Mikseri.net

#2 kirjoitettu 04.12.2005 11:23

jokaisen esiintyvän muusikon pitää osata paranoid

Twight muokkasi viestiä 11:23 04.12.2005
kirjoitin väärin

#3 kirjoitettu 04.12.2005 12:18

Ekumeeninen jenkka

#4 kirjoitettu 04.12.2005 13:37

Opettele vaik Metallicaa, se ei oo liian vaikeeta eikä liian helppoo myöskään.

#5 kirjoitettu 04.12.2005 15:01

Ensin jos opettelisit olemaan rönsyämättä, ja sen jälkeen menisit vaikka kirjastoon ja etsisit sieltä jonkun "Learn to play the guitar" opuksen. Siinä saattaisi olla jotain ihan hyödyllistäkin, sen sijaan että opettelisit vaan soittamaan jotain 'ehdottomasti hyviä biisejä'.
Ei pianoakaan opetella soittamaan Mozartin tahtiin, vaan asteikoilla ja etydeillä lähdetään. (Niin no, kai se Mozart niitä etydejäkin on säveltänyt, en tiedä sitten..)

#6 kirjoitettu 04.12.2005 16:42

Ota se kitara käteen ja soita vaan. Yritä saada siitä soittimesta jotain ääniä irti ja yritä tehdä äänistä sellaisia mistä diggaat. Käy vähintään 1/3 -musateoria. Noin mä aloitin joskus vuosikymmenen taaksepäin pianonsoiton Ajan mittaan sitä oppii erilaisia juttuja ja niistä jutuista voi taas edelleen alkaa koostaa kokonaisuuksia. Soittimesta tulee työkalu itsensä luontevaan ilmaisuun, improvisointiin, säveltämiseen jne... Se ole mikään mekaaninen levysoitin missä nuottikirja toimittaa äänilevyn virkaa ja kädet liikkuvat vain niiden kirjavien palluroiden mukaisesti.

Riippuu tietysti omista mielihaluista, mutta en itse löydä mitään iloa siitä että sahataan jonkun toisen tekemiä biisejä alusta loppuun ja uudestaan. Tottakai cover-meininki ja sellainen on ihan siistiä, siitä ei ole minun mielestäni enää mitään iloa kenellekään, että omassa huoneessa vingutetaan kaikki soolotkin ja kaikki nuotilleen just niinkuin levyllä on.

#7 kirjoitettu 04.12.2005 17:20

Rääväsuu kirjoitti:
Mäpäs en yhdykkään tähän. Eikö jo se vanha sanonta sano että: "Jos haluat tehdä uutta sinun pitää tuntea vanha" tjs. Jos lähdet vaan randomina soittelemaan niin et kyllä opi kitaraa soittamaan, osaat vain improvisoida, mutta etkö joskus halua soittaa tyttöystävällesi balladia, kaverille synttärionnitteluja tai viihdyttää lastasi soittamalla hänelle Metallicaa? Kyllä kannattaa opetella myös niitä "oikeita" kappaleita, niistä saat hyviä ideoita, teoria tulee sinulle selväksi jne. Sitten kun osaat lukea nuotteja, sorminäppäryyttä ja teorian tietämystä löytyy, niin vasta sitten aletaan sooloilemaan. Siis, en tarkoita etteikö pieni sooloilu siinä harjoittelun välissä tekisi hyvää, mutta jos sä lähdet siltä pohjalta että: "Fuck the rules", niin hyvästi vaan sullekkin.

Jos siis haluat tehdä joskus omia kappaleita, niin mä en kyllä todellakaan suosittele että sä vain alat heti alussa improvisoimaan, ensiksi teoria, sitten teorian muuntelu omaan makuunsa.


No sitä varten se teorian käyminen oli tuolla suosituksena, ettei olisi nyt ihan turisti-meiningillä mukana. Sehän menee nimittäin niin, että sitten kun oppii hallitsemaan sen soittimen, niin sitten voi soittaa mitä vaan. On mahdollista improvisoida mutta on mahdollista soittaa esimerkiksi kissanpolkkaa tai The Trooperia. Kyseessä ei ole mitään random-soittelua vaan syväsukellus soittimen luonteeseen ja olemukseen. Kuulostaa vähän hassulta, mutta se on käytännössä aika yksinkertaista jos on vaan jonkinlainen musiikillinen ymmärrys pääkopassa.

En tarkoittanut että pitäisi opetella improvisoimaan, vaan hallitsemaan soitin kokonaisvaltaisesti. Jos soittimen ja siitä tulevat äänet hallitsee, voi soittaa mitä vain. Jos sen sijaan aloittaa opettelemalla biisin A ja biisin B, mitä muuta voi sillä soittimella soittaa kun niitä kahta biisiä?

Rääväsuu kirjoitti:
Osaat vain improvisoida, mutta etkö joskus halua soittaa tyttöystävällesi balladia, kaverille synttärionnitteluja tai viihdyttää lastasi soittamalla hänelle Metallicaa?


Onkohan tuo improvisoinnin termi nyt ihan selvä? Tai voihan siitä tietysti olla erilaisia näkemyksiä, mutta itse näen improvisoinnin nimenomaan sellaisena soittomuotona, että voi soittaa just sitä mitä päähän tulee, joten miksei vaikka balladia tyttöystävälle tai Metallicaa lapsukaisille.

Kyllähän tuo Metallica tosin sitä edellyttää, että kuulee kyseisen biisin edes kerran. On tosiaan vähän vaikea lähteä improvisoimaan jotain tiettyä biisiä, mitä ei ole koskaan kuullutkaan.

Tietysti eduksi on opiskella mahdollisimman paljon erilaisia juttuja, sekä soittamaan päästään, kuin valmiita biisejä. On mielestäni kuitenkin perusteltua harkita, haluaako olla kävelevä jukeboksi vai muusikko?

#8 kirjoitettu 05.12.2005 06:52

kokeileppas vaikka Metallican - Master of Puppetsia!

#9 kirjoitettu 05.12.2005 08:52

K-mikko kirjoitti:
Ota se kitara käteen ja soita vaan. Yritä saada siitä soittimesta jotain ääniä irti ja yritä tehdä äänistä sellaisia mistä diggaat. Käy vähintään 1/3 -musateoria. Noin mä aloitin joskus vuosikymmenen taaksepäin pianonsoiton Ajan mittaan sitä oppii erilaisia juttuja ja niistä jutuista voi taas edelleen alkaa koostaa kokonaisuuksia. Soittimesta tulee työkalu itsensä luontevaan ilmaisuun, improvisointiin, säveltämiseen jne... Se ole mikään mekaaninen levysoitin missä nuottikirja toimittaa äänilevyn virkaa ja kädet liikkuvat vain niiden kirjavien palluroiden mukaisesti.

Tuo on varmasti hyvä tapa pitää ainakin se lapsen mielenkiinto siinä hommassa kiinni. Valitettava totuus on kuitenkin, että 1/3 musateoria ja soittimen käsikopelolta tai korvakuulolta opetteleminen on vähän sama kuin yrittäisit saada bakteerin napattua sormien väliin. Itse 9-vuotiaana klarinetin soiton aloittaneena olen tästä aivan varma, sillä soittotunneille en heti päässyt. Siinä oltiin aivan käsittämättömän pihalla, vaikka äänen siitä pillistä sainkin. Ajan myötä opettajan johdolla - asteikkojen ja etydien parissa - opin sitten soittamaan sitä. Niin, opin soittamaan, eli soittelin siinä neljäntenä vuonna jazzia ihan jamipohjaltakin. Tässä ajassa oli myös jo 1&2 / 3 teoriat käyty.
Vielä jos tuosta pääsemme yli sillä verukkeella, että lapsi oppii helposti, niin otetaan vuonna 2000 aloittamani lauluopinnot Vantaan Musiikkiopistossa:
Aloitin siis lauluopinnot siltä pohjalta, että 9-vuotiaasta asti kuoroissa ja koulun kokoonpanoissa laulanut olin, mutta täysin ilman mitään opastusta. Lauluopettajani oli luultavasti aika keskinkertainen (vaikeampi sanoa, mutta seuraava oli ainakin perinpohjaisempi), mutta opin vuodessa laulutekniikan periaatteen, vaikka en käytännössä sitä täysin osannutkaan. Seuraavana vuonna sitten toisen opettajan johdolla aloitettiin ihan alusta, koska se ei oikein tiennyt mitä osaan ja mitä en, joten se menikin sitten kertauksena jo.
Vertauskohteeksi otettakoon eräs ystäväni, jolla on useita sylillisiä lauluääntä, mutta joka ei halua mennä tunneille. Hän sitten ihan itse opettelee kotonaan sitä tekniikkaa, ja täytyy sanoa, että aika huvittavaa se on. Vähän julma sanoa noin, mutta kun asiasta on puhuttu.

Kuinka moni jaksoi lukea tänne asti?

Riippuu tietysti omista mielihaluista, mutta en itse löydä mitään iloa siitä että sahataan jonkun toisen tekemiä biisejä alusta loppuun ja uudestaan. Tottakai cover-meininki ja sellainen on ihan siistiä, siitä ei ole minun mielestäni enää mitään iloa kenellekään, että omassa huoneessa vingutetaan kaikki soolotkin ja kaikki nuotilleen just niinkuin levyllä on.

Ei tietenkään noin. Huh!

Tietääkseni opiskelu tai itseopiskelu ei ole tappanut ketään.

Ellemme nyt puhu jostain mystisestä saatananpalvonnan opettelemisesta tai jotain...

Kirjastoon vaan, ja löörn tu plei kassiin. Tai sitte jotain tabeja.. Tai miten vaan.

Yks erittäin tärkeä asia kuitenkin on, että opettelet lukemaan. Nuotteja. Tai edes tabulatuureja.

#10 kirjoitettu 05.12.2005 13:31

Zitru kirjoitti:
Tuo on varmasti hyvä tapa pitää ainakin se lapsen mielenkiinto siinä hommassa kiinni. Valitettava totuus on kuitenkin, että 1/3 musateoria ja soittimen käsikopelolta tai korvakuulolta opetteleminen on vähän sama kuin yrittäisit saada bakteerin napattua sormien väliin.


Se riippuu tietysti soittimesta ja vähän kaikesta. Itse lähdin ohjattujen rumputuntien kanssa samaan aikaan pitkälti noilla eväillä soittamaan pianoa ja teoriaakin pääsin vasta parin vuoden jälkeen opiskelemaan. Omahyväisyys pois minusta, mutta tunnen olevani ihan kelvollinen soittaja näin yhdentoista vuoden jälkeen. Jos olisin viettänyt yksitoista vuotta intensiivisessä opetuksessa, olisin todennäköisesti parempi soittaja, mutta en osaa sanoa, millä tavalla.

Kaikki on kiinni vaan siitä, kuinka paljon omistautuu ja treenaa. Tietysti perusasioiden kuten esimerkiksi puhaltimissa tai laulussa merkitsevän tekniikan osaaminen on hyvä tulla jostain, koska muuten voi käydä kuten "väärällä" puhallustekniikalla liikkeelle lähteneelle Dizzy Gillespielle

Harjoitus tekee mestarin ja jos on siinä tilanteessa, että opettelee itse ja saa otettua jokaisesta harjoituksesta jotain oleellista irti edistyäkseen, merkittävä edistys on vaan ajan ja työn kysymys. Kaikki on kiinni omasta motivaatiosta ja siitä että kiinnostusta riittää.

Tunnen mm. edesmenneen Pekka & Susi -yhtyeen kitaristi/kosketinsoittajan. Kyseessä on hemmetin taitava ja tyylitajuinen soittaja. Hän oli tietääkseni nuorena sellotunneilla, ei muuta. Piano ja kitara on itseopeteltu levyjen päälle jammailemalla ja niin edelleen.

Mutta lukutaito on tärkeää niin yleisesti, kuin musan parissakin. Nuoteista on hyvä saada selvää ja niitä on hyvä osata myös kirjoittaa. Tärkeimpiä asioita soitto- ja musiikkiharrastuksen pohjalla on myös taito "lukea" ja ymmärtää mielessään musiikkia jo ihan korvakuulolta, sitä kutsutaan usein myös nimellä musikaalisuus tai jotain sinne päin.

#11 kirjoitettu 05.12.2005 13:44

Ei kannata opetella nopeita biisejä jos ei oo harjotellu sorminäppäryyttä. Ensin ne ja sit vasta nopeisiin tai mutkikkaisiin sooloihin. Sen jälkeen kannattaa harjotella jotain progressiivisen rockin tai metallin biisejä. Amoralin biisit sopii hyvin näihin harjotteluihin. Niistä tulee nopeutta ja näppäryyttä ja muuta. Tai nopeuteen voi harjotella jotain Hate Eternalin kipaleita tai deathboundin kipaleita. Ne on hyviä harjotus biisejä jos nopeutta haluaa opetella.
Paranoid on kaiken lisäks paska biisi ja trooper vielä paskempi. Anteeks ny vaa mut ei paljoo vaadita et ne oppii toisin ku Dream Theaterin vaikeimpiin biiseihin tai Liquid Tension Experimenttiin tai johonkin muuhun proge tai proge metallin biiseihin.

#12 kirjoitettu 05.12.2005 16:18

Harjoittele ihan niitä biisejä jotka itsestäsi kuulostavat hyvälle, niin pysyy mielenkiinto yllä.

#13 kirjoitettu 05.12.2005 21:36

Rääväsuu kirjoitti:
K-mikko kirjoitti:
Ota se kitara käteen ja soita vaan. Yritä saada siitä soittimesta jotain ääniä irti ja yritä tehdä äänistä sellaisia mistä diggaat. Käy vähintään 1/3 -musateoria. Noin mä aloitin joskus vuosikymmenen taaksepäin pianonsoiton Ajan mittaan sitä oppii erilaisia juttuja ja niistä jutuista voi taas edelleen alkaa koostaa kokonaisuuksia. Soittimesta tulee työkalu itsensä luontevaan ilmaisuun, improvisointiin, säveltämiseen jne... Se ole mikään mekaaninen levysoitin missä nuottikirja toimittaa äänilevyn virkaa ja kädet liikkuvat vain niiden kirjavien palluroiden mukaisesti.

Riippuu tietysti omista mielihaluista, mutta en itse löydä mitään iloa siitä että sahataan jonkun toisen tekemiä biisejä alusta loppuun ja uudestaan. Tottakai cover-meininki ja sellainen on ihan siistiä, siitä ei ole minun mielestäni enää mitään iloa kenellekään, että omassa huoneessa vingutetaan kaikki soolotkin ja kaikki nuotilleen just niinkuin levyllä on.

Mäpäs en yhdykkään tähän. Eikö jo se vanha sanonta sano että: "Jos haluat tehdä uutta sinun pitää tuntea vanha" tjs. Jos lähdet vaan randomina soittelemaan niin et kyllä opi kitaraa soittamaan, osaat vain improvisoida, mutta etkö joskus halua soittaa tyttöystävällesi balladia, kaverille synttärionnitteluja tai viihdyttää lastasi soittamalla hänelle Metallicaa? Kyllä kannattaa opetella myös niitä "oikeita" kappaleita, niistä saat hyviä ideoita, teoria tulee sinulle selväksi jne. Sitten kun osaat lukea nuotteja, sorminäppäryyttä ja teorian tietämystä löytyy, niin vasta sitten aletaan sooloilemaan. Siis, en tarkoita etteikö pieni sooloilu siinä harjoittelun välissä tekisi hyvää, mutta jos sä lähdet siltä pohjalta että: "Fuck the rules", niin hyvästi vaan sullekkin.

Jos siis haluat tehdä joskus omia kappaleita, niin mä en kyllä todellakaan suosittele että sä vain alat heti alussa improvisoimaan, ensiksi teoria, sitten teorian muuntelu omaan makuunsa.


Kun tuntee soittimen tarpeeksi hyvin, oppii keskivaikeatkin kappaleet ihan kokeilemalla. Joten periaatteessa ei tarvitse tietää mitään teoriasta tai osata lukea tabulatuureja tai nuotteja (tosin nuotinlukutaidosta on aina hyötyä).

Highwaystar muokkasi viestiä 21:38 05.12.2005

Ai, se olikin tuolla jo...

#14 kirjoitettu 05.12.2005 22:05

Sanoisin että aloittelijalle sopisi hyvin Saddam's Familyn Harulf The Warulf. Ei liian vaikea mutta hyvää rytmiharjoittelua.

#15 kirjoitettu 05.12.2005 23:36

koff666 kirjoitti:
niinh !! esim joku hyväharjoittelu: nopeisiin sooloihin ja yms kaikkeen

Nyt alkaa jo hiljalleen häiritä tuo jatkuva nopeista sooloista vaahtoaminen saman käyttäjän toimesta. Minusta olisi hienoa, jos penskat voisivat sen ainaisen nopeuden ihailemisen sijaan joskus ihmetellä: "Wau, kuinka kukaan voi soittaa noin hitaasti?"

#16 kirjoitettu 06.12.2005 14:51

NapalmHead kirjoitti:
Nyt alkaa jo hiljalleen häiritä tuo jatkuva nopeista sooloista vaahtoaminen saman käyttäjän toimesta. Minusta olisi hienoa, jos penskat voisivat sen ainaisen nopeuden ihailemisen sijaan joskus ihmetellä: "Wau, kuinka kukaan voi soittaa noin hitaasti?"


Mikäs siinä olisi hienoa? Biisithän tehdään vain sitä varten että niissä pääsee soittamaan vartin soolon tempoon 210. Jatkuvasti pitää todistaa kuinka nopea on ettei kukaan vain unohda. Sehän olisi hirveää.

#17 kirjoitettu 06.12.2005 23:14

Opetelkaa soittamaan riffeijä hyvin. Minä oon ainaki kyllästyny kitarasooloihin ylipäätään. Korkeintaan yks kitarasoolo per pitkäsoitto, tai jotain muita sooloja, jos sooloja on pakko olla, huilusoolo, rumpukonesekoilua, thereminsoolo, ihan sama, kunhan vain ei enää varsinkaan nopeita kitarasooloja.

#18 kirjoitettu 07.12.2005 07:46

BVR kirjoitti:
Finlandia


Niin, ja Maamme-laulu.

Tuosta myös vähän listaa. Varmasti hyvin opettavaisia kipaleita yksi jos toinenkin tuossa...

#19 kirjoitettu 07.12.2005 12:54

Sakusammakko