Mikseri.net

#2 kirjoitettu 16.07.2006 16:29

Sunt1o kirjoitti:
JM kirjoitti:
Eli höh. Miten ei voi osata uida? Jos et osaa, niin kuvaile vähän, mistä tällainen johtuu, vai etkö vain ole edes kokeillut?


Luulen että kun oikein muistelet, niin voi tulla mieleen aika jolloin et itsekkään osannut uida.

Ja kyllä hukkuminenkin on kuulemma mahdollista vedessä.

Tosin itse osaan kyllä hieman uida.


"uiminen" jolla nyt kuitenkin tarkoitan ihan tällasta, että kun uimataidottomaksi itseään väittävä henkilö heitettäisiin esim. uima-altaasene, niin empä usko, että tuo hukkuisi. Eri asia, jos jossain keskellä järveä kaatuu vene.

#3 kirjoitettu 16.07.2006 17:13

Sanoinkin jo jossakin etten osaa uida. Tai no osaan pysyä pinnalla etten huku jos hetkeksi ilmestyisin keskelle järveä. Tosin minulla ei ole koskaan ollut halua hypätä uimaan sen enempää kuin muutenkaan olla ulkona. Olen tosiaan niitä ihmisiä jotka mielellään nauttivat aurinkoisesta kesäpäivästä sisällä koneen ääressä. Käyn ulkona oikeastaan vain tupaklalla ja silloinkin aurinko häikäisee ikävästi.

#4 kirjoitettu 16.07.2006 17:39

KoBa kirjoitti:
Tai no osaan pysyä pinnalla etten huku jos hetkeksi ilmestyisin keskelle järveä.

Tämä onkin se tärkein juttu. En minäkään mikään uimisen ylin ystävä nykyisin ole (lapsena tuli aika innokkaasti uitua) mutta minua hämmästyttää, että joku ihminen väittää, ettei osaa uida lainkaan. siis sillä tavoin, että jos esim. soutuvene kaatuisi ja oltaisiin vähissä vaatteissa (ettei vaatteiden vaikutus pääse suureksi) esim. shortseissa, niin väittää, ettei osaisi sen vertaa toimia vedessä, että osaisi siinä hukkumatta saada ottene veneestä ja huudella apua tai veneestä riippuen ehkä kääntää sen oikein päin. Tätä minä tarkoitan uimataidolla.

#5 kirjoitettu 16.07.2006 17:45

Intissä uimataitotestissä puhuttiin "uimataidosta", jos jaksoi kauhoa 200m pysähtymättä välillä. Sen testin mukaan osaan uida, vaikka olenkin aina ollut aika kehno esitys uidessa. Pentuna pelkäsin aina uimista ja koulun uintitunteja ja ahdisti kun piti vain pakolla mennä sinne altaaseen vaikka pelkäsin vettä/hukkumista. Uskaltamisesta se lienee kiinni. Kun tottuu siihen veteen ja huomaa, ettei se pinnalla pysyminen vaadi kuin pienen liikkeen, niin on hyvä lähteä hiomaan sitä uimataitoa.

#6 kirjoitettu 16.07.2006 19:31

Itse en osaa uida ja syynkin luultavasti tiedän. Koko ikäni minulla on ollut eräänlainen sairaus, jonka takia juoksu, ylämäkipyöräily tms. kestävyyslajit eivät oikein luonnistu. Kun yritän uida, en osaa hengittää siinä oikein ja tämän takia uiminen menee sitten sellaiseen paikoillaan paniikissa räpellykseen. Räpylät jalassa pääsen kyllä jonkin verran eteenpäin ja kerran meinasinkin hukkua, kun olin uimassa ponttoonille ja puolessa välissä räpylä tippui jalasta. Pääsin sitten ponttoonille enkä uskaltanut uida enää takaisin rantaan . Joku pelastaja sitten tuli mut hakemaan ponttoonilta uimapatjalla

#7 kirjoitettu 16.07.2006 21:37

Kyllähän uimataito ihan yleisesti määritellään niin, että jaksaa uida olisko ollu just sen 200m, joista 50m on selkäuintia. Tai jotain. Ja ties vaikka tähän kuuluisi vielä se, että veteen pitää hypätä. Ja tämän perusteella määritellään, onko henkilö uimataitoinen vai ei. Siksi on niin paljon niitä uimataidottomia aikuisia, jotka kyllä voivat teknisesti osata uida, mutta eivät yksinkertaisesti jaksa niin pitkää matkaa.

#8 kirjoitettu 16.07.2006 23:48

Pläyh!

Jos vene kaatuu ni meikkis ui kyl rantaan. Varmasti pakon alla pari kilsaa menis, jos ei kukaan aikaa ottais.

Tunnen kyllä ihmisiä jotka eivät osaa uida..


Finttu! Itehän menetätte, te taidottomat laiskimukset/foobikot.

#9 kirjoitettu 17.07.2006 11:00

Koskapa olen syntynyt meren ja järvien vieressä on kohtuullisen luonnollista että osaan uida.
Ala-asteella kun uimahalli koulun viereen viimeisenä vuotena ilmestyi pääsimme sinne tietenkin pulikoimaan. Joukossa sattui sitten muutama uimataidotonkin olemaan. Heidät ohjattiin "mummoaltaaseen" (jota pikkulapset terrorisoivat) ja sitten heidän raajojaan liikuteltiin. Eivätkä siis mitään vammaisia olleet. Ihan normaaleja ihmisiä. Kukaan ei vain varmaan ollut vaivautunut opettamaan uimisen taitoa. Taikka sitten uimataidottomilla on vikaa käsiensä ja jalkojensa pelaamisessa kun veteen joutuvat.
Ja humalassahan sinne veteen ei mennä!

#10 kirjoitettu 17.07.2006 11:58

tinu kirjoitti:
Ja humalassahan sinne veteen ei mennä!

Höpö höpö!

Totta on että tyhmää ei pidä päästää humalassa edes uimaan saati sitten niinkään turvallisen harrastuksen pariin kuin soutuveneily.
Itse käyn joka juhannus kännissä tekemässä yleensä molempia, eikä edes tule mieleen tosissaan uida vastarannalle tai 'kokeilla kuin paljo tää vene kestää heilutusta'.

Kerran oli kauhunhetkiä venhossa jussina ku kaks kaveria päätti kusta järveen siitä veneestä ja samaan aikaan vielä. Ei upottu kuitenkaan, mikä hyvä. Ens kerralla mietin kahesti että lähenkö niiden matkaan veneilemään...

#11 kirjoitettu 17.07.2006 12:06

Joo kyllä kohtuullisen alkoholinkäytön lomassa voi vesillä olla, kunhan pitää järjen päässä sen veneilyn kanssa. justiinsa nuo keskellä järveä pienestä kiikkerästä soutuveneestä kusemiset sun muut. Ei niitä.

#12 kirjoitettu 17.07.2006 20:12

Niin minäkin vähän ihmettelen että miten kaikki ei osaaa uida. onneksi iteltäni luonnistuu kuitenkin sujuvasti.. sehän se tärkeintä

#13 kirjoitettu 17.07.2006 21:10

Jos ruumiilla ei ole kovin raskaita tavaroita taskuissaan ja se heitetään laiturilta veteen, ilmanbetonikekiä, niin kyllä se kelluu.
Laineista ruuppuen saattaa se vähän liikkuakin.

Itse vihaan uimista, mutta kyllä pinnalla pysyn ja jotain ovelaa selkäkroolia varmaan se 200m:kin menisi.
En kyllä vapaaehtoisesti koeta...

#14 kirjoitettu 19.07.2006 09:14

Thjaa, ei meikäläinenkään osaisi varmaan uida, jos en olisi ollut uimakoulussa.

Tämähän on sama asia, että minä en oikein tajua, miksei joku osaa hiihtää kunnolla. Ei kai neljän raajan liikuttelu voi olla vaikeaa?

Tekniikkalaji se uiminenkin on. Hengityksen ja räpiköinninkin pitää olla jollain tasolla hallussa, että siinä pinnan päällä pysyy.

#15 kirjoitettu 20.07.2006 15:09

Nahkajeesus kirjoitti:
On myös vanhempien velvollisuus opet(ut)taa lapsensa uimaan säästääkseen hänet tapaturmilta ja noloilta tilanteilta. Koulun uimahallitunneillakin naurettiin pelleille, jotka räpiköivät yli 10-vuotiaana lastenaltaassa.

Mä en kai osaa uida ja varmaanki juuri siksi, että vanhemmat ei opettanu uimaan. En tiedä miksi.
Koulun uimatunneilla on tosiaan aika noloa aina..

JM kirjoitti:
Minä en vain voi ymmärtää, mitän joku yli 10 vuotias ihminen voi olla osaamatta uida. Siis uiminenhan, vaikka sitä ei pahemmin harrastaisikaan, on samalla tavoin jotenkin "luonnostaan" tuleva juttu, kuin vaikkapa nyt kävely.

No ehkä se tulee luonnostaan, mut sehän voi sit silleen "unohtua" ellei ui.
Ja emmä tiiä, ehkä mäki osaan uida luonnostaan (tai sit en), mut en mä uskalla kokeilla ku mähän saatan vaikka hukkua :o

Joo, kai minä oon liikuntaa vierastava kulttuurin turruttama läski idiootti.

#16 kirjoitettu 21.07.2006 13:20

Itse ymmärrän varsin hyvin uimataidottomuuden tai haluttomuuden uintiin, koska tunnen pari tapausta, jotka eivät voi allergioidensa tai sattuneen trauman takia paljon vedessä blutailla.

Itse sen sijaan nautin suuresti uimisesta, vaikken mitään uimakoulusta saatavia uimamaisterin papereita omaakaan. Pikkupoikana olin vedessä melkein enemmän kuin kuivalla maalla ja usein minut tultiinkin väkisin hakemaan rannalle huulteni alkaessa sinertää. Nuoruusajat samaa settiä, kolmesta neljään kertaan päivässä uimassa. Siitä kasvua lisää, armeijan uintijoukkuetta ja muutenkin vähän pientä kisaamista koko ajan, enkä vieläkään ole kenellekään hävinnyt vapaauinneissa. Nyt on jäänyt vähän vähemmälle, kun ei täällä pääkaupunkiseudulla pääse rauhassa blutaamaan ilman altaallista veteen kusevia natiaisia tai vesivastuksesta reumaansa helpotusta hakevia vanhuksia. Meri tosin tarjoaisi mahdollisuuden, mutta sekin on mustanaan venettä ja paatinpuolikasta, tai sitä turkasen levää. Noh, pitäisi sitä jonnekin mennä räpiköimään, kun mokoma on niin helvetin hauskaa.

Vanhempani luulivat aikanaan synnyttäneensä kalan.

#17 kirjoitettu 21.07.2006 17:53

Uimataidottomuudesta muistan sen päivän kun opin uimaan noin 10-vuotiaana. Hyppäsin aikuisten altaaseen enkä yltänyt pinnalle pohjasta hypähtämällä. Hetken pyristeltyäni muistan ainakin päässeeni paniikin ohi ja todenneeni että tässäkö tämä nyt sitten on. Lopulta sain jalan reunalla olevalle korokkeelle ja ylsin siitä pinnalle.

Samana päivänä polskin iltaan asti matalemmassa altaassa, kunnes liikkuminen onnistui ilman pohjakosketuksia....