Mikseri.net

#2 kirjoitettu 12.02.2007 22:05

Mika Björklund kirjoitti:
Onko olemassa filttereitä jotka voisivat reaaliajassa tarkasti leikata vaikkapa valkoisesta kohinasta taajuuden 25 hz pois silti vaikuttamatta taajuuksiin 24 ja 26? Tuntuu, että bassopäätä leikatessa filtterit eivät ole tarpeeksi tarkkoja siinä mielessä, että jos pistän piikin taajuudelle 40 niin se voi vaikuttaa vielä 70:ssä vaikka en haluaisi.


Onhan se mahdollista, mutta yleensäottaen se ei kuitenkaan ole edes tarkoituksenmukaista.

Yleensä filttereiden jyrkkyyttä kuvataan lukemalla joka kertoo kuinka monta desibeliä signaali vaimenee kun taajuus tuplataan tai puolitetaan. Eli esimerkiksi 24dB/oktaavi alipäästösuodin jossa cutoff on 50Hz suodattaa siten, että 100Hz vaimenee 24dB ja 200Hz vaimenee 48dB jne. Mikään ei kuitenkaan ole täydellistä, joten se kulma mistä vaimeneminen alkaa on aina pyöreä. Yleensä cutoffina pidetään taajuutta jolla signaali on vaimentunut 3dB.

Tuo 24dB/oktaavi on jo kohtalaisen jyrkkä suodin sellaisenaan.

EQ:ssa käytetyt suotimet voivat tuottaa kapealle alueelle jyrkemmänkin pudotuksen/nousun. Vaikutusalueen leveyttä kutsutaan Q:ski tai rasonanssiksi. Yleensä EQ-käytössä korkeita Q-arvoja (eli kapealle alueelle vaikuttava EQ) ei pidetä kovin musikaalisina. Yleensä suositellaan, että korkeita Q-arvoja käytettäisiin vaan leikkaamiseen.

Kannattaa myös huomioida, että useimmiten sitä ongelmataajuutta (tai oikeastaan taajuusaluetta) ei tarvitse poistaa kokonaan. Esim. 12dB vaimennus on jo oikeastaan aika paljon. Liiallisella ekuttamisella on helppo tappaa kaikki elo niistä soundeista. Varsinkin rumpusoudeissa on usein olennaista kamaa aika laajalla taajuusalueella. Ainoastaan yksi rumpusoundi tulee mieleen missä on olennaista kamaa vain hyvin kapealla alueella: Kaikkein juustoisimmat synteettiset kasari bongo/tomtom -soundit (ja tämäkin vain kuulokuvan perusteella, voi olla että niissäkin on enemmän kamaa).

Ja entäs bassosoundit sitten (tai mikä vaan "melodinen") jos bassokuviossasi on enemmän kuin yhtä ja samaa säveltä, niin se sijaitsee jo useammalla taajuudella. Kannattaa kaivella jostain sellainen kaavio jossa on eri sävelten taajuudet ja soittimien äänialoja. Ja tämä jo ennen kuin huomioidaan, että onhan niissä soundeissa niitä harmoonisia kerrannaisiakin (ainoastaan sinibassoissa ei ole, ja ne on pidemmän päälle tylsiä).

#3 kirjoitettu 12.02.2007 22:21

Itse jos teen konemusaa, missä 909 basari ja basso menee päällekkäin, tiputan suosiolla bassosta kaikki pois alle 70Hz:n. Erittäin yksinkertaistettuna, kickissä keskityn alueeseen 50Hz - 100Hz, ja bassossa pyrin saamaan sen attackin esille, joka mun bassoissa sijaitsee jossain 170Hz kerrannaisissa.

Tämä siis tosi tiivistettynä. Mutta sen takia mun biisit kuulostaa kuralta, en ole vielä onnistunut miksaamaan kickiä ja beissiä hyvin yhteen, en ehkä koskaan onnistu...

#4 kirjoitettu 12.02.2007 22:27

Elektrojänis kirjoitti:
Tuo 24dB/oktaavi on jo kohtalaisen jyrkkä suodin sellaisenaan.

EQ:ssa käytetyt suotimet voivat tuottaa kapealle alueelle jyrkemmänkin pudotuksen/nousun. Vaikutusalueen leveyttä kutsutaan Q:ski tai rasonanssiksi. Yleensä EQ-käytössä korkeita Q-arvoja (eli kapealle alueelle vaikuttava EQ) ei pidetä kovin musikaalisina. Yleensä suositellaan, että korkeita Q-arvoja käytettäisiin vaan leikkaamiseen.

Aivan, leikkaamiseen juuri, mutta eikö esimerkiksi 100 dB/oktaavi leikkaavasta hi-passistä olisi hyötyä edes noiden "pohjamutien" leikkaamisessa? Eihän siinä tarvitakaan mitään musikaalista.

Ja entäs bassosoundit sitten (tai mikä vaan "melodinen") jos bassokuviossasi on enemmän kuin yhtä ja samaa säveltä, niin se sijaitsee jo useammalla taajuudella. Kannattaa kaivella jostain sellainen kaavio jossa on eri sävelten taajuudet ja soittimien äänialoja. Ja tämä jo ennen kuin huomioidaan, että onhan niissä soundeissa niitä harmoonisia kerrannaisiakin (ainoastaan sinibassoissa ei ole, ja ne on pidemmän päälle tylsiä).

Heh, hauskaa sinäänsä. Syy miksi aloin näitä asioita ajattelemaan on, että työstän biisiä jossa on sinibasso ja siniaallosta tehty kicki.
Mutta lähinnä ideana ei ollut välttämättä se yhden taajuuden leikkaaminen vaan se, että voisi äärimmäisen tarkasti pätkäistä tietyn pisteen jälkeen taajuudet pois vaikka basarista niin, että bassolle jäisi alle tilaa.

Mutta ilmeisesti basson ja basarin on vähän pakko mennä osittain päälekkäin jos ne yhtä aikaa soivat?

Siis sen takia juuri lisäsin otsikkoon "erityisesti konemusiikissa", koska tässä on pitkälti kyse päähänpinttymästäni kliiniseen äänen hallitsemiseen, kun se mitä perinteisessä musiikissa voi kuulostaa huonolta voi olla muuten tavoittelemisen arvoista.

#5 kirjoitettu 12.02.2007 22:47

Mika Björklund kirjoitti:
Millä taajuudella basso ja basari voi alkaa olla hieman päällekkäin.

taajuudella ei sinänsä ole väliä, mutta kunhan sellaista aaltoiluefektiä ei tule, homma on jees.

tyylejä on useita, mutta omalla kohdalla toimiva keino ostaa hyvät bassot biisiin on säätää basari aiva vitun potkivaksi ja bassline aiva vitu hyväksi ja sen jälkeen laittaa bassolinjaan sidechain-väistö basarista joko koko taajuusalueelle tai pelkkään alapäähän niin, että narinat ei ole moksiskaan. bassline (tai ainakin sen alimmat taajuudet) on yleensä basaria sen verran hiljempaa, että biisissä säilyy sellanen mukavan rytmikäs jyrinä mutta basari on sit oikeasti se kova paukku.

basarin voi saada kuulostamaan näennäisesti kovemmalta jos basslinesta ottaa vähän niitä taajuuksia pois jossa basari hakkaa, niin kuin Klaus H etäisesti kertoi. jäljelle jää murea basso ja basari joka jyrähtää välissä kuin ydinpommi metrin päässä.

Onko basarin ja basson voimakkaimmat taajuudet ne joiden erottelu toisistaan on kaikista oleellisinta?

basicly. tai ne jotka on voimakkaimmat ja lähimpänä toisiaan.

Paljon puhutaan siitä, että kannattaa 30hz:stä tai niiltä tienoilta leikata, koska niistä on vain haittaa.

siitä nimenomaan puhutaan paljon. liiankin paljon. koko alapään leikkaamisbuumi on kuitenkin vaan pikkujuttu jota suurennellaan ja joka mainitaan joka paikassa "koska se on niin äärimmäisen paha asia". oikeasti harvemmin siihen törmää häiritsevässä määrin ja kenenkään ei tarvis panikoida sen takia. tehkää musaa.

mutta: riippuu siitä kuinka paljon siellä on sitä murinaa ja mistä se sinne ilmestyy. jos generoit itse jotain 25 hertsiä kun teet kaverille hifistelytestejä niin ei niitä silloin leikata, koska ne on tarkoituskin kuulua. vokaaleissa p-äänteen kohdalla tuleva terävä potkaisu ei aina ole kovin toivottava, joten siitä voi raapaista bassoja hiukan veks.

jokaisen soundin kohdalla kannattaa miettiä, mikä sen taajuusspektrissä on olennaista ja hiljentää häiritseviä taajuuksia. häiritsevyyden saa tietää taikatempulla: kuuntele soundia ja pohdi kuulostaako hyvältä.

Kuitenkin kun katson Voxengo SPANilla niin siellä alataajuuksissa näkyy aina jotain. Onko tämä spektroskoopin ongelma vai onko siellä oikeasti jotain ja saako sitä mitenkään pois?

onhan siellä, mutta se ei ole oikeasti mikään kamala ongelma ellei se ole edes lähes samalla tasolla kuin muut bassotaajuudet. alataajuudet on kuitenkin yhtä luonnollisia kuin korkeemmat taajuudet ja niitä liikaa sorkkimalla voi rikkoa universumin. enemmän tai yleensä vähemmän.

Vaikka pistän notchia notchin perään niin siellä näkyy jotain hiljaisella kun vertailen kunnolla tuotettua musiikkia cd:ltä niin niissäkin on. Onko tuolla mitään väliä?

notchien sijaan kannattaa käyttää highpass-filtteriä. taajuusanalyysi voi hämätä, koska sitä ajattelee helposti niin, että joku ääni on nyt ihan liian kovaa, vaikka se ois muita ääniä oleellisesti hiljempaa. noita alataajuuksia kannattaa yleensä leikata vaan jos tietää, että joku vehje tuottaa sinne epähaluttua mörinää. jos muuten vaan haluaa siivota alakertaa, mikäs siinä, mutta kannattaa aina pysyä kohtuudessa ja kuunnella tarkkaan eroja. niin kuin aina.

Onko olemassa filttereitä jotka voisivat reaaliajassa tarkasti leikata vaikkapa valkoisesta kohinasta taajuuden 25 hz pois silti vaikuttamatta taajuuksiin 24 ja 26?

ei. taajuuksista puhuttaessa on vähän hämäävää pysyä kokonaisluvuissa, koska noiden taajuuksien lisäksi se filtteri ei saisi koskea muun muassa taajuuksiin 25.00000000000001, 24.99999999999999 ja niin eespäin, ja lopulta vain huomaisi, että mikään ei ole muuttunut kun vaikutusalue on niin mitättömän pieni. fft-filtterin saa melko jyrkäksi, mutta Haava saattaa tulla älähtämään sen mahdollisista vaiheongelmista.

Tuntuu, että bassopäätä leikatessa filtterit eivät ole tarpeeksi tarkkoja siinä mielessä, että jos pistän piikin taajuudelle 40 niin se voi vaikuttaa vielä 70:ssä vaikka en haluaisi.

herää kysymys, mitä filtteriä käytät ja kuinka paljon se vaikuttaa 40 ja kuinka paljon 70 hertsin kohdalla. graafiset näytöt filttereissä/ekuissa hämää helposti.

Elektrojänis jo kertoilikin filttereiden jyrkkyyksistä melko täyteläisesti.

#6 kirjoitettu 12.02.2007 23:20

Mika Björklund kirjoitti:
Aivan, leikkaamiseen juuri, mutta eikö esimerkiksi 100 dB/oktaavi leikkaavasta hi-passistä olisi hyötyä edes noiden "pohjamutien" leikkaamisessa? Eihän siinä tarvitakaan mitään musikaalista.


Voi olla, että semmoinen on kätevä. Kuitenkin käsittelet sillä musiikkia. Yleensä tollaset hyvin jyrkät filtterit ei kuullosta ihmisistä kovin kivoilta.

Selville saat vaan lähinnä kaivamalla sellaisia filttereitä jostain ja kokeilemalla. Toinen vaihtoesto on ottaa useampi loivempi filtteri ja laittaa ne peräkkäin samalla cutoffilla. Periaatteessa ne jyrkkyydet voi silloin laskea yhteen. -3dB piste tosin nousee ilmoitetusta cutoffista. (Kun esim. kaksi filsua vaimentaa sitä cutoff taajuutta kumpikin 3dB, niin se lopputulos sillä taajuudella on 6dBvaimennus.)

Heh, hauskaa sinäänsä. Syy miksi aloin näitä asioita ajattelemaan on, että työstän biisiä jossa on sinibasso ja siniaallosta tehty kicki.
Mutta lähinnä ideana ei ollut välttämättä se yhden taajuuden leikkaaminen vaan se, että voisi äärimmäisen tarkasti pätkäistä tietyn pisteen jälkeen taajuudet pois vaikka basarista niin, että bassolle jäisi alle tilaa.

Mutta ilmeisesti basson ja basarin on vähän pakko mennä osittain päälekkäin jos ne yhtä aikaa soivat?


Todennäköisesti kickisi taajuus muuttuu sen keston myötä. Katsoppa sitä pelkkää kickiä sillä analysaattorillasi.

perinteisessä musiikissa voi kuulostaa huonolta voi olla muuten tavoittelemisen arvoista.


Ymmärrän, mutta fysiikan lakeja ja korvan toimintaa et silti voi muuttaa.

veezay kirjoitti:
fft-filtterin saa melko jyrkäksi, mutta Haava saattaa tulla älähtämään sen mahdollisista vaiheongelmista.


Itseasiassa FFT-filtterillä voi leikata periaatteessa vaiheen muuttumatta ollenkaan. Fourrier muunnoken avulla voidaan muokata taajuuksien vaiheita ja voimakkuuksia toisistaan riippumatta. Tekninen täydellisyys vaan ei aina ole se mikä kuullostaa ihmiskorvaan parhaalta, vaikka henkilö olisi kuinka teknomeisseli.

Vielä sanoisin sen verran, että ei niiden taajuuksien tarvitse edes mennä päällekäin että ongelmia tulee. Riittää kun ne on liian lähellä. Silloin ei auta vaikka kuinka jyrkällä filsulla suodattaisi. Ihmiskorva/aivot vaan toimii niin että mitä lähempänä kaksi taajuutta on keskenään niin sitä enemmän ne pyrkii havaitsemaan vaan kovemman niistä. Tähänhän se mp3-pakkauskin perustuu.

#7 kirjoitettu 12.02.2007 23:48

Mika Björklund kirjoitti:
Aivan, leikkaamiseen juuri, mutta eikö esimerkiksi 100 dB/oktaavi leikkaavasta hi-passistä olisi hyötyä edes noiden "pohjamutien" leikkaamisessa? Eihän siinä tarvitakaan mitään musikaalista.
Elektrojänis kirjoitti:
Voi olla, että semmoinen on kätevä. Kuitenkin käsittelet sillä musiikkia. Yleensä tollaset hyvin jyrkät filtterit ei kuullosta ihmisistä kovin kivoilta.

toisaalta 30hz kuuleminen kaiken muun seasta normaaleilla perusstereovehkeillä on vähän neulaa heinäsuovasta, joten tuskin siinä kauheesti damagea tulee jos todellakin ronkkii vain noita ihan alimpia taajuuksia. ja parinkymmenen desibelinkin leikkaus siellä voi olla huima. ei mulla muuta.

#8 kirjoitettu 13.02.2007 00:12

Kiitoksia, vastauksista oli hyötyä.

Todennäköisesti kickisi taajuus muuttuu sen keston myötä. Katsoppa sitä pelkkää kickiä sillä analysaattorillasi.

Joo toki, eihän se ääni muuten kicki varsinaisesti olisikaan jos ei taajuus muuttuisi.

#9 kirjoitettu 13.02.2007 00:16

veezay kirjoitti:
toisaalta 30hz kuuleminen kaiken muun seasta normaaleilla perusstereovehkeillä on vähän neulaa heinäsuovasta, joten tuskin siinä kauheesti damagea tulee jos todellakin ronkkii vain noita ihan alimpia taajuuksia. ja parinkymmenen desibelinkin leikkaus siellä voi olla huima. ei mulla muuta.


Joo... Saahan sillä dynaamista tilaa helposti jos siellä kauheasti kaamaa alunperin on. Eli jos sieltä saa kamaa pois niin kokonaisvolumea saattaa saada nostettua ja kompressointikin voi onnistua helpommin yms.

Näitä taajuuksien vierekkäin laittamisia voi tietysti kokeilla tasaisilla siniaalloilla. Ne on puhtainta aaltomuotoa joten filttereillä ei voi niihin oikeastaan vaikuttaa siinä mielessä kun tässä haetaan. Volume voi muuttua toki, mutta itse soundi ei.

Laittaa vaikka 80Hz sinin ja 81Hz sinin päällekkäin ja katsoo mitä tulee. Sitten alkaa toisen volumea pudottamaan ja katsoo kuinka kauan se hiljemmän vaikutus on kuultavissa ja millaisena. Sitten kokeilee samaa vaikka vähän kauempana olevilla, esim 80Hz ja 82Hz. Ja seuraavaksi vaikka 80Hz ja 84Hz jne.

Samaa voi tietysti kokeilla muillakin taajuusalueilla kuin bassoilla. Näillä voi hieman selvitellä itselleen sitä mikä nyt yleensä on ylipäätään mahdollista ja mikä ei. Tietysti dynaamisesti vaihtelevat äänet on vähän eri juttu, mutta pitäisi tuosta lähtäkohtia saada.

#10 kirjoitettu 13.02.2007 00:23

Basari 60hz
Basso 100hz
tai päin vastoin

Molemmista pois 170hz-250hz väliltä, sitä alakeskialueen kuminaa joka saa kaiken kuulostamaan huonolta.

#11 kirjoitettu 13.02.2007 01:31

gerT kirjoitti:
Basso side chain kompuran läpi nii ei tarvii mitää equtella


..tai jos tasatahtijytkettä tekee, niin sidechainin tapaista efektiä tekevä saha-LFO, jolla säädetään esim. basson ja padien volumea. Astetta kliinisempää

Mutta siis, mitä taajuuksien leikkelyyn tulee, niin Electri-Q:n täysversiosta ( http://www.aixcoustic.... ) löytyy aika jyrkkiä filttereitä, esim. -72dB/oktaavi. Ilmaisversiosta löytyy -48dB, joka sekin riittää jo aika tarkkaan säätöön.

Se on kyllä tullut huomattua, että liian jyrkkä alaleikkaus esim. bassossa kuulostaa helposti epämiellyttävältä ja pahimmillaan saa saundin kuulostamaan kumisevan munattomalta - tarkkana on siis oltava.
Eri asia sitten, jos sitä -72dB-filtteriä käyttää esim. moduloitavana efektinä.

#12 kirjoitettu 13.02.2007 03:23

Mika Björklund kirjoitti:
Onko olemassa filttereitä jotka voisivat reaaliajassa tarkasti leikata vaikkapa valkoisesta kohinasta taajuuden 25 hz pois silti vaikuttamatta taajuuksiin 24 ja 26?


Tällaisen filtterin voisi rakentaa, mutta se ei olisi oikein tarkoituksenmukaista: Äänen jakaminen taajuuskomponentteihinsa, siis esittäminen siniaaltojen summana, vastaa kyllä jossain määrin ihmisen korvan tapaa analysoida ääntä, mutta ei tarkasti. Ilmeisin (mutta ei todellakaan ainoa) ero tulee siitä, että tietyn taajuuden, tai taajuuseron, havaitseminen vaatii aikaa, eli jos esim. ääni koostuu 200Hz siniaallosta ja 201Hz:n siniaallosta, niin niiden summa on siniaalto, jonka taajuus on 200,5Hz ja jonka voimakkuus vaihtelee taajuudella 1Hz:

kuva, paitsi että oikeasti noilla arvoilla jokaiseen tollaiseen voimakkuuden vaihteluun mahtuu paljon enemmän aallon jaksoja. Löysin vain tällaisen netistä enkä siis jaksanut itse piirtää esimerkkiä.

Jos tällaista aaltoa katsoo vaikkapa 20ms pätkän verran, niin on vaikea havaita muuta kuin 200,5Hz siniaalto voimakkuudella joka riippuu siitä, että millä hetkellä katsoo.

Ihmisen kuulo analysoi ääntä vain äärellisen ajan (käsittääkseni joillain mittauksilla on saatu että n. 50-100ms) ennen kuin se päättää äänen taajuussisällön, joten paljon tätä hitaampaa tapahtuvat muutokset taajuussisällössä (lue: taajuuserot jotka ovat pienempiä kuin n. 1000/100 - 1000/50 Hz) havaitaan enemmänkin äänen muuttumisena ajan kuluessa kuin sen taajuussisällön ominaisuutena. Jos kokeilet vaikkapa soundforgessa tehdä tuon yllä olevan 200Hz+201Hz esimerkin, niin kuulet selvästi yhden taajuuden jonka voimakkuus vaihtelee. Siispä korva ei pysty erottelemaan näin lähellä toisiaan olevia taajuuksia (peräkkäin soitettuna niiden taajuseron kyllä kuulisi).

Oleellisesti tämän ilmiön seurauksena filttereissäkin n. 10Hz pienemmät "yksityiskohdat" vaikuttavat enemmänkin äänen transienttivasteeseen, kuin sen taajuusbalanssiin (näinniinkuin karkeana yleistyksenä), vaikkakin vaikutustapa riippuu äänestä jota sille syötetään. Esimerkiksi tuollainen kysymäsi tyyppinen suodatin toimisi aallolle, jossa on 25Hz ja 24Hz sinit, s.e. se kyllä poistaisi 24Hz sinin vaikuttamatta 25Hz aaltoon, niin kauan kuin ääni pysyy tasaisena. Mutta jos vaikkapa ensin olisi hiljaisuutta, sitten tuollainen kahden sinin summa alkaisi, ja sitten taas yht äkkiä loppuisi, niin alussa kuulisit n. sekunnin verran (jos siis suotimen erottelukyky on n. 1Hz) kummankin aallon huojuntaa, ja lopussa kuulisit äänen soivan n. sekunnin verran alkuperäisen äänen lopun yli (lineaarivaihesuotimella kuulisit soimisen n. 0,5s ennen äänen alkua ja 0,5s lopun jälkeen).

Nyrkkisääntönä on, että kahden taajuuden joiden erotus on f hertsiä, onnistuu vain siltä osin kuin ne soivat kauemmin kuin 1/f sekuntia. 130bpm tempolla basarien väli on n. 115ms, joten kun tähän laskee vielä väliin yhden bassosynan iskun, saadaan karkeasti että yli 17Hz:n tarkkuuteen leikkauksessa ei voi päästä. Käytännössä noinkun jyrkkä suodin luultavasti saisi alapään komottamaan omituisesti, kun basarin ja basson nuotit venyisivät sen vaikutuksesta toistensa päälle.

Pointtina siis, niinkuin muutkin ovat yllä todenneet, että musiikkia tehdessä niihin hertseihin ei kannata tuijottaa liikaa, ne ovat vain ohjenuorana.

Huh... tulipahan eepos. Toivottavasti en kyllästyttänyt ketään kuoliaaksi

#13 kirjoitettu 13.02.2007 03:23

Ite tein tässä just ekan trancekokeilun. Sävellän normaalisti leffamusaa ja orkesterimpaa kamaa, mut päätin kokeilla konemusiikkia vaihteeksi. Huomasin tässä väsyneenä miksatessani, että koko ajan oli taajuudeet milloin missäkin hanurissa ja soittimia katoili ilmaan. Tämä johtuu puoliksi siitä, että korvat muussaantuu tuntien miksaamisen jälkeen, mutta osaksi siitä, että tosiaan yli-eqtin biisini taivaisiin.
On vaikeaa löytää balanssia, kun koko ajan nostaa ja nostaa soittimien tasoa ylöspäin. Tämä johtuu yleensä siitä, ettei tajua pitää taukoja, ja korvat menee enemmän ja enemmän lukkoon, ja sitten taas nostaa koko ajan tasoja ylös.
Olisiko täällä jollain konemusiikki-asiantuntijalla minkäänlaista palautetta antaa biisistä, joka tosiaan on meikäläisen 1. trancekokeilu? Kaikki rakentava palaute olis jees!
www.mikseri.net/michaellaw

#14 kirjoitettu 14.02.2007 15:54

Mika Björklund kirjoitti:

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Millä taajuudella basso ja basari voi alkaa olla hieman päällekkäin.


Jos tahdot selkeää ja maksimaalisen eroteltua, niin ei millään tajudella. Jos taas sinulle on ihan vimpan päälle hi-fi sterkat huippu kuuneluhuoneessa, niin melkein millä taajudella tahansa. Toki korva suttaa vielä, mutta seonkin jo toinen juttu.

Onko basarin ja basson voimakkaimmat taajuudet ne joiden erottelu toisistaan on kaikista oleellisinta?


Käytännössä se molempien perussävel on se joka aiheuttaa ongelmat.

Toinen juttu: Paljon puhutaan siitä, että kannattaa 30hz:stä tai niiltä tienoilta leikata, koska niistä on vain haittaa. Kuitenkin kun katson Voxengo SPANilla niin siellä alataajuuksissa näkyy aina jotain. Onko tämä spektroskoopin ongelma vai onko siellä oikeasti jotain ja saako sitä mitenkään pois? Vaikka pistän notchia notchin perään niin siellä näkyy jotain hiljaisella kun vertailen kunnolla tuotettua musiikkia cd:ltä niin niissäkin on. Onko tuolla mitään väliä?


En tiedä SPAN:nistä, mutta kyllä ne taajudet saa sieltä käytännössä täysin pois.

Onko olemassa filttereitä jotka voisivat reaaliajassa tarkasti leikata vaikkapa valkoisesta kohinasta taajuuden 25 hz pois silti vaikuttamatta taajuuksiin 24 ja 26?


Onnituu nykyään, mutta itseasiassa en suosittele huippu jyrkkiä filttereitä. Loivempi filtteri kuullostaa luoemmalta. Parempi loivalla leikata.

#15 kirjoitettu 15.02.2007 13:05

Mä vaan vääntelen nappuloita ja jätän siihen asentoon mikä kuulostaa hyvältä!
(lue: tää jätkä ei tiedä mitään miksaamisesta)

#16 kirjoitettu 15.02.2007 13:19

Itse pyrin rokkimiksailuissani siihen että soundeissa olisi n. oktaavin sointiero (esim. basari 55Hz ja basso 110Hz), ylempään se low cut (12-24dB/oct) 70-80Hz paikkeille ja sitten alempaan joku 12dB kuoppa siihen 110Hz kohdalle kohtalaisen kapealla Q-arvolla. Basarista sitten n. 35Hz kohdalta ylimääräinen alakerran humina low cutilla pois ja kaikesta muusta paitsi bassosta sitten viimeistään 120Hz kohdalta alakerrat pois. Basari itse kannattaa leikata niin että pääsääntöisesti isku sammuu kokonaan ennen seuraavaa iskua (edes muutaman millisekunnin ajaksi), tämä antaa kaiuttimelle paremman liikkumavaran ja tekee basarista napakamman.

Hetkinen, olen tainnut tämän kirjoittaa aiemminkin...

#17 kirjoitettu 17.02.2007 13:29

Andy Livid kirjoitti:
Mä vaan vääntelen nappuloita ja jätän siihen asentoon mikä kuulostaa hyvältä!
(lue: tää jätkä ei tiedä mitään miksaamisesta)


Jos lopputulos todella kuulostaa hyvältä niin silloinhan sillä ei ole mitään väliä... Myös itselläni miksaaminen on hyvin pitkälle mennyt tällä periaatteella, mutta viime aikoina on tullut lueskeltua miksaamisesta aika paljon ja pikku hiljaa olen huomannut aika tökeröitä virheitä omissa miksauksissani, vaikka ne ovatkin kuulostaneet ennen hyviltä. Kummasti vaan korva kuitenkin harjaantuu ja mieli tarkentuu, kun miksaamiseen alkaa perehtymään oikein kunnolla.

Ja basson miksauksesta, itselleni (ja varmaan monille muillekin) se on varmaan vaikein osa-alue miksaamisessa. Aika hyvä keino tehdä se helposti on sidechain-periaatteella, mutta sillä on myös helppo vetää miksaus överiksi. Eric Prydz -meininkiä on tullut ihan tietoisestikin tullut haettua, mutta parissa biisissä on onnistunut myös lievempi sidechainaus, jolloin jäljestä on itse asiassa tullut aika hyvää. Taajuuksien laskemista ja säätämistä on tullut tehtyä vähemmän, yleensä korvakuulolla pystyy erottamaan, milloin basso puuroutuu ja sen mukaan etsimään ja hiomaan basari/bassosoundeja.