Mikseri.net

#2 kirjoitettu 08.11.2006 22:58

Mummoni äiti oli vakavasti dementoitunut, mutta en siitä mitään muista, kun olin niin pieni vielä. Papalla on nyttemmin alkanut ilmetä dementiaa. Elää välillä ihan toisessa ajassa. Eipä tosin tuostakaan sen kummempaa kerrottavaa ole. Ei ainakaan mitään väkivaltaisuuksia.

JM kirjoitti:
Oma isoisäni (72v) on sairastanut pitkään altzheimerin tautia. Hän on tähän asti aina tunnistanut minut ja meillä on muutenkin ollut paljon yhteisiä puheenaiheita ja hyvät välit. Minä olen myös vieraillut heidän luona usein ja "pitänyt huolta" eli tiedustellut tilannetta,joka nytkin on hoidossa, kun "mummu" on vasta 61v. Muttaviime kesänä. Oli perunan nosto. Sitten menin sinne avuksi. Keskellä päivää 'ukkini' kysyi "Mikä VITUN mies sinä olet kun majailet jasyöt täällä päivät pitkät etkä ole palkoilla?!?' Vastasin.. "Juusohan minä.. etkö sinä nyt muista, tyttären poika, sirpan poika ja justhan me pottua pantiin.." Mutta vastaus oli puolittainen päälle käynti. Mainittakoon, että ukkini on ollut SM-tason urheilija ja huippukuntoinen aina.. joten ukki jotenkin tul iuhkailemaan.. lähdin kävelemään pois, niin eiköhän hän hypännyt niskaan. Noh, ukki on muutaman kymmentä kiloa pienempi mies, enkä tahtonut tapella.. juoksin metsään ja kun parin tunnin päästä tulin takaisin, hän sanoi "terve juuso! eipä ookkaan näkyny.." eli ei muistanut välikohtausta.. mutta lähellä oli, etten jpoutunut dementikkoa lyömään..


Vakava juttu, mutta tämähän kuulostaa aivan joltain suomalaiselta komedialta.

#3 kirjoitettu 08.11.2006 23:13

Airola kirjoitti:
Mummoni äiti oli vakavasti dementoitunut, mutta en siitä mitään muista, kun olin niin pieni vielä. Papalla on nyttemmin alkanut ilmetä dementiaa. Elää välillä ihan toisessa ajassa. Eipä tosin tuostakaan sen kummempaa kerrottavaa ole. Ei ainakaan mitään väkivaltaisuuksia.

Njoo. .kun mun isovanhemmat on vastasiinä 60-70v joten voisit ehkä siekä valmistautua ajatukseen, jos suvussa on sitä. Mulla on, sulla ehkä ei?
Mut siis... ei se naurata, jos henkilö, joka on hoitanu suo pikkuvauvana (mun ukki oli sillon n. 43 ja mun äiti liian nuori joten ukki & mummo hoiti mua) niin oon aina pitäny ukkia niinku isänä koska mun isä on ollu aina etelä-afrikassa, kiinassa jne. ja nyt se ukki ei enää tunnista mua vaan suuttuu minulle! Njoo, kaikkivarmaan jo ymmärsi tilanteen.

Huom, tuo "ukki" mistä puhutaan on mun vanhin isovanhimmista, eli 72v Muut on n. 59-61v eli nuorta sukua ollaan ja minun mielestä se on geneettisesti hieno ja kaunis asia, että ollaan lisäännytty noin 17-25 vuotiaina, on sairasta, jos lapset tehdään n. 30v ikäisinä! Minä ainakin tahdon lapsiaja pian,sen sen verran tunnen lääketiedettä (isän puleltajaäiti myös lääkäreitä) että kuuluisi lisääntyä nuorena jasuvussani ollaan myös tätä neuvoa noudatettu. Nuortasukua, hyvin menestyneitä, terveitä lapsia. Oppikaa rotuoppinne. Tv. Pappani. ...Dei vaansiis olen itsekin sen tietänyt, kokenut ja huomannut& oppinut, että 16-25v nainen kuuluisisynnyttää. Myöhemmin -->huonompi. Oikeasti. Uskokaa.

#4 kirjoitettu 08.11.2006 23:15

Airola kirjoitti:
Vakava juttu, mutta tämähän kuulostaa aivan joltain suomalaiselta komedialta.

Totta, mutta entä jos kyseessä on esim. seksuaalinen väkivalta puolisuo kohtaan? Mitensen kanssa?
Entä josse "selvänä" oleva puoliso ei enää saaseksiä& seuraasiitä entisestä? Jos hän on nuorempi, kuten minun suvun tapauksessa? Entä jos se kääntyy väkivallaksi?

#5 kirjoitettu 08.11.2006 23:28

JM kirjoitti:
Njoo. .kun mun isovanhemmat on vastasiinä 60-70v joten voisit ehkä siekä valmistautua ajatukseen, jos suvussa on sitä. Mulla on, sulla ehkä ei?
Mut siis... ei se naurata, jos henkilö, joka on hoitanu suo pikkuvauvana (mun ukki oli sillon n. 43 ja mun äiti liian nuori joten ukki & mummo hoiti mua) niin oon aina pitäny ukkia niinku isänä koska mun isä on ollu aina etelä-afrikassa, kiinassa jne. ja nyt se ukki ei enää tunnista mua vaan suuttuu minulle! Njoo, kaikkivarmaan jo ymmärsi tilanteen.


Juu siis en voi tarkalleen tietää miltä sinusta tuntuu, mutta pystyn kyllä erittäin hyvin ymmärtämään tilanteen. Sekin helpottaa ymmärtämistäni, että tyttöystäväni isoisä saattoi dementoitumisen johdosta olla hyvinkin ilkeä puheissaan ja ymmärrän kyllä, että se ei ole kiva juttu etenkään, jos tuo samainen henkilö on ison osan elämästä ollut hyvin tärkeä.

Omassa suvussani tuota dementoitumista ja "höperöitymistä" on tapahtunut vasta siinä 80 ikävuoden jälkeen. Katsotaan nyt että tuleeko sitä edes elettyä siihen asti.

Huom, tuo "ukki" mistä puhutaan on mun vanhin isovanhimmista, eli 72v Muut on n. 59-61v eli nuorta sukua ollaan ja minun mielestä se on geneettisesti hieno ja kaunis asia, että ollaan lisäännytty noin 17-25 vuotiaina, on sairasta, jos lapset tehdään n. 30v ikäisinä! Minä ainakin tahdon lapsiaja pian,sen sen verran tunnen lääketiedettä (isän puleltajaäiti myös lääkäreitä) että kuuluisi lisääntyä nuorena jasuvussani ollaan myös tätä neuvoa noudatettu. Nuortasukua, hyvin menestyneitä, terveitä lapsia. Oppikaa rotuoppinne. Tv. Pappani. ...Dei vaansiis olen itsekin sen tietänyt, kokenut ja huomannut& oppinut, että 16-25v nainen kuuluisisynnyttää. Myöhemmin -->huonompi. Oikeasti. Uskokaa.


Tuota ikäjuttua en kyllä menisi allekirjoittamaan. Kun olin siinä 5-6 -vuotiaana päiväkerhossa, niin siellä oli eräs tyttö, jonka vanhemmat olivat jo silloin lähes kuusikymppisiä. Ihan hienosti heillä silti meni.

Varmasti joitain raskauteen ja synnytykseen kohdistuvia riskejä tulee iän myötä enemmän, mutta tuskinpa se aivan niin tarkkaa on.

Oletko itse terve ja hyvin menestynyt, kun olet nuorena synnyttäneen lapsi?

#6 kirjoitettu 08.11.2006 23:33

JM kirjoitti:
Airola kirjoitti:
Vakava juttu, mutta tämähän kuulostaa aivan joltain suomalaiselta komedialta.

Totta, mutta entä jos kyseessä on esim. seksuaalinen väkivalta puolisuo kohtaan? Mitensen kanssa?
Entä josse "selvänä" oleva puoliso ei enää saaseksiä& seuraasiitä entisestä? Jos hän on nuorempi, kuten minun suvun tapauksessa? Entä jos se kääntyy väkivallaksi?


No siis tottakai väkivaltatapauksissa kannattaisi viedä tarkempaan hoitoon. Seksuaalisen väkivallan tapauksessa tuo on entistäkin tärkeämpää saada oireileva ihminen hoitoon.

Eihän tuo seksin puute mikään maailmaakaatava asia ole, mutta jos sitä seksiä ja seuraa kaipaa, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa viedä tuo oirehtiva ihminen ammattitaitoisten ihmisten hoitoon. Ei sitä kannata nyrkistä ottaa sen takia, että onpahan edes seuraa. Sitä seuraa voi pitää vaikka sitten laitoksella. Ei sen vuoksi turpaansa kannata ottaa.

#7 kirjoitettu 09.11.2006 09:57

Olen työskennellyt kahdessa eri dementiaosastossa. Tutulta kuulostaa. dementikko ei ole syyntakeinen. kannattaisi kiinnittää huomiota ulkoisiin tekijöihin jotka ympäristössä saattavat aiheuttaa sen että "kohtaus"puhkeaa. Väkivalta ei ole dementikollekaan itsestäänselvyys, vaan usein siihen löytyy jokin laukaiseva tekijä. Dementikon lähiympäristön tulisi lla aika rauhallinen, selkeäkin. Joskus voi olla että jokin lääke ei sovi ja se aiheuttaa enemmän haittaa kuinhyötyä. Usean päällekkäisen lääkkeen syöminen voi olla joskus myöskin haitallista. lääkitystä tulisi tarkkailla, vähentää, lisätä ja vaihtaa.
Dementikkoja tulee kohdella kuten aikuisiakin, eivät pidä paapomisesta ja koska he eivät usein itse tiedä sairaudestaan, eivät ole sairauden tuntoisia niin sanat ja muu kohtelu tulisi huolella valita. Lohdutukseksi voin sanoa eyttä useimmiten väkivaltaisuus on vain ohimenevä tila jonka jälkeen tilanne rauhoittuu sairauden edetessä.
Dementiaa esiintyy myös joissakin suvuissa toisia enemmän mutta ole huoleti, lääkkkeiden kehitys on ollut huimaa...

#8 kirjoitettu 09.11.2006 09:58

ja vielä siitä että kun omaisen voimat eivät enää riitä on edessä laitoshoito. Ensin toki kannattaa hakea intervallipaikkoja jolloin puoliso voi rentoutua itsekseen sen aikaa kun kumppani on hoidossa.

#9 kirjoitettu 09.11.2006 21:38

F.lemon kirjoitti:
Olen työskennellyt kahdessa eri dementiaosastossa.

Juu, itsekin olin 8 viikkoavapaaehtoistyössä ja TET:ssä Kemissä vanhainkodilla. .se oli mukavaa hommaa. Aika harvoin siellä oli noita "kohtauksia" ja tietysti ammattitaitoinen henkilökunta hoiti tilanteen. Juuri tuo syyntakeellisuus kysymys minulla tämän ketjun ideana olikin ja varsinkin kotona elävien dementikkojen kohdalla. Eihän se vieläkään kovin selvä ole, ukillanikin alzheimer todettiin aika aikaisessavaiheessa, jolloin oireet eivät vielä olleet pahoja, joten silloin hän oli ihan "oma itsensä" ja muutenkin selvästi tilanteen tasalla jne. eli itse tuatidiagnoosi ei minusta vielä siirrä ihmistä dementikkojen tapauksessa johonkin "syyntakeettomat" -kategoriaan, vaanasia on hyvin yksilöllinen ja juuri siksi vaikea kysymys.
kannattaisi kiinnittää huomiota ulkoisiin tekijöihin jotka ympäristössä saattavat aiheuttaa sen että "kohtaus"puhkeaa. Väkivalta ei ole dementikollekaan itsestäänselvyys, vaan usein siihen löytyy jokin laukaiseva tekijä. Dementikon lähiympäristön tulisi lla aika rauhallinen, selkeäkin.

Nimenomaan tuon rauhallisen ja selkeän ympäristön vuoksi isovanhempani eivät muuta "kaupunkiin" eli Suomussalmen kuntakeskukseen, ämmänsaareen sieltä kaukaa, missä asuvat (ämmään on noin. 45km matkaa kuten myös kauppaan ja kummallakaan ei korttia..), kun epäillään, että muutto veisi ukin heti laitoshoitoon, kun joutuisi pois totutusta ympäristöstä. Ja varmasti myös harvemmin tavattavien sukulaisten tulo paikalle "sekoittaa" hieman ja voi aiheuttaa ärtymystä jne. Arki kun heillä kuitenkin siellä sujuu.
Dementikkoja tulee kohdella kuten aikuisiakin, eivät pidä paapomisesta ja koska he eivät usein itse tiedä sairaudestaan, eivät ole sairauden tuntoisia niin sanat ja muu kohtelu tulisi huolella valita.

Totta, paitsi että varsinkin alzheimeriin kuuluu (onneksi) tuo sairauden tunto, paitsi ihan loppuvaiheilla. (onko väärää tietoa? Näin muistaisin jostain lääkärilehdestä lukeneeni) Nyt olenkin harmikseni huomannut, että viimeisen puolen vuoden aikana ukki ei ole enää maininnut sairaudestaan, kun vielä jokin aika sitten hän itse jopa puhui alzheimerin taudista ja tuntemuksistaan sukulaisille.
Lohdutukseksi voin sanoa eyttä useimmiten väkivaltaisuus on vain ohimenevä tila jonka jälkeen tilanne rauhoittuu sairauden edetessä.

Joo, ei se nyt tässä esimerkkitilanteessa nini "paha" ollut, enemmän tässä minua kiinnostaa juuri tuo syyntakeellisuuden aste eri tilanteissa & tapauksissa ja ylipäätään ihan eettisestikin se tilanne jne. Kun dementikko kuitenkin on aikuinen ja dementian tasoa on niin vaikea arvioida, niin se on sillai ongelmallinen asia.
Dementiaa esiintyy myös joissakin suvuissa toisia enemmän mutta ole huoleti, lääkkkeiden kehitys on ollut huimaa...

Heh, jep, onhan tuo joskus mielessä välähtänyt, kun tuon ukin sisko dementoitui ihan täysin jo alle 70 vuotiaana, että jospa minullekin niin kävisi (noh, pitäis nyt ensin elää edes sinne asti. .), mutta tosiaan kehitystä voi tapahtua jne. ja isän puolella sukua dementiaa ei ole.

#10 kirjoitettu 10.11.2006 12:17

Usein väkivalta on dementikon tapa purkaa ahdistusta. Jossain on vielä jäljellä hippu ns.järkeä ja sekoamisen pelko voi purkautua näin. Lisäksi joku tietty esine tai kasvot saattavat symboloida jotain tiettyä pos. tai negatiivista asiaa menneisyydessä. Puhutaan validaatiomenetelmistä. Sitä on hiukan hankala selittää mutta siinä kommunikoidaan ikäänkuin esineiden ja tunnetilojen avullaa. No, ei tuosta nyt kai selvää ottanu mutta jotain sellaista...

#11 kirjoitettu 11.11.2006 19:54

Jos dementikko olisi väkivaltainen niin missäköhän näitä tapaisi???
Hmm tälläset hepu on tuolla Niuvaniemessä ja Muissa suljetuissa sairaaloissa!
Ei muutakun hoitoon vaan tälläset 'sekopäät'
Nemesis 666 muokkasi viestiä 19:56 11.11.2006

#12 kirjoitettu 11.11.2006 20:03

Nemesis 666 kirjoitti:
Jos dementikko olisi väkivaltainen niin missäköhän näitä tapaisi???
Hmm tälläset hepu on tuolla Niuvaniemessä ja Muissa suljetuissa sairaaloissa!
Ei muutakun hoitoon vaan tälläset 'sekopäät'
Nemesis 666 muokkasi viestiä 19:56 11.11.2006


Siis kuka on sekopää ja kuka kuuluu sairaalaan?

#13 kirjoitettu 11.11.2006 20:22

Dementikot jotka on väkivaltaisia kuuluu ainakin minun mielestäni hoitolaan!
Dementtia on kyllä oikeesti varmaan ehkä vittumaisinpia sairauksia mitä on!
Esim herää aamulla ja ihmettelee mikäs naikkonen se siinä nukkuu!

Dementtiaa ei voi kyllä toivoa kellekkään! vaikka ohan siihenkin lääkettä mikä auttaa siihen, sen verran tiedän ku oon töissä sellases mestassa missä lääkkeet on osana potilaita!
eli joku ehkä arvas oikein oon sairaalassa töissä!
Töissä ainakin on dementikot siis sellaset jotka pystyy liikkumaan niin kyseiset henkilöt on lukittujen ovien takana 24/7 ulos kyllä pääsee mutta ei pitkälle kun on rajattu alue!

#14 kirjoitettu 11.11.2006 20:33

Nemesis 666 kirjoitti:
Jos dementikko olisi väkivaltainen niin missäköhän näitä tapaisi???
Hmm tälläset hepu on tuolla Niuvaniemessä ja Muissa suljetuissa sairaaloissa!
Ei muutakun hoitoon vaan tälläset 'sekopäät'
Nemesis 666 muokkasi viestiä 19:56 11.11.2006


(Joku tietää taas mistä puhuu.)
Tiedäthän että dementia itsessään ei ole erillinen sairaus vaan OIREYHTYMÄ.

Hyviä pointteja tuli tuosta lääkityksestä sekä ympäristöstä.

Alzheimerin tauti on valitettavasti persoonaa muuttava sairaus ja joskus siihen saattaa liittyä jopa väkivaltaista käytöstä.
Käytöshäiriöt astuvat kuvaan yleensä jo hieman pidemmälle edenneessä Alzheimerin taudissa (jos lääkityksen aih. syyt ovat poissuljetut), joten olisikohan mahdollista että papallasi olisi tällainen "taudin etenemisvaihe" meneillään?
Olen todella pahoillani tapauksen johdosta. Alzheimerin tauti on aika rankka kokemus sekä sairastuneelle itselleen että lähipiirile

#15 kirjoitettu 11.11.2006 20:40

Voin ihan sanoa että mun dementia tiedot on vähäisellä tietämyksellä!!!
Mutta kyllä dementiakot kuuluvat hoidon piiriin jos on taipumusta väkivaltaan!
Voin sen verran valoittaa työpaikalla olevaa osastoa juurikin sen takia kyseiset henkilöt ovat lukkojen takana koska kaikilla on taipumus väkivaltaan ja pystyvät liikkumaan!
Tarkotus ei ole tarkoittaa että kaikki dementikot kuuluisivat hoitoon!!
Meidänkin talossa asuu dementikko joka on rauhallinen!
Dementiassa on vissiin monia erilaisia vaiheita!
En osaa selittää mutta se joka osaa valottaa asiaa niin se on hyvä!
Tiedossani on vain keittiön dementia kirjanen minkä olen lukenut

#16 kirjoitettu 12.11.2006 20:21

Nemesis 666 kirjoitti:
Dementtia on kyllä oikeesti varmaan ehkä vittumaisinpia sairauksia mitä on!
Esim herää aamulla ja ihmettelee mikäs naikkonen se siinä nukkuu!


Mulla on dementia.

#17 kirjoitettu 12.11.2006 20:27

on mullakin sellanen baarissa oleilun jälkeen!

#18 kirjoitettu 12.11.2006 21:03

No voi helvata.

Jos halutaan pitää ukit ja mummat kotona kunnes niistä aika jättää, ei auta muu kuin elää heidän kanssaan sitten. Yksin ei vanha vanhus pärjää, eikä Alzheimer-potilasta voi oikein syyttää tekosistaan. Vähän kuin potkisit koiraa koska se söi nakin jonka jätit lojumaan keskelle lattiaa.

Että potilas hoitoon tai turpa umpeen. Perkele.


Onhan tuo valitettavaa tuollainen. En epäile ollenkaan, ettei olisi vähän sekoittava kokemus.
En silti sympatiaa heruta, en sitten pätkääkään.

#19 kirjoitettu 13.11.2006 16:57

Sunt1o kirjoitti:
Tiedäthän että dementia itsessään ei ole erillinen sairaus vaan OIREYHTYMÄ.

Jos nyt käydään saivartelemaan niin se taitaa olla molempia käsittääkseni. Tosin termiä "sairaus" ei oikein kovin hyvin ole määritelty, mutta koska sillä on ICD-10 tautiluokitus (tai oikeastaan useampikin) niin kai sitä voi sairaudeksi sanoa.

Jokatapauksessa, minun omien kokemusteni mukaan ei tuo väkivaltaisuus ihan niin säännönmukaista kyllä Alzheimerin taudissa ole kuin mitä tästä nyt helposti saisi kuvan, valtaosa tapaamistani kyseistä tautia sairastavista on ollu ihan rauhallisia, joskin osa hyvin sekavia henkilöitä. Varmasti kyllä voi tuommoinen tauti aggressioita aiheuttaa... pelkojen, turhautumisen ja vaikka minkä kautta... en kumminkaan mitenkään ainakaan itse osaa ajatella niin että jos kuulen vaikka että "tällä potilaalla on Alzheimer" että siihen liittyisi suoraan väkivaltaa.


No ei ollut tarkoitus antaa sellaista kuvaa, koska asia ei niin ole, tietenkään.
Kuten monet muutkin sairaudet, myös Alzheimerin tauti on tavallaan oma sairautensa jokaiselle siihen sairastuneelle ja oireet ovat vaihtelevia, samoin taudin kesto.
Olen todennut että kovin temperamenttiset persoonat tai kovin tärkeässä ammatissa työskennelleet, dementoituneet henkilöt saattavat olla juuri niitä vähemmän hoitomyönteisiä (yleistämättä), koska ovat tottuneet itse pitämään ohjaksia käsissään elämänsä aikana.
Tämän takia hoitotyössä korostuu omaisten ja hoitohenkilökunnan hyvän yhteistyön merkitys. Täytyy oppia tuntemaan persoona sairauden takana, (ja tottakai muutenkin kohdella ihmistä ihmisenä, ei "dementikkona") koska silloin päästään toteuttamaan hyvää, yksilökohtaista hoitoa parhaiten ja ehkäisemään mahdollista häiriökäyttäytymistä, asui vanhus sitten kotona tai laitoksessa.
Niin ja se miten vanhuksen itse kohtaat, vaikuttaa myös suuresti hänen käyttäytymiseensä. Huumorintajulla ja rauhallisuudella pääsee pitkälle

#20 kirjoitettu 14.11.2006 09:23

huumorintaju on joo hyväksi. Dementiasta puhutaan omaisten sairauena koska omaiset usein joutuvat ikäviin tilanteisiin ei niinkään väkivaltaisuuden vaan enempikin potilaan muistamattomuuden ja harhojen takia. Kuka vei mummon rahat, miksi pappa juoksee munasillaan pihalla vaikka naapurit asuvat kymmenen metrin päässä, kuka unohti sulkea hanan, kuka pissasi kukkaruukkuun jne. Lista on loputon.
Dementiaosastot ovat usein lukittuja paikkoja siksi etteivät asukkaat karkaa. Eivät siksi ettei ketään lyödä. Lääkkeet auttavat dementiaan vain osaksi. ne hidastavat sairauden etenemistä. Jotkin pamit voivat tietyillä ihmisillä auttaa väkivaltaisuuteen mutta vanhemmilla ihmisillä niiden vaikutus voi olla aika "raju." Siksi haittavaikutukset voivat olla harhoineen paljon ikävempiä hoitaa kuin varsinainen ajoittainen väkivalta... ei mömmöjä, taustoitusta niin paljon paremmat tulokset. Toki dementialääkkeitä tulee popsia säännöllisesti..

#21 kirjoitettu 14.11.2006 15:00

En nyt varsinaisesti tarkoittanut itse missään välissä, että minulla olisi erityisiä kokemuksia/luuloja siitä, että dementia jotenkin lisäisi väkivaltaisuutta. Dementia vain pahentaa tilanteen selvitystä. Melkein jokainen ihminen varmaan muutaman kerran elämässään käyttäytyy väkivaltaisesti jotain läheistään kohtaan, mutta "terveen" ihmisen kanssa asiasta on helpompi puhua ja asia voidaan selvittää ja sopia. Eihän esimerkiksi dementikko voi "osoittaa katumusta" tai esittää anteeksipyyntöjä, jos ei muista/ymmärrä koko tapausta. Näin ollen dementikkoa on vaikea syyttää tai syyllistääkkään. Se on minusta se aihe ja asia.
Eli kyse ei oikeastaan ole dementian aiheuttamasta käytöksestä tai ongelmasta, vaan ihan normaalista elämään kuuluvasta asiasta, jonka käsittelyä se tauti vain vaikeuttaa. Eikä kukaan varmaan mielellään laittaisi läheistä dementikkoa, joka muuten selviää esim. puolisonsa avustuksella normaaleissa kotioloissa, mihinkään laitokseen. Kun tuo laitoshoitoon joutuminen yleensä pahentaa sen dementian tason monesti todella nopeasti hyvin vakavaksi, verrattuna siihen, miten se tauti etenee tutussa ympäristössä.

#22 kirjoitettu 11.12.2006 12:35

Jos dementikkoa ei pysty hoitamaan kotona on joko lääkitys saatava paremmin kohdalleen tai luovuttava kotona hoitamisesta.

#23 kirjoitettu 11.12.2006 20:30

Haava kirjoitti:
Jos dementikkoa ei pysty hoitamaan kotona on joko lääkitys saatava paremmin kohdalleen tai luovuttava kotona hoitamisesta.


Sanoit nyt taas samanlaisen totuuden, kuin "pallo on pyöreä". .. eli et mitään erikoista.
Kerro nyt vielä jonkinlainen mielipide vaikkapa esimerkin kautta, että milloin tuo "ei voida hoitaa kotona" -raja ylittyy? Jos läheinen on sairastanut pitkään dementiaa ja hommat on kotona sujuneet vuosia, niin pitäisikö yhdestä pienestä väkivaltaisesta yhteenotosta lähettää laitokseen? Kun edelleenkin monissa yli 20 vuotta kestäneissä (tai pidempää) suhteissa (kuten vanhuksilla monesti on) on ollut joskus lieviä väkivaltaisiakin yhteenottoja? Eli muuttuuko asia niin radikaalisti: jos "terveiden" ihmisten välillä on lievääväkivaltaa, eikä se näytä toistuvan jne. niin turha siinä varmaan on avioeroa ottaa? Mutta jos siinä on osallisena dementikko, niin laitokseen vain, vaikka se pahentaakin dementian niin, että tekee läheisestä lähes kasviksen?

#24 kirjoitettu 13.12.2006 15:58

Tapahtumahorisontti kirjoitti:
Minusta tällaiset tapaukset tulisi viemällä väkivaltainen dementikko vastaavaan hoitoon kuin muutkin arvaamattomat ja väkivaltaiset yksilöt.

No milloin se henkilö on "arvaamaton" ja "väkivaltainen"..? Jos henkilö on viimeisen 60 elinvuotensa aikana käyttäytynyt kaksi kertaa väkivaltaisesti, edellinen kerta vuonna nakki ja grilli ja toinen sitten vanhempana, kun on se dementia.. niin onko se sitten arvaamaton ja väkivaltainen se ihminen sen takia?

#25 kirjoitettu 14.12.2006 14:25

JM kirjoitti:

Sanoit nyt taas samanlaisen totuuden, kuin "pallo on pyöreä". .. eli et mitään erikoista.


Näinhän se on, mutta hyvä se on silti selvästi sanoa. Näissä tilanteissa kun tuo laitoshoito tuntuu monesta usein ihan mahdottomalta vaihtoehdolta ja potilaan "pettämiseltä". Yritin vain selvsti sanoa, että näin ei aina ole, vaan usein jopa päinvastoin.

Kerro nyt vielä jonkinlainen mielipide vaikkapa esimerkin kautta, että milloin tuo "ei voida hoitaa kotona" -raja ylittyy?


Valitettavsti foorum dignoosit ovat vähän ongelmallisia. äärimmäisen ylilöllistä ja muutenkin lääkitykseen suhteessa olevia ongelmia joista oikeasti tarpeeksi tietoa voi omata vain hoi6tava lääkäri. Ehdottomasti hänen kannassaan kannattaa keskustella ongelmasta ja pohtia mikä hoitomuoto/laakäkitys olisi tässä nimeomaisessa tilanteessa paras.