Mikseri.net

#2 kirjoitettu 11.09.2007 13:11

Vähän aihetta sivuten:
Pieruhan on tunnetusti asia joka saa (ainakin miehet) naureskelemaan keskenään. Mitenköhän sitten jos istuisi sähkötuolissa ja päästäisi kunnon kaniksen ennen vivusta vetämistä, niin kävisiköhän sillai, että kaikki vähän naureskelis hyväksyvästi ja pitelis nenistään kiinni tyyliin "hyi vittu". Ja sitten vasta suoritettaisiin itse teloitus...

Pastori muokkasi viestiä 13:17 11.09.2007

Niin ja kyllä kuolemalle saa nauraa jos naurattaa. Jos nyt joku vaikka tipahtaisi Ronald McDonalrin patsaan päälle, niin että Ronaldin pää lävistäisi kaverin ahterin ja se kuolisi siihen, niin kyllä se minua naurattaisi. Eihän siinä ole mitään hauskaa, että joku kuolí. Mutta se MITEN se kuoli olisi aika haussua. Turha sitä sitten on kulmiaan kurtistella vakavalla naamalla jos oikeasti naurattaa. Ei sitä silti tarvitse omaisille mennä nauramaan päin naamaa, että "HAA HAA" ja osoitella sormella.

#3 kirjoitettu 11.09.2007 13:50

Itse en ole kyllä niin sympatiakykyinen ihminen, että pystyisin tuntemaan sen isompaa myötäsurua omaisia kohtaan, jos jossain toisella puolen maapalloa kuolee joku täysin oman tietoisuuteni ulkopuolella elävä ihminen. Tai ei sen tarvitse asua toisella puolen maapalloakaan. Harvemmin kenenkään tuntemattoman kuolema itsessäni herättää mitään tunteita.

#4 kirjoitettu 11.09.2007 13:58

iiruska kirjoitti:
Sulta ei vain ehkä ole viety tarpeeksi läheltä vielä ketään.. kyllä se myötätunto kummasti kasvaa kun joutuu kokemaan erilaisia suunnittelemattomia asioita.

Usko pois on viety, mutta ei se silti siihen ole vaikuttanut kuinka paljon myötätuntoa koen täysin tuntemattomia ihmisiä kohtaan, jotka yleensä eivät ole minulle muita kuin ehkä nimiä lehdessä. Asia on heti jo eri, jos olen muodostanut jonkin mielikuvan ihmisestä, kuten esim. julksuuden henkilöt. Mutta en minä heidänkään kuolemaansa osaa kovinkaan otsa rypyssä ottaa. Onhan se jotenkin koomista että Hendrix tukehtui omaan oksennukseensa vain siksi, että sattui käännähtämään sen patjaan imeytyneen oksennuksen päälle naamalleen ja sammui siihen.

Ei tämä tarkoita silti sitä, että pitäisin kuolemaa tai omaisten surua millään tavalla hauskana tai naurettavana asiana. Kyse on vain siitä, että jos joku surffari jää ryhävalaan alle ja kuolee, niin kyllä se minusta on jokseenkin huvittava tapa lähteä.

Pastori muokkasi viestiä 13:58 11.09.2007

Ja tosiaan eihän täällä samanlaisia olla ja ymmärrän kyllä hyvin senkin että joidenkin mielestä niissä asioissa ei ole mitään hauskaa.

Pastori muokkasi viestiä 14:00 11.09.2007

iiruska kirjoitti:
Sulta ei vain ehkä ole viety tarpeeksi läheltä vielä ketään..

Tuo nyt oli kyllä vähän hölmö ja loukkaava veto. Onneksi en loukkaanu helposti.

#5 kirjoitettu 11.09.2007 14:38

Kyllä kuolemalle saa nauraa.

Mun mielestä on törkeetä ja hävytöntä että ihmisen pitäisi käyttäytyä tavalla jolla hän ei normaalisti käyttäytyisi vain koska se naurun aihe sattuu olemaan liitoksissa jonkun ihmisen poismenoon.

Entäs jos hirvi tai varis kuolee jotenki tosi hassusti? Saako sille sitte nauraa?
Tai korppikotka?

Kaikki nuo elämiä..


Entäs jos 200 vuotta vanha puu kaatuu jotenki hassusti ja muodostaa vaikka kirkkoveneen kuvan siihen kannonpäähän?
Sehän on jumalauta vanhempi ku sun isoisäs! Ei sille voi saada nauraa!...vai kuinka?


Mun mielestä kaikki pitäis asettaa perspektiiviin (paitsi jos nyt sattuu olemaan oma omainen kyseessä. Sillon saa mun mielestä surra rauhassa) tuollaisten ihmis-kuolemien kanssa. Se on joo todella surullista että yksi kuudesta miljardista kuolee, mutta oikeasti se on helvetin iloinen asia. Ajattele nyt jos ei kuolisikaan? Jos kaikki vain eläisivät ja synnyttäisivät lisää?


Ja näin lopuksi takaisin aiheeseen..

Se nauraminen on siis ihan ookoo. Se on luonnollinen reaktio, ja tietyllä tavalla suoritettuna osoittaa itseasiassa pelkoa eikä huvitusta.

Kokonaan toinen juttu on, jos otat ja repeät räkätykseen surevien omaisten läsnäollessa. Se ei ole sopivaa, mutta syynä ei ole se että naurat kuolemalle, vaan se että naurat jälkipolvien kuolleelle isälle/äidille/papalle/mummolle/veljelle/siskolle/tädille/sedälle etc...


Perspektiiviä..

#6 kirjoitettu 11.09.2007 18:14

Kuolemalle saa aina nauraa. Ja kuoleman kanssa saa aina nauraa. En pistä pahakseni, vaikka joku heittää vitsiä läheiseni hautajaisissa. Miksi pitäisi? Yhtä paljon vitsailun aihe kuin tämä ihmisten määrittelemä elämäkin. Naurettavaa habitusta.

#7 kirjoitettu 11.09.2007 18:16

Kyky nähdä kaiken hauska puoli on minusta arvokas ja sellainen jonka kehittämisestä on yksilölle hyötyä.

Jos tässä pitäisi alkaa jokaista kuolemaa suremaan niin perseestähän tämä elämä olisi. Nauru on väline itsekkyyttä vastaan - ihmisethän ovat tyypillisesti surullisia vain niistä kuolemista jotka koskettavat heitä henkilökohtaisella tasolla.

Ja sitä en ymmärrä, että jos on jotain ikävää tapahtunut niin miksei sille saisi sitten nauraa jos tilanne on sellainen, että kukaan ei siitä loukkaannu? Parempi repiä vähän huumoria niistä makaabereistäkin tilanteista niin ei mene liian totiseksi tämä touhu.

#8 kirjoitettu 11.09.2007 18:34

Minä olen sitä mieltä, että ihan mille tahansa saa nauraa, kunhan ei satuta muita. Nauru on tapa käsitellä ongelmia rakentavasti, kivaakin se on. Eli kuolemalle saa nauraa milloin vain, kunhan ei sitä tee hautajaisissa tai muuten vain surevien keskuudessa.

"Rape can be funny!"

#9 kirjoitettu 11.09.2007 18:47

Minusta tässä ketjussa puhutaan kahdesta eri asiasta. Itse tapahtumasta eli kuolemasta, siis hetkestä jolloin elämä loppuu tavalla tai toisella, mutta siitä hetkestä siis. Toisaalta puhutaan kuoleman aiheuttamista tunteista, siis ei enää hetkestä, jolloin elämä päättyi vaan niistä tunteista joita henkilöt kokevat ja liittävät kuolemantapauksiin.

Näin ollen kuolema itse tapahtumana on hyvin ohikiitävä hetki, että sille sinänsä edes ehtisi nauraa. Mutta suhtautumisessa eri tasoilla kuolemaan, siis yksilön totaaliseen poistumiseen täältä, siinä on varmaankin hyvin monia puolia, riippuen siitä kuinka hyvin joku on tuntenut tiettyjä henkilöitä, josko lainkaan. Ihmisten persoonallinen tunne-elämä, kokemukset, elämänkaari sun muut lähes henkimaailman asiat vaikuttavat yksilön tapaan kohdata kuolemaan liittyviä tunteita hyvinkin erilaisin tavoin.

Surevat ja suru, hmm, siinä on mielestäni sellainen pari, jolle ei voi nauraa ellei ole tunne-elämältään itse niin lukossa, ettei kykene empaattisesti suhtautumaan surun läsnäoloon, tässä tarkoitan lähinnä kunnioittamaan muiden surua, ei sen enempää.


Mutta, ettei tämä nyt vallan surkeaksi vetistelyksi menisi, niin olenpa ollut hautajaisissa, joissa naurettiin varmaan enemmän kuin konsanaan spedeleffoissa koskaan. Nauru kumpusi vainajan ihastuttavan persoonan ja hänen elämänsä muistelemisesta. Jos henkilöllä on eläessään kosolti karismaa, kuolema ei siitä kuittaa pätkän vertaa.

Minusta oli uskomattoman upeaa, kuinka kertoiltiin kaikenlaisia tarinoita hänen edesottamuksistaan, kannanotoistaan, oivalluksistaan. Hänen elämänsä tarinaa kerrattiin sen jälkeen, kun hänen maallinen ruuminsa oli annettu Äiti Maan syliin, hellästi. Tuo nauru oli iloa, muistamista, se ei ollut naurua sinänsä kuolemalle, mutta tavallaan oli. Se, ettei henkilö enää ollut elävien kirjoissa, niin kuitenkin hänen persoonansa oli läsnä, tarinoissa, joten kai se "kuolema" (tässä on minusta kyse lähinnä siitä monisyisestä ilmiöstä, johon liittyvät juuri tunteet, ei pelkkä ohikiitävä hetki) koki pienoisen kolauksen, ettei pystynyt himmentämään ihmisen muistoa ja loistoa edes kuolonkaavullaan.

Joten surraan surumme, iloitaan muiden kanssa, kunnioittakaamme surevia, nauretaan kun siltä tuntuu, aidosti ja sydämestä, ei pelon vuoksi hekotellen.



Jasnajan Puukissa naulasi pari lisänaulaa

#10 kirjoitettu 11.09.2007 19:48

iiruska kirjoitti:
Olen vissiin tylsä ihminen, mutta jonkun kuolema tarkoittanee aina lähimmäisten suunnatonta surua, mikä ei minua naurata lainkaan.


Agreed.

#11 kirjoitettu 11.09.2007 20:32

Jos hevari saa sydänkohtauksen krapulapaskalla istuessaan, on se minusta naurettavaa.

#12 kirjoitettu 11.09.2007 20:34

poppanaattori kirjoitti:

"Rape can be funny!"


?

#13 kirjoitettu 11.09.2007 21:06

NORTON kirjoitti:
No vaikka silloin kun ei loukkaa sillä ketään.


Näisson.
mustalle huumorille saa naruaa.

#14 kirjoitettu 11.09.2007 21:07

everything is fun until someone gets hurt...then its absolutely hilarious! but when someone dies we can all upload it to youtube and all world can laugh with us!

#15 kirjoitettu 11.09.2007 22:03

Chadonna kirjoitti:
Eli, tämä itse tekemäni threadi sai minut pohtimaan (kiitos Blueswomanin), milloin kuolemalle oikein saa nauraa?


Aina saa nauraa kuka tahansa mille tahansa. En kuitenkaan suosittele nauramaan sille, että joku on kuollut. Tai ainakaan kuolleen läheisen läsnäollessa.

Pitäisikö kuolemalle yleisestikkin nauraa? Se on kuitenkin meidän jokaisen lopussa (tai uudessa alussa, uskonnosta riippuen).. edessä kuitenkin.


Ei sille pidä nauraa, vaikka saakin nauraa.
Yhtälailla voisi kysyä, että pitäisikö vaikka pelloille tai rantakiville yleisestikin nauraa. Toki saa nauraa, mutta onko siinä sitten mitään järkeä. Tai mitään kovin hauskaakaan lopulta.

Miksi kuolema on meille niin kamalan pelottavaa, ettei kukaan voi edes nauraa sille?


Kyllä monikin nauraa sille.

#16 kirjoitettu 11.09.2007 23:45

Ja tuli muuten mieleen taasen, että kaikille tiellä makaaville ruumiille en osaa nauraa yhtään. Linnut, käärmeet ynnä muut elämänsä menettäneet ruhot vain synkistävät päivää. Jotenkin se kuolintapakin vaikuttaa.

#17 kirjoitettu 12.09.2007 00:03

Sweetie kirjoitti:
Ja tuli muuten mieleen taasen, että kaikille tiellä makaaville ruumiille en osaa nauraa yhtään. Linnut, käärmeet ynnä muut elämänsä menettäneet ruhot vain synkistävät päivää.


Juu, varsinkin kun se ruho kolahtaa pakoputken keskipönttöön.

Thimns muokkasi viestiä 00:18 12.09.2007

Keskipöntön kuolemalle vissiin saa nauraa?

Thimns muokkasi viestiä 00:29 12.09.2007

Paitsi että kun keskipöntön kuolema on sattunut omalle kohdalle, ei naurata yhtään niin paljoa. Juu-u, kyllä tuo pätee siis tässäkin asiassa. Jonkun toisen keskipöntölle voiskin nauraa mutta jos se sattuu itselle tai lähisukulaiselle niin vetää totiseks.

#18 kirjoitettu 12.09.2007 00:39

BluesWoman kirjoitti:
Edelleenkään minua ei kovasti naurattaisi kenenkään kuolema, koska aina on olemassa joku, joka jää suremaan. Olkoon se sitten kuinka vieras hyvänsä. Mustan huumorin tv-ohjelmat tosin naurattavat, mutta ne ovatkin vain fiktiota. Tämmöinen tapaus kuiteskin veti hetkellisesti suun hymyyn, kun joku nauroi toisen kuolemalle tai jollekkin epäonnelle, jossa tämä loukkaantui loppuiäkseen vakavasti. Nauraja oli niin nauruissaan ettei katsonut jalkoihinsa ja liukastui, löi päänsä ja kuoli. Tuo tapaus juontaa juurensa vuosien taa, en nyt vain muista millään kuka sen kertoi, mutta tositarina. Kai olen teikauskoinen, mutta minua ei naurata kenenkään suuri suru, koska ajattelen sen iskevän heti nilkkaani ja omalle kohalle.


Lääkärit, patologit ja haudankaivajat ei varmaan ole taikauskosia..

#19 kirjoitettu 12.09.2007 07:27

BluesWoman kirjoitti:
Tämmöinen tapaus kuiteskin veti hetkellisesti suun hymyyn, kun joku nauroi toisen kuolemalle tai jollekkin epäonnelle, jossa tämä loukkaantui loppuiäkseen vakavasti. Nauraja oli niin nauruissaan ettei katsonut jalkoihinsa ja liukastui, löi päänsä ja kuoli. Tuo tapaus juontaa juurensa vuosien taa, en nyt vain muista millään kuka sen kertoi, mutta tositarina. Kai olen teikauskoinen, mutta minua ei naurata kenenkään suuri suru, koska ajattelen sen iskevän heti nilkkaani ja omalle kohalle.


Onhan tuokin ilon repimistä toisen kuolemasta.

#20 kirjoitettu 12.09.2007 10:31

Minua naurattikovasti lukiessani adresseja isoisäni hautajaisissa. Vaikka siis ihan aidosti surin isoisäni kuolemaa. Se oli kohta jossa kuolemalle ei olisi saanut nauraa. Norton sen jo sanoikin miksi.

#21 kirjoitettu 12.09.2007 11:08

Minä ainakin haluan, että minun hautajaisissani nauretaan ja muistellaan meikäläistä hymyssä suin. Ja mitään kahveja ei pappilassa tarjoilla. Vaan olutta paikallisessa irkkubaarissa, johon olen ennen kuolemaani kasannut soittolistan. Kyä näin o.

#22 kirjoitettu 12.09.2007 11:28

En muista kuka sanoi:" Mikään ei ole niin pyhää, ettei sille saisi nauraa." Se on hyvä ohjenuora mielestäni.

Ihmisillähän on aina tapana verhota pelottavat asiat huumoriin, etenki hirtehiseen huumoriin. Se on siis täysin luonnollista ja ymmärrettävää.

Mutta ihmisiä on kuitenkin erilaisia.

#23 kirjoitettu 12.09.2007 11:28

Pastori kirjoitti:
Minä ainakin haluan, että minun hautajaisissani nauretaan ja muistellaan meikäläistä hymyssä suin. Ja mitään kahveja ei pappilassa tarjoilla. Vaan olutta paikallisessa irkkubaarissa, johon olen ennen kuolemaani kasannut soittolistan. Kyä näin o.


Tahdotko noin, vaikka ihmisillä olisi tarve surra kuolemaasi? Vai ihanko vain sikis, että sinusta ilo on aina kiva asia ja suru ikävä asia?

#24 kirjoitettu 12.09.2007 11:37

Haava kirjoitti:
Pastori kirjoitti:
Minä ainakin haluan, että minun hautajaisissani nauretaan ja muistellaan meikäläistä hymyssä suin. Ja mitään kahveja ei pappilassa tarjoilla. Vaan olutta paikallisessa irkkubaarissa, johon olen ennen kuolemaani kasannut soittolistan. Kyä näin o.


Tahdotko noin, vaikka ihmisillä olisi tarve surra kuolemaasi? Vai ihanko vain sikis, että sinusta ilo on aina kiva asia ja suru ikävä asia?


Kyllä. Surkoon saatana kotonansa, mutta ei tarvitse tulla MINUN hautajaisiani pilaamaan!

Pastori muokkasi viestiä 11:37 12.09.2007

Alat muuten Haava olemaan jo ennalta arvattava. Odotinkin sinun heittävän pallon takaisin juuri noin.

#25 kirjoitettu 12.09.2007 11:44

Pastori kirjoitti:

Kyllä. Surkoon saatana kotonansa, mutta ei tarvitse tulla MINUN hautajaisiani pilaamaan!


Itse vaan koen, että hautajaiset ovat tärkeä tapahtuma juuri suremisen kannalta. Sitä pitää tehdä myös kotona, mutta perinteiset hautajaiset ovat tärkeä tapahtuma, jota ei voi kotona suremisella täysin korvata.

Minusta oli KIVAA surra mm. isoisäni hautajaisissa. Pilaaminen on makuasia. Sitä vain yritän sanoa, että minusta sinun hautajaisesi eivät ole sinua varten vaan jäkeejääviä varten.

Itse koen, että minulla itselläni ei ainakaan ole oikeutta määrätä miten ja missä jälkeläisteni tulee minua surra tai iloita. Minusta sellainen toiminta on lähinnä kusipäistä.

#26 kirjoitettu 12.09.2007 11:49

Haava kirjoitti:
Itse koen, että minulla itselläni ei ainakaan ole oikeutta määrätä miten ja missä jälkeläisteni tulee minua surra tai iloita. Minusta sellainen toiminta on lähinnä kusipäistä.


Minä taas koen, että minulla on täysi oikeus päättää siitä miten minut haudataan ja minkälaiset hautajaiset minulle pidetään. Tuntuu todella omituiselta ajatukselta, että juuri se pappilan pullakahvi on tärkein osa sitä surutyötä. Itselleni ainakin se on ollut lähinnä ärsyttävä "pakollinen" osuus. Kyllä se surutyö on tullut tehtyä jossain ihan muualla kuin siellä pappilassa suu täynnä palapaistia ja perunaa.

Pastori muokkasi viestiä 11:49 12.09.2007

Enkä minä kyllä näe mitään KUSIPÄISYYTTÄ siinä että yrittää vähän muuttaa näitä suomalaisia kangistuneita hautajaisseremonioita, joissa se synkistely ja hiljaisuus on lähinnä tapa ja velvollisuus, vaikka suurin osa vieraista olisi ennemmin lähtenyt multiinpanemisen jälkeen jo kotiin kuin tullut kärvistelemään sinne "jatkoille".

Pastori muokkasi viestiä 11:52 12.09.2007

Haava kirjoitti:
Minusta oli KIVAA surra mm. isoisäni hautajaisissa. Pilaaminen on makuasia. Sitä vain yritän sanoa, että minusta sinun hautajaisesi eivät ole sinua varten vaan jäkeejääviä varten.


Nii joo ja siis juurikin niitä jälkeenjääneitä varten ne ovat ja toivonkin että hautajaiseni muistetaan juuri siksi että ne olivat erilaiset. En minä edes osaa erikseen erotella varmaan kaikkia hautajaisia joissa olen ollut, koska ne menee kaikki sen saman rutiinin mukaan. Yleensä niissä on vaan vitun tylsää.

#27 kirjoitettu 12.09.2007 11:57

Pastori kirjoitti:

Tuntuu todella omituiselta ajatukselta, että juuri se pappilan pullakahvi on tärkein osa sitä surutyötä.


Eikai se nyt kenestäkään sitä olekkaan? Hautajaiset sen sijaan ovat minusta. Jostakusta toisesta taas eivät. Mitään säääntöjähän näissä ei ole. Kukin suree/muistelee tavallaan.

Itselleni ainakin se on ollut lähinnä ärsyttävä "pakollinen" osuus. Kyllä se surutyö on tullut tehtyä jossain ihan muualla kuin siellä pappilassa suu täynnä palapaistia ja perunaa.


Kun sinä itse inhoat makkaraa, niin kenenkään muun ei pitäisi saada syösä sitä? Minä taas edeleenkin painotan, että minusta jälkeen jäävät saavat minusta järjestää ne hautajaiset ilman pullakahveja pappilassa.

Enkä minä kyllä näe mitään KUSIPÄISYYTTÄ siinä että yrittää vähän muuttaa näitä suomalaisia kangistuneita hautajaisseremonioita, joissa se synkistely ja hiljaisuus on lähinnä tapa ja velvollisuus, vaikka suurin osa vieraista olisi ennemmin lähtenyt multiinpanemisen jälkeen jo kotiin kuin tullut kärvistelemään sinne "jatkoille".


Minä taas näen. Minusta juuri sinun jälkeläisilläsi on oikeus päättää miten he tahtovat sinua muistella.

Haava lisäsi viestiä 11:58 12.09.2007

Nii joo ja siis juurikin niitä jälkeenjääneitä varten ne ovat ja toivonkin että hautajaiseni muistetaan juuri siksi että ne olivat erilaiset.


Eikös sitten olisi syytä antaa jälkeläisten päättää asiasta, eikä olla kusipää?

#28 kirjoitettu 12.09.2007 12:15

Haava kirjoitti:
Eikös sitten olisi syytä antaa jälkeläisten päättää asiasta, eikä olla kusipää?


Ei. Kyllä minä haluan itseni näköiset hautajaset ja tiedän ihmisten olevan niin rutiineiden orjia, että jos muut ne järjestäisivät, ne olisivat ihan samanlaiset kuin hautajaiset aina ovat olleet ainakin meidän suvussa.

Ja todennäköisesti jos sinä olisit hautajaisissani, niin siellähän sitten yksiksesi pitäisit minua kusipäisenä kun et päässyt synkistelemään pappilaan. Ystäväni ja sukulaiseni tuskin minua kusipäisenä sen vuoksi pitäisivät. Päinvastoin. Tähän minä uskon.

#29 kirjoitettu 12.09.2007 12:35

Pastori kirjoitti:

Ja todennäköisesti jos sinä olisit hautajaisissani, niin siellähän sitten yksiksesi pitäisit minua kusipäisenä kun et päässyt synkistelemään pappilaan.


Unohda nyt jo se pappi ja pulla. Kyllä minä olen ollut kivoissa hautajaisissa jossa ei ollut pappia ollenkaan. Sielläkään ei toki juhlittu "iloisesti".

Ystäväni ja sukulaiseni tuskin minua kusipäisenä sen vuoksi pitäisivät. Päinvastoin. Tähän minä uskon.


JOS he oikeasti tahtovat moiset hautajaiset, niin päätöksesi on oikea, eikä kusipäinen.

#30 kirjoitettu 12.09.2007 12:42

Haava kirjoitti:
Unohda nyt jo se pappi ja pulla. Kyllä minä olen ollut kivoissa hautajaisissa jossa ei ollut pappia ollenkaan. Sielläkään ei toki juhlittu "iloisesti".


En unohda koska perinteiset suomalaiset hautajaiset ovat sellaiset. Koko hautajaiset voisi oikeastaan tiivistää sanoihin "pappi ja pulla". Ja en minäkään nyt sitä aja takaa, että ihmisten pitää tanssia ja laulaa ja vääntää iloista naamaa, vaan pointti on että ainakin minä haluaisin tarjota erillaiset puitteet ja erilaisen vaihtoedon tälle suomalaiselle "ranteet auki" vaihtoehdolle, joka on ihan yhtälaista pakottamista sieltä toiselta suunnalta. Pitää olla otsa rypyssä ja tuijottaa kengänkärkiä ja ainakin olla surevinaan, vaikkei isommin edes surettaisi. Ja juuri näistä pakottavista puitteista haluaisin viedä omat hautajaiseni pois. Ihan sama se sitten on jos siellä valuttaa kyyneliään tuoppiin. Mutta siellä saa myös iloita. Suomalaisissa perinteisissä hautajaisissa harvemmin saa. Ainakaan niissä missä minä olen ollut.

Pastori muokkasi viestiä 12:44 12.09.2007

Niin ja sanotaan nyt vielä sen verran, että tämä:
Pastori kirjoitti:
Kyllä. Surkoon saatana kotonansa, mutta ei tarvitse tulla MINUN hautajaisiani pilaamaan!


...oli sanottu hieman pilke silmäkulmassa. Ennen kuin kukaan alkaa möyhöämään, että "sähän sanoit aiemmin, että"...

#31 kirjoitettu 12.09.2007 12:44

Pastori kirjoitti:

Pitää olla otsa rypyssä ja tuijottaa kengänkärkiä ja ainakin olla surevinaan, vaikkei isommin edes surettaisi.


Jeps. Toinen tykkää anjoviksesta ja toinen siiamilaisista kaksosista. Ei kuitenkaan kannata olettaa, että kaikki pitäisivät jälkimmäisistä vain koska sinä pidät.

#32 kirjoitettu 12.09.2007 12:46

Haava kirjoitti:
Jeps. Toinen tykkää anjoviksesta ja toinen siiamilaisista kaksosista. Ei kuitenkaan kannata olettaa, että kaikki pitäisivät jälkimmäisistä vain koska sinä pidät.


No sinäpä sen sanoit. Samat sanat.

#33 kirjoitettu 12.09.2007 12:48

Pastori kirjoitti:

No sinäpä sen sanoit. Samat sanat.


Litko sinä ylipäänsä mitä kirjoittelin? En minä sanonut, että hautajaisten pitää olla sellaiset misät minä pidän, vaan että hautajaiset ovat jälkeenjääneitä varten. Eivät vainajaa.

#34 kirjoitettu 12.09.2007 12:55

Haava kirjoitti:
Pastori kirjoitti:

No sinäpä sen sanoit. Samat sanat.


Litko sinä ylipäänsä mitä kirjoittelin?

...

Haava kirjoitti:
Itse koen, että minulla itselläni ei ainakaan ole oikeutta määrätä miten ja missä jälkeläisteni tulee minua surra tai iloita. Minusta sellainen toiminta on lähinnä kusipäistä.


Viittaan esimerkiksi tähän. Sinä ITSE koet näin, mutta ei se silti tarkoita että asian pitää näin mennä. Minä ITSE koen, että minulla on oikeus päättää millaiset hautajaiset minulle pidetään. Että tykkää sinä rauhassa siitä anjoviksesta.

Pastori muokkasi viestiä 12:55 12.09.2007

#35 kirjoitettu 12.09.2007 12:58

Pastori kirjoitti:

Viittaan esimerkiksi tähän.


Joo. Juuri siksi sen itse koen siihen lisäsinkin, koska minusta sinulla on oikeus tehdä haluamallasi tavalla. Missään kohdassa en ole muuta väittänyt. Minulla ei tässä ole missään kohtaa vaikeuksia ymmärtää tätä pitämis kysymystä.

Kusipäisenä saan toki edeleen tuollaista ajatusta pitää. Aivan kuin sinä saat pitää näkemystäni yhtälailla kusipäisenä.

#36 kirjoitettu 12.09.2007 13:03

Haava kirjoitti:
Kusipäisenä saan toki edeleen tuollaista ajatusta pitää. Aivan kuin sinä saat pitää näkemystäni yhtälailla kusipäisenä.


Kyllä näin on. Anna sä muitten siis järjestää sun hautajaiset niin mä sanon millaiset hautajaiset mulle pidetään (toivottavasti). Enkä minä pidä näkemystäsi kusipäisenä. Se on ihan ok, jos haluaa perinteiset hautajaiset. Minä en halua.

Pastori muokkasi viestiä 13:04 12.09.2007

Haava kirjoitti:
Minulla ei tässä ole missään kohtaa vaikeuksia ymmärtää tätä pitämis kysymystä.


Ja tämänkin minä kyllä tiedän. Siksi mulla onkin vähän sellainen olo, että sä nyt vaan vänkäät vänkäämisen ilosta.

#37 kirjoitettu 12.09.2007 13:07

Pastori kirjoitti:

Enkä minä pidä näkemystäsi kusipäisenä. Se on ihan ok, jos haluaa perinteiset hautajaiset. Minä en halua.


Siis yhtälailla minusta minun jälkeläisilläni on minusta oikeus mennä kaljalle puhumaan paskaa minusta kun minä kuolen. Niin vähän kuin itse sellaisista hautajaisista pitäsin. Se on minun pointtini tässä. Kokisin olevani kusipäinen jos moiseen puuttuisin.

mulla onkin vähän sellainen olo, että sä nyt vaan vänkäät vänkäämisen ilosta.


Enkös minä aina?

#38 kirjoitettu 12.09.2007 14:56

Jaa, että nyt sitten puhutaan hautajaisista. Tehkää sille oma threadi prkl. :/

Ei sentään..

NORTON: Voileipäkakku on hyvä keksintö ja se on hyvää. Ei tartte edes kiistellä tästä.

Haava on oikeassa tässä. Hautajaiset ovat omaisille. Minä en varmaan kauheasti kylmänä koppelona ole kiinnostunut siitä, mitä tarkkaanottaen miun hautajaisissa on tehty. Mie hyppelen sillon jo jossain toisessa maailmassa joko 17 neitsyen kanssa tai Jeesuksen. Nih.

Ajatukseni lähinnä oli raottaa tätä yleisesti tabuna pidettyä asiaa ja keskustella siitä, miksi tabu itsessään aiheuttaa tollaisia reaktioita kuin Blueswomanilla. Syyllistävää ylenkatsentaa, jos toinen ihminen kokee huvittavaksi täysin tuntemattoman kuolintavan. Korostan, jos minä en ole tuntenut sitä, miten voisin tietää edes sen olemassaolosta? Vasta kuollessaan hän on saapunut tietoisuuteeni.

Samasta syystä en myöskään koe kovin surulliseksi sitä, että muutama tuhatta ihmistä kuolee päivittäin milloin mihinkin. Jos en ole tiennyt heidän elävän, miksi välittäisin heidän kuolemastaan? Eihän sitä henkilöä silloin ole ollut olemassa minulle, niin miksi surisin, kun häntä ei ihan kirjaimellisestikkaan enää ole. Tästä syystä voin nauraakkin.

Ja mustasta huumorista: Sehän pohjautuu kuitenkin elämään. On täysin mahdollista, että niin käy jollekkin. Joku tukehtuu kyniin, joku kuolee runkatessaan liikaa ja joka kuolee paskalla ollessaan sydänkohtaukseen. Se on hauskaa. Ja sille voi nauraa. Se on pelottavaa, joten sille naurun kautta voi tuoda sen inhimillisen lisän. Kaikki kuolee! (paitsi ruotsalaisen tutkimuksen mukaan se prosentti tupakoitsevista)

#39 kirjoitettu 12.09.2007 15:01

Chadonna kirjoitti:
Haava on oikeassa tässä. Hautajaiset ovat omaisille.


Höh. Kyllä mäkin olen sitä mieltä että ne on omaisille. Mutta sellaisena kun mä haluan. Eikä Haava ole oikeassa (eikä väärässä), kun tämä ei ole mikään tieteeseen perustuva fakta!


Nojoo. Mutta jatketaan nyt itse aiheesta tosiaan. Oman mielipiteeni jo tuolla alussa kerroinkin tästä itse aiheesta. Syyllistyin offtopiciin. Hyi minua.

#40 kirjoitettu 12.09.2007 17:36

Pastori kirjoitti:
Minä ainakin haluan, että minun hautajaisissani nauretaan ja muistellaan meikäläistä hymyssä suin. Ja mitään kahveja ei pappilassa tarjoilla. Vaan olutta paikallisessa irkkubaarissa, johon olen ennen kuolemaani kasannut soittolistan. Kyä näin o.


Samoilla linjoilla omalle kohdalle. Jos sattuvatkin kirkkohautajaiset järjestämään, mutta jatkot pitää olla, jossa viini ja viina virtaa. Tulen haudan takaa bileisiin mukaan.