Mikseri.net

#2 kirjoitettu 22.11.2002 19:36

Kyllähän se esiintyminen jännittää, mutta siihenkin tottuu. Sitä myötä soitto ja lavaesiintyminen paranee. Harjoitus tekee mestarin

#3 kirjoitettu 22.11.2002 19:56

Jos jännittää, ota kalajaa niinku minä just nyt!

#4 kirjoitettu 22.11.2002 19:57

Mul on aina mukana keikoilla herra Al Coholi, joka jaksaa tukea mua ja pitää paineet poissa.

#5 kirjoitettu 22.11.2002 23:11

Jännää...

Mua ei jännitä. Oon ollu amatööriteatterissa pari kolme vuotta, siihen liittyen matkustanut norjassa ja tanskassakin, suomesta puhumattakaan. Lukio/kouluaikoina olin koulun pelle, aktiivi, strippari(bileissä) ja vaek mitä - suullisista esitelmisäkin tuli yleensä kymppi ellei vähintään kiitettävä. Vaihto-oppilaana olen käynyt ja näyttelin sielläkin. Varusmiehenä olin RUK-santsari eli olen kouluttanut reservinupseeri-oppilaita, ja omasta polvestani vielä kokelaskouluttaja-vanhin, eli edustajamme kantahenkilökuntaan. Polttareissani kaverini yrittivät nöyryyttää minua pistämällä minut pari numeroa liian pieniin rono-uikkareihin, rasvaamaan itseni ja biccaamaan julkisella paikalla kotikaupungissani - heitä hävetti kun pullistelin niin luontevasti. Suurin yleisö jolle olen soittanut cover-biisejä oli noin tuhat ihmistä... yms...

...mutta silloin kun olen päässyt soittamaan OMIA biisejäni, edes kaveriyleisölle, on mennyt lahkeeseen jotain mitä sinne ei kuulu ja kädet hikoo ja ääni vapisee, meinaa taju lähtee, naama punoittaa ja jos ei pääse karkuun tai vahviketta hakemaan varmaan räjähtäis pää!

#6 kirjoitettu 22.11.2002 23:48

IKÄÄ EI OO JÄNNITTÄNY. (ku ei oo mitää jännittämistä)

#7 kirjoitettu 23.11.2002 20:47

Pieni jännitys on vaan tervettä! Aina sitä vähäsen jännittää ennen keikkaa, mutta kyllä se sitten laskee kun lavalle asti pääsee. Ja alkoholin kanssa kun leikkii varovaisesti niin ei se haittaa, ihan suotavaa.

#8 kirjoitettu 23.11.2002 22:20

En usko et on ketään jota ei edes vähän jännittäisi esiintyminen julkisesti. Mä ite en jännitä esim. esitelmiä tai tanssiesityksiä kovinkaan paljon mut toista on laulaminen, huomaan itekki arvostelevani ihmisten laulua aika paljon ja mä pelkään sitä et miten mua arvostellaan, enkä mä haluu et ihmiset muistaa mut henkilönä "tuo ei osannut laulaa". Toisaalta sitte myös se onnistumisen tunne on paljon suurempi laulun jälkeen kuin tanssis, esitelmis jne... Mut noin yleensä tykkään esiintymisestä ja yleensä tungen itteni kaikkiin mahdollisiin esityksiin niin et jengin reaktio on varmaa "ei taas toi!!!"

#9 kirjoitettu 26.11.2002 11:53

Esiintymispelko on hyvästä!

Olen bustannut keikkoja jo vuodesta 1990 ja todennut itselleni seuraavan moton:

Jos et jännitä ennen keikkaa, niin keikka kusee..
Jos jännität, niin annat kaikkesi livessä ja se tulee olemaan paras keikkasi.

Toi perustuu vain siihen tosiasiaan, että yleensä jos ottaa liian rennosti tulevan esiintymisen, niin jännitys iskee vasta lavalla. Jos taas jännitystä on ennen, niin lavalle astuessa adrenaliinirush peittää alleen kaiken skägäämisen.

Muutenkin varmasti melkein Suomen kaikki kovimmat näyttelijät ovat olleet nuorina arkoja esiintymispelkoisia tyyppejä ja niinhän se Vesku Loirikin jännittää nykyäänkin aina ennen showta..

Pitää vain uskaltaa ottaa härkää sarvista..heheheh

James

#10 kirjoitettu 26.11.2002 12:10

Kaiken mahdollisen itsetuotetun esittäminen muille esim. luokan edessä aiheuttaa paineita , koska silloin kritiikki ei välttämättä osu pelkästään teokseen vaan kuvaa tekijäänsäkin jollain lailla ja tekijä/esittäjä saa siitä osansa , jotenkin sitä ei aina osaa ottaa kaikkea itseensä kohdistuvaa huumorilla , mutta yleensä se auttaa.
shadawap.

ja muuten kun killi mainitsi nuo joukkuepelit niin pienempänä tuli pelattua koripalloa , harjoituksissa kaikki luisti hyvin , mutta peleissä kaikki meni paineiden takia päin sitä itseään.
Muuten mukava harrastus tyssäsi sen takia myöhemmin kokonaan.

wdm muokkasi viestiä 12:10 26.11.2002

#11 kirjoitettu 26.11.2002 12:30

Jees.

Ei enään jännitä kovinkaan paljon, muistan kyllä ensimmäisiä esiintymisiä ku jännitti niin helvetisti mutta sellanen jännitys on jäänyt kokemuksen ja ajan
myötä vähemmälle. Kyllä tietysti vähän jännittää joka kerta ennen setitystä varsinki jos on paljon jengiä tullu katsoon tai joku ihan uus biisi on esitettävänä. Mutta tosiaan, kun ottaa vähän bissee tai muuta alkoholipitoista juotavaa siinä ennen esiintymislavalle menoa niin fiilikset vaan nousee.. ja sit sen ensimmäisen
biisin jälkeen ei oo jännityksestä tietoakaan..

#12 kirjoitettu 26.11.2002 12:37

Joo kyllä se on niin et mua kans jännittää aina noi virallisemmat esiintymiset (esitelmät, puheet) mutta kun on kyse näyttelemisestä tai laulamisesta niin mähän suorastaan himoitsen lavan eteen!

On se kumma homma... mistä jännitys yleensä johtuu? Eihän siinä nyt kuole tai mitään..

#13 kirjoitettu 26.11.2002 13:10

Kyllä pieni jännitys on aina hyvästä. Jos ei yhtään vatsanpohjassa tuntuisi hassulta, hommahan saattaisi olla jopa tylsää.

Yleensä itselläni tuo pieni jännitys ilmenee ensin jonkinasteisena hyperaktiivisena innostuneisuutena ja sen jälkeen haukotteluna...kummallista. Sitten kun homma lähtee käyntiin niin aina on ollut hauskaa.

#14 kirjoitettu 26.11.2002 13:53

Oon sen verran itsevarma että uskallan esiintyä vaikka missä tilaisuuksissa, mut kyllä se joskus ennen dj keikkaa mahassa tuntuu sellanen pieni kutina. Mitä lie. Kuten Laihanenkin sano... "mukana keikoilla Al Coholi"
Se on tosi mukava kaveri ja auttaa varmasti rentoutumaa.

#15 kirjoitettu 26.11.2002 13:57

Toi kuningas alkoholin käyttö ennen livesettiä on aina mukavaa, mutta samalla myös vaarallista...
Räppääminen ja jumitus ei oikein toimi yhdessä, sillä vaikka ego on kunnossa ja fiilis kybällä, niin biitin tempo on muuttunut ihmeellisen vihamieliseksi sanoja kohtaan, hehheh.

Keikoilla on aina ärsyttävän paljon turhaa aikaa (ja backkärillä ilmasta viinaa) soundcheckien ja varsinaisen setin välillä. Sitten keikka alkaa aina yleensä joskus 24.00-->, niin siinä alkaa suu kuivumaan ja "hermobissen" juonti määrät nousemaan... sitten sammalletaan, unohdetaan aloituskohdat lavalla ja aiheutetaan kiva morkkis seuraavaan päivään.

No ei.. kyllähän se olut on ihmisen ystävä, pitää vain osata Drunken Master style..


James

CNF-Community Neglects the Facts muokkasi viestiä 13:58 26.11.2002

#16 kirjoitettu 26.11.2002 14:13

Sateentekijä kirjoitti:
Yleensä itselläni tuo pieni jännitys ilmenee ensin jonkinasteisena hyperaktiivisena innostuneisuutena ja sen jälkeen haukotteluna...kummallista. Sitten kun homma lähtee käyntiin niin aina on ollut hauskaa.


Minulla jännitys esiintyy voimakkaammillaan juuri tuolla tavalla. Ensiksi olen vain aivan tohkeissani kaikesta ja sitten yht'äkkiä rupeankin haukottelemaan. Tätä kylläkin tapahtuu vain ja ainoastaan silloin, kun olen oikeasti erittäin jännittynyt. Viimeksi taisin päätyä haukottelemaan lyhykäisen hyperaktiivisen hetken jälkeen, kun eräs kaverini pyysi minua näyttämään piirrustuslehtiötäni hänelle.

Pienemmästä jännittämisestä ei minulle tule oikeastaan mitään ihmeellisempiä oireita ja edellisestä postauksestani saa myös jännittämistäni asioista melko pätevän kuvan. Olen kyllä Sateentekijän kanssa samaa mieltä siinä asiassa, että pieni jännitys on oikeastaan vain hyvästä, sillä ilman jännitystä voisi esiintyminen olla jopa tylsää ja silloin siitä katoaisi erittäin nopeasti maku.

#17 kirjoitettu 26.11.2002 14:38

Mä oon saanut kait liiaksikin traumoi esilläolosta kouluajoilta.
Nykyään kun on voinu puuhata jotain mielekästä ja omaan tahtiin niin on huomannut että ei ne sosiaaliset pelkotilat aina liian korkealle kurota. Kun ei anna niiden tehdä sellaista!
Kukapa meistä ihmisistä ei ikinä jännitä tai pelkää mokaavansa?
Itteään pitäs vain laittaa esille enemmän niin kyllähän se esiintymispelko madaltuu.. Mutta epäilempä ettei se koskaan katoa, keneltäkään. Pieni stressi myös hioo, esim. tyttökaverin maihari monottaa sit ahkerammin lavalla pienessä paiseessa.
Kuningas alkoholi ei välttämättä ole lääke sulle MTP, ainakaan isossa mittakaavassa. Ainahan voi yleisön haukkua jälkikäteen kun hommat meni päin persettä
Mun eka ja vika keikkani meni aika alhasesti vaikka siel lavalla tuntu että kaikki on ookoo.. Se humala, katsos..
Sen jälkeen kun näin sen keikkavideon mun pitikin lähteä kaljalle.. *nolostus*
Tsemppiä, kyl se siitä!

#18 kirjoitettu 26.11.2002 17:33

Eka keikka maksavan yleisön edessä jännitti monta päivää etukäteen, mutta ei enää sen jälkeen. Ja toisaalta keikalla olijat ovat tulleet kuuntelemaan juuri sen tyyppistä musiikkia kuin mihin bändi on bookattu soittamaan.

#19 kirjoitettu 26.11.2002 17:45

Ei mulla vaan ole minkäänlaista esiintymispelkoa minkään suhteen. Ensimmäinen DJ-keikkani vähän jännitti, kun tiesin silloin ettei biittaus ihan täydellisesti vielä sujunut. Se keikka meni kumminkin tosi hyvin ja sen jälkeen ei enää minkäänlaista esiintymispelkoa ole ollut. Koulussa esitelmien tai näytelmien tai puheen pitämisessä ei ole milloinkaan, paitsi joskus ala-asteella, esiintynyt jännittyneisyyttä.

#20 kirjoitettu 10.11.2004 19:22

Olen esiintymispelkoinen,kammoan jo sitä kun pitää mennä luokan eteen jotain tekemään..Sydän pomppii tuhatta ja sataa,eikä aivot pysy mukana lainkaan..En oikein tiedä mistä tämä pelko johtuu..Olisi kivaa tietää tuokin asia..

#21 kirjoitettu 10.11.2004 19:48

Luokan edessä ei jännitä mutta kun edessä on sata tuntematonta niin johan alkaa jalka väpättämään.. Mistähän johtuu.

Esiintymiskammosta pääsee mm. hypnoosilla.

#22 kirjoitettu 10.11.2004 20:00

jännitin aina ennen keikkoja... ihan sama missä tai mikä hässäkkä oli.. niin jännitti ihan saatanasti... mutta lavalla se kaikki unohtuu smaan tien ja mr. kulmis on elementissään...

#23 kirjoitettu 10.11.2004 20:32

Jos olen bändin kanssa ollu keikalla, niin ei ole jännittäny jos tiedän, että minä ja muut osataan biisit. Aina jos on ollu joku muu (enemmän kun yksi) niin ei jännitä juuri ollenkaan.

Sitte jos olen joutunut soittamaan viulua jossain matinessa, niin sillon kyllä jännittää perhanasti. Olen kokeillu kaikkea mahdollista ja parhaaksi tavaksi olen huomannut että kannattaa soittaa silmät kiinni

Sandman muokkasi viestiä 20:33 10.11.2004

#24 kirjoitettu 10.11.2004 21:21

Aina ollu kauhee esiintymispelko, esimerkiksi luokan edessä esitelmän pito oli painajaista, jännitin sitä jo monta päivää ennen esiintymistä. Ja kaikki, missä piti olla esillä, oli epämiellyttävää. Tuli aina niin kiusallinen olo. Nyt kokemuksen kautta helpottanu tuokin "vaiva". Mitä enemmän esiintynyt, sen vähemmän pelkää sitä. En ole koskaan tykännyt olla esillä, tai huomion keskipisteenä.
Nyt kuitenkin kaikki esitelmät sun muut sujuu jo ihan luontevasti. Kannattaa vaan hyväksyä pieni tärinä osaks sitä, se kuuluu ihan asiaan. Ja pieni adrenaliini-annos vaan auttaa asiaa.

#25 kirjoitettu 10.11.2004 23:23

Jännityksestä pääsee eroon kun tekee sitä asiaa aina vaan uudestaan ja lopuksi siitä oppi vielä nauttimaankin .. Live esiintymisessä jännitys häviää yleensä 2-3 biisin jälkeen. Puhe-esityksiinkin tottuu (ihme kyllä) kun sitä joutuu tarpeeksi kauan tekemään (vaikka minustakin tuntui joskus toivottomalta tuo ajatus) Silti jännitän vieläkin sopivasti ennen esityksiä, mutta olen tottunut tulemaan sen kanssa toimeen eikä se kiusaa enää minua. Tärkeimpiä asioita oli minulle se, että ei vaadi aluksi itseltä liikoja ja sallii itselleen myös erehtymisen. Eikä kukaan loppujen lopuksi kiinnitä sinuun niin paljon huomiota kuin sinä itse...

#26 kirjoitettu 10.11.2004 23:31

Mad Sunday kirjoitti:
Jännityksestä pääsee eroon kun tekee sitä asiaa aina vaan uudestaan ja lopuksi siitä oppi vielä nauttimaankin .. Live esiintymisessä jännitys häviää yleensä 2-3 biisin jälkeen. Puhe-esityksiinkin tottuu (ihme kyllä) kun sitä joutuu tarpeeksi kauan tekemään (vaikka minustakin tuntui joskus toivottomalta tuo ajatus) Silti jännitän vieläkin sopivasti ennen esityksiä, mutta olen tottunut tulemaan sen kanssa toimeen eikä se kiusaa enää minua. Tärkeimpiä asioita oli minulle se, että ei vaadi aluksi itseltä liikoja ja sallii itselleen myös erehtymisen. Eikä kukaan loppujen lopuksi kiinnitä sinuun niin paljon huomiota kuin sinä itse...



Jopas sattui, Mad Sunday kirjoitti kaiken mitä minulla oli asiaa
Hirvittävän totta on varsinkin tuo viimeinen lause, ainakin minulla on toiminut ihan se että ottaa kunnolla katsekontaktin muutamaan ihmiseen esiintymisen aikana ja ikäänkuin ajattelee puhuvansa ystävilleen niin jännitys pian kaikkoaa...

#27 kirjoitettu 11.11.2004 14:34

Ensimmäisten keikkojen kohdalla jännitti niin perkeleesti jo useita päiviä ennen esiintymistä, sitten vähitellen jännittämisaika väheni ja väheni kunnes suureksi riemukseni viime keikalla totesin ettei enää jännittänyt lainkaan! Enkä tarvinnut edes alkoholia.

Olen valmis.

#28 kirjoitettu 11.11.2004 15:53

Jaa.. pitkään aikaan en ole missään/mitään esiintynyt, mutta sen muistan, että kyllä jännitti pirusti aina.

Toisaalta ei keikat olis koskaan menny ollenkaan niin hyvin ellei olis ollu sitä pientä jännitettä. Sitä vetää sillon parhaansa, kunnes tajuu et tässähän tää menee.. (aika äkkiä yleensä) Siitä sit ...

#29 kirjoitettu 11.11.2004 17:23

Olen aina kärsinyt melko kovasta esiintymispelosta...Alkuun jännittää ihan mielettömästi, niin että kädet tärisevät, mutta kyllä se siitä yleensä menee.

#30 kirjoitettu 13.11.2004 04:31

Joo mul on ja jonku sortin pientä jännitys pelkoo mm. en pysty nukkuu viikkoon ennen esitystä, paska on löysää, paskan seassa on verta, mikään ei pysy sisällä, sydänkohtauksia, aivokalvontulehduksii, etäpesäkkeitä, sokeutta, hulluutta, sairautta, eristäytyneisyytä, vihotteluu, vittumaisuutta ja muuta kivaa. Mut kyllähän se yleisön vittuilu palkitsee kaiken!

Asiaan, pieni pelko kuuluu asiaa. Elä hätäile ja ota keppanaa....

#31 kirjoitettu 13.11.2004 11:35

Jännittää niin perkeleesti!!

#32 kirjoitettu 13.11.2004 11:50

Ainahan se vähän jännittää, mut kyllä olen pikkuhiljaa oppinut esiintymään, kun koulussa ollu esitelmiä siihen malliin et olla ja osaa. Yleensä menee hyvin jos on opetellut kerrottavat asiat hyvin ja muistaa osan ulkoa.

Vähän se pulssi alkaa aina hakkaa ja ääni vapisemaan hiukan jos jotain sekaannusta tulee. Mutta voisin sanoa että olen oppinut jännittämään vähemmän, johtuen monista kerroista joina olen joutunut olemaan esim luokan edessä.

Ryhmäesitelmä jännittää vähemmän, kun on muita siinä vieressä, niin tuo vähän turvallisemman tunteen jotenkin.

Pahimmat paineet tietenkin tulevat edellisenä iltana, hakemassa materiaalia, koska ennenhän sitä esitelmän tekemistä ei voi aloittaa...

#33 kirjoitettu 13.11.2004 11:52

Sateentekijä kirjoitti:
Kyllä pieni jännitys on aina hyvästä. Jos ei yhtään vatsanpohjassa tuntuisi hassulta, hommahan saattaisi olla jopa tylsää.

Yleensä itselläni tuo pieni jännitys ilmenee ensin jonkinasteisena hyperaktiivisena innostuneisuutena ja sen jälkeen haukotteluna...kummallista. Sitten kun homma lähtee käyntiin niin aina on ollut hauskaa.


Muistakaa poijaat ja tytöt hengittää välillä..

#34 kirjoitettu 13.11.2004 11:56

no mulla on aina ollu hirveet esiintymispelot.. hrr.. ihan kylmiä väreitä tulee ajatellessa.. Mut sit aina lopuks esitys on ihan hyvin onnistunu Laulaminen on ollu mulle aina kaikista kamalinta, ku ei oo varma et muistaako sanat muistaako sitä muistaako tätä Kerran mun piti laulaa kaks biisiä bändin kanssa ja ennen esitystä oltin kerran harjoteltu

#35 kirjoitettu 13.11.2004 12:00

No mulla ei ole ny minkäänlaista esiintymispelkoo. Eka keikka minkä heitin äijienkaa omalle koululle kyllä alussa jännitti ihan tajuttomasti, mut ku oli ollut lavalla pari minuuttia niin alkoi sujuun.

#36 kirjoitettu 13.11.2004 14:30

Olen esiintynyt niin pienestä asti, että en enää muista koska olisi viimeksi sen kummemmin jännittänyt moinen. Liityin yhdeksän-vuotiaana musiikkiteatteriin, jossa tuli näyteltyä, laulettua, soitettua ja tanssittua yleisön edessä aivan helvetisti. Olin touhussa mukana n. viisi vuotta ja tietysti joskus jännitti paljonkin...

Nykyään en jännitä bändimme keikkoja käytännössä ollenkaan. Treenaamme niin ahkerasti, että tiedän osaavani ja tiedän muiden osaavan. Emme ikinä sisällytä settiimme sellaisia kappaleita, joita emme "täydellisesti" osaa.

Enemmän sitä jännittää, jotta saako sitä keikkapalkkiota...

#37 kirjoitettu 13.11.2004 14:54

Eipä jännitä enää yhtään. -Mikä on sinänsä tylsää, koska mikäs sen hienompaa kuin sen ekan biisin jälkeinen euforia, joka tulee adrenaliinin tasaantumisesta.

Viina on hyvä vinkki aina sellaiselle ihmiselle, joka osaa sen juomisen hallita ja sen kanssa saa keikasta enemmän myös irti mutta se on vaan henk. koht. mielipide.

#38 kirjoitettu 23.11.2004 17:00

Olen esiintynyt suht paljon, niin laulaen kuin pianistia, yksin ja bändin kanssa, ja muutakin kuin musiikkijuttuja on tullut tehtyä. Tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin, mutta kyllä mua aina jännittää etukäteen ihan mielettömästi (ääni värisee ja kädet ja koko tyttö tärisee). En yhtään ihmettele, jos joku oksentaa jännityksestä.
Lavalle päästyäni jännitys kuitenkin laukeaa jo muutamassa minuutissa, jonka jälkeen voi vain nauttia tilanteesta. Itse en ota koskaan tippakaan alkoholia mennessäni lavalle, koska tiedän, että se heikentää mun arviointi yms. -kykyjä, ja haluan antaa yleisölle aina parastani.
Muutenkin ainakin mulle jännitys ja vatsassa kutittavat perhoset tuovat sairasta mielihyvää sen voimakkuudesta huolimatta. Sen tähden en edes haluaisi vähentää jännitystäni ottamalla alkoholia, kun se sähköinen ilmapiiri joka tuntuu luissa ja ytimissä asti kuitenkin tuntuu jotenkin ihanalta.
Ainakin tiedän tekeväni parhaani enkä lepsuile, kun jännitän niin kovasti.

#39 kirjoitettu 24.11.2004 14:15

Hmmh. Tänään on konsertti minulla.

Mulla ilmenee jännitys sillai, että kädet alkaa hikoilemaan ja ne menee ihan kylmiks. Ja jos oon esiintymislistassa viimeisien joukossa, unohdan miten biisi menee. Kyllä se silti aina jotenkin menee.

#40 kirjoitettu 24.11.2004 14:30

Alkoholi näyttää olevan ainoa tapa millä porukka lääkitsee jännitystä, vaikka kehosta löytyy luonnostaan omia, paljon tehokkampiakin kemikaaleja .
Itse jännitän aivan kaikkea, esimerkkinä puhelinsoittoja. Olen kuitenkin huomannut, että parikymmentä etunojapunnerrusta ennen tärkeää puhelua poistaa kaiken pelon adrenaliinin virratessa suoniin. En ole koittanut voimailun tehoa esiintymiskammoon, koska sopivaa tilaisuutta ei yläasteen jälkeen ole ollut. Suosittelen kuitenkin menetelmää kaikille jännittäjille - jos vaikka toimisi.