Mikseri.net

#2 kirjoitettu 19.07.2007 17:49

Totta turiset. Eikä se DT edes nyt niin progea ole. Esim Devin Townsendin tai Mike Pattonin tuotokset täyttävät määritelmän paremmin, sen verran kuin progea edes pystyy ylipäätään määrittelemään.

#3 kirjoitettu 19.07.2007 17:54

Siinä se ongelma just onki ku jotkut kuvittelee että jos tekee samanlaista musaa ku joku progebändi aikanaan teki nii sekin on sitten progea.. Eihän se ole mitenkään progressiivista.

#4 kirjoitettu 19.07.2007 18:20

Minä ainakin käsitän tyylilajin "progressiivinen rock" niin, että se koettiin progressiiviseksi silloin joskus 70-luvulla. Sitä kannattaa käsitellä nimenä joka ei merkitse mitään, eihän siinä enää ole mitään progressiivista vaan on tiettyjä konventioita joiden mukaan mennään enemmän ja vähemmän.

#5 kirjoitettu 19.07.2007 18:20

venomic kirjoitti:
Aivan yhtä mieltä, omasta mielestäni Dream Theater on lähinnä tekotaiteellista teknistä paskaa - joskin alkupään levyt ovat ihan hyvää sellaista.

+1

Terminologisestihan progressiivisuudessa on kai kyse siitä että kappale edetessään kehittyy ja muuttuu tavalla tai toisella, eikä noudattele niitä samoja vanhoja kaavoja. Tietysti progressiivisen musan ympärille on kehittynyt kaikenlaisia muitakin normeja (ja myös niitä omia "progressiivisia kaavoja"), mutta omasta mielestäni tuo on silti riittävä määritelmä.

Toisaalta myös esimerkiksi indierockin ja alternativen käsitteiden ympärille on muodostunut niin paljon kaikkea ylimääräistä, että termien sisältö on kadonnut oikeastaan kokonaan (ts. alternative tarkoittaa nykyään vain sellaista tietynkuuloista musiikkia, eikä, toisin kuin nimestä voisi päätellä edusta minkäänlaista vaihtoehtoisuutta). Täten ei mielestäni ole rikos puhua 'progressiivisesta rockista' ja tarkoittaa artisteja jotka äänimaailmaltaan muistuttavat sitä yleistä progesoundia, vaikka varsinaista progressiivisuutta ei musiikissa olisikaan.

#6 kirjoitettu 19.07.2007 18:24

Tantsku kirjoitti:
Aosa Bosa Aosa Bosa Aosa Bosa Cosa Bosa...


Tsihihi tsihihi sä sanoit bosa! Tshihihiihii!



Anteeks!

#7 kirjoitettu 19.07.2007 18:39

Mika Björklund kirjoitti:
Minä ainakin käsitän tyylilajin "progressiivinen rock" niin, että se koettiin progressiiviseksi silloin joskus 70-luvulla. Sitä kannattaa käsitellä nimenä joka ei merkitse mitään, eihän siinä enää ole mitään progressiivista vaan on tiettyjä konventioita joiden mukaan mennään enemmän ja vähemmän.

Niimpä.

#8 kirjoitettu 19.07.2007 18:50

Eli siis proge ei olekaan progea vaan sellaista joka on joskus ollut progea.. Asia selvä.

#9 kirjoitettu 19.07.2007 20:00

Eikös nykyproge ole sellaista kikkailua ja tempojen vaihtelua ääripäästä toisee.
Tsekkaa caikka Cause For Effect täält mikserist!
eikös myös nykyprogea ole jonkinlainen tunnelmointi?

#10 kirjoitettu 19.07.2007 20:23

kjyllähän nää nykyajan progeilut aika löysäää ripulia on verrattuna oikeisiin 70 ja ehkä viel 80l tekijöihin. sillo biisien sisällä oli erilaisia teemoja, ne oli pitkiä, sanoissa (jos oli) oli oikeesti sisältörikasta kamaa tai muuten vaan lyyristä taidetta. toki täytyy muistaa hyvät saundit ja mielenkiintoiset sovitukset. mä en tiä meneeks Mahavishnu Orchestra jo jazzin puoelle, mut sitä voin lämpimästi suositella jos haluaa kuunnella PROGEMUSIIKKIA. hyvän progen ja jazzin ero on musta aika harmaa alue usein.

#11 kirjoitettu 19.07.2007 20:43

Jazzhan on ehkäpä maailman progeinta progemusiikkia.

#12 kirjoitettu 19.07.2007 21:03

Kato ku on hienoo tehä normirockia ja sanoa sitä Progeksi. Sitten se on vähän niinku "erilaista musiikkia" jota voidaan kuunnella punaviinilasi kädessä.

#13 kirjoitettu 19.07.2007 22:33

Hyppymiina kirjoitti:
Sitten se on vähän niinku "erilaista musiikkia" jota voidaan kuunnella punaviinilasi kädessä.


Ehkä paras määritelmä mistään genrestä koskaan.

#14 kirjoitettu 19.07.2007 23:04

Aika hauskaa tää kaikki mitä te jauhatte Dream Theaterista. Varmasti löytyy matemaattisempia ja sydämettömempiäkin bändejä kuin DT, heillähän on joitain todella hienoja ja tunnelmallisiakin kappaleita.

Tosin uusimmalla levyllä mentiin vähän överiksi monen biisin kohalla niiden instrumentaaliosioiden takia, varsinkin The Ministry of Lost Souls-kappaleessa. Se instruosio ei sovi muuhun kappaleeseen ollenkaan.
Uusin levy oli itselleni aika pettymys. Ehkä heiltä alkaa olla ideat lopussa ja nyt sitten vaan aletaan teknisiksi.

Mutta Images & Words, Six Degrees of Inner Turbulencen eka CD ja Octavarium ovat hienoja levyjä. Sopiva sekoitus teknisyyttä ja fiilistelyä, IMO.

#15 kirjoitettu 19.07.2007 23:09

yleensä.

#16 kirjoitettu 19.07.2007 23:22

Voihan sitä sitten käyttää nimityksiä "jazz-rock" tai "sinfoninen rock" yms. riippuen siitä, mistä sitä vaikutteita on käyty ammentamassa. Mutta jos musiikki on kovin kompleksista ja kokeilevaa, pitkiä biisejä outoja rytmilajeja ja kummallisia asteikkoja hyväksikäyttävää, voi minusta ihan hyvin puhua progestakin.

#17 kirjoitettu 19.07.2007 23:37

Niin ja Portnoyn rummutus ja LaBrien ääni on kaikki mielipideasioita... itse pidän kummastakin. Tosin Portnoyn tyyli julkasta joka albumista rumpu-dvd ja kaikki porntoy-merchandise on ihan naurettavaa. Portnoy kuuluu vähän sen luokan soittajiin, jotka tuntuvat fanittavan itseään. Mutta ei se kuitenkaan musiikissa aina kuulu, jolloin sitä voi ihan ilman huolta kuunnella.

#18 kirjoitettu 20.07.2007 01:57

Tantsku kirjoitti:

Progerock on hyvä esimerkki. Tässäpä lainaus wikipediasta:


No eikä ole hyvä esimerkki. Hyvä esimerkki on progressiivinen trance joka ei eroa normi eurotrancesta mitenkään paitsi että progressiivisessa trancessa ei ihan määritelmällisestikään ole ikinä mitään uutta.

Meitsi sitäpaitti tykkää "progemetallista" ihan semmosena kun se on.

#19 kirjoitettu 20.07.2007 02:19

Ite oon määritellyt Progen yleensä niin että tulee yllättäviä vaihdoksia kappaleen kulkuun mitä yleisesti ei käytettäisi normi rock metalli kappaleessa.
Ennen proge oli mulle nopeita, hankalia melodian kulkuja ja pitkiä biisejä.
En ole mitä esim Porcupine treetä kuunnellut että ei se ihan progelta kuullosta. Lähinnä Mew:tä joka on niellyt Alice in chainssin.

Coivisto muokkasi viestiä 02:19 20.07.2007

#20 kirjoitettu 20.07.2007 09:20

mystran kirjoitti:
Hyvä esimerkki on progressiivinen trance joka ei eroa normi eurotrancesta mitenkään paitsi että progressiivisessa trancessa ei ihan määritelmällisestikään ole ikinä mitään uutta.

mä tiedän kans susta kaiken vaikken oo koskaan tavannut sua.

progressiivisuuden määritelmä riippuu siitä tarkotetaanko sitä genren- vai biisinsisäisesti.

#21 kirjoitettu 20.07.2007 16:49

mystran kirjoitti:
No eikä ole hyvä esimerkki. Hyvä esimerkki on progressiivinen trance joka ei eroa normi eurotrancesta mitenkään paitsi että progressiivisessa trancessa ei ihan määritelmällisestikään ole ikinä mitään uutta.

Trance muuttui 90-luvun puolivälissä tasaisesta monotonisesta tykytyksestä emotionaalisemmaksi ja inhimmillisemmäksi leijumiseksi, jossa oli suvantoja, isoja liidejä ja nostatuksia. Tätä nimitettiin silloin progressiiviseksi tranceksi ja on nykyäänkin suurin kulmakivi trancen soundillisen kehityksen historiassa. Vaan kun siitä eteenpäin kaikki trance oli emotionaalista suvantotrancea, niin sana alkoi menettää merkitystään. Jossain vaiheessa Tilt, ja erityisesti Andy Moor kehittivät tämän kanttipimputus-sidechainbasso-alle135bpm-trancen, joka oli ainakin mun omaan korvaan erittäin kehittyneen ja uraauurtavan kuuloista. No sitten sitä soundia rupesi väsäämään joka vuosi sata artistia lisää ja siitä tulikin aika iso juttu ja erittäin selkeä haarautuminen trancesoundin historiassa, poikien paljon uudentyylistä soundia 2000-luvun alkuvuosina. Kai sitä aika monet nimitti progetranceksi.

Ja pitkään mä jaksoinkin aina nillittää kun joku piti vaikka Air For Lifeä progetrancena. Jossain vaiheessa oli pakko hyväksyä se fakta, että progressiivisen trancen idea on muuttunut eikä siinä ole järkeä pitää sitä 90-luvun leimaa ikuisesti. Ehkä kohta joku keksii taas uuden progetrancen ennenkuin Moorin seuraajat kuluttavat idean aivan loppuun.

Ja toi idea Moorin edelläkäymisestä on vaan mun käsitys asiasta, joka on tullut vuosien trancen kuuntelusta. Voi olla, että häntä ennen on joku muu kehittänyt kyseistä soundia.

#22 kirjoitettu 20.07.2007 17:06

Fakap kirjoitti:
Trance muuttui 90-luvun puolivälissä tasaisesta monotonisesta tykytyksestä emotionaalisemmaksi ja inhimmillisemmäksi leijumiseksi, jossa oli suvantoja, isoja liidejä ja nostatuksia.


No siis ensinnäkään tämä ei nyt niin loppupeleissä eroa mitenkään muuten kun tyylipuhtaudellaan vaikka progemetallin tilanteesta: genressä itsessään ei ole mitään progressiivista noin pidemmän päälle.

Mutta siis "emotionaalisemmaksi ja inhimillisemmäksi"? Ensimmäistä en allekirjoita, ja jälkimmäinen pitänee paikkansa mutta sotii koko trancen (sananakin) ideaa vastaan. Tosiasiassahan tässä on kysymys siitä että trance kaupallistui eikä suurille massoille kelpaa hidas rakentaminen ja tuntien kuluessa rakentuva euforinen olotila.. pitää olla pikakivaa radiopoppia.

Mut joo, mä tykkäsin trancesta, enkä tykkää eurotrancesta, jotta varmaan oon vaan katkera.

#23 kirjoitettu 20.07.2007 17:34

mystran kirjoitti:
Mutta siis "emotionaalisemmaksi ja inhimillisemmäksi"? Ensimmäistä en allekirjoita, ja jälkimmäinen pitänee paikkansa mutta sotii koko trancen (sananakin) ideaa vastaan.

Ehkä olisi pitänyt sanoa, että se "eurooppalaistui". Siis yksinkertaisimmillaan pelkkä se trancen kappalerakenteen muutos riitti tekemään siitä iisimpää kuunneltavaa. Ja kyllä noi supersahojen esi-isät teki siitä soundista entistä emotionaalisempaa. Siis juustoisempaa. Ehkei se ookaan kaikille sama asia.

Tosiasiassahan tässä on kysymys siitä että trance kaupallistui eikä suurille massoille kelpaa hidas rakentaminen ja tuntien kuluessa rakentuva euforinen olotila.. pitää olla pikakivaa radiopoppia.

Joo, kaupallistumisesta siinä oli varmasti kyse, kun siihen aikaan toi trancetietoinen kansa oli vissiin aika marginaalinen osa väestöstä ja isoihin bileisiin haluttiin houkutella uusia naamoja. Mutta nykyään trance on jo niin vitun iso juttu, että sitä tietoista väkeä löytyy ihan joka subgenren katteeksi. Ootko huomannut miten se supersahakiksu on pikkuhiljaa kadonnut isojen bileiden soittolistoilta? Tech-trance, psytrance, progehouse, anthem-meininki ja .. "progetrance" ovat olleet kovassa nosteessa kun massat (vai oliko se DJ:t?) kyllästyi kiksuun.

Mut joo, mä tykkäsin trancesta, enkä tykkää eurotrancesta, jotta varmaan oon vaan katkera.

Eurotrance on tuonut mukanaan paljon hyvääkin. Kyllä mä sitä tykkään kuunnella, pitää vaan suhtautua oikeella asenteella. Tosiaan siinä ei haeta mitään hypnoottista euforiaa. Sen mä annan anteeksi kun musa itsessään on niin huoletonta ja yksinkertaisella tavalla tunteellista.

#24 kirjoitettu 20.07.2007 21:28

Älkääs nyt jätkät riidelkö humppamusiikista, humppaa se silti on. Ja särökitara kuulostaa särökitaralta joka tapauksessa.

Pääasia progressiivisessa musiikissa on kuitenkin se, että kokeillaan uusia asioita ja otetaan vaikutteita jostain muusta musiikin lajista ja tehdään sitä
omaa juttua ja siten saadaan aikaan uusia musalajeja.

Progen ei itsessään pitäisi jämähtää musalajiksi.

Se tässä asiassa kismittääkin että progressiivinen musiikki on ikään kuin
jämähtänyt paikalleen, esimerkkinä progressiivinen metalli ja rock jotka kuulostavat aivan samalta kuin -90 luvulla. (siis joitain poikkeuksia lukuunottamatta)

Progressiivisesta musiikista on siis itsessään jo tullut jokin yksi musalaji jonka tulee kuulostaa tietynlaiselta ja biisien rakenteet muistuttavat toisiaan.

Jos proge olisi nykyäänkin vielä progea niin mikään progemusalaji ei kuulostaisi samalta vaan kaikki olisi hyvinkin erilaista.

#25 kirjoitettu 20.07.2007 22:24

Nojaa.. kai se siitä jossain vaiheessa johonkin kehittyy.

#26 kirjoitettu 20.07.2007 23:20

Fakap kirjoitti:
mystran kirjoitti:
No eikä ole hyvä esimerkki. Hyvä esimerkki on progressiivinen trance joka ei eroa normi eurotrancesta mitenkään paitsi että progressiivisessa trancessa ei ihan määritelmällisestikään ole ikinä mitään uutta.

Trance muuttui 90-luvun puolivälissä tasaisesta monotonisesta tykytyksestä emotionaalisemmaksi ja inhimmillisemmäksi leijumiseksi, jossa oli suvantoja, isoja liidejä ja nostatuksia. Tätä nimitettiin silloin progressiiviseksi tranceksi ja on nykyäänkin suurin kulmakivi trancen soundillisen kehityksen historiassa. Vaan kun siitä eteenpäin kaikki trance oli emotionaalista suvantotrancea, niin sana alkoi menettää merkitystään. Jossain vaiheessa Tilt, ja erityisesti Andy Moor kehittivät tämän kanttipimputus-sidechainbasso-alle135bpm-trancen, joka oli ainakin mun omaan korvaan erittäin kehittyneen ja uraauurtavan kuuloista. No sitten sitä soundia rupesi väsäämään joka vuosi sata artistia lisää ja siitä tulikin aika iso juttu ja erittäin selkeä haarautuminen trancesoundin historiassa, poikien paljon uudentyylistä soundia 2000-luvun alkuvuosina. Kai sitä aika monet nimitti progetranceksi.

Ja pitkään mä jaksoinkin aina nillittää kun joku piti vaikka Air For Lifeä progetrancena. Jossain vaiheessa oli pakko hyväksyä se fakta, että progressiivisen trancen idea on muuttunut eikä siinä ole järkeä pitää sitä 90-luvun leimaa ikuisesti. Ehkä kohta joku keksii taas uuden progetrancen ennenkuin Moorin seuraajat kuluttavat idean aivan loppuun.

Ja toi idea Moorin edelläkäymisestä on vaan mun käsitys asiasta, joka on tullut vuosien trancen kuuntelusta. Voi olla, että häntä ennen on joku muu kehittänyt kyseistä soundia.


Olen samaa mieltä tossa hommassa progetrancen suunnalla, että toi proge ei ole mikään tiettyyn tyyliin sidottu termi. Että se vain ilmoittaa, että kyseessä on haettu uusia tuulia eikä jääty siihen sen ajan hetkeen. Vaikka 90-luvun proge on erikuuloista kuin 2000-luvun niin silti ne voi rinnastaa ton progen alle, vaikka muuten olisivat erilaisia tyyliltään. Saas nähdä onko seuraava progeaalto jotain 150bpm ylienergistä mättöä vai mitä.