töihin. tuossa mahdoton yhtälö toimiakseen. bändin jäsenten pitäisi omata samantyyliset elämän tavat ja olla muutenkin samoilla linjoilla tulevaisuudestaan. On vaikeaa lähteä hakemaan esim keikkoja tms koska kun kysyt basistilta niin a olen töissä b lapset tulee ja niin edespäin.2 kitaristilla on töitä koulua tai muuta ,ja jälleen kerran laulaja ja kitaristi v...uuntuvat täusin koska oisivat valmiita mihin vain. itse olen käynyt tämän läpi ja nykyään jos tulee projecteja tai sen sellaisia haluan tietää heti alussa muiden taustaa erittäin hyvin niin ei tarvi turhaa työtä tehdä ja huomata että eihän tosta nyt tulekkaan mitään koska kaikkieb asenne ei vain riitä
^	Vastaa Lainaa
tammina 1230 viestiä	#6 kirjoitettu 24.01.2005 19:11 Homman nimi on viisas diktatuuri. Biisit tekee yksi ja sama henkilö, sovitukset tehdään diktaattorin johdattelemana, kuitenkin niin että jokaisen soittajan omatkin (diktaattorin mieleiset) näkemykset pääsevät esille. Diktaattori päättää miltä näyttävät levyn kannet..ja fontti. Diktaattori hoitaa suhteita ulospäin, buukkaa keikat, suhaa Mikserissä etc. Vastuuta jaetaan muissa asioissa; yksi on treenikämppä-vastaava, toinen pitää huolta bändin nettisivuista. Tämä systeemi toimii bändissä, jossa rumpalilla on useita bändejä ja jalka monessa keitossa, valitettavan usein yhtäaikaa...kitaristille joka mielellään keskittyy vain omaan tonttiinsa... ja laulaja-basisti-diktaattorille jolle veto-oikeus ja viimeinen sana omien biisien suhteen on ensiarvoisen tärkeää. Joskus diktaattori tuntee olonsa yksinäiseksi.
^	Vastaa Lainaa
let J.	#7 kirjoitettu 25.01.2005 21:13 Mieleeni juolahti tässä seuraavanlainen kysymys: Kuinka pitkälle voi mennä kun pitää valita kahdesta soittajasta toinen? Ensimmäinen on loistava soittaja, mutta henkilökemiat eivät toimi hirveän hyvin. Toinen taas mukava tyyppi, jonka kanssa viettää hyvin mielellään aikaa, mutta soitto ei ole yhtä loistavaa, mutta menettelee. Oletetaan, että olisi tälläinen tilanne. Kumman valitsisit? Ja missä menee raja? Millaisessa proggiksessa jompi kumpi menee edelle? Ja onko "kemiallisesti täydellistä" ja samalla musiikillisesti toimivaa bändiä olemassakaan?
^	Vastaa Lainaa
Lady Escape	#8 kirjoitettu 26.01.2005 16:37 let J. kirjoitti: Mieleeni juolahti tässä seuraavanlainen kysymys: Kuinka pitkälle voi mennä kun pitää valita kahdesta soittajasta toinen? Ensimmäinen on loistava soittaja, mutta henkilökemiat eivät toimi hirveän hyvin. Toinen taas mukava tyyppi, jonka kanssa viettää hyvin mielellään aikaa, mutta soitto ei ole yhtä loistavaa, mutta menettelee. Oletetaan, että olisi tälläinen tilanne. Kumman valitsisit? Ja missä menee raja? Millaisessa proggiksessa jompi kumpi menee edelle? Ja onko "kemiallisesti täydellistä" ja samalla musiikillisesti toimivaa bändiä olemassakaan? Omasta mielestäni kaikkien bändiläisten pitää olla kavereita. Tietysti kinaa syntyy mutta en ikinä ottaisi bändiin ihmistä, jonka kanssa eivät omat kemiani ollenkaan toimisi, soitti hän sitten kuinka hyvin tahansa. Tietysti mukavankin tyypin soittotaidon sitten pitää toimia ainakin "menettelevästi". Ainoa tapaus, missä pistäisin soittotaidon ennen luonnetta on jokin proggis minkä ei ole tarkoituskaan olla pitkäaikainen.
^	Vastaa Lainaa

Coyote	#9 kirjoitettu 29.01.2005 15:04 let J. kirjoitti: Ja onko "kemiallisesti täydellistä" ja samalla musiikillisesti toimivaa bändiä olemassakaan? Led Zeppelin oli yksi. Ja ehkä ainoa... Oletetaan, että olisi tälläinen tilanne. Kumman valitsisit? Ja missä menee raja? Millaisessa proggiksessa jompi kumpi menee edelle? ensimmäinen proge-bändiin, toinen hiukan räkäisempään bändiin.
^	Vastaa Lainaa
Saastakehto	#10 kirjoitettu 17.02.2005 18:24 Itse soitan kitaraa black metal bändissä. Tunnen koko porukan hyvin ja näen muita jäseniä päivittäin. Soittotaito ei ole mitään loistavaa mutta harjoittelemme kokoajan. Kemiat toimii loistavasti. Bändissä ei ole sinänsä minkäänlaista johtohahmoa vaan kaikki hoitaa kaikkien työt. Esim. Kaikki säveltävät ja sanottavat jos haluavat kun siltä tuntuu ja kaikki järjestävät bändin asioita. Yleensä sovimme koko porukan kanssa jos pitää hankkia jotain niin kaikki katsovat mahdollisuudet omista suunnistaan hankia esim. laitteistoja.
^	Vastaa Lainaa
let J.	#11 kirjoitettu 18.02.2005 13:05 wiren kirjoitti: Nuo kuvaamasi luonnetyypit tulevat esille kaikissa muissakin ryhmätyötilanteissa. Meitä ajaa erilainen kunnianhimo sen olen kyllä huomannut. Jotkut notkuu vain mukana, toiset häärää ja pinnistelee käytännön asioiden hoitamisessa. Joku päättää sovituksista, toinen ehdottelee omiaan, osa myötäilee vaan hiljaisena. Entä missä vaiheessa tuo alkaa häiritä? Jos porukassa on oikeasti sellaisia, jotka kyllä tekevät työnsä ja ovat mukana, mutta sanotaanko nyt että mahdollisimman pienellä vaivalla, ja toiset sitten vastaavat esim. taiteellisesta päätöksenteosta ja toiset hoitavat kaikkia järjestelyhommia, niin eikö se aiheuta jossain vaiheesa ongelmia? Tai onko tämä aiheuttanut kenellekään ongelmia?
^	Vastaa Lainaa
Topey	#12 kirjoitettu 10.03.2005 18:21 tammina kirjoitti: Homman nimi on viisas diktatuuri. Biisit tekee yksi ja sama henkilö, sovitukset tehdään diktaattorin johdattelemana, kuitenkin niin että jokaisen soittajan omatkin (diktaattorin mieleiset) näkemykset pääsevät esille. Diktaattori päättää miltä näyttävät levyn kannet..ja fontti. Diktaattori hoitaa suhteita ulospäin, buukkaa keikat, suhaa Mikserissä etc. Joskus diktaattori tuntee olonsa yksinäiseksi. Vertasin joskus jossain bänditouhua purjelaivalla purjehtimiseen. Kapteeni päättää viimekädessä kaikesta (vanha merimiessanonta: " Jumala taivaassa, Kapteeni laivassa"). Mutta jos homma toimii, miehistö tietää tehtävänsä. Kapteenin ei tarvitse paljoa valtaansa käyttää. Ihannetapauksessa kapteenia ei tarvita. Lukio ja sivariaikoina tehtiin musiikkia muiden aseistakieltäytyjien kanssa, ja ainoana päällikkönä oli yhteinen sopimus harjoituskurista. Omiaan ei soitella silloin kun toiset puhuu. Jokaisella oli veto-oikeus toisten turhaan rämpyttelyyn. Sopimus oli, että jos joku sanoo ääneen sanan "harjoituskuri" kaikki lopettaa sen mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä. Sanan väärikäytöstä oli säädetty ankara rangaistus. Tämä johtui yhteisestä havainnosta, että kitarasta/rummuista/bassosta lähtee kaikkein parhaat soundit silloin kun pitäisi sopia kappaleen rakenteesta tai sopia muuten yhdessä jostain. Sen orkesterin pohjalta on päädytty soittamaan erilaisissa tunnetuissakin kokoonpanoissa: mm Ultra Bra, Jonna Tervonmaa, Jean S., Maija Vilkkumaa etc. etc. Toinen vastakohta oli bändi jossa soitin kolme vuotta. Kolmen vuoden jälkeen kasassa oli 4 biisiä. Samat mitkä oli jo ekoissa treeneissä. Se oli tapa viettää lauantai päivä, soittaa Hey Joesta ja parista muusta biisistä tunnin-kahden tunnin jamiversioita. Perinteeksi muodostui että Moby Dickin rumpusoolon kohdalla muu orkesteri kävi ostamassa lähikaupasta kaljaa, tai vähintään tupakalla. Mitään roolijakoa ei ollut. Soittimetkin valittiin fiiliksen mukaan. Jokainen soitti jokaista soitinta vuorollaan. Se oli hauskaa.
^	Vastaa Lainaa

Shah
2339 viestiä

#1 kirjoitettu 22.01.2005 13:52

On monenlaisia bändejä, jotka toimivat erilaisin luontein.
Olisi varmaan mahdollista nostaa esille tietynlaisin yleisin "formaatein" toimivia päätöksenteko tapoja, joista joitakin useimmat bändit noudattavat. Politiikkaa.

Vanhaan, konservatiiviseen ja hyvin yleiseen tapaan voisi laskea kokoonpanon toiminnan, jossa on yksi lopulliset päätökset tekevä henkilö, joka voi olla kuka tahansa bändin jäsenistä. Useinmiten perustaja. Sehän voi myös olla joku henkilöistä, joka nousee jotenkin skarpin ja asiat hallitsevan luonteenpiirteidensä ansiosta esille ryhmästä. Kaveri ehkä on päätynyt ajan myötä muiden ansiosta pikku hiljaa rooliinsa, jonka muut ovat hänelle sälyttäneet.
Mutta toisinaan myös bändistä löytyy lähes aina muutamia henkilöitä, jotka saavat osakseen jonkin tietyn asian hoidon, jonkin erikoistehtävän pitää vastuuta, kun muut huomaavat hänen olevan hyvä siinä.

Joillekin muille sitten napsahtaa jokin muu 'sivurooli'. Joku saa pellen ja hauskuuttajan kaavun päälleen, joku taas saattaa lähes aina varmasti olla se, joka ei puhu paljoa, vaan hoitaa työnsä hiljaa ja varmasti. Silloin kun hän avaa vähäsanaisen kirstunsa, muut hiljenevät ja ehkä kuuntelevat kunnioituksella mikä hänen kantansa on asiaan. Tämä kaveri on usein myös ehkä yksi bändin vankimpia tukipilareita, johon muut luottavat, mutta saattavat pelätä alituiseen ettei hän ehkä olekaan tyytyväinen asioihin(?) ja joskus sitten pamauttaa parilla sanalla yht'äkkiä lopettavansa.

Jos bändistä nousee esille yksi johtohahmo, joka usein joutuu hoitamaan tietyt vastuut joka kerta, voi hän palaa loppuun joku päivä. Ns. diplomaattisten tehtävien hoitaminen, kamojen roudaus, studiossa ohjaksien vetäminen ja sääntöjen piiskaus muiden selkäytimeen keikoilla voi saada harmaita hiuksia kasvamaan hyvin nopeasti. (Okei, vaikka kärjistän asioita tarkoituksella, voivat edellämainitut asiat olla tietty muidenkin tehtäviä.)

No, yleisesti ottaen bändit kuitenkin sanovat puhaltavansa yhteen hiileen, mitä sisäiseen politiikkaan tulee. Tässä on hauska ironisoida tiettyjä piirteitä miten asiat hoidetaan eri orkestereissa.

Erilaisissa kokoonpanoissa soitettuani, on minua alkanut nyrppimään tietyt piirteet, jotka ainakin omasta mielestäni jarruttavat bändin luovaa toimintaa. On totta kai luonnollista että joku saa tietyt asioiden hoidot tehtäväkseen, mutta bändiin liittyessä tulee mielenkiintoisia askareita usein esille:
Joillain on tapana tehdä siitä kuin manifestin allekirjoitus kaikessa määrätietoiduudessaan, kuka nyt kuuluu bändiin ja kuka ei. Tietysti on joitain piirteitä, joita bändin jäsenet painottavat uuden tyypin haussa, ja katsovat sitä ehkä suurennuslasin läpi... Olen vain itse alkanut enemmän kallistua suuntaan, että parhaiten ehkä bändi syntyy siten, että kun on soittanut tarpeeksi monenlaisten ihmisten kanssa ja tuntee riittävästi henkilöitä; on homma paras aloittaa jammailupohjalta, kutsua useampia kavereita nauttimaan soittamisesta ja yhdessä sitten katsoa ajan myötä, ketkä hommasta nauttivat. Pikkuhiljaa sitten nauhoittelee tavaraa ja lähettää sitä eteenpäin esimerkiksi. Näin asiat etenee kollektiivisesti. Vielä parempi ehkä on kustantaa se itse ja tehdä sillä sitten mitä lystää. Ei siihen aina välttämättä tarvita "etujoukkoja", joiden manöövereita sitten odotellaan hatut kourassa.

Olisi hauska kuulla myös muiden tarinoita ja näkemyksiä.

Shah

Zachary

#2 kirjoitettu 22.01.2005 14:27

Olivathan nuo luettelemasi luonnetyypit tutun kuuloisia ja, aivan totta, eräänlaisia universaaleja hahmoja bändipiireissä.

Bänditoiminnassa taitaa olla ihan sama juttu kuin missä tahansa porukassa, jossa on enemmän kuin kaksi ihmistä tekemässä duunia jonkun yhteisen asian eteen (porukka voi olla vaikka työpaikka, urheiluseura, koulun opiskelijayhdistys tms): koska ihmiset ovat erilaisia yksilöitä, on heillä myös erilaiset mielipiteet ja näkemykset asioista ja näin ollen mitä luultavimmin osa näistä keskenään erilaisista ajatuksista on törmäyskurssilla. Kahinoita tulee ja kompromissit ovat välttämättömyys. Miten suuriin kompromisseihin kukin sitten on valmis, se pitää jokaisen määritellä itse.

Bändi kai saadaankin toimimaan vain saavuttamalla se maaginen yhteinen kemia, että kukin bändin jäsen kutakuinkin ymmärtää toisten aivoitukset ja päämäärät ja pitää näitä jokseekin samanlaisina kuin omiaan. Ja tarkoitan siis, että bändin jäsenet tuntevat keskenään tietynlaista veljeyttä nimenomaan tunnetasolla. Tunteistahan musiikki ja taide yleensäkin lähtee.

Eikä tällaisen kemian löytämiseen taida olla mitään muuta reseptiä kuin että joidenkin kesken se syntyy ja joidenkin ei. Niinpä asia on pitkälti juuri niin kuin kirjoitit: usein täytyy kokeilla soittamista ja jammailemista useiden eri kaverien kanssa ja useissa eri bändeissä ennenkuin löytää sen, mihin tuntee sopivansa.

Aika useinhan nykyään ihmiset soittavat useissa yhtyeissä, joista kukin ruokkii tietynlaista tarvetta: yksi voi olla progressiivinen bändi jossa voi purkaa taiteellisia kikkailuambitioita, yksi rahantienuu-humppabändi, yksi dokaukseen ja lystinpitoon tarkoitettu rokkiveivausporukka ja yksi sellainen "tämän kanssa pyritään tosissaan pitkälle"-bändi, johon satsataan loppujen lopuksi eniten. Ja nuo roolitkin voivat vaihdella eri orkestereissa.

Shah
2339 viestiä

#3 kirjoitettu 23.01.2005 10:05

Insert Remedy kirjoitti:

Olivathan nuo luettelemasi luonnetyypit tutun kuuloisia ja, aivan totta, eräänlaisia universaaleja hahmoja bändipiireissä.

Tietynlaisia universaaleja luonnetyyppejä tosiaan. Ironisoiden noita vain voi kuvailla, kun bändissä soittaminen saa toisinaan hyvin humoristisia piirteitä tunnetusti osakseen.

Bändi kai saadaankin toimimaan vain saavuttamalla se maaginen yhteinen kemia, että kukin bändin jäsen kutakuinkin ymmärtää toisten aivoitukset ja päämäärät ja pitää näitä jokseekin samanlaisina kuin omiaan. Ja tarkoitan siis, että bändin jäsenet tuntevat keskenään tietynlaista veljeyttä nimenomaan tunnetasolla. Tunteistahan musiikki ja taide yleensäkin lähtee.

Mainiosti sanoit. Jotta homma on pysyvällä pohjalla, täytyy sen tunnetasolla toimia, edes vähintäänkin jonkinasteisen veljeyden merkeissä.

Muistuu mieleen kun aikoinani luin erään ikivanhan Slayerin haastattelun, jossa kertoivat kaverukset tuntevansa toisiaan hyvin vähän, vaikka jo maailmaakin olivat kiertäneet. Yhdessä heidät silloin kuulemma piti bändi vain ja välit olivat kylmät. Aika yllättävää kyllä.

Shah

vinoneliöklovni

#4 kirjoitettu 24.01.2005 15:04

Tähän prokkis juttuun, että pää bändin idea on saada se kaikkien kuuluville, oman projektin teokset yrittävät saada kunnioitusta. tai jotenkin näin

JimInDreams

#5 kirjoitettu 24.01.2005 18:38

Bändin homma toimii kun kaikki ovat samalla lähtöviivalla elämän perus asioissa.
Esim, Laulaja ja kitaristi ovat samaa maata täysin ja haluavat elää hommaa 24 tuntia juhlia ja tehdä kaikkea mikä on rock ,basistilla on jämäkkä tyttö ystävä ja lapsia ja muutenkin paljon vastuuta elämästään rumpali on vaan ja katselee vierestä kun taas toinen kitaristi ei tiedä mennäkkö jatko opintoihin vai töihin.

tuossa mahdoton yhtälö toimiakseen.

bändin jäsenten pitäisi omata samantyyliset elämän tavat ja olla muutenkin samoilla linjoilla tulevaisuudestaan.

On vaikeaa lähteä hakemaan esim keikkoja tms koska kun kysyt basistilta niin a olen töissä b lapset tulee ja niin edespäin.2 kitaristilla on töitä koulua tai muuta ,ja jälleen kerran laulaja ja kitaristi v...uuntuvat täusin koska oisivat valmiita mihin vain.
itse olen käynyt tämän läpi ja nykyään jos tulee projecteja tai sen sellaisia haluan tietää heti alussa muiden taustaa erittäin hyvin niin ei tarvi turhaa työtä tehdä ja huomata että eihän tosta nyt tulekkaan mitään koska kaikkieb asenne ei vain riitä

tammina
1230 viestiä

#6 kirjoitettu 24.01.2005 19:11

Homman nimi on viisas diktatuuri.

Biisit tekee yksi ja sama henkilö,
sovitukset tehdään diktaattorin
johdattelemana, kuitenkin niin
että jokaisen soittajan omatkin
(diktaattorin mieleiset)
näkemykset pääsevät esille.
Diktaattori päättää miltä näyttävät
levyn kannet..ja fontti.
Diktaattori hoitaa suhteita ulospäin,
buukkaa keikat, suhaa Mikserissä etc.

Vastuuta jaetaan muissa asioissa;
yksi on treenikämppä-vastaava,
toinen pitää huolta bändin nettisivuista.

Tämä systeemi toimii bändissä, jossa
rumpalilla on useita bändejä ja jalka
monessa keitossa, valitettavan usein
yhtäaikaa...kitaristille joka mielellään
keskittyy vain omaan tonttiinsa...
ja laulaja-basisti-diktaattorille jolle
veto-oikeus ja viimeinen sana omien
biisien suhteen on ensiarvoisen tärkeää.

Joskus diktaattori tuntee olonsa yksinäiseksi.

let J.

#7 kirjoitettu 25.01.2005 21:13

Mieleeni juolahti tässä seuraavanlainen kysymys:

Kuinka pitkälle voi mennä kun pitää valita kahdesta soittajasta toinen?

Ensimmäinen on loistava soittaja, mutta henkilökemiat eivät toimi hirveän hyvin. Toinen taas mukava tyyppi, jonka kanssa viettää hyvin mielellään aikaa, mutta soitto ei ole yhtä loistavaa, mutta menettelee.

Oletetaan, että olisi tälläinen tilanne. Kumman valitsisit? Ja missä menee raja?
Millaisessa proggiksessa jompi kumpi menee edelle?

Ja onko "kemiallisesti täydellistä" ja samalla musiikillisesti toimivaa bändiä olemassakaan?

Lady Escape

#8 kirjoitettu 26.01.2005 16:37

let J. kirjoitti:
Mieleeni juolahti tässä seuraavanlainen kysymys:

Kuinka pitkälle voi mennä kun pitää valita kahdesta soittajasta toinen?

Ensimmäinen on loistava soittaja, mutta henkilökemiat eivät toimi hirveän hyvin. Toinen taas mukava tyyppi, jonka kanssa viettää hyvin mielellään aikaa, mutta soitto ei ole yhtä loistavaa, mutta menettelee.

Oletetaan, että olisi tälläinen tilanne. Kumman valitsisit? Ja missä menee raja?
Millaisessa proggiksessa jompi kumpi menee edelle?

Ja onko "kemiallisesti täydellistä" ja samalla musiikillisesti toimivaa bändiä olemassakaan?

Omasta mielestäni kaikkien bändiläisten pitää olla kavereita. Tietysti kinaa syntyy mutta en ikinä ottaisi bändiin ihmistä, jonka kanssa eivät omat kemiani ollenkaan toimisi, soitti hän sitten kuinka hyvin tahansa. Tietysti mukavankin tyypin soittotaidon sitten pitää toimia ainakin "menettelevästi". Ainoa tapaus, missä pistäisin soittotaidon ennen luonnetta on jokin proggis minkä ei ole tarkoituskaan olla pitkäaikainen.

Coyote

#9 kirjoitettu 29.01.2005 15:04

let J. kirjoitti:
Ja onko "kemiallisesti täydellistä" ja samalla musiikillisesti toimivaa bändiä olemassakaan?

Led Zeppelin oli yksi. Ja ehkä ainoa...

Oletetaan, että olisi tälläinen tilanne. Kumman valitsisit? Ja missä menee raja?
Millaisessa proggiksessa jompi kumpi menee edelle?

ensimmäinen proge-bändiin, toinen hiukan räkäisempään bändiin.

Saastakehto

#10 kirjoitettu 17.02.2005 18:24

Itse soitan kitaraa black metal bändissä. Tunnen koko porukan hyvin ja näen muita jäseniä päivittäin. Soittotaito ei ole mitään loistavaa mutta harjoittelemme kokoajan. Kemiat toimii loistavasti. Bändissä ei ole sinänsä minkäänlaista johtohahmoa vaan kaikki hoitaa kaikkien työt. Esim. Kaikki säveltävät ja sanottavat jos haluavat kun siltä tuntuu ja kaikki järjestävät bändin asioita. Yleensä sovimme koko porukan kanssa jos pitää hankkia jotain niin kaikki katsovat mahdollisuudet omista suunnistaan hankia esim. laitteistoja.

let J.

#11 kirjoitettu 18.02.2005 13:05

wiren kirjoitti:
Nuo kuvaamasi luonnetyypit tulevat esille kaikissa muissakin ryhmätyötilanteissa. Meitä ajaa erilainen kunnianhimo sen olen kyllä huomannut. Jotkut notkuu vain mukana, toiset häärää ja pinnistelee käytännön asioiden hoitamisessa. Joku päättää sovituksista, toinen ehdottelee omiaan, osa myötäilee vaan hiljaisena.

Entä missä vaiheessa tuo alkaa häiritä?

Jos porukassa on oikeasti sellaisia, jotka kyllä tekevät työnsä ja ovat mukana, mutta sanotaanko nyt että mahdollisimman pienellä vaivalla, ja toiset sitten vastaavat esim. taiteellisesta päätöksenteosta ja toiset hoitavat kaikkia järjestelyhommia, niin eikö se aiheuta jossain vaiheesa ongelmia?

Tai onko tämä aiheuttanut kenellekään ongelmia?

Topey

#12 kirjoitettu 10.03.2005 18:21

tammina kirjoitti:
Homman nimi on viisas diktatuuri.

Biisit tekee yksi ja sama henkilö,
sovitukset tehdään diktaattorin
johdattelemana, kuitenkin niin
että jokaisen soittajan omatkin
(diktaattorin mieleiset)
näkemykset pääsevät esille.
Diktaattori päättää miltä näyttävät
levyn kannet..ja fontti.
Diktaattori hoitaa suhteita ulospäin,
buukkaa keikat, suhaa Mikserissä etc.

Joskus diktaattori tuntee olonsa yksinäiseksi.

Vertasin joskus jossain bänditouhua purjelaivalla purjehtimiseen. Kapteeni päättää viimekädessä kaikesta (vanha merimiessanonta: " Jumala taivaassa, Kapteeni laivassa"). Mutta jos homma toimii, miehistö tietää tehtävänsä. Kapteenin ei tarvitse paljoa valtaansa käyttää.

Ihannetapauksessa kapteenia ei tarvita.

Lukio ja sivariaikoina tehtiin musiikkia muiden aseistakieltäytyjien kanssa, ja ainoana päällikkönä oli yhteinen sopimus harjoituskurista. Omiaan ei soitella silloin kun toiset puhuu. Jokaisella oli veto-oikeus toisten turhaan rämpyttelyyn. Sopimus oli, että jos joku sanoo ääneen sanan "harjoituskuri" kaikki lopettaa sen mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä.

Sanan väärikäytöstä oli säädetty ankara rangaistus.

Tämä johtui yhteisestä havainnosta, että kitarasta/rummuista/bassosta lähtee kaikkein parhaat soundit silloin kun pitäisi sopia kappaleen rakenteesta tai sopia muuten yhdessä jostain.

Sen orkesterin pohjalta on päädytty soittamaan erilaisissa tunnetuissakin kokoonpanoissa: mm Ultra Bra, Jonna Tervonmaa, Jean S., Maija Vilkkumaa etc. etc.

Toinen vastakohta oli bändi jossa soitin kolme vuotta. Kolmen vuoden jälkeen kasassa oli 4 biisiä. Samat mitkä oli jo ekoissa treeneissä. Se oli tapa viettää lauantai päivä, soittaa Hey Joesta ja parista muusta biisistä tunnin-kahden tunnin jamiversioita.

Perinteeksi muodostui että Moby Dickin rumpusoolon kohdalla muu orkesteri kävi ostamassa lähikaupasta kaljaa, tai vähintään tupakalla. Mitään roolijakoa ei ollut. Soittimetkin valittiin fiiliksen mukaan. Jokainen soitti jokaista soitinta vuorollaan. Se oli hauskaa.

Mikseri.net

Showcase