Mikseri.net

#2 kirjoitettu 15.10.2005 20:14

Original Free Soul kirjoitti:
-Koetko musiikin väreinä? Maisemina?
-Tai tunnetiloina? Entäs tarinoina?
-Saako musiikki sinut parhaimmillaan kokemaan elokuvallisia, visuaalisia aistimuksia?

-Minkälainen musiikki saa sinut erityisen surulliseksi tai iloiseksi?
-Miksi?
-Entäs erityisen ärsyyntyneeksi?
-Miksi?


Maisemina koen aika usein. Monesti esim. joku kaunis trance-ralli saa "näkemään" jotain kauniita vuoristoja, vihreitä niittyjä yms... sama pätee toiseenki suuntaan: monesti Kinkkukaroliinan ja Fakapin kanssa puhutaan Trance-taivaasta (joojoo hölmö nimi), ku pilvien takaa lyö niitä ohuita hienoja valonsäikeitä, ja siitä tulee usein joku kiva biisi mieleen.

Tunnetiloina kaikista eniten. Hieno biisi saa mut itkemään vaikka olisin ilonen, hymyilemään hautajaisten jälkeen, tanssimaan lasimurskan päällä tanssilattialla paljainjaloin, jne, you got the point.

Tarinoina joskus, kohtuullisen harvoin kuitenki, vain valitut biisit.

Iloseks tekee menevä trance (<--YLEISIMMIN, toki on muitaki genrejä, kuten makeesti ja ripeesti veivaava funk), päivittäiset tuhdit annokset on tässä synkässä mielessä pakollisia ja nautinnollisisa.

Surullisesta en oikeen tähän hätään keksi muuta ku Soul Asylumin "Runaway train" nimisen biisin.

Miksi: Se kertoo kidnapatuista, hyväksikäytetyistä, lapsiprostituoiduista, eli pahasti kärsivistä lapsista ja nuorista. Video on kuvattu aihetta kuvaavalla tavalla, ja sisältää vähän väliä oikeita kuvia jenkeissä kadonneista lapsista ja nuorista. Loppuun läsähtää vielä teksti missä pyydetään ottamaan yhteyttä siihen ja siihen numeroon jos tunnisti jonkun niistä kuvissa.

Aivoton möykkä, joku vitun grind-core ja muu vastaava saa mut todella "=¤&&!#?)/%!¤#`&!!!!! Sama juttu suureenosaan muuta älytöntä läähätysesitys "uu bella beibe, my little sugar honey" lanteet keinuu-kamaan. Siis rap ja r'n'b. JOO JA JENNIFER LOPEZ JA KAIKKI SEN MUSIIKKI.

Aitous palkitaan mun silmissä. Ja minähän se mun silmillä päätän mikä on mulle aitoa.

#3 kirjoitettu 15.10.2005 23:42

Koen musiikin usein maisemina, ja joskus maisemia dominoi jokin väri. Parhaimmat kappaleet saavat minut tuntemaan voimakkaita tunteita, ja joskus pystyn jopa aistimaan tuoksuja. Jotkut kappaleet ovat niin vahvoja, että ne voivat luoda oman maailmansa mieleeni. Se vasta kokemus on.

Mikään ei ole koskettanut minua niin syvästi kuin Nobuo Uematsun musiikki.

En pidä musiikista, joka ei luo minkäänlaista maisemaa tai tunnetta.

#4 kirjoitettu 16.10.2005 14:53

Minä koen musiikin yleensä tunnetiloina ja visioina siten, että hyvä biisi luontevasti sekoittuu kuin musiikkivideo omaan elämääni. Erilaisiin elämäntilanteisiin ja -tapahtumiin vain sopii tietynlainen musiikki.

Kyllä musiikki voi ärsyttääkin, varsinkin liian ylikaupallinen ja imelä sellainen, joka on kuin rakennettu listasijoituksia varten. Puhumattakaan jostain idols -pelleilystä, joskin tämän genren voi kuitata taas naurunremakoilla.

Hymyilemään minut saa usein kaikenlainen pullisteleva ja uhoileva räppi tai heavy, sillä eihän sitä nyt voi kovin vakavissaan ottaa kukaan, kun aikuiset ihmiset soittavat mustissa pillifarkuissa leveässä haara-asennossa jalka monitorin päällä sankariheavyä lohikäärmetaustaisella lavalla tuulen heiluttaessa tukkaa viistosuuntaan, tai ryhmä keski-ikäisiä afrikanamerikkalaisia miljonäärejä heiluu autossa koripalloasuissa paksut kultaketjut kaulassa puolialastomat mallitytöt sylissään ja hoilottaa jotain paskaa jengisodista

Ratkiriemukkaaseen nauruun yllyn usein Frank Zappan teoksia kuunnellessa. Huumorin kukka ei lakastu koskaan.

#5 kirjoitettu 16.10.2005 15:01

Original Free Soul kirjoitti:
-Koetko musiikin väreinä? Maisemina?

Kyllä koen; maisemat ja väri riippuu tietenki kappaleesta
-Tai tunnetiloina? Entäs tarinoina?

Tarinoita harvemmin kehittyy päähän, mutta tunnetilat on tosi vahvana mukana
-Saako musiikki sinut parhaimmillaan kokemaan elokuvallisia, visuaalisia aistimuksia?
Harvemmin

#6 kirjoitettu 16.10.2005 15:28

Original Free Soul kirjoitti:
-Koetko musiikin väreinä? Maisemina?
-Tai tunnetiloina? Entäs tarinoina?
-Saako musiikki sinut parhaimmillaan kokemaan elokuvallisia, visuaalisia aistimuksia?

-Minkälainen musiikki saa sinut erityisen surulliseksi tai iloiseksi?
-Miksi?
-Entäs erityisen ärsyyntyneeksi?
-Miksi?


Tarinoina, välähdyksen- ja/tai unenomaisina kuvina, kyllä elokuvallisestikin hyvin paljon koen biisejä. Saatan esimerkiksi miettiä kovastikin, minkälaiseen elokuvaan/kohtaukseen jokin biisi sopisi sitä kuunnellessa. Rakentelen aina sitten jonkunlaisen elokuvan päähäni.

Emotionaalinen musiikki ja leijuva (huom. ei emo, vaikka sekin toimii joskus), eniten ehkä post-rock ja slo-core sekä tietynlainen folk saa surulliseksi. Sitten taas hullu musiikki saa iloiseksi, esim. Mr. Bungle, Beck ja Beta Band. Toisaalta post-rock on siitä hyvää että se on usein avointa tulkinnalle, siispä se vain usein voimistaa ambientin tavoin voimistaa sitä kyseistä tunnetilaa mikä sillä hetkellä on.

Rap-musiikki saa usein ärsyyntyneeksi, lähinnä sellaiset biisit missä sama biitti toistuu koko biisin ajan, se toisto tuhoaa täysin sen kappaleen, vaikka se voisi olla toimiva biitti. Varsinkaan, jos biitissä ei tapahdu mitään muutoksia niin pää meinaa räjähtää. Yleensäkin mielikuvitukseton esim. automainoskitarasoolo-meininki ärsyttää.

#7 kirjoitettu 16.10.2005 17:39

Original Free Soul kirjoitti:
-Koetko musiikin väreinä? Maisemina?
-Tai tunnetiloina? Entäs tarinoina?
-Saako musiikki sinut parhaimmillaan kokemaan elokuvallisia, visuaalisia aistimuksia?

-Minkälainen musiikki saa sinut erityisen surulliseksi tai iloiseksi?
-Miksi?
-Entäs erityisen ärsyyntyneeksi?
-Miksi?


en koe väreinä

en koe tunnetiloina

mikään musiikki ei saa mua iloiseks eikä surullisekskaa

mikään musiikki ei saa mua ärtyneekskää...

mutta nopea musiikki saa aivot toimimaan hiukan paremmin...
esimerkkinä teräsbetonin tuonelaaan. sen avulla voin jopa pelata shakkia kohtalaisen hyvin !

Dj ananas muokkasi viestiä 10:43 17.10.2005

ja vielä lisään että jos olen nähnyt kappaleen videon niin koen sen videoclippeinä.

#8 kirjoitettu 17.10.2005 10:45

Original Free Soul kirjoitti:
-Koetko musiikin väreinä? Maisemina?


En väreinä. Epämääräisinä graafisina aistimuksina kyllä. Voisin puhua visuaalisesta näköaistimuksista. Ajassa eläviä muotoja ja pinoja. Pyöreyttä, kulmikkuutaa, karheutta, sileyttä, pehmeyttä, kovuutta jne...

-Tai tunnetiloina?


Kyllä musiikki on minulle erittäin vahvasti nimeomaan tunneviestintää. Tunnetilat ovat minula se kaikki minkä päälle kaikki muu rakentuu musiikissa.

Entäs tarinoina?


Hmm... Ajassa etenävä lineaarinen dynaaminen ja muuttuva tapahtumaketju. En käyttäisi termiä "tarina".

-Saako musiikki sinut parhaimmillaan kokemaan elokuvallisia, visuaalisia aistimuksia?


ELokuvallisia? Ei. Visuaalisia? Kyllä.

-Minkälainen musiikki saa sinut erityisen surulliseksi tai iloiseksi?
-Miksi?


Surulliseksi minua ei oikeastaan saa mikään musiikki. Iloinenkin on väärä sana. Tyytyväinen tai nautinnollinen ovat lähempänä hyvin musiikin lopputulemaan. Joku smurffiteema hymyilyttää, mutta että iloiseksi. Hmm... En ehkä käyttäisi sitä sanaa.

-Entäs erityisen ärsyyntyneeksi?
-Miksi?


"Rentoileva" musiikki. Sellainen musiikki joka on älyttömän hermostunutt, mutta koittaa samalla olla älyttömän "cool". Se tunnetila jollaisen se minussa synnyttää on äärimmäisen epämiellyttävä ja saa hermostuneeksi ja ärtyisäksi. En nyt tiedä vastasiko tuo kysymykjseen miksi, mutta paremminkaan en sitä osaa perustella. Niin se vain on.

#9 kirjoitettu 17.10.2005 10:56

Itse koen mun parhaat musiikkivibat niinkuin suurena kiihottumisena päässä. Eli se sama tunne alapäässä kun kiihottuu mut sitten vaan siirretään se päähän. mun aivot runkkaa.. Nojoo

#10 kirjoitettu 17.10.2005 13:11

Minä 'näen' musiikin aika usein sellaisina rakenteina. Riffit ja soittimet ja sävelet ja soinnut ja osat ja vaihdot yms. Ne on sellaisia kuvioita, vähän niinkuin etenevän nuottirivin ja wav-editorin ja tetriksen elävä yhdistelmä. Maisemallisemmat mielikuvat leijuvat siinä ympärillä sitten.

Näin se on aina ollut niin kauan kuin muistan.

#11 kirjoitettu 17.10.2005 15:20

tietyn tyylisen musiikin saatan kokea väreinä, muotoina yms,
sellaisena psykedeelisen orgastisena kokonaisuutena.
joskus, harvoin, konkreettisina kuvina, ja nekin on sit lähinnä sellaisia unenomaisia, joissa ei ole suuremmin "järkeä".
ja nuo kuvat on aika selkeesti verrannollisia koettuihin tilanteisiin ja tunteisiin, uhkakuviin jne... mitä milloinkin nyt hullun päähän tulee mieleen, musiikista siis.

ja sit on tätä diipadaapaa joka nyt ei tuo mieleen muuta kun lähinnä perseraiskauksen jollain terävällä katanalla.

#12 kirjoitettu 17.10.2005 16:33

Dj ananas kirjoitti:
ja vielä lisään että jos olen nähnyt kappaleen videon niin koen sen videoclippeinä.

Tämän henkilön vastaus oli ettei koe musiikkia mitenkään, se saa vain aivot toimimaan paremmin ...

No jokatapauksessa tossa videoclippi-jutussa olen melkein samaa mieltä.
Kun kuulin ekaa kertaa System of a Downin "Spiders" kappaleen, oli päässä paljon mielikuvia mitä se toi mieleen. Mutta sitten kun katoin musavideon, ne mielikuvat muuttu sellasiks mitä videossa näytetään. Eli näen tavallaan sen musavideon samalla kun kuulen kappaleen. (Ja siinä musavideossa Serj näyttää joltai poppamieheltä jolla on outo pitkä tukka, ja videossa on kohtaksia Scream 3:sta kai...)

#13 kirjoitettu 17.10.2005 16:56

Jaijot kirjoitti:
Huomasin juuri kokevani musiikin enemmänkin jotenkin epämääräisesti "muotoina" kuin väreinä, maisemina, saati tarinoina.


Nyt menee aiheen ohi, mutta tuli niin vahvasti tuosta epämääräisestä muodosta mieleen barbababat, että koin välttämättömäksi mainita sen tässä kohtaa.

#14 kirjoitettu 17.10.2005 17:26

Olavio kirjoitti:
Jaijot kirjoitti:
Huomasin juuri kokevani musiikin enemmänkin jotenkin epämääräisesti "muotoina" kuin väreinä, maisemina, saati tarinoina.


Nyt menee aiheen ohi, mutta tuli niin vahvasti tuosta epämääräisestä muodosta mieleen barbababat, että koin välttämättömäksi mainita sen tässä kohtaa.


Voah! Minäkin koen musiikin barbapapoina! Mikä yhteensattuma!

Kokemukseni eivät siis ole maisemia vaan epämääräisiä värejä, muotoja ja möhkäleitä (Barbapapat)

Lapsi_ajassa korjasi barbabapansa 17:34 17.10.2005

Lapsi_ajassa huomasi virheen ja korjaa barbapapan taas 21:29 17.10.2005

#15 kirjoitettu 17.10.2005 19:02

Musiikin tunnen usein tunnetiloina ja tapahtumina. Usein kappale, jossa on tarina, jonka on kokenut itsekin, tulee koettua samana tilanteena, kun on sen itse aikaisemmin kokenut. Tämänkaltaiseen kysymykseen on useita vastauksia.

Musiikin vaikutus tunnetilaan on henkilöstä riippuva. Itselläni usein vihamielinen musiikki, jossa kertoma on, saa minut miettimään kertoman aihetta ja siihen liittyvää. Surumielinen musiikki taas saa itseni kuvittelemaan tilanteen ja samaistumaan siihen.

Vastauksia näihin kysymyksiin on monia.

#16 kirjoitettu 17.10.2005 20:44

Jos esimerkiksi kuuntelen räppiä, jossa on kenties jotenkin rispekt mi -sanat (ymmärsitte toki) niin minullekin tulee sellainen rispekt mi -olo.

Jos kuuntelen hyvää punkkia tulee olo, että haluan treenikämpän.

Jos kuuntelen The Beatlesia tulee olo, että haluan treenikämpän ja paljon porukkaa. Välillä tulee fiilis, että haluan heidän koko tuotannon. Joskus tulee mieleen, että haluan jonkun, erään, henkilön lähelleni.

Jos kuuntelen regeitä tulee sekalaisia olotiloja. Riippuu niin biisistä.

Jos kuulen hyvää transea tulee olo, että haluan laneille pelaamaan Kaunter-Straikkia.

Monista biiseistä tulee joku aika, paikka tai henkilö mieleen.

KAUNIS KAUNIS KAUNIS! Vastaus ei ehkä ole ihan haluamasi/haluamanne, kun ei välttämättä ihan tälläistä kysytty.

#17 kirjoitettu 17.10.2005 22:42

Original Free Soul kirjoitti:
-Koetko musiikin väreinä? Maisemina?
-Tai tunnetiloina? Entäs tarinoina?
-Saako musiikki sinut parhaimmillaan kokemaan elokuvallisia, visuaalisia aistimuksia?


Ei kun päinvastoin. Tilanteet, aistmukset, ihmiset ja tarinat tuo mieleen jonkun biisin. Ja kun kuulee jonkun biisin, tulee mieleen tilanne, josta se biisi tuli mieleen. Joskus tulee mieleen tilanne jossa tuli mieleen tilanne josta tuli mieleen biisi. Joskus taas tulee mieleen, että tämämpä artistin keikalla oli sekin äijä yleisössä koikkelehtimassa. Ja CMX:stä tulee mieleen kuinka A.W. Yrjänä laittaa kahden euron kolikkoa nenäänsä Uutisvuodossa.

Ja jos biisi on vaivauduttu kuvittamaan promootiotarkoituksissa, niin minulta on pyyhitty nekin vähäiset visuaaliset assosiaatiot mitä on päässäni ollut ennen videon näkemistä ja sitten jään tuijottamaan sitä kahden sekunnin klippiä, joka aivoissani siitä videosta pyörii. Vaikka biisin tahdissa olisi neitsyys mennyt, isoäiti kuollut ja talo palanut.

#18 kirjoitettu 17.10.2005 23:50

Original Free Soul kirjoitti:
-Koetko musiikin väreinä? Maisemina?
-Tai tunnetiloina? Entäs tarinoina?
-Saako musiikki sinut parhaimmillaan kokemaan elokuvallisia, visuaalisia aistimuksia?

-Minkälainen musiikki saa sinut erityisen surulliseksi tai iloiseksi?
-Miksi?
-Entäs erityisen ärsyyntyneeksi?
-Miksi?


Mulla "musiikin kokeminen" voimakkaina tunteina on harvinaisempaa, kuin se päinvastainen, eli voimakkaat tunteet itse sitä musiikkia luodessa. Biisin kirjoitus alkaa yleensä sellaisella puhtaalla ad-lib tunteen haeskelu prosessilla, kitaraa näpistellen ja hypistellen. Sitten löytyy joku idea joka kolahtaa kybällä ja sitä sitten raivokkaasti kehittelemään, kunnes takki on täysin tyhjä. Valitettavan harvoin siinä syntyy mitään, mikä vielä seuraavanakin päivänä kuulostaisi hyvältä, mutta silloin kun sitä sattuu, niin kyseisen biisin koko kirjoitus ja sovitus vaiheesta tulee erittäin intensiivinen ja tunnepitoinen prosessi. Biisin valmistuttua syödään sitten nitroja pari viikkoa ja yritetään nukkua univelat pois.

Kun koen ja kuulen missä tahansa musiikissa näitä samoja elementtejä, nostattaa se usein hyvinkin tunteikkaaksi. Muutenkin, kaikki musikki mikä jollakin tavalla koskettaa omaa arkipäivää toimii samalla tavalla. Usein vahvat sanoitukset ja niitä ajatuksella ja tunteella tukeva bändi ovat omiaan ohjailemaan meikäläisen tunteille tietämättömille.

#19 kirjoitettu 18.10.2005 00:08

Original Free Soul kirjoitti:
-Koetko musiikin väreinä? Maisemina?
-Tai tunnetiloina? Entäs tarinoina?
-Saako musiikki sinut parhaimmillaan kokemaan elokuvallisia, visuaalisia aistimuksia?

-Minkälainen musiikki saa sinut erityisen surulliseksi tai iloiseksi?
-Miksi?
-Entäs erityisen ärsyyntyneeksi?
-Miksi?


Musiikki on parhaimmillaan aivan taivaallisia tunnetiloja, kylmiä väreitä, uskomattomia tuntemuksia. Kaikkea sellaista mitä ei voi sanoin kuvailla. Musiikki on elämä.

Useimmiten melodia vaikuttaa eniten, tai biitti. Joskus sanoitus, joka kertoo aivan kuin omasta elämästä.

Hyvin usein vanhoja biisejä kuunnellessa tulee muistot mieleen hyvin hyvin vahvoina, joskus jopa noina visuaalisina aistimuksina, muistaa joitakin tapahtumia aivan selvästi, näkee ne.

Surulliseksi minut saa musiikki, josta tulee ihania muistoja mieleen, mutta tajuaa taas ettei voi saada niitä muistoja tai muistoihin liittyviä ihmisiä takasisin.. Joskus se tunne on niin voimakas, että kyyneleet tulee väkisinkin, ja pakko vaihtaa biisiä. Ei vain voi kuunnella, liian ahdistavaa.
Rakkaiden ihmisten kanssa on paljon "yhteisiä" biisejä. Joita on kuunneltu tärkeällä hetkellä. Tai usein. Tai molempia. Ne on niitä "pahimpia" muistojen aiheuttajia.

#20 kirjoitettu 22.10.2005 12:20

Erityisen iloinen vaikutus on minulle Afrikkalainen jive musiikki.
Yksinkertaisille duurisointukuluille ja hilpeille saksofonisooloille
ei voi olla hymyilemättä kerrasta toiseen.

Sitten on tietysti se selkäpiitä rassaava osasto. Eli biisit joissa
joku koskettava lyriikkapätkä nostaa kylmiä väreitä. Sanoituksilla
on siis tärkeä osa biiseissä, ainakin minulle.

#21 kirjoitettu 23.10.2005 18:07

Minulla on oma maailmani, mikä avautuu kun kuuntelen musiikkia. Se on sellaista pimeyttä, mihin muodostuu erilaisia kuvioita ja vastaavaa. Hyvä ambientti saattaa sitten maalata elävästi ihan maisemia/paikkojakin mieleen.

#22 kirjoitettu 26.10.2005 09:19

Koen musiikin musiikkina, sillä olen tylsä realisti.

#23 kirjoitettu 27.10.2005 13:10

Original Free Soul kirjoitti:
-Koetko musiikin väreinä? Maisemina?

En vaan musiikkina.

-Tai tunnetiloina? Entäs tarinoina?

Tunnetilat voivat johtua musiikista. Jokainen kappale on oma tarinansa.

-Saako musiikki sinut parhaimmillaan kokemaan elokuvallisia, visuaalisia aistimuksia?

Kyllä! ja välillä vielä suurempiakin.

-Minkälainen musiikki saa sinut erityisen surulliseksi tai iloiseksi?

Se on ihan kappalekohtaista.

-Miksi?

En tiedä. Ehkä se vetoaa jotenkin minuun.

-Entäs erityisen ärsyyntyneeksi?

Suomiräp ja hiphop.

-Miksi?

Ärsyttävää näpertelyä.

Kuten myös tää muokkailu 13:19 27.10.2005

#24 kirjoitettu 27.10.2005 13:12

niin yksinkertaisesti vastataan, että koen musiikin osana "elämän tarkoitusta"

#25 kirjoitettu 28.10.2005 21:46

Original Free Soul kirjoitti:
-Koetko musiikin väreinä? Maisemina?
-Tai tunnetiloina? Entäs tarinoina?
-Saako musiikki sinut parhaimmillaan kokemaan elokuvallisia, visuaalisia aistimuksia?
-Minkälainen musiikki saa sinut erityisen surulliseksi tai iloiseksi?
-Miksi?
-Entäs erityisen ärsyyntyneeksi?
-Miksi?


Ekan kerran kun kuulee jonku hyvän biisin on ihan ekstaasissa. Muutaman vuoden päästä sama kappale kuulostaa ihan erilaiselta (silti hyvältä), mut muistaa et se kuulosti erilaiselt, mut ei muista millaselt...Olikoha tos ny mitää järkee...?

Jotku kappaleet saa aina hyvälle tuulelle. Esim. Jamiroquain Canned Heat. Iha mis vaan oon ja kuulen sen nii tulee mielee et ois jossai seitkytluvun tanssimestas vetäääs Travoltoi.

Ja Bloodhound Gangin Foxtrot Uniform Charlie Kilo saa ain nauramaa, ku niis sanois ei oo paljoo järkee ja tulee ain mieleen se musiikkivideon banaaniauto.

Ja Paul Ankaa kuunnelles on iha kuuskytluvun tunnelmis.

Riippuu iha mielialast millast muusiikkii tulee kuunneltuu, joskus on vhä alakulone ja tulee kuunneltuu rauhallisempaa musiikkii esim. Lifehousin Everything ja joskus taas tahtoo hyppii ympäri huonetta N.E.R.D.:n tahtiin, sit on päivii ku kaikki menee huonosti, jollon A Perfect Circle, Staind ja Filter on hyvii, joskus kuvittelee soittavansa jotai soitinta yhtä loistavasti ku Jack Johnson...

#26 kirjoitettu 30.10.2005 10:29

Original Free Soul kirjoitti:
-Koetko musiikin väreinä? Maisemina?


Tää on hupaisa juttu, mulle tietyt soittimet, soundit, kolahdukset yms. on aina tiettyjä värejä. Esim. mollissa soiva pehmee, mystisesti kaukaisuuteen miksattu harppu on aina sumusen-vaaleenvihree. Sähkökitarat on yleensä indigoi. Haikeet ja hiljaset kitaranrämpyttelyt on tunnelmastaan riippuen liloja tai vihreensinisiä.

Mä oon huomannu ettei se oo mitenkään satunnaista, biiseissä tiettyjen soitinten soundi ja yhteispeli saa aikaan mun päässä ihan selkeen värimaiseman, joka kulkee tavallaan koko ajan eteenpäin, niiku se äänijuova/mikälie Goldwavessa Epämääräisiä graafisia aistimuksia niinkuin Haava ilmaisi, paitsi että mulla ainakin niitten värit on kristallinkirkkaat.

Tietysti musa aiheuttaa myös tunnetiloja. Mä kuuntelen aina tiettyjä biisejä jonkun kuukauden putkeen. Jos sen kuukauden aikana tapahtuu jotain todella ikävää, niin mun on tuelvaisuudessa ihan mahdoton kuunnella niitä biisejä, varsinkaan jos ne on vähän haikeempia. Tulee ihan järjettömän huono olo. Musapsykoosioksennuskrapula, näin epäselvästi ilmaistuna.

Tää vaihtelee niin paljon ihmisillä. Otetaan esimerkiks RJD2:n Since We Last Spoke-biisi (jota varmaan kovinkaan monet ei o kuullut, mutta ). Mä nään tossa biisissä indigoo, lilaa ja kirkkaansinistä erittäin selkeinä, sähkösinä räsähdyksinä. Toi biisi on salamoita lilansinisellä taivaalla. Tyttöystävä sensijaan näkee tossa lähinnä jotain biisin nimeen liittyvää tarinanpätkää, "harmaa huone jossa kukkaruukku lentää jonkun pään ohi päin seinää".

Musiikki on ihan vitun outoa, pysykää siitä erossa lapset

#27 kirjoitettu 30.10.2005 20:25

Original Free Soul kirjoitti:
-Koetko musiikin väreinä? Maisemina?
-Tai tunnetiloina? Entäs tarinoina?
-Saako musiikki sinut parhaimmillaan kokemaan elokuvallisia, visuaalisia aistimuksia?

-Minkälainen musiikki saa sinut erityisen surulliseksi tai iloiseksi?
-Miksi?
-Entäs erityisen ärsyyntyneeksi?
-Miksi?


Musiikit koen väreinä ja tunnetiloina. Joskus kuuntelin äärimmäistä death/blackmetallia valot päällä sit sammutin kesken biisin valot ja tuli pelotta tunne tila. Värejä nään jos soit tunnelmallinen jazz tai psykedeelinen rock mielellään instrumentaali.

Iloista musiikkia on just tuo tunnelmallinen jazz tai psykedeelinen rock instrumentaaleina koska se tuo värikkään mielen ja surullista on sellaset biisit missä on surullinen tunnelma ja jotka muistuttaa jostain surullisesta tilanteesta.

Ärsyttävää musiikkia on se kaikki jumputus mitkä kestää kymmeniä minuutteja ja on samaa koko aika. Siis tekno biisit ja muut. Idols on kans aika ärsyttävää vaiheittain. Ainaki ne jotka tuskin osaa ees tehdä sanotuksia itsellensä vaan tekee ne tilaustyönä. Jos menee tollaseen kisailuun laulamaan pitää osata tehdä omat sanat lauluihin. Eri asia on jos on tehny sen edistymiden eteen työtä ilman näitä idols juttuja.