Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.05.2007 17:31

Kyllä sankarin pitää aina rosmoo vetää turpiin.

Njaa. Itse oikeastaan tykkään sellaisista tunnelmallisen surullisista lopuista. En kyllä tiedä, mitä tuo tarkoittaa, mutta samapa tuo.

#3 kirjoitettu 29.05.2007 17:32

Onneton loppu jää aina paremmin mieleen, koska se jää vaivaamaan päätä. Silloin jää miettimään miks kävi näin ja mitä olis pitäny tehä, niinkuin oikeessakin elämässä.
Toisaalta hyvin toteutettu onnellinen loppu voi kans jäädä mieleen yhtä hyvin.

Onnettomat loput on silti enemmän tr00.

#4 kirjoitettu 29.05.2007 17:42

Avoin loppu. Tykkään vaivata päätäni miettimällä miten kirjailija itse ajatteli sen lopun vai ajatteliko ollenkaan.

#5 kirjoitettu 29.05.2007 18:04

Onnettomat loput itkettävät, mutta ei kai nuo sinänsä paremmin mieleen jää. Olen onnellisten loppujen kannalla.

#6 kirjoitettu 29.05.2007 18:21

Onnellinen loppu on jotenkin tylsä, kun aika moni kirja loppuu jotenkin onnellisesti.
Onnettomasta lopusta sen sijaan saattaa jäädä surkea mieli.
Paras loppu on sellainen, joka on periaatteessa onnellinen, koska kaikki on loppujenlopuksi hyvin, mutta kuitenkin onneton, esim.koska jotain tärkeää on jouduttu uhraamaan onnen saavuttamiseksi.

Onpas tää nyt vaikeeta..
Siis tykkään haikeista lopuista.

Mutta loppujenlopuksi () lopun onnellisuudella tai onnettomuudella ei ole mitään merkitystä, kunhan kirja päättyy mielenkiintoisesti.

#7 kirjoitettu 29.05.2007 19:39

Hämyinen loppu on kaikista miellyttävin omalla kohdallani. Juuri niin kuin mainittu täälläkin, "avoin". Ei mitään ylimahtavaa tai turhan surullista, hieman jopa kylmäksi jättävä loppu voi toimia.

#8 kirjoitettu 29.05.2007 20:09

tahtila kirjoitti:
Hämyinen loppu on kaikista miellyttävin omalla kohdallani. Juuri niin kuin mainittu täälläkin, "avoin".
Ei mitään ylimahtavaa tai turhan surullista.

^^
Joku vei täysin sanat suustani.
Olen tykkäillyt joidenkin dekkareiden lopuista erityisesti.
Ja toisaalta kuitenkin se melankolia toimii paremmin kuin joku siirappinen loppu.

#9 kirjoitettu 29.05.2007 20:41

Loput on ylipäätään huonoja. Kaikki hyvät kirjat loppuu ennen ku pitäis.

Mä en ala.

#10 kirjoitettu 29.05.2007 20:44

Onnellinen tai onneton, mitä väliä, kunhan kirja on muuten hyvä. Yllättävä loppu on aina paras.

#11 kirjoitettu 29.05.2007 21:32

Kaikkein paras on sellainen loppu, joka ensisilmäykseltä vaikuttaa aikas onnettomalta, mutta jonka erinäisten vihjeiden tai aiemmin tapahtumien perusteella voi mahdollisesti kääntää onnelliseksi.

#12 kirjoitettu 29.05.2007 22:44

Kyllä maar se toi onnelinen loppu on, mutta voi kyllä jollekulle aina onnetomasti käydä.

#13 kirjoitettu 29.05.2007 23:13

quafka kirjoitti:
Ihan sama onko onnellinen vai onnetton, kunhan se on hyvä loppu.

Juuri näin.

#14 kirjoitettu 30.05.2007 08:57

Veri kirjoitti:
Semmonen loppu, jossa kaikki kuolee.

Tai sitten semmonen loppu, joka ei ollutkaan ennalta-arvattavissa, vaan jättää kaiken ihan auki. Semmoset on hyviä.


Tai sellanen loppu, joka ei ollut arvattavissa, vaan avaa kaiken.

Sellanen loppu jossa kaikki syntyy vois olla jees kans.

#15 kirjoitettu 30.05.2007 09:26

häpi end!

#16 kirjoitettu 30.05.2007 09:53

Onnettomin mahdollinen loppu. Sellainen loppu, joka todella ravistelee ja järkyttää, sellainen joka kummittelee päivätolkulla jälkikäteen ja vie yöunet. Niin onneton loppu, että ei voi kuin haukkoa henkeään "Eiiiii, eihän näin VOI käydä! Ei yksinkertaisesti VOI!" Niin onneton loppu, että sille yrittää epätoivoisesti päiväkausia koota mielessään jonkinlaista oikeutusta, tietenkin tuloksetta. Niin onneton loppu, että jonkin aikaa shokkiefekti on niin voimakas, että oma elämä unohtuu kun loppua vain jahkailee pakkomielteisesti.

Tai sitten avoin loppu. Mielellään mahdollisimman avoin, mutta jokseenkin "koottavissa" oleva. On paljon surkeita avoimia loppuja, jotka vain pistävät vituttamaan, mutta hyvin toteutettu avoin loppu on aina nautinto.

#17 kirjoitettu 30.05.2007 12:10

Loppujen lopuksi ei ole väliä minkälainen loppu kirjalla / teoksella on, kunhan se on hyvä ja toimii. Onhan se onnellinen loppu aina yleensä toivottu ja jos sen voi vielä tehdä niin että samalla olisi yllätyksellinen niin hyvä. Shakespearella kyllä toimivat ne surullisemmatkin, missä kaikki kuolevat ja elokuvamaailmasta tuli vastaavanlainen mieleen - U-Käännös Helvettiin. Ei onnellista loppua, mutta elokuva on rautaa alusta loppuun saakka.

Tämä riippuu myös paljon kirjan/teoksen tyylistä.

#18 kirjoitettu 30.05.2007 14:28

quafka kirjoitti:

Ihan sama onko onnellinen vai onnetton, kunhan se on hyvä loppu.


Tasan tarkkaan juuri näin. Itse olen kyllä huomannut, että usien tykkään sellaisista lopuista jotka eivtä sekeästi "lopu", vaan tarina vaoisi vaikka jatkuakkin. Ei sisällään eikä sellainen "kaikki ratkeaa" loppukin ole monetsi täysin paikallaan riippumatta siitä onko se onnellinen vaiko onneton.

Lisäksi pitää myös kysyä, että kenen kannalta onnellinen tai onneton? Itse tykkään, että se kenen puolella kirjassa tai leffassa ollaan ei ole itsestään selvää ja sehän samalla asettaa kyseenalaiseksi joko ajatuksen onnellisesta ja onnettomasta lopusta.

#19 kirjoitettu 30.05.2007 17:27

Onneton. Koska se on lähempänä todellisuutta.

#20 kirjoitettu 05.06.2007 11:23

Minä kun en lue kirjoja, niin perustan mielipiteeni elokuvien loppuihin.

Yltiösiirappiset loput ovat jotain ihan helvetin kammottavaa. "Onnettomia" loppuja en ole juurikaan edes nähnyt. Luulisin silti enemmän pitäväni onnettomista kuin onnellisista lopuista.

Sanotaan, että Night of the Living Dead:ssä on paras loppu.

#21 kirjoitettu 05.06.2007 18:08

Ihan sama, kunhan se on hyvä ja mieluusti yllättäväkin. Tietenkin häpi endit on kivempia mutta joskus kirja vaatii surullisen lopetuksen...

dbgirl muokkasi viestiä 18:13 05.06.2007

Niin ja avoimet loput on kans kivoja, silloin harvoin kun ne toimii.