Mikseri.net

#2 kirjoitettu 30.10.2005 19:51

Monesti tuntuu, että uudet ihmiset, erityisesti saman ikäiset, ovat aluksi seurassani hyvin jännittyneitä. Luultavasti siksi että olen isokokoinen ja näytän gangsterilta, joka haistattaa kaikille paskat ja potkii mummoja iltaisin. Mitä siis en todellakaan ole.

#3 kirjoitettu 30.10.2005 20:11

quafka kirjoitti:
Sujuuko kanssakäyminen kanssasi mutkitta?

Se vähän riippuu, millaisisiin persooniin on tottunut. Yleensä hommat kyllä hoituvat mutkitta, mutta pariin kertaan on jotain outoa sattunut uusien ihmisten välillä.
Täytyykö sinua ja persoonaasi ensin opetella "sietämään"?

Kyllä, harvoin kukaan kestää toisten erilaista persoonaa ensinäkemällä.
Koetko olevasi sellainen, jonka kanssa ihmiset eivät tunne oloaan vaivautuneeksi tai epävarmaksi?

En tosiaankaan, kukapa tuntisi?

Hmm, onko jotain mikseritapahtumia kenties tulossa, kun tällainen kysely perustettiin? Hmm...

#4 kirjoitettu 30.10.2005 20:23

Seurani laatu riippuu täsmälleen siitä, millaisen ensivaikutelman minua lähestyvä henkilö itsestään antaa ja miten hän minua lähestyy. Jos mukavan näköinen tyyppi tulee tervehtimään minua normaalilla tervehdysfraasilla, olen varmasti mukava häntä kohtaan. Itse en ole ikinä mennyt tervehtimään ketään omasta aloitteestani, joten jos joku on hiljaa, olen itsekin hiljaa.

Mutta olipa kerran sellainen tapaus, että eräs tyttö, joka oli yllättäen lisätty MSN-listaani poikaystävänsä toimesta, lähestyi minua ensimmäistä kertaa Messengerissä kysymällä: "Kuka hän on?", tarkoittaen tietenkin minua. Hän yritti olla ovela, joten piruilin takaisin sanomalla: "Hän on joku muu kuin joku muu". Hän vastasi siihen hymiöllä, eikä sanonut enää mitään. Seuraavana päivänä hän yritti uudestaan samalla kysymyksellä. Tällä kertaa vastasin: "Hän on se, jolle puhut", jolloin hän vastasi: "Ääliö". Tässä vaiheessa päätin lopettaa pelleilyn, ja pyysin häneltä myöhemmin anteeksi.

#5 kirjoitettu 30.10.2005 20:25

Jos vaatii, niin ei kannata.

#6 kirjoitettu 30.10.2005 20:39

Eipä oikeastaan tarvi totutella mihinkään. Sitä joku ihastuu tai vihastuu (vähän niikuin tonkun biisin sanoin, ihastukaa tai vihastukaa ) niiden ensimmäisten parin keskustelun aikana.. ja samalla mitalla saa aina takaisin.

#7 kirjoitettu 30.10.2005 20:52

quafka kirjoitti:
Sujuuko kanssakäyminen kanssasi mutkitta? Täytyykö sinua ja persoonaasi ensin opetella "sietämään"? Koetko olevasi sellainen, jonka kanssa ihmiset eivät tunne oloaan vaivautuneeksi tai epävarmaksi?


Hmm..muutamat ihmiset ovat kyllä tulleet juttuun mun kans heti alusta asti, on kyllä myös kavereita joiden kanssa on ollu aluks jäykkää, mutta sitten ollaan jostain syystä jouduttu viettämään paljon aikaa yhdessä niin siinä jutellessa onkin sitten huomannu tulevansa juttuun, joidenkin kohdalla tuossa on varmaan mennyt vuosikin.

#8 kirjoitettu 30.10.2005 20:53

Jos et mee hapoille, ni ei mittää ongelmaa. Huumorintajuni on kiero, mutta lähden koittamaan kepillä jäätä, joten nou hätä. Olen kameleontti monessakin mielessä ja osaan sopeutua erilaisiin protokolliin.

#9 kirjoitettu 30.10.2005 21:07

Olen huomannut, että usein aluksi seurani on samantekevää tai muuten vaan ok. Sitten alkaa porukkaa ärsyttää. Sitten vähän ärsyyntyminen laantuu, jonka jälkeen taas ärsyynnytään. Tämän jälkeen yleensä tulee tottuminen ja hyväksyntä.

En ikinä ole ilkeästi ärsyttävä, mutta toisinaan puhun liikaa ja liian vääristä asioista. Kun tottuu siihen, että puhun välillä ei niin tavannomaisia juttuja, niin sitten kaikki menee hyvin.

Joskus on tosin niinkin, että minut heti hyväksytään.

On kai niitä sellaisiakin, jotka eivät ole vieläkään hyväksyneet.

Taitoa on se, kun osaa olla ärsyttävä juuri sopivassa suhteessa. Elikäs on ihmisten mielestä ärsyttävä, mutta kuitenkin niin mukava, ettei ärsyyntynyt viitsi eikä oikeastaan haluakaan potkia pellolle seurasta.

#10 kirjoitettu 30.10.2005 21:21

Tollasta oon huomannu kans jonkun verran. Ku joku tapaa mut eka niin saattaa vaikuttaa siltä, että pitää mun seurasta paljonkin, varmaan se on se kun en itse pidä minkäänlaista "alkujäykkyyttä" yleensä.. mutta sitten jonkun ajan päästä alkaakin mun seura tympimään.

#11 kirjoitettu 30.10.2005 21:39

Vaikea sanoa näin itteni näkökantilta, mutta luulisin sen kestävän jonkun aikaa että tottuu mun kummalliseen huumorintajuun ja nihilistiseen ärsyttävyyteen ja astetta omaperäsempään luonteeeseen. Kyllä mä oon kuitenkin tähän mennessä onnistunu muodostaan ihmissuhteita suht vaivattomasti ja nopeasti.

#12 kirjoitettu 30.10.2005 22:06

Noin sosiaalisesti ajatellen olen varmaankin
aika vaikea tapaus. Iän myötä loputkin
miellyttämisen halut ovat karisseet eli
small talk jää yksipuoliseksi minun kanssani.
(vaikka muuten ihan hyvät käytöstavat omaankin..)
Jotkut pelkäävät, varsinkin ne jotka eivät
huumoriani ymmärrä..

#13 kirjoitettu 30.10.2005 23:11

Silloin kun jaksan olla hyvää seuraa, olen. Jos en jaksa, olen hiljainen ja väsyneen oloinen.

#14 kirjoitettu 30.10.2005 23:41

quafka kirjoitti:
Sujuuko kanssakäyminen kanssasi mutkitta?


Ehkä.

#15 kirjoitettu 31.10.2005 08:14

Ei vaadi. Jos sinusta tuntuu, että vaatii, niin todennäköisesti en ole sellainen ihminen josta tulet ikinä pitämään.

#16 kirjoitettu 31.10.2005 09:03

Ensin sujuu kuin tanssi kunnes minä uskallan aloittaa minun vittuilivitsailuni. Se vaatii totuttelua, moni ystävistänikin ei totu siihen ikinä. Sitten taas sujuu kuin tanssi

#17 kirjoitettu 31.10.2005 09:53

Tuossahan tuo Hombre aika osuvasti sanoi. Totuttelua vaativa ei varmaan sen enempää tottumalla viihdy seurassa. Toisaalta ihmiset tekevät toisistaan ensihavaintojen perusteella mielikuvallisia hahmotelmia, jotka voivat muuttua vallan. Jonkin ihmisen perusilme saattaa näyttää kyrpiintyneeltä, vaikka kasvojen takana ei mitään sen suuntaista olisikaan. Jokin vaateriepu toisen päällä saattaa synnyttää ensikuvan jonkin stereotypian pohjalta.

#18 kirjoitettu 31.10.2005 14:32

quafka kirjoitti:
Sujuuko kanssakäyminen kanssasi mutkitta? Täytyykö sinua ja persoonaasi ensin opetella "sietämään"? Koetko olevasi sellainen, jonka kanssa ihmiset eivät tunne oloaan vaivautuneeksi tai epävarmaksi?


Toisten kanssa kyllä. Toisten kanssa ei. Ominaisuuteni, joka estääminua mielyttämästä ihmisiä valheellisin perustein ei aina ole kovinkaan suuressa huudossa, mutta toisaalta monet osaavat arvostaa sitäkin.

Ystävyys on asia jonka voi uhrata, jos totuus tulee sen tielle. Toisaalta voidaan pohtia onko ystävyys, jonka totuus tuhoaa edes tarpeeksi suurta ystävyyttä.

#19 kirjoitettu 31.10.2005 14:45

On joitain ihmisiä joita häiritsee/oudostuttaa se, että mun koko elämän voi mun mielestä laittaa CDlle, eikä niiitä biisejä olis edes vaikea keksiä ja sen levyn jälkeen jokainen tietäis mun elämän pääkohdat.
Ja sitten on niitä toisia ihmisiä, suurin osa niistä jotka kuuntelee ees yhtä samaa bändiä kuin mä, joitten kanssa voi puhua mistä vaan, milloin vaan ja ihan miten vaan. Niille joille voi keskellä yötä avautua, ku tuntuu, että kaikki hajoaa päälle, niille joille voi seuraavana aamupäivänä hymyillä, niitä voi halatta ja sanoa, et mä kuulin hienon biisin tai että mä ostin levyn.
Kaikkien kanssa tuun toimeen, jos ne vaan tulee mun kusipäämulkkupersoonan kanssa toimeen, yllättävän monet ei vaadi totuttelua mun kanssa henkaamiseen ja kommunikoimiseen.

#20 kirjoitettu 31.10.2005 14:57

Konvert kirjoitti:

Aivan niin. Lopeta joskus pohtiminen, valitse kantasi ja toimi.
Ikuinen 'pohtiminen' (jos se ei johda mihinkään) on asioiden pakenemista.


En tunnista itseäni tuosta kuvauksestasi, joka on selvästi osoitettu minulle. Olen pääsääntöisesti samaa mieltä tuosta kannanotostasi, vaikka näenkin, että "tekemisellä" ei periaatteessa ole sen suurempaa itseisarvoa kuin pohtimisellakaan.

Myös tekemällä on helppo paeta.

#21 kirjoitettu 31.10.2005 15:08

Konvert kirjoitti:
Sinä vaan satuit kirjoittamaan lauseen johon tuo oli kommentti.


"Sinä"-muotoinen vastaus toiselle ihmiselle hämää helposti. En suosittele, jos yrittää puhua yleisesti.

Ja aivan, myös tekemällä on helppo paeta.


Tällä täydennettynä kommenttisi on kyllä hyvä.

#22 kirjoitettu 01.11.2005 21:12

quafka kirjoitti:

Sujuuko kanssakäyminen kanssasi mutkitta?


Periaatteessa. Ainakin minä olen yleensä asiallinen.

quafka kirjoitti:

Täytyykö sinua ja persoonaasi ensin opetella "sietämään"?


Nähtävästi, koska useimmat reaalimaailmassa tuntemani ihmiset pitävät minua täydellisenä kusipäänä ja maailman vittumaisimpana pilkunnussijana, jonka on aina puututtava kaikkiin huomaamiinsa epäkohtiin. Toisaalta, senhän pitäisi olla vain positiivista, että joku viitsii korjata toisten väärikäsityksiä.

quafka kirjoitti:

Koetko olevasi sellainen, jonka kanssa ihmiset eivät tunne oloaan vaivautuneeksi tai epävarmaksi?


Useimmat tuntemani naiset ovat sanoneet minulle, että olen ihan hyvä tyyppi muuten, mutta he vain tuntevat itsensä täydellisiksi idiooteiksi seurassani. Tänään sen sain juuri viimeksi kuulla kahdeltakin naishenkilöltä.

#23 kirjoitettu 01.11.2005 21:47

todellakin vaatii..halukkaat voivat yrittää!

#24 kirjoitettu 02.11.2005 12:36

LauriT kirjoitti:


Onko tieto siis muodostunut sinullekkin jo itseisarvoksi? Epäjumalaksi?

#25 kirjoitettu 02.11.2005 13:29

Minä vaadin itseni takia itseltäni totuttelua muiden seurassa koska itse olen tuppisuuna uusille kasvoille. Uskon myös tämän toimivan toiseen suuntaan. Uudet kasvot joutuvat totuttelemaan minuun ajan, jonka jälkeen olen tottunut heidän seuraan.

Tämän koko prosessin jälkeen minultakin sitten juttu alkaa luistamaan. Eli vastaan että kyllä.

#26 kirjoitettu 02.11.2005 15:03

Olen päällisin puolin omituinen / omalaatuinen ja joskus jopa hankalan itsepäinen kyynikko mutta silti ihmisillä on paha tapa luottaa minuun. En tiedä johtuuko se sitten nimenomaan näistä eksoottisista ominaisuuksista mutta viihdyn parhaiten omissa oloissani vaikken ihmisiä vieroksukaan.

Yritän tulla monenlaisten ihmistyyppien kanssa toimeen vaikka väkisin mutta harvoin jaksan oikeasti tutustua. Olen avoin ja suurimman osan ajasta ystävällinen (oikeasti) mutta jos henkilö kenestä en pidä lähtee raaputtelemaan pintaa syvemmälle, kohtaa hän aivan varmasti muutaman metrin betonia. En pelkää ihmisiä enkä asioita mikä ärsyttää joitakin.

Kyllä, seurani vaatii keskimäärin useiden vuosien totuttelun. Luotan hyvin harvoihin henkilöihin ja pistän mielummin välit kylmästi poikki kuin jatkan kuivuneen suhteen lämmittelyä.

#27 kirjoitettu 02.11.2005 15:07

Tonkku kirjoitti:
bze kirjoitti:
Olen avoin ja suurimman osan ajasta ystävällinen (oikeasti)..

Niinhän ne kaikki sanoo [wink wink]

u don't know jack

#28 kirjoitettu 02.11.2005 18:34

Sujuuko kanssakäyminen kanssasi mutkitta?
Kyllä. Vaikkakin silloin siinä henkilössä, jonka kanssa puhun, täytyy olla jotain vialla. Yleensä olen nimittäin niin epäselvä ja hämärä, kun poukkoilen asiasta toiseen. Sitä kyllä oppii seuraamaan.

Täytyykö sinua ja persoonaasi ensin opetella "sietämään"?
Joillekin ihmisille persoonallisuuteni saattaa olla ongelma, mutta yleisesti ei pitäisi olla ongelmia.

Koetko olevasi sellailnen, jonka kanssa ihmiset eivät tunne oloaan vaivautuneeksi tai epävarmaksi?
Kunhan päästään alkuun, niin ei siinä kukaan taida olla epävarma tms. Toisaalta, se riippuu edelleenkin ihmisestä.

Eiku ihan oikeesti mä olen tosi ihana ihminen!

#29 kirjoitettu 02.11.2005 22:58

Haava kirjoitti:

Onko tieto siis muodostunut sinullekkin jo itseisarvoksi? Epäjumalaksi?


Taidan olla hyvää vauhtia matkalla tuohon suuntaan... Olenko siis kadotettu?

#30 kirjoitettu 03.11.2005 09:39

LauriT kirjoitti:

Olenko siis kadotettu?


Jos minun uskomustani kysyt, niin vastaan, että et ole kadotettu. Tekeekö se hyvää sinun elämällesi? Sanotaanko, että siitä voi helposti koitua myös melkoisia haittoja.

#31 kirjoitettu 03.11.2005 09:48

Hmm.. riippuu mistä roikkuu.

#32 kirjoitettu 07.11.2005 23:46

quafka kirjoitti:
Sujuuko kanssakäyminen kanssasi mutkitta? Täytyykö sinua ja persoonaasi ensin opetella "sietämään"? Koetko olevasi sellainen, jonka kanssa ihmiset eivät tunne oloaan vaivautuneeksi tai epävarmaksi?


^^
Olen ehkä vaikeasti lähestyttävä, mutta kun uskaltaa sen sanaisen arkun avata niin
olen mielestäni erittäin hyvä keskustelija. Enkä usko, että persoonani ärsyttää. Olen aina tullut hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kun minusta pidetään niin minäkin pidän muista.

#33 kirjoitettu 08.11.2005 01:05

Mä oon niin sympaattinen tyyppi että yleensä ihmiset vaan tulee juttelemaan ja tutustumaan melkein spontaanisti. Olen aika mukautuvainen ja hiljainen, että ehkä siksi muiden ihmisten on helppo tottua seuraani. Itse myös onnistun nopeasti tottumaan uusien ihmisten persoonallisuuksiin.

#34 kirjoitettu 17.12.2005 20:20

Lapsi_ajassa kirjoitti:
Minuun tutustuminen vie noin 10 minuuttia jonka jälkeen
a) inhoat minua syvästi ja ikuisesti
b) pidät järjettömästä ja huolettomasta persoonallisuudestani. Kanssani tulee toimeen hyvin helposti koska en osaa asetella ennakko-oletuksia muita ihmisiä kohtaan.


Meikäläisellä taas on tälläinen asenne muita ihmisiä kohtaan. Yleensä noin kymmenessä minuutissa päätän vihaanko kyseistä ihmistä vai en. Tottakai tuo mielipide voi muuttua, mutta siinä menee aikaa kauan, taikka sitten pitää tapahatua jotain todella drastista.

Yleensä meikäläisen kanssa tulee hyvin toimeen. Otaksuisin niin ainakin sillä kykenen tekemään kompromisseja enkä ala (yleensä) selittää mitään epämääräisiä tai outoja asioita heti ensimmäisten minuuttien aikana. Ellen ole kännissä jolloin niitä nyt tulee aina selitettyä.

#35 kirjoitettu 18.12.2005 19:24

En todellakaan ole helposti lähestyttävä ihminen. Pitäisi kait tuota nenää laskea vähän alemmas, tuppaa olemaan niin pystyssä. Olen ujo, mutta uskon näyttäväni hyvältä, mikä aiheuttaa sen, että näytän leuhkalta ja koppavalta.

#36 kirjoitettu 19.12.2005 01:32

Kyllä mä katsoisin tulevani toimeen ihan kenen kanssa tahansa. Sarkasmiin ja joidenkin mielestä ilkeisiin kommentteihin on totuttelemista. Enkä edes tarkoita niitä mitenkään pahalla, ikinä. Vitsejä vain. Jengi vaan ei osaa nauraa itselleen kai. Minä taas olen maailman suurin vitsi...

#37 kirjoitettu 19.12.2005 11:18

Yritän kovasti olla ihmisiksi vaikka muut olisivat apinoita .On se vaan joskus tosi vaikeaa. Minusta kokemani perusteella joko pitää tai ei siedä olenkaa yleensä auktoriteetit tai sellaisiksi pyrkivät saavat kohtauksen aika nopeasti mistähän mahtaa johtua???! kouluissa armeijassa ja työpaikoilla jouduin aikas usein epämielyttäviin sosiaalisiin tilanteisiin.

#38 kirjoitettu 30.12.2005 13:44

Riippuu vähän tilanteesta ja mitä ajattelen toisesta henkilöstä. Yleensä seurani kuitenkin varmaan vaatii totuttelua koska esimerkiksi ilmeistäni ei todellakaan pysty aina päättelemään mitä ajattelen tai millä tuulella olen. Saatan näyttää hyvinkin v*ttuuntuneelta vaikka olisinkin ihan hyvällä tuulella. Mulle onkin kuittailtu tästä ikävästä piirteestäni kerran jos toisenkin. Suhtaudun kuitenkin uusiin ihmisiin yleensä aika ennakkoluulottomasti, joten en usko että kovin moni enää hetken tutustumisen jälkeen tuntee oloaan mitenkään erityisen vaivaantuneeksi tai epävarmaksi. Ensivaikutelma vain turhan usein jää huonoksi..

#39 kirjoitettu 30.12.2005 15:09

Joko minusta pitää, tai sitten ei. Sama pätee toisin päin. Tämä selvittäminen vaatii sen illan verran. Sen jälkeen seurani vaatii tiettyä totuttelua, sillä se on vähän omalaatuista, etenkin juttujen osalta. Ympärilläni olevat kaverit ovat myös vähän eri polkuja tallaavia kavereita, eli normaalius ei pure kumpaankaan suuntaan.

#40 kirjoitettu 30.12.2005 16:58

Minulle on sanottu, että näytän mm. väkivaltaiselta, kolholta ja venäläiseltä rangaistusvangilta, eli ilmeisesti en ainakaan ole kovin helposti lähestyttävä.

Sääli sinänsä.

Pastori muokkasi viestiä 16:58 30.12.2005

Ai niin, ja myös jalkapallohuligaanin näköiseksi on sanottu. Ja luultu myös futiksen pelaajaksi. Niin paljon kun kyseistä lajia rakastankin. Heti jääkiekon jälkeen...