|
Kirjoittaja
|
Nile
|
|
iskujuuri
4869 viestiä
|
#1 kirjoitettu
19.07.2006 12:26
Iskeekö faaraohevi ja kuinka kovaa?
Minulle iskee tuotanto läpi aikain. Lempilevykseni voisin tituleerata Annihilation of The Wickedin (2005). Lempikappaleita mm. Lashed To The Slave Stick, User-Maat-Re ja bändin ensimmäisen levyn ehdoton kohokohta Ramses, Bringer Of War.
Bändin kotisivut
Allmusic.comin sivu
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
Melancolica
|
#2 kirjoitettu
19.07.2006 12:53
kyllähän nile iskee...
ja aikalailla kovaa...
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Zythifer
|
#3 kirjoitettu
19.07.2006 13:17
Kyllä Nile kolahtaa ja todella kovaa. Annihilation of the Wicked on mielestäni bändin parasta antia. Bändin soitto on niin tiukkaa, että välillä jopa hirvittää. Ja edelleen jaksan kyllä ihmetellä George Kolliaksen taitoja rumpalina. Myös In Their Darkened Shrines ja Black Seeds of Vengeance-albumit ovat mieleeni. Erinomaista runttausta.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Oskar
|
#4 kirjoitettu
19.07.2006 14:07
Unas Slayer Of The Godsin kitarasoolo!
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
NapalmHead
1132 viestiä
|
#5 kirjoitettu
19.07.2006 14:19
Oli se kyllä hieno hetki, kun ensimmäistä kertaa Nileä kuulin. Vuosi oli 2002 ja kaverini oli ostanut Contaminated -kokoelman, jossa oli Nilen biisi Serpent Headed Mask. Kaveri sanoi sen olevan huono biisi, mutta minuun se iski välittömästi. Myöhemmin mainittu kaverikin tajusi bändin hienouden.
Fanitin Nileä hyvinkin paljon muutaman vuoden ajan. In Their Darkened Shrines oli päivittäisessä soitossa, eikä kyllästymisen merkkejä näkynyt. Black Seeds of Vengeance oli myös tehosoitossa eräänä kesänä. Sillä levyllä on mukavan orgaaniset soundit ja ehkä bändin tarttuvimmat biisit kautta aikain. Odotin Annihilation of the Wickediä vesi kielellä, ja taisin oikeastaan hieman pettyä siihen. Ajan myötä olen kuitenkin alkanut pitää siitä enemmän, mutta ITDS on edelleen suosikkini.
Nile on ollut jo lähes vuosikymmenen ajan kaiken nykypäivän roskan keskellä selkeästi paras ja omaperäisin death metal -bändi. Jokaisella levyllä on tapahtunut kehitystä tavalla tai toisella. Saapa nähdä, jatkuuko kehitys seuraavallakin levyllä.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
NiiloN
508 viestiä
|
#6 kirjoitettu
19.07.2006 14:32
In their Darkened Shrines on vaikuttava teos, joka viettää aikaa soittimessani vähintäänkin riittävästi. Siihen verrattuna Annihilation of the Wicked on ollut suuremman luokan pettymys. Eeppisyys on jätetty suoraviivaisen runttauksen varjoon, ja rumpusoundeissa on menty Shrinesin täydellisyyttä hipovasta orgaanisuudesta taaksepäin kohti triggereiden tuskasta napsuvaa lätkyttelyä - kuunnelkaa Annihilationin virveliä: miellyttääkö se korvaa? Ei ainakaan minun!
Lashed to the Slave Stick -biisiä lukuun ottamatta Nile-suosikkini löytyvät Shrinesiltä. The Blessed Deadin ensimmäisestä riffistä aina levyn outron loppuun saakka on tunne, että ollaan menossa eteenpäin ja kaikella kohkaamisella on jokin suunta. Keskellä kaikkea hohtaa tähti nimeltä Unas, Slayer of the Gods. Vaikka akustinen intro onkin muualta lainattu, se luo täydellisen alun sille mitä tuleman pitää. Kohta kuulijaa koulutetaan aiheesta "miten syödään kuolleita jumalia ja ryöstetään niiden voimat". Erinomaista!
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
silvestra
|
#7 kirjoitettu
19.07.2006 16:51
Amongst the Catacombs of Nephren-Ka on myös kova levy. Suosikkibiisini on ehkä Die Rache Krieg Lied Der Assyriche, mutta kyllä kaikki biisit melkeinpä iskevät ja kovaa. Nile oli kyllä mulle rakkautta ensikuulemalla.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Hombre Muerto
3489 viestiä
|
#8 kirjoitettu
20.07.2006 08:56
Nile oli yksi suosikkiyhtyeistäni Black Seeds of Vengeancen julkaisun aikaan. Tämä, debyyttialbumin ohella ovat ainoat Nilen levyt mitä itse jaksan kuunnella. Shrinesista en keksinyt oikein mitään hyvää, enkä uusinta ole edes kuullut.
Parhaimmillaan Nile on kuitenkin aivan uskomattoman murskaava voima. Bändillä on konsepti ja kaikenlaiset musiikilliset detaljit niin hyvin hallussa, että se kuulostaa rankemmalta kuin äkkiseltään luulisi. Egypti-teema toimii helvetin hyvin ja levyjen kansilehtisistä löytyvät tarinat syventävät kappaleita huomattavasti.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
PassingThroughMatter
|
#9 kirjoitettu
20.07.2006 13:04
Nile on kyllä aika kova. Levyjä en omista, mutta vappuna kävin Nosturissa katsomassa ja olihan se ihan pirun kova keikka. Levyt ovat hankinnan alla.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
iskujuuri
4869 viestiä
|
#10 kirjoitettu
20.07.2006 13:06
PassingThroughMatter kirjoitti:
Nile on kyllä aika kova. Levyjä en omista, mutta vappuna kävin Nosturissa katsomassa ja olihan se ihan pirun kova keikka. Levyt ovat hankinnan alla.
Vitsi, kun harmittaa, että keikka meni ohi korvien. Jos vain olisin tiennyt, niin olisin mennyt heti ja jyrännyt kaikki alle kaksimetriset jalkoihini.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
hapou
21350 viestiä
|
#11 kirjoitettu
20.07.2006 13:58
Totta kai tämä Nile iskee kuin murhaajan leka päähän. Aika jänniä äänimaailmoja joisain biiseissä. Tätä olisi Ekhnaton kuunnellut.
Eiök Nilen rumputuolia ole hiostanut myös Derek Roddy? Ainakin avustajana.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Paintaster
|
#12 kirjoitettu
20.07.2006 20:08
Todella kovaa musaa. Ja parhaat dm-rumpalit yhtyeellä ollut/on 
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
Ladataan
