Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.06.2007 01:20

Erillaiset äänet ja melodiat herättävät ihmisissä erilaisia ajatuksia ja tuntemuksia (kuten jo oikeastaan mainittiin). Voimme esim. liittää mieluisaan musiikkiin erinlaisia mukavia muistoja. "Huonolla" musiikilla taas on aivan vastainen vaikutus. Joitakin miellyttää yksinkertaiset rytmit, kun taas toiset "vaativat" musiikilta monimutkaisuutta ja vaihtelevuutta.

Mieltymys tiettyyn musiikkiin voi johtua myös median vaikutuksesta. Jos sinulle tyrkytetään jotain tiettyä biisiä jatkuvasti radiossa, voit alkaa hiljattain pitämään siitä, tai vihaamaan sitä. Samoin voi myös käydä, jos kaverit soitattavat jotain tiettyä musiikkia, josta et pidä. Alat hiljattain ymmärtämään musiikin hienouden ja alat pitämään siitä.

Näin minä tätä vähän ajattelin. Korjatkaa, jos näette jonkun asian virheelliseksi.

#3 kirjoitettu 29.06.2007 01:48

Aluksi se oli mulla ainakin sellaista että mikä tahansa missä oli tarttuva melodia oli = hyvää musiikkia.
Sitten paras kaveri alkoi kuunnella musiikkia tosissaan ja minä siinä samalla kaikkea mitä se mun kaveri kuunteli. Meni monta vuotta ennekuin oikeita erimielisyyksiä tuli kavereiden kanssa mikä on hyvää musiikki, mutta nyt on tullut sitä omaa ajatusmaailmaa paremmin esille.

Kai se alkaa aina siitä mitä muut kuuntelevat.. Musiikkimakuun voi vaikuttaa oikeastaan kaikki asiat elämässä. Kivulle löytyy musiikista helposti helpotus pahaan oloon. Hyvään oloon on helppo taas löytää omat musiikkinsa.
Aika mahdotonta on sanoa että tämä tyyppi on luolteeltaan tälläinen eli hän tykkää tälläisestä musiikista.

Ainahan kaikki eivät edes pidä musiikista

#4 kirjoitettu 29.06.2007 03:02

Coivisto kirjoitti:
mikä tahansa missä oli tarttuva melodia oli = hyvää musiikkia


Niinhän se on.

#5 kirjoitettu 29.06.2007 08:56

Keskimäki kirjoitti:
Coivisto kirjoitti:
mikä tahansa missä oli tarttuva melodia oli = hyvää musiikkia


Niinhän se on.


Ja Phyi!!

#6 kirjoitettu 29.06.2007 09:28

Itsellä musiikkimaku koostuu melkeinpä seuraavista elementeistä: Surumielisyys/synkkyys = kauneus.
Melodillisuus ja vaikuttavat sointuvaihdokset.

Musiikki aiheuttaa kyllä niitä tunteita, ei se pelkkä ääniaalto ratkaise vaan se mitä se herättää sisällä.

#7 kirjoitettu 29.06.2007 10:39

Musiikki maku kehittyy eri henkilöillä elämän mittaan erilaisiksi. Eikä siinä nyt mitään ihmeellistä ole. Parempi niin että makuja riittää.

Itsellä on kehittynyt hyvinkin monipuoliseksi mitä kuuntelen. Edelleen tärkein elementti biisissä on melodia. Toki sovituksilla on merkityksensä.

#8 kirjoitettu 29.06.2007 12:24

L. Peninsula kirjoitti:
Musiikki maku kehittyy eri henkilöillä elämän mittaan erilaisiksi. Eikä siinä nyt mitään ihmeellistä ole. Parempi niin että makuja riittää.

Niin, mutta tarkoittaako se sitä että esim. jotenkin häiriintynyt tai aggressiivinen henkilö kuuntelee aggressiivisempaa musiikkia ja kukkaismaailmassa elänyt henkilö taas kivaa iloista pimputusta?

Onko meidät automaattisesti ohjelmoitu kuuntelemaan iskelmää neljänkymmenen ikävuoden jälkeen?

#9 kirjoitettu 29.06.2007 12:25

Andy Livid kirjoitti:
Itsellä musiikkimaku koostuu melkeinpä seuraavista elementeistä: Surumielisyys/synkkyys = kauneus.
Melodillisuus ja vaikuttavat sointuvaihdokset.


Mistä luulet tämän johtuvan?

#10 kirjoitettu 29.06.2007 12:40

To1 kirjoitti:

Onko meidät automaattisesti ohjelmoitu kuuntelemaan iskelmää neljänkymmenen ikävuoden jälkeen?


mitennii vasta silloin?

#11 kirjoitettu 29.06.2007 13:36

Shoganai kirjoitti:
Veikkaisin, että varhaislapsuus vaikuttaa paljon.


Täysin totta. Ennenkuin mitään lapsena kuuntelin kuulin isäni soittavan artisteja kuten CCR, Santana, Johnny Cash, Eagles... Minulle jäänyt valtava jälki näistä ja samantyylistä musiikkia kuuntelen nykyäänkin. Nykyään se menee toisinpäin; minä esittelen isälleni uusia mielenkiintoisia artisteja. Aika suuri osa nuorista aloittaa musiikin kuuntelun hevistä, siitä sitten lähtee kehitys eteenpäin. Tosin joskus siinä käy niin että siihen yhteen vaan jumittuu. My opinion.

#12 kirjoitettu 29.06.2007 17:35

Meitä immeisiä on erilaisia, arvostetaan eri asioita ja sen mukaan sitten tykätään eri asioista. Jollekkin riittää _hyvät_ sanat, jos ne vaan tuovat niitä vanhoja hyviä tai huonoja muistoja pinnalle, tai jos muuten vaan kuuntelija ajattelee samalla tavalla kuin artisti on tuonut asian esille sanoissa.

Itse yritän aina löytää jotain hyviä elementtejä musiikista, vaikka se olisikin jotain genreä josta en välitä. Esimerkiksi en kuuntele paljoa rokkia, mutta J.Karjalaisen kappaleissa huomaan usein kivan kuulosia kitaroita. Tämän takia minun musiikkimakuni on erittäin laaja.

Ja arvostus, arvostanko Antti Tuiskun musiikkia ?. Kaikki tietävät vastauksen. Antti Tuiskun tuottaja(t) on eria asia .

#13 kirjoitettu 29.06.2007 17:45

To1 kirjoitti:
...Olisiko mahdollista tehdä biisi, joka olisi kaikille ihmisille mieleinen.


Ei se ole mahdollista.
Tai se on yhtä mahdollista kuin löytää 2 täysin samallaista ihmistä. Siis täysin. Ilman klooni hommeleita.

#14 kirjoitettu 29.06.2007 19:38

Musiikkimakuun varmaan vaikuttavat aika monet asiat.Ensimmäiseksi tulee mieleen lapsuuden kokemukset musiikista.Onko kotona kuunneltu paljon musiikkia,millaista musiikkia on kuunneltu lapsena, vanhempien mielipiteet musiikista jne..Musiikkimaku alkaa itseasiassa muodostua vauvalle jo kohdussa, se kun kuulee hyvin ympäristön äänet, eli esimerkiksi juuri sen mitä musiikkia kuunnellaan.

Kaverit vaikuttavat myös varmasti.Yleensä ihmiset liikkuvat varsinkin nuorempina kaveriporukoissa, joissa kuunnellaan samaa tai samantyylistä musiikkia.

Elämäntapahtumatkin vaikuttavat musiikkimakuun.Joku saattaa alkaa pitämään jostain bändistä, kun poika- tai tyttöystäväkin kuuntelee sitä.Ja jos joku tietty biisi soi jonain erikoisen tärkeänä hetkenä, se saattaa tehdä todella vahvan vaikutuksen.

Musiikkimakuun vaikuttavat niin monet asiat, että niiden kaikkien listaaminen on varmasti mahdotonta.Sille ei ole yksinkertaista selitystä.

#15 kirjoitettu 29.06.2007 23:09

To1 kirjoitti:
Andy Livid kirjoitti:
Itsellä musiikkimaku koostuu melkeinpä seuraavista elementeistä: Surumielisyys/synkkyys = kauneus.
Melodillisuus ja vaikuttavat sointuvaihdokset.


Mistä luulet tämän johtuvan?


Ehkä surullisuus ja synkkyys herättää sen verran paljon voimakkaampia tuntemuksia, jolloin musiikki tuntuu paljon vaikuttavammalta ja suuremmalta asialta kuin "tinttan-tanttan tallallei"- tyylinen meno.

#16 kirjoitettu 29.06.2007 23:37

1) Oikiasti kaikki terveet ja tasapainoiset ihmiset tykkää samanlaisesta musiikista, tietynlainen valtavirta musiikki. Ainoastaan henkisesti eri tavoin sairaat ihmiset pitävät esim. ug-musiikista. R&B versus Noise.

2) Jotku ihmiset ovat lahjakkaampia korviltaan ja tunnistavat paremman musiikin, rytmitajuton (tai muuten vain ääliö) luuseri saattaa tykätä paskemmasta musiikista.

Kaikki on vaan tilastollista, ei se mikään mysteeri ole.

NP: Brighter Death Now - I Wish I Was A Little Girl

#17 kirjoitettu 30.06.2007 01:01

To1 kirjoitti:
Olisiko mahdollista tehdä biisi, joka olisi kaikille ihmisille mieleinen ja millainen tämä biisi olisi?
Vastaukseni on kyllä. Itseasiassa Disgorgen Necroholocaustilta löytyy varmasti edes yksi biisi, josta jokainen pitää.

#18 kirjoitettu 30.06.2007 01:04

Devourmentor kirjoitti:
To1 kirjoitti:
Olisiko mahdollista tehdä biisi, joka olisi kaikille ihmisille mieleinen ja millainen tämä biisi olisi?
Vastaukseni on kyllä. Itseasiassa Disgorgen Necroholocaustilta löytyy varmasti edes yksi biisi, josta jokainen pitää.

Mikäs se semmoinen biisi on? Sellaisen haluan kuulla.

#19 kirjoitettu 30.06.2007 01:09

To1 kirjoitti:
Mikäs se semmoinen biisi on? Sellaisen haluan kuulla.
Boiling Vomit Through My Veins?

#20 kirjoitettu 30.06.2007 03:11

bowman kirjoitti:
1) Oikiasti kaikki terveet ja tasapainoiset ihmiset tykkää samanlaisesta musiikista, tietynlainen valtavirta musiikki. Ainoastaan henkisesti eri tavoin sairaat ihmiset pitävät esim. ug-musiikista. R&B versus Noise.

Veikkaisin että juurikin näin.
NP: Brighter Death Now - I Wish I Was A Little Girl

NP: Venetian Snares - All The Children Are Dead

#21 kirjoitettu 30.06.2007 12:43

Beatles on päässyt varmaan lähimmäs tuossa kaikkien pitämän biisin teossa. Nykyään on entistä vaikeampaa tehdä yhtä suurta yleisöä saavuttavaa musiikkia, koska musiikkikenttä on pirstoutunut entistä monipuolisemmaksi.

Radiossahan pyritään saavuttamaan mahdollisimman suuri kuulijakunta juuri siten, että soitetaan kivaa ja kivutonta musiikkia, joka on kenen tahansa keskiverto kaduntallaajan helppo sulattaa työmatkaa ajettaessa. Radiobiisit eivät halua ärsyttää ketään, jonka takia niistä riisutaan kaikki mahdolliset säröt jotka saattaisivat herättää närää kuulijoissa. Tässäkin mennään toki pieleen, sillä joitakin ärsyttää suuresti tuo musiikin kliinisyys.

Uskoisin että ihmiset jotka saavat näppylöitä radion hittikertseistä, ovat jotenkin sairaita

#22 kirjoitettu 30.06.2007 13:09

bowman kirjoitti:

2) Jotku ihmiset ovat lahjakkaampia korviltaan ja tunnistavat paremman musiikin, rytmitajuton (tai muuten vain ääliö) luuseri saattaa tykätä paskemmasta musiikista.


Helvetin hienosti sanottu kertakaikkiaan. Väitätkö että noisen värkkäilijät ovat rytmitajuttomia luusereita?

#23 kirjoitettu 30.06.2007 13:32

musiikkimaun salaisuus

#24 kirjoitettu 30.06.2007 14:51

Andy Livid kirjoitti:
Itsellä musiikkimaku koostuu melkeinpä seuraavista elementeistä: Surumielisyys/synkkyys = kauneus.
Melodillisuus ja vaikuttavat sointuvaihdokset.

Musiikki aiheuttaa kyllä niitä tunteita, ei se pelkkä ääniaalto ratkaise vaan se mitä se herättää sisällä.


Tätä paremmin asiaa ei enää voine kuvailla.

#25 kirjoitettu 30.06.2007 15:54

To1 kirjoitti:
Olisiko mahdollista tehdä biisi, joka olisi kaikille ihmisille mieleinen ja millainen tämä biisi olisi?


Paska. Se menee A-mollissa (jos suunnattu suomen markkinoille) tai C-duurissa (jos kansainvälisille), sisältää kaikki tutut kliseet kolmessa ja puolessa minuutissa, vältellen kaikkea taiteellisuuteen viittaavaa (eli potentiaalisesti ärsyttävää). Se on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen, 2-3 sointua samassa sävellajissa. Sanoitus koostuu parista yksinkertaisesta, tarttuvasta lauseesta joita kännisinkin urpo kykenee vaivatta hoilaamaan karaokemikki kädessään. Ja aihe on tietysti oltava jokin äärimmäisen kantaaottamaton, vaikkapa kuviokellunta, jottei sekään ärsytä ketään. Tärkeätä on myös kuka biisin esittää - "artistin" on oltava raitis ja reipas nuori, kouluja kiltisti käynyt ja mieluiten keskustan nuorisoliiton jäsen. Artistin ei toki tarvi osata muuta kuin aukoa suutaan playbackin tahdissa, laulatunneille kerkee sitten kun on julkkis. Bändin voikin koostaa mistä tahansa umpigulahtaneista studiomuusikoista.

Tai ehkä mä en vaan tykkää popista..

#26 kirjoitettu 30.06.2007 19:54

To1 kirjoitti:
bowman kirjoitti:

2) Jotku ihmiset ovat lahjakkaampia korviltaan ja tunnistavat paremman musiikin, rytmitajuton (tai muuten vain ääliö) luuseri saattaa tykätä paskemmasta musiikista.


Helvetin hienosti sanottu kertakaikkiaan. Väitätkö että noisen värkkäilijät ovat rytmitajuttomia luusereita?

En.

#27 kirjoitettu 30.06.2007 23:51

Kaikki piilee harmoniassa ja sointukulussa. Perusihmiselle joka ei ole juurikaan paljomminkaan musikaalinen tunnistaa kuitenkin kolmisointurakenteet esim. sävelasteet I-IV-V johon ns. rock'n roll perustuu. Että ei ole yhtään mikään valtionsalaisuus miksi kolmensoinnun biiseillä on saavutettu mitä suurinta maailman mainetta.

Mutta sitten kun musikaalisuus kehittyy yksittäisellä ihmisellä hän alkaa kiinnittää enemmän huomiota musiikin sisäisiin harmonioihin ja mitä enemmän nuo harmoniat/soinnut ovat hänelle itselleen tuttuja, niin sitä enemmän ns. tonaalinen ja modaalinen musiikki alkaa kiinnostamaan enemmän. Että tämän vuoksi niin moni hyvin musikaasia kykyjä omaavat henkilöt pitävät ns. esim. fuusiojazzista joka taas toisille saattaa vain merkitä pelkkää "muniin puhaltelua"

#28 kirjoitettu 01.07.2007 11:30

Coivisto kirjoitti:

Ainahan kaikki eivät edes pidä musiikista


Laajasta kaveri-/tuttavapiiristäni (joka helposti saattaa käsittää jopa 100 ihmistä) tunnen ainoastaan yhden ihmisen joka ei kuuntele eikä pidä musiikista. Sinänsä pelottavaa, koska musiikki kuitenkin antaa niin paljon sisältöä elämään.

Mutta näin...

#29 kirjoitettu 01.07.2007 11:44

Seria kirjoitti:
Coivisto kirjoitti:

Ainahan kaikki eivät edes pidä musiikista


Laajasta kaveri-/tuttavapiiristäni (joka helposti saattaa käsittää jopa 100 ihmistä) tunnen ainoastaan yhden ihmisen joka ei kuuntele eikä pidä musiikista. Sinänsä pelottavaa, koska musiikki kuitenkin antaa niin paljon sisältöä elämään.

Mutta näin...


Onhan se vähä outoa jos törmää sellaiseen ihmiseen mutta on niitäkin jonkun verran. Oikeastaan iso osa kuuntelee musiikkia mutta niille voi olla ihan sama että pauhaaka taustalla radio tai jotain hissi musiikkia.. Onhan niitä aika vähän jotka suoraan eivät pidä musiikista mutta on paljon niitä joille se on tuontaivaallista. Kunnon sisältöä se antaa yleensä vain niille jotka ovat kunnolla kiinnostuneita musiikista

#30 kirjoitettu 01.07.2007 20:03

Teemujazz kirjoitti:
Kaikki piilee harmoniassa ja sointukulussa. Perusihmiselle joka ei ole juurikaan paljomminkaan musikaalinen tunnistaa kuitenkin kolmisointurakenteet esim. sävelasteet I-IV-V johon ns. rock'n roll perustuu. Että ei ole yhtään mikään valtionsalaisuus miksi kolmensoinnun biiseillä on saavutettu mitä suurinta maailman mainetta.

Mutta sitten kun musikaalisuus kehittyy yksittäisellä ihmisellä hän alkaa kiinnittää enemmän huomiota musiikin sisäisiin harmonioihin ja mitä enemmän nuo harmoniat/soinnut ovat hänelle itselleen tuttuja, niin sitä enemmän ns. tonaalinen ja modaalinen musiikki alkaa kiinnostamaan enemmän. Että tämän vuoksi niin moni hyvin musikaasia kykyjä omaavat henkilöt pitävät ns. esim. fuusiojazzista joka taas toisille saattaa vain merkitä pelkkää "muniin puhaltelua"

Entäs musiikki missä ei ole harmoniaa tai sointukulkuja? Ainakaan siis kovin tunnistettavia sellaisia...

#31 kirjoitettu 02.07.2007 02:43

To1 kirjoitti:
Miksi biisi, joka on toisen mielestä äärimmäisen karmiva, on toiselle maailman paras?
^^
Sävelkorva on erilainen.
Elämä kävisi myös ihan tylsäksi, jos kaikilla ihmisillä ois ihan samanlainen musamaku. Jumala loi meistä erilaisia.

Andy Livid kirjoitti:
Itsellä musiikkimaku koostuu melkeinpä seuraavista elementeistä: Surumielisyys/synkkyys = kauneus.
Melodillisuus ja vaikuttavat sointuvaihdokset
^^
Vähän samoilla linjoilla. Biisissä pitää olla se tarina, mieluiten synkkä sellainen. Olen kai niitä ihmisiä, jotka ei niin pidä iloisista rallattelubiiseistä.

Shoganai kirjoitti:
Veikkaisin, että varhaislapsuus vaikuttaa paljon.
^^
Mä taas en usko et se mitenkään siihen vaikuttaisi.

Tikari kirjoitti:
Murrosiässähän se musiikkimaku useimmiten ihmiselle muodostuu.
^^
No eikäh, mielestäni musamaku voi muuttua koko ajan vuosien varrella. Ei ole mtn tiettyä ikää milloin se musamaku ois juuri nyt kohdallaan tai jotain. Uskon myös et meillä on jo ns. syntyessään se sävelkorva, joka on tehty pitämään vaan tietynlaisesta musiikista, ei se enää muutu siitä. Se vaan kestää jonkin aikaa et korva löytää ne sävelet, joista pitää, mut koko ajan se musamaku on ihmisessä valmiina. Musamaku on osa persoonaa, osa erilaisuutta, se on rikkaus.

#32 kirjoitettu 02.07.2007 03:53

bowman kirjoitti:
1) Oikiasti kaikki terveet ja tasapainoiset ihmiset tykkää samanlaisesta musiikista, tietynlainen valtavirta musiikki. Ainoastaan henkisesti eri tavoin sairaat ihmiset pitävät esim. ug-musiikista. R&B versus Noise.

2) Jotku ihmiset ovat lahjakkaampia korviltaan ja tunnistavat paremman musiikin, rytmitajuton (tai muuten vain ääliö) luuseri saattaa tykätä paskemmasta musiikista.

Kaikki on vaan tilastollista, ei se mikään mysteeri ole.

Loistavasti tiivistetty. Näinhän se on.

#33 kirjoitettu 02.07.2007 13:56

Itselleni sopii genreen katsomatta melkein mikä tahansa kappale, joka jollain tavalla tekee vaikutuksen. Siinä voi olla kyse jopa aivan minimaalisista eroista, miksi vaikkapa jonkun toisen kappaleen teokset ovat kakkaa ja toinen samanlaista musiikkia esittävä yhtye taas uppoaa kuin puukko mummoon. Laulajan ääni ja sen käyttö, saundit, sävellys ja melodiat, äänimaailma, syvyys, koukuttavuus, hypnoottisuus... kaikkien noiden ja monien muiden vivahteiden summa tekee kappaleesta hyvän ja pieni ero kahden kappaleen välillä voi olla ratkaiseva.

#34 kirjoitettu 05.07.2007 22:50

Tikari kirjoitti:
Murrosiässähän se musiikkimaku useimmiten ihmiselle muodostuu.


No mulla se muotoutuu vieläkin.

#35 kirjoitettu 25.07.2007 15:03

bowman kirjoitti:
1) Oikiasti kaikki terveet ja tasapainoiset ihmiset tykkää samanlaisesta musiikista, tietynlainen valtavirta musiikki. Ainoastaan henkisesti eri tavoin sairaat ihmiset pitävät esim. ug-musiikista. R&B versus Noise.


Joopajoo.. Todellisuudessa asiahan on niin että kaikki henkisesti vajavaiset, mielikuvituksettomat tai muuten vain tylsät ja rytmitajuttomat ihmiset kuuntelevat mainstreamia. Ug:tä kuuntelevat ovat löytäneet sen oman musiikin siinä missä mainstream-musiikki on löytänyt oman kohderyhmänsä.

Asiat, joihin musiikkia ymmärtämätön ihminen kuunnellessaan tarttuu ovat eri asiat kuin ne joita musiikkia kuuntelemalla kuunteleva ihminen kuulee ja juuri tätä populäärimusiikkiteollisuus osaa hyödyntää. Artistin persoona ja imago on tässä kuviossa äärimmäisen tärkeä markkinoinnin kannalta. Ja juuri siksi kaikki poppi kuulostaakin niin samanlaiselta.:/

Kaikenlainen musiikki on kuitenkin aina jossain vaiheessa ollut ug:tä kunnes mainstream on seurannut perässä uusien markkinoiden toivossa. Muistan vielä ajan kun heviä katsottiin nyrpeästi nenänvartta pitkin jonain ihme saatananpalvojahomosivareiden uhrimenomusiikkina - aika pitkälle ollaa tultu tuosta kun pääministerikin näyttää hevimerkkiä iltapäivälehtien lööpeissä.

Kaikki on vaan tilastollista, ei se mikään mysteeri ole.


Näinhän se on, paska on hyvää. Kysy vaikka kärpäsiltä.

#36 kirjoitettu 29.07.2007 02:00

SLaitila kirjoitti:
Vaikka miten paljon sarkasmia yrittäisi laittaa mukaan, on typerää verrata noisea mihinkään melodiaan perustuvaan musiikkiin.


Miksi?

#37 kirjoitettu 29.07.2007 02:25

bowman kirjoitti:
1) Oikiasti kaikki terveet ja tasapainoiset ihmiset tykkää samanlaisesta musiikista, tietynlainen valtavirta musiikki. Ainoastaan henkisesti eri tavoin sairaat ihmiset pitävät esim. ug-musiikista. R&B versus Noise.

Onko kukaan ihminen oikiasti terve ja tasapainoinen? Musta tuntuu et jokainen on jollain tavoin EDES vähän henkisesti sairas/epätasapainoinen. Itse koen olevani MELKO terve ja tasapainoinen nuori(eiku hitto voiko ne olla..), mutta kuuntelen silti em. noise, hardcore+subgenret, metallia(kaik paitsi hair/glam, proge, power härdellit) tjsp. jännäää..
2) Jotku ihmiset ovat lahjakkaampia korviltaan ja tunnistavat paremman musiikin, rytmitajuton (tai muuten vain ääliö) luuseri saattaa tykätä paskemmasta musiikista.



fiksun kuulonen kommentti
määritä "parempi" ja "paskempi" musiikki

#38 kirjoitettu 06.08.2007 21:12

Itselleni merkitsevät eri biiseissä eri asiat.

Joissain yksinkertaisesti tuntuu heijastuvan oma paha oloni (myös aikaisemmin koetut) niin vahvasti, että tuntuu löytyneen joku joka ymmärtää.
Toisissa taas yksinkertaisesti on niin hyvä/raaka meno, että se vie mukanaan.
Eräissä puolestaan sanoitukset/sanoma ovat omaan elämään sovellettavissa tai mulla lailla hyviä/osuvia.

Nämä vaihtoehdot eivät välttämättä sulje toisiaan pois.

Sitten on vielä tämä pidempiaikainen kehitys ja erilaiset vaikutteet.
Raskasta rockia/metallia (Esim. Rammstein, AC/DC) aloin kuunnella, kun elämässäni oli menossa synkempi ja huonompi jakso. Se auttoi osaltaan ja jäi elämään. Nyt kuitenkin nautin musiikista enkä hae siitä lohtua, siitä lisää myöhempänä. Tilanteeni parantuessa siirryin vähitellen muille, iloluontoisemmille alueille vanhoja hylkäämättä. Myöhemmin kokeilin konemusiikkia ja jäin koukkuun, sillä olen aina tuntenut vetoa erilaisiin värkkeihin ja oikeanlainen tasainen, nopea rytmi vie mukanaan. Neljäs suuri muutos tapahtui rippikoulussa, siitä peruna ovat hengellinen musiikki, esim. the Rain ja Terapia.

Olen usein jättänyt ympäristön paineen sikseen, oman perheen sisältä olen saanut ja saan vieläkin vaikutteita. Äitini on esimerkiksi aina kuunnellut Eppuja. Myös tietyt kaverit ovat vaikuttaneet, mutta lähinnä tässä viime aikoina ja olin jo päätymässä samoihin suuntiin.

Kuitenkin olen vielä nuori ja kuuntelen ilolla uusia (miksei vanhojakin) bändejä, mutta genreä vaihdan melko harvoin.

#39 kirjoitettu 08.08.2007 14:22

Musiikkimaku riippuu itsellä siitä mikä on mieliala. Osaltaan siihen vaikuttaa myös kaverit mutta se on niin sanottua pakotettua mielialaa

#40 kirjoitettu 08.08.2007 16:39

impronen kirjoitti:
Musiikkimaku riippuu aika paljolti siitä mitä se kulloinenkin ihminen siltä musiikilta haluaa. Mikä on sen musiikin funktio? Pistää tanssijalka vipattamaan? Rauhoittaa? Aiheuttaa älyllistä ärsykettä? Kutkuttaa korvia saundeilla? Herättää agressiota? Purkaa agressiota? Vahvistaa tunnetilaa? Voimistaa eskapismia? Tasoittaa hiljaisuus ääneksi joka ei ärsytä? Tarjota alakultuuri johon samaistua?

Joillekin musiikilla on vain se yksi funktio ja se riittää. Toisille ei. Toiset tykkää mansikasta ja toiset mustikasta mutta kun analyyttisesti maistaa molempia niin kummastakin löytyy sit jotain hyvää.


Samaa mieltä improsen kanssa.

Itse kyllä olen huomannut että se mitä minä haen tietyn musiikin kuuntelulla muokkautuu sen mukaan mitä minä satun kuuntelemaan sillä hetkellä, tai vaihtoehtoisesti mitä olen tekemässä.

Jos musiikkia kuuntelee ihan vaan sen musiikin vuoksi, usein mikä tahansa musiikki kelpaa, oli se sitten rokkia, humpaa tai noisea. Sillon oikeesti nauttii siitä tietystä musasta ja koettaa eläytyä musan mukaan.

Luulen että se ärsyttää ihmisiä enemmän, että väärää musiikkia soi väärässä tilanteessa. Kaikki musiikki sopii johonkin tilanteeseen mutta kaikki tilanteet ei sovi läheskään kaikkiin musiikkilajeihin.

Tästäpä syystä esimerkiks töissä/keskittymistä vaativissa tilanteissa tykkää kuunnella jotain mitäänsanomatonta musaa, vaikka poppia.