|
SaastanenHippi
4225 viestiä
|
#1 kirjoitettu
03.06.2005 01:30
Rennompaa puuhastelua saakin etsiä. Mato-onkiminen varsinkin on hyvin leppoisaa. Lupaakaan ei tuohon hupiin tarvita. Koho järveen ja kivelle istuskelemaan ja odottelemaan, että vonkale tarttuu syöttiin!
Tänään olin ensimmäistä kertaa tänä kesänä onkimassa ja kahdeksan vonkaletta sieltä järvestä sitten ylös vedin( 3 helvetin pientä ahventa ja 5 saastaista särkeä). Yhteispaino oli ainakin 40 grammaa.
Jossain vaiheessa pitäisi lähteä haukia metsästämään. Huomenna pääsee hakemaan mummon mökiltä pari lohta. Syksyllä pääsee tuulastamaan. Veneestä pilkkiminen on perkeleen hauskaa. Kaikki kalastukseen liittyvä on hauskaa paitsi saastaiset pikkuhauet sekä särjet. Lahnat ovat hyvin omituisia otuksia. Kenties lahnat ovat järvien hirviä eli helvetin tyhmiä olioita.
Mitäs mieltä muut ovat kalastuksesta vai viekö pro pilkki -tietokonepeli voiton normaalikalastuksesta? Mikä on ennätyskalasi? Kalatarinoita?
Minun ennätyskalani - n. 3kg lohi, 3kg hauki, 0,7kg ahven. En siis ole vielä mitään mahdottomia körmyjä järvestä nostanut vaikka muutaman vuoden aika aktiivisesti kalastusta olenkin harrastanut.
Minun kalatarinoita -
kalatarina nro1.
Kaverin kanssa oltiin soutuveneellä soutelemassa ja virveliä heittelemässä. Katsoimme taivaalle ja näimme kuumailmapallon. Kuumailmapallo sitten laskeutui n. 20 metrin korkeuteen ja kuski huusi "tuleeko kalaa!". hehhehee kun oli hauska tilanne
kalatarina nro2.
Uistelemalla olen saanut yhden virvelin sekä yhden uistelukuvan. Uistelukuvalla sain samana kesänä vielä helvetin monta haukea.
kalatarina nro3.
Joku omituinen juoppo heitti soutuveneeseeni säynävän ja huusi perään, että "nyt saat poika kehuskella kavereille, että oot saanu ison kalan!"
kalatarina nro4.
Kalastettiin kaverin kanssa 25 tuntia putkeen ilman suurempia taukoja.
kalatarina nro5.
Kolme kalaa kolmella heitolla.
kalatarinanoita riittää, mutta muita juttuja ei nyt muista.
kala! --> >^^o>
|
|
D-Vision
1947 viestiä
|
#2 kirjoitettu
03.06.2005 12:09
Verkkokalastus on hauskaa ja helppoa.
Muutama vuosi sitten kun kaikki veljekset ja pikkuserkkukin olimme vielä alaikäisiä ja siten meille oli laillista kalastaa verkoilla ilman kalastuslupaa, kävimme heittämässä verkot mökkisaaren lähettyville. Saari on kokoluokkaa 1km X 2 km ja meren äärellä, joten jonkin verran saimme soudella saadaksemme hyvän paikan. Muutamana aamuna kävimme kokemassa verkot, emme tainneet saada yhteensä kuin pari kalaa. Siirsimme verkkoa taktisesti, olimme jostain oppineet että verkko kannattaa vetää loivalle mutkalle, jolloin kalat eivät näe verkkoa niin helposti. Melko myöhään illalla soutelimme sitten takaisin verkoille. Oli jonkin verran tuulta, mainingit olivat suht korkeat mutta leveitä, joten soutu ja paikallaanpysyminen oli vielä melko helppoa. Rupesimme kokemaan verkkoa, ja koska seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä kotiin, kelasimme samalla verkon takaisin veneeseen. Kalaa tuli niin perkeleesti. Ahvenia, taimenia, särkiä, seipiä...
Vanhempamme ilmestyivät rannalle katsomaan, mitä teemme. Tuulen vuoksi kärsimme hieman kommunikaatio-ongelmista porukoidemme kanssa, joten jatkoimme verkkojen kokemista. Jossain vaiheessa he sitten päättivät ruveta huutamaan, että meidän pitäisi tulla pois, että tuuli yltyy. Verkko oli puolittain veneessä jo ja puolittain vielä vedessä. Yritimme huutaa takaisin, että emme pysty tulemaan kesken pois. Vanhempamme ymmärsivät viestin hieman väärin ja luulivat meidän olevan jonkin sortin hädässä. Siellä he sitten huutelivat meille veneeseen että nyt pois sieltä ja itse huusimme kurkku suorana että emme vielä tule. Tuuli oli meille vastainen, joten he eivät kuulleet kunnolla mitä huusimme.
Kun aikamme siinä kuuntelimme äidin hätääntyneitä huutoja alkoi pinna palaa kaikilla. Kalaa pukkasi koko ajan, ja koska ahventa oli eniten, niiden verkosta repiminen vei aina oman aikansa. Vittuuntuneina aloimme hakata verkossa kiinni olevia kaloja veneen laitaan ja ne lentelivät takaisin veteen. Siinä sitten kiireessä niitä lenteli sinne vaikka millä mitalla, ja lopuksi saimme kuin saimmekin koko verkon takaisin veneeseen ja soutelimme rannalle. Selitimme ärtyneinä miksi kokeminen kesti, jotta saimme rakkaat vanhempanne rauhoittumaan. Saalista oli kertynyt vain reilut toista kymmentä kalaa, suurin osa kaloista oli lennellyt mereen. Silloin voi sanoa että vitutti kuin pientä oravaa kun käpy jäätyy.
Parina seuraavana vuonna heitimme samaan paikkaan verkot, mutta ikinä emme enää saaneet moista saalista. Itse asiassa molempina vuosina verkkoihin tarttui koskeloita, joiden repiminen verkosta oli erittäin iljettävää. Niiden takia taisimme koko verkkokalastuksen lopettaakin.
|
|
tinu
2833 viestiä
|
#3 kirjoitettu
03.06.2005 12:21
Jos on aikaa ja on mukava ilma niin mato-onkiminen on varsin mukavaa puuhaa. Vaikka tosin itse en vieläkään matoon suostu koskemaan. 
Virvelöinnistä mulla on kaikinpuolin huonoja kokemuksia, joten en siitä pidä. (Juu olen onnistunut kiinnittämään siiman ja koukun jotenkin aina kaikennäköisiin puihin.)
Veneestä kalastaminen on kamalaa. Johtuu tämä kamaluus luultavasti pari vuotta sitten alkaneesta pikkuvene kammosta. (Sille kammolle ei oikeestaan oo mitään syytä löydettävissä.)
Pilkkiminen oli pikkusena tyttönä ihan jeppis touhua. Sitä en oo kokeillu monen monituiseen vuoteen enään. Tosin aina kun oltiin pilkkimässä niin yleensä ennemminkin me lapsoset päästettiin ne kalat järkevinä takaisin järviin. Isipapat ei oikein tykkäilly kun me aina päästettiin niiden kalat poies tuskistaan pienessä ämpärissä ni ne alko aina pitämään kala ämpärinsä jalkojensa ja käsiensä vieressä että me ei ainakaan ihan kaikkia kaloja vietäis poies.
Verkoilla kävimme siskon ja mummon ja vaarin kanssa pikkusina tyttöinä ku oltiin niiden luona aina. Se oli silloin varsin mukavaa. Talvella joutu kävelemään ihan pirusti, mut kesällä päästiin pikkupaatin kyydissä. Oli se aina kuitenkin kivaa.
Kala on hyvää.
|
|
Flava
|
#4 kirjoitettu
03.06.2005 14:04
Suhteutetusti mun suurin kala on varmaan ollu semmonen 45cm ahven(ei ollu vaakaa mukana, ainoastaan senttimitta,v*tuttaa vieläkin).
tarinoita(faktaa):
Sain 3-vuotiaana yhdellä reissulla 2 taimenta. Kyllä faijaa otti pähän.
Joskus tuli uistelemalla pohjaverkko, jossa oli uudehko uistin kiinni roikkumassa.
Oltiin enon ja pikkuveljen kanssa uistelemassa ahventa sokkeloisella saarialueella Saimaalla. Oltiin jo puolen tunnin aikana saatu muutama ahven.Ei ollut mitään mielekästä tekemistä, joten viritin 25cm halpispilkkivavan ja laitoin siihen kolmesenttisen seniori-uistimen.
Seuraavan puolen tunnin sisällä sain sillä hupivirityksellä 16 ahventa ja loppuhuipennukseksi vielä reilun kilon painoisen hauen.
|
Ladataan
