Mikseri.net

#2 kirjoitettu 20.07.2007 21:26

Hyvin pienin vammoin ja 'vammoin' sieltä selvisin. Luojan kiitos.

Varpaista katosi tunto osittain ja niihin jäi paleltumia, pikkuvarpaat "jauhaantuivat muodottomiksi".

Yhden etuhampaan lohkaisin rynnärin takatähtäimeen.

Haminassa oli kerran sotaharjoituksen päättäneellä juoksumarssilla huono kombinaatio – löysät maiharit (ns. pyörivät jaloissa), "jonkun verran painoa selässä" ja paljon pettävää kynnöspeltoa. Juoksin jalan paskaksi ja kituutin kolme viikkoa kävelykepeillä: eli tämä vässykkä kehitteli rasitusmurtuman jalkaholviinsa. Mutta niin outoa kuin se onkin, kolmen viikon kepittelyn jälkeen Kirkkis meni kuin vettä vain – matka oli sillä kertaa tuplasti pidempi, yli 30 km, mutta maiharin vaihdoin sopivaan: ei ongelmia.

Pysyvästä vauriosta tuskin voi puhua, jalkaholvin kolotus vaivaa enää ani harvoin.

Hitusen lievää kuulonalenemista, mutta eikös se korva kangistu muutenkin iän myötä.

Hohhoijaa.

Vakavin vamma varmaan on sellainen aivovamma, että muistelen inttiä lämmöllä ja nostalgiankyynel silmäkulmassa.

#3 kirjoitettu 20.07.2007 21:26

Yksi ylä-aste kaverini kertoi että hänen isoveljensä kaveri oli intissä laitettu ihan vittuilumielessä kantamaan jotain älyttömän raskasta koska ko. henkilö oli erittäin hyväkuntoinen ja jaksoi paremmin kuin muut. Noh, mies sai pysyvän selkävamman siitä.

Voi tosin olla että oli hevonpaskatarina, se tyyppi kertoili jotain aika far out shit juttuja välillä.

#4 kirjoitettu 20.07.2007 21:45

Kolmen päivän kestoisen palvelukseni aikana mieleni vaurioitui pysyvästi.

#5 kirjoitettu 20.07.2007 22:54

Paskana oltiin paljon ja angiinaa karkotettiin 3:een eri otteeseen.
Hoidosta ja lääkäreistä ei kyllä ole mitään valittamista, ei siellä sairaita miehiä juoksuteta jos vaan itse tajuaa mennä sinne veksiin. Tietysti sitä sitten saa kuunnella kaikenlaista vemppa-vittuilua, mutta kyllä se on pienempi paha kuin sydänlihastulehdus.

Kannattaa muistaa, että vaikka armeijassa ollaankin niin vastuu siitä oman kunnon tarkkailusta on viimekädessä itsellä. Enkä muista yhtäkään tapausta, etteikö olisi porukka saanut keskeyttää harjoitusta/mennä lääkäriin jos siltä alkoi tuntua.

Tämä tietysti koskee vain omaa kuutta kuukauttani.

Demotion muokkasi viestiä 22:54 20.07.2007

Ylläolevalla haluan siis sanoa sitä, että minusta ei tuntunut siltä, että olisin ollut vaarassa palveluksessa tai että esimiehet/lääkärit olisivat halunneet vaarantaa terveytemme.

#6 kirjoitettu 21.07.2007 01:08

Saa nähdä kuinka kauan intin jälkeen nämä vaivat pysyvät, mutta näillä näkymin olen perinyt valtiolta herkästi kipeytyvät penikat (hoitamattoman penikkataudin jälkiseurauksena), sekä selkävaivoja. Lisäksi lievä rasitusastma todennäköisesti kasarmin homevaurioiden vuoksi.

#7 kirjoitettu 21.07.2007 08:05

voi kirjoitti:
Meinattii kaikki kuolla ku ammuttiin tykillä puuhun.


Mitä te siellä puussa olitte?

#8 kirjoitettu 21.07.2007 11:33

Ei tainnut onneksi tulla mitään. Eipä sitä armeijaa kannata liian tosissaan ottaa, että oman terveyden uhalla heiluu siellä. Ei ne pysty telottamaan ketään tai käymään muuten käsiksi, jos ei lähdekkään tekemään käskystä jotain ihan älytöntä.

#9 kirjoitettu 21.07.2007 11:53

Itselle tuli armeijassa vasemman käden olkapäähän lihaspussin repeämä tms. Sen johdosta en pystynyt nostamaan loppupalvelusaikana mitään raskasta vasemmalla kädellä (eli vanhaa tuttua vasemman käden käyttövapautusta sain). Nykyäänkin tuo vielä reistaa siinä määrin, että pitäessäni vasenta kättä ylhäällä, olkapää puutuu nopeasti.

Palvelustovereista eräs kompastui asemarallissa, kaatui päin kiveä ja sai neljä alahammastaan ylähuulesta läpi. Katu-uskottava arpihan siitä jäi ja tiemmä jotakin vauriota hampaisiinkin. Yksi tst-toveri sai jonkin käsittämättömän hermovaurion liian löysästä tetsarista. Hän ei kyennyt liikuttamaan käsiään kämmeniä lukuunottamatta noin kuukauteen.

Vastikään palveluksesta kotiutunut kaverini sai taisteluleirillä kuulovaurion teltassa lauenneesta aseesta ja kuulemma on korvauspaperit vetämässä.

Kyllähän tuolla armeijassa aina sattuu tapahtuu.

#10 kirjoitettu 21.07.2007 13:42

Yhdelle kurssikaverille tökättiin veksissä, pakollisten alkurokotusten yhteydessä, joku rokote suoraan hermoon – mm. ei saanut puristettua käsiään nyrkkiin viikkokausiin, siinä ei juuri asetta, moppia tai mitään muutakaan pidelty. Mutta käsittääkseni käsi palautui entiselleen vielä palveluksen aikana.

Certomukxsen opetus onpi: ei ole wekxsissäcän tapa-turmalta turwassa, wain Herran cuckarossa, sis ainahin tulisi ykxsin Jumalan turwata, sillä witullacos wihellät, cun onpi huuli halcki.

#11 kirjoitettu 22.07.2007 20:22

wiren kirjoitti:
Mika Björklund kirjoitti:

Tuntuu, että armeijassa vahingoittuminen on suhteellisen yleistä.


Vitut on. Vahingoittua voit vaikka kauppareissulla jos et eteesi katso. Elämä kun sattuu olemaan vaarallista. Aika suuri osa selviää varusmiespalveluksesta hengissä.

Näimpä. Kannattaa hoidattaa itsensä jos tulee kipeäksi. Jos on oikeasti kipeenä niin eiköhän ne siellä intissäkin kuiten hoida kuntoon...

Tietty eri asia on jos rynkky räjähtää naamaan tai jotain. Väitän että intissä on kuitenkin keskivertoa enemmän vaaratilanteita kuin siviilissä. Sielläkin varmaan auttaa ihan terve järki.

Omakohtaista kokemusta ei ole (katsotaan vuoden parin ppästä), mutta ainakin arvelen että näin on. Toivon että on.

#12 kirjoitettu 22.07.2007 20:32

Otakunst kirjoitti:
Sielläkin varmaan auttaa ihan terve järki.

Melkein lähtisinkin väittämään, että suuri osa armeijassa tapahtuvista haavereista sattuu henkilöille, joilla ei ole aina järki matkassa tai joita ei vaan tarpeeksi kiinnosta. Aikaisemmin mainitsemani tetsarihermovauriojamppa esimerkiksi ei viitsinyt pyytää itselleen pienempää tetsaria, vaikka jo sovituksessa oli ko. taisteluasusteen todennut reilusti liian isoksi. Usein teltassa laukeavat aseetkin ovat ohjeista piittaamattomien käsissä (osa toki varmasti menee väsymyksen piikkiin). Onhan lisäksi urheiluvammoja, marssivammoja ja muita kompastuksia, joita voi sattua kenelle tahansa, mutta terve järki pelastaisi varmasti monelta vahingolta.

#13 kirjoitettu 22.07.2007 21:45

Ei ole eikä tule(oon ituhippi ja meen sivariin.). Ja koska työ tykkäätte sivarivitseistä, niin kai myö niitä teille annetaan:

Sivarien kertausharjoitus: Väijytys liinavaatevarastossa

#14 kirjoitettu 22.07.2007 22:47

Mika Björklund kirjoitti:
Tuntuu, että armeijassa vahingoittuminen on suhteellisen yleistä. Mikä mättää?


No kun sota on aika vaarallista hommaa niin kyllä siinä koulutuksessakin voi käydä välillä hassusti. Kyllä siellä suhtaudutaan turvallisuuteen vakavasti.

Pääosin intti kuitenkin vain parantaa fyysistä kuntoa. Ei siinä mikään mätä.

#15 kirjoitettu 22.07.2007 22:58

Kaverilla tuli rasitus vamma polveen ekalla viikolla. siitä sivariin kun ei kahta vuotta jaksanut oottaa. Ainoo pysyvä vamma taitaa olla noi loputtomat kyselyt *miks sä oot joku saatanan sivari!?!?* juuh. Annetaan suomileijonien mellakoida

#16 kirjoitettu 22.07.2007 23:21

Coivisto kirjoitti:
Kaverilla tuli rasitus vamma polveen ekalla viikolla. siitä sivariin kun ei kahta vuotta jaksanut oottaa. Ainoo pysyvä vamma taitaa olla noi loputtomat kyselyt *miks sä oot joku saatanan sivari!?!?* juuh. Annetaan suomileijonien mellakoida


Ha!

Multa ei oo kukaan tullu kyselemään että "Miks sä oot saanu vapautuksen jostain vitun sivaristakin? Eikö susta ollu siihenkään?"...

#17 kirjoitettu 23.07.2007 11:16

Ennen armeijaa en ollut allerginen juurikaan millekkään. Armeijan jälkeen olin lähes kaikelle. Kiitokset hienon homekassun

Siltikin hieno paikka.

#18 kirjoitettu 23.07.2007 11:36

After-Ego kirjoitti:
Coivisto kirjoitti:
Kaverilla tuli rasitus vamma polveen ekalla viikolla. siitä sivariin kun ei kahta vuotta jaksanut oottaa. Ainoo pysyvä vamma taitaa olla noi loputtomat kyselyt *miks sä oot joku saatanan sivari!?!?* juuh. Annetaan suomileijonien mellakoida


Ha!

Multa ei oo kukaan tullu kyselemään että "Miks sä oot saanu vapautuksen jostain vitun sivaristakin? Eikö susta ollu siihenkään?"...


Kaverini tyttöystävän isän ensimmäiset sanat kun tapasivat

#19 kirjoitettu 25.07.2007 10:55

Tämä nyt ei ihan minun omaan kokemukseeni kuulu, mutta isosiskon avomiehen ollessa armeijassa aikoinaan, hänen vierestä ammuttiin (kenties vahingossa) luoti ja aivan oikean puoleisen korvan vierestä. Siitä sitten jäi pysyväksi vaurioksi oikean korvan kuulon heikentyminen ja nykyään siksi ei kuule normaalisti oikealla korvallaan. :/
Pelottavaa ajatella jos menettäisi kuulonsa kokonaan.

#20 kirjoitettu 25.07.2007 12:15

quafka kirjoitti:
Ainut intin tuottama pysyvä damage onkin siitä jääneet ajoittaiset, todella vammaiset intti-unet.


Totta. Sama juttu täällä. Ittellä unet painottuvat lähinnä itteä eniten vituttaneeseen aiheeseen eli helvetinmoiseen kiireeseen pakata kamoja! (ja kuitenkin kun päästiin ulos, odotettiin tuntia ennenkuin lähdettiin mihinkään). Unissa ei ole mulle yleensä kerrottu yhtään mitään mihin mennään ja mitä otetaan mukaan. Olen aina ihan pihalla ja unohtuu kaikki.

#21 kirjoitettu 30.07.2007 10:32

Donkey kirjoitti:

Minut pistettiin jumakauta 60km pyörämarssille kuumeessa (37,4'C) ja alikessu sanoi että "kyllä sinä jaksat".


Alikersantteja ei kyllä kannata uskoa sairasasioissa, vaan lääkäriä. Se kannattaa kaikkien inttiin mebevien tiedostaa aina.

#22 kirjoitettu 31.07.2007 10:07

Hieman ihmetyttää nuo "oli pakko mennä sairaana kun pakottivat" -tyyliset kommentit. En sitten tiedä, miten asiaan vaikutti, kun itse olin Riihimäen puolisotilaallisen puhelinkomppanian (eli 1VK:n) miehiä (poislukien aliupseerikoulun aika). Ainakin meillä oltiin hyvin tarkkoja, etteivät miehet osallistuneet sairaina mihinkään.

Jos jotakuta oltaisiin pakotettu osallistumaan sairaana, olisi tämän henkilön pitänyt välittömästi ilmoittaa tilastaan. Ja jos ei muu olisi auttanut, olisi pitänyt kieltäytyä suorittamasta tehtävää ja tehtävä valitus ylemmälle taholle.

Meille ainakin painotettiin selkeästi sitä, että sairaana palvelukseen osallistuminen on kiellettyä.

Itse selvisin intistä ilman vapautuksia. Vastaanotolla kävin pariin kertaan noiden pakollisten lääkärintarkastusten lisäksi. Ensin hakemassa allergiaan hoitoa, sitten hoidattamassa rakon. Kertaalleen rikoin kyllä sääntöjä, eli en mennyt polttamaan perjantaina lomiani, vaan vedin lievään kuumeeseen buranaa. Päivän ohjelma oli tuolloin muutenkin kevyt, joten sen kesti hyvin.

#23 kirjoitettu 31.07.2007 16:00

Sistis kirjoitti:

Jos jotakuta oltaisiin pakotettu osallistumaan sairaana, olisi tämän henkilön pitänyt välittömästi ilmoittaa tilastaan. Ja jos ei muu olisi auttanut, olisi pitänyt kieltäytyä suorittamasta tehtävää ja tehtävä valitus ylemmälle taholle.

Meille ainakin painotettiin selkeästi sitä, että sairaana palvelukseen osallistuminen on kiellettyä.


Meille myös opetettiin tuo kantahenkilökunnan ja lääkärin oppitunnun puitteissa heti armeijan alussa. Varusmiehellä ei ole vain oikeus vaan myös velvollisuus kieltäytyä annetusta käskystä, jos hän katsoo, että hänen terveydentilansa ei salli sen suorittamista. On nimenomaan sen yksittäisin verusmiehen (eikä pelkästään häntä komentavan alikersantin) velvollisuus kertoa omasta terveydentilastaan häntä komentavalla henkilölle ja vaatia pääsyä lääkäriin.

Ei se ole sen alikersantin vika jos varumies ei toteuta omaa velvollisuuttaan varumiehenä.

#24 kirjoitettu 01.08.2007 15:14

voi kirjoitti:
Te olitteki ihan pehmoja.


Mielummin pehmo, kuin loppuikänsä invalidi ihan vain oman itsepäisyytensä takia.

#25 kirjoitettu 02.08.2007 17:47

Nito kirjoitti:
On, jos asiaa kysyy yheltä meidän aikaiselta skapparilta. Kaikki meni aina meidän alikessujen piikkiin. Noh, olimme varmasti vaan niin huonoja johtajia.


Niinhän se eräskin yliluutnantti onnitteli AUK:n alkaessa jotta valitsitte jalkaväen paskimman homman. Tottahan se osittain oli, kuten myös niin kovin motivoivaa jo valmiiksi vittuuntuneelle, vastoin tahtoaan "lisäajaksi" palvelemaan laitetulle nuorelle creutzfeld:lle.

Aiheeseen: ketään en muista kenenkään pakottaneen palvelemaan sairaana. Vastaanotolle pääsi jos tunsi itsensä sairaaksi. Ihan toinen juttu olikin eräs lääkäri, jonka päätökset ja hoito olivat vähintäänkin kyseenalaisia. Kaveri mursi sormensa, joka olisi myöhempien tietojen mukaan pitänyt leikata heti. Lasta laitettiin ja myöhemmin tämä kaveri huomasi että sormi on luutunut vituilleen, eikä taivu oikein. Lääkäri määräsi tähän "sormijumppaa". Jotain jälkitoimia tästä laitettiin vireille, mutten nyt muista miten lopulta kävi.

Itse vierailin vastaanotolla vain kerran, joka tiesi viikon osastolepoa ärhäkän kuumeen takia.

#26 kirjoitettu 03.08.2007 00:19

voi kirjoitti:
Et oo tainnu kattoa conaneita... Pehmo ei olla vaikka mitä tapahtuis.


Enpä ole, mutta jotain tällaista arvelinkin olleen taustalla.

#27 kirjoitettu 03.08.2007 17:51

Donkey kirjoitti:

Ehkä edes joku armeijaan menevä ottaa tästä esimerkistä opiksi ja niin, sinä sait vastauksesi.


Toivottavasti. Kyllähän itse ainakin otin selvää taraksti oiekeuksista ja velvollisuuksista. Ehkä minä olin vähän erilainen nuori, kun leskelin ohjesäännöt ihan hupina vapaajalla. Koska kaikki eivät ole kaltaisiani, niin kyllähän siellä oppituneilla nuo perussiat pitäisi opettaa kunnolla. Jos ei opeteta, niin silloin yksikössä on kyllä jotain pahasti vialla, sillä se on tosiaan kapiaisten velvollisuus.

Tulipa muuten puheeksi tämä mainitsemasi velvollisuus-asia eräälläkin luennolla ja eräs luentoa pitävä kapiainen kuittasi varusmiehen häneltä kysyessä, että pitääkö käskyjä noudattaa jos ne ovat typeriä tyyliin "hyppää kaivoon", ja kapiainen vastasi "käskeekö alikersantit teitä hyppäämään kaivoon, ei". Sen jälkeen asiaan ei enää palattu. Sanoisinko, tyypillistä armeijameininkiä.


Voi olla joo. Itsellenihän opettettiin luennolla juuri kyseisen esimerkin avulla, että käskyjä ei ole pakko toetella, vaan vääriä käskyjä ei edes SAA noudattaa. Vakea sitten sanoa kuinka tyypillistä tuollainen on, kun en itse siihen törmännyt missään yksikössä missä palvelin.

Mitä tulee velvollisuuteen kertoa omasta terveydentilastaan ei kohdallani, ainakaan näemmä alikessun ollessa kyseessä, onnistunut. Eli omasta terveydentilastaan kertominen jo alikessulle pitäisi saada aikaan hänessä reaktion kertoa esimiehelleen, mutta näemmä näin ei aina käy. Taas yksinkertaisesti terveydentilastaan ilmoittaminen kuuluu varusmiehen velvollisuuksiin, eikä voi olettaa että alikessu mittaa jokaisen lämpötilan ennen matkalle lähtöä, sehän on selvää.


Tottahan on, että alikersantin pitäisi ottaa edes selvää onko kyseessä joku turha ininä vaiko oikeasti marssin estävä sairaus. Jos hän ei näin tee, niin varusmiehen velvollisuus toki silti esimiehen toimiessa typerästikkin on vaatia pääsyä lääkäriin. Sellainen oikeus hänellä rauhanajanpalveluksessa aina on. Sodanaikana esimiehellä on sitten toki oikeus tehdä omat ratkaisunsa kokonaistilanteen kannalta.

#28 kirjoitettu 03.08.2007 18:22

Armeijassa ihmisiä koulutetaan tottelemaan ja yhtenäisyyttä kannustetaan. Opetellaan kuuntelemaan itseään ja omaa kehoaan vähemmän ja esimiestä enemmän. Kuinkakohan moni armeijassakin ylittää ne kuvitellut rajansa fyysisen ja henkisenkin kestävyyden suhteen sen takia, että se vastuu siirretään jollekin muulle? Veikkaisin, että siviilissä samaan pystyy aika harva, lähinnä urheilijat ja muut siihen panostavat.

Sitten kun osa ei varmaankaan tiedä miten ne säännöt tarkalleen ottaen menee, ja eipä niitä kukaan tule kertomaankaan jos ei tajua tai uskalla (näitäkin on) kysyä.

Sellaisessa epätietoisuuden tilassa tulee fiilis, että on mielummin vaan hiljaa.

Sairastuvalla meillä ainakin toimittiin usein niin, että mitattiin kuume ja jos ei ollut kuumetta niin ei ollut mitään muutakaan. Omalla kohdallani tuo oli paska juttu, koska kuume nousi minulla vasta illalla.

Jos jotakuta oltaisiin pakotettu osallistumaan sairaana, olisi tämän henkilön pitänyt välittömästi ilmoittaa tilastaan. Ja jos ei muu olisi auttanut, olisi pitänyt kieltäytyä suorittamasta tehtävää ja tehtävä valitus ylemmälle taholle.

Tuo on mielestäni aika rankasti yksinkertaistettu, ei vähiten siksi, että raja sairaan ja terveen välillä on todella häilyvä kun armeijassa samat bakteerit kiertää koko komppanian. Omalla kohdallani luutnantti sanoi, että marssille vaan, ei siinä paljoa ylemmälle taholle valitella.

#29 kirjoitettu 03.08.2007 18:52

Mika Björklund kirjoitti:

Tuo on mielestäni aika rankasti yksinkertaistettu, ei vähiten siksi, että raja sairaan ja terveen välillä on todella häilyvä kun armeijassa samat bakteerit kiertää koko komppanian. Omalla kohdallani luutnantti sanoi, että marssille vaan, ei siinä paljoa ylemmälle taholle valitella.


Luutnantti saa vaikka hyppiä kärrynpyöriä, jos tahtoo. Jos varusmies tuntee itsensä liian sairaaksi hänellä ei ole vain oikeus, vaan myös VELVOLLISUUS vaatiä lääkäriin pääsyä. Luutnanti ei ole mikään lääkäri. Hänellä ei ole mitään vaadittua ammattitaitoa tarkastaa varusmiehen terveydentilaa. Jos varusmies vaatii päästä lääkäriin ja luutnatti ei päästä, niin melkoisen vastuun kyllä luutnantti ottaa. Rikkoo sekä armeijan sääntöjä, että parhaassa tapauksessa suomen lakia.

Ainoa henkilö joka päättää viimekädessä sen rajan sairaan ja terveen välillä on lääkäri. Ei alikersantti, eikä luutnantti.

#30 kirjoitettu 03.08.2007 19:21

Luutnantti saa vaikka hyppiä kärrynpyöriä, jos tahtoo. Jos varusmies tuntee itsensä liian sairaaksi hänellä ei ole vain oikeus, vaan myös VELVOLLISUUS vaatiä lääkäriin pääsyä. Luutnanti ei ole mikään lääkäri. Hänellä ei ole mitään vaadittua ammattitaitoa tarkastaa varusmiehen terveydentilaa. Jos varusmies vaatii päästä lääkäriin ja luutnatti ei päästä, niin melkoisen vastuun kyllä luutnantti ottaa. Rikkoo sekä armeijan sääntöjä, että parhaassa tapauksessa suomen lakia.

Ainoa henkilö joka päättää viimekädessä sen rajan sairaan ja terveen välillä on lääkäri. Ei alikersantti, eikä luutnantti.


No omassa tapauksessa olin tietenkin käynyt sairastuvalla lääkintämiehen tarkastuksessa, mutta lääkärillä en, koska Isosaaressa ei lääkäriä ollut silloin paikalla ja olisi pitänyt käydä Santahaminassa tarkastettavana lautalla. Minulla ei sitten ollut pokkaa vaatia lääkäriin pääsyä siinä tilanteessa (juuri ennen marssille lähtöä), joka olikin pointtini. Ei se teoria vaan se käytäntö.

#31 kirjoitettu 03.08.2007 21:09

Mika Björklund kirjoitti:

Ei se teoria vaan se käytäntö.


Toki. Siinä vaan pitää tehdä sitten itse se ratkaisu mitä tunte omasta terveydentilastaan. Niin sitten teit.

#32 kirjoitettu 06.08.2007 07:29

Donkey kirjoitti:

Toki on näitä Sistiksiä ja Haavoja jotka tietävät ja tuntevat säännöt ja pääsevät kuittaamaan meille hieman tyhmemmille jotka olemme tyhmästi toimineet itsestäänselvissä tilanteissamme.


Älähän nyt viitsi. Missäs välissä sinusta on tullut noin katkera?

#33 kirjoitettu 06.08.2007 17:02

creutzfeld kirjoitti:
Ihan toinen juttu olikin eräs lääkäri, jonka päätökset ja hoito olivat vähintäänkin kyseenalaisia.


Helsingin Ilmatorjuntarykmentti?

#34 kirjoitettu 06.08.2007 17:05

pieslice kirjoitti:
Helsingin Ilmatorjuntarykmentti?


Savon prikaati (R.I.P.)

#35 kirjoitettu 06.08.2007 17:32

Pari päivää sain VUP:tä, kun vasen alakylki jumiutui käyttökelvottomaksi. Onneksi meni ohi. Jokin kylkilihasrevähdys oli kyseessä. Armeijassa sitten löydettiin pumpusta vika, jonka takia sieltä n. 70 päivän jälkeen jo kotiuduin.

#36 kirjoitettu 07.08.2007 13:51

Donkey kirjoitti:

Katkera?


No joo.. voihan tuollainen marttyyrointi toki jostain muustakin agressiosta kertoa.

#37 kirjoitettu 08.08.2007 23:24

Donkey kirjoitti:

Tähän siis viittasin. Ja olin tuota kirjoittaessa toki pahalla päällä.


Kyllä mä tykkään susta silti

Et tunnu ymmärtävän näitä tilanteita joissa tällainen "pakottaminen" on tapahtunut, vaan osoitat luonnollisesti viisaana ja älykkäänä kuinka me käytännössä olimme niin typeriä tehdessämme kuin teimme, meidän ja muiden olisi pitänyt vain tietää säännöt ja käyttäytyä niiden mukaisesti.


En nyt kyllä myönnä tuota typeränä pitämistä. Ymmärrän myös sen käytännön ongelman, mutta sanoin silti selvästi kuinka sen homman pitäisi mennä, jotta jengi joka vielä on tai on menossa inttiin selvästi näkisi mikä on homman juju.

Armeijasta tuttu "kova asenne" on sellaista mitä en ikinä ymmärtänyt, en varsinkaan näissä sairausasioissa.


Samoin. Tuo "kova asenne" on tehotonta ja tyhmää myös sairauasioiden ulkopuolella. Toki armeijan yksiselitteiseen kuriin pitää opettaa, mutta "kovalla asenteella" ja "kovalla asenteella" on niissäkin tapauksissa todella iso ero. Yleensä "kova asenne" rinnastetaan oman ketkeruunden puruksi alaisiin ja se on juuri sitä huonoilua, jota vain perustellaan "kovalla asenteella".

Muutama alikessun mulkku käytti valta-asemaansa kyllä täysin omien aggressioidensa purkamiseen, joista useimmille tuli varmasti joitain henkisiäkin vaivoja ja vaurioita siviilielämään vietäviksi.


Näinhän se on. Eikä tuo valitettavasti rajoitu vain varumiesjohtajiin, vaikka kulminoituukin yleensä parhaiten juuri heissä.

#38 kirjoitettu 11.08.2007 07:46

Juuri olen itse palveluksessa kajaanissa ja voin sanoa että tuo terveydenhuolto on vähintäänkin perseestä. Takana 9 pvä vmtl ja jo 17 päivää antibioottikuuria. Oikean jalan pikkuvarvas tulehtuneena ja siinä oli streptokokki bakteeri ja kaikkea hauskaa. Maiharit kyllä on oikean kokoiset ja vasemmassa jalassa ei ole mitään mutta oikea on suorastaan muusina siellä kengässä. Olipa eräs aamukin kun ei enään maihari jalkaan mahtunut kun oli sen verran turvonnut varvas.

#39 kirjoitettu 23.08.2007 15:25

Mä sanoin joskus jo tokana päivänä etten jaksa ja alikessu sai paskaa juoksuttamisesta. Olen ollut aina mulkku ja tiennyt oikeuteni. Harmi ettet Donkey ollu mun kanssa samaan aikaan. Ja harmi sinänsä että olen mulkku.

#40 kirjoitettu 23.08.2007 15:31

Stocco kirjoitti:
Mä sanoin joskus jo tokana päivänä etten jaksa ja alikessu sai paskaa juoksuttamisesta.
Heh.
Olen ollut aina mulkku
Vaikutat enemmänkin kyllä ihmiseltä. Mieheltä jos halutaan hifistellä.

ja tiennyt oikeuteni.
Tää on hyvä asia. Aika harvat tietää ne, tai jaksavat puolustaa niitä.