Epoche
Satusetä
41 viestiä

#1 kirjoitettu 14.04.2008 03:26

11. marraskuuta, eli sormien päivä okkultistiystäväni mukaan. Istun kirjoitinlaitteeni ääressä viimeistelemässä viimeisintä kirjaani. Edelliset osat kirjasarjastani olivat myyneet kiitettävästi, yksistään "Koff Nessun todellisuus" myi yli 750 000 kappaletta. Mutta nyt olin varsinaisen jymyuutisen keksinyt, tulevan kirjani nimi olisi "Ken selvää Epoa pelkäisi". Kyllä kelpaa takkatulen loimussa istua, hörppiä konjakkia ja kirjoittaa viimeistä kappaletta tarinaani. En paljoa piitannut ystäväni varoituksista, sillä eihän sormet voi mitään pahaa ihmiselle tehdä - raukalla taitaa olla ruuvit väärillä kierteillä..

Varjot seinällä alkavat pikkuhiljaa osoittautumaan joksikin muuksi kuin takkatulen leikiksi varjojen kera. Hetki sitten hätkähdin, koska olin varma edessäni olevan seinän näyttäneen minulle keskisormea. Olen hieman hermostunut josta syystä poltan ketjussa tupakkaa, tunnen myös alkoholin vaikuttavan päässäni - mutta toisin kuin yleensä, nyt se ei rentouta minua. Enää muutama lause jäljellä ja voin lähettää tuotokseni eteenpäin, sitten työtaakka on muiden harteilla..

Mikä se oli? Aivan kuin joku olisi hipaissut kaulaani, mutta en näe ketään - ehkä se oli vain ilmavirta. Jostain kumman syystä koen tekeväni jotain väärin paljastaessani kokemukseni selvän Epon seurassa, ja vielä tienaamalla siitä rahaa. Jos tutkimuksieni kohde vielä eläisi, hän ei varmasti hyväksyisi tekemisiäni - minua ihan puistattaa kun muistelenkin kaikkia kauheuksia joita hän teki..

Ojennan käteni, otan tupakan askista suuhuni ja sytytän tulitikun. Mutta eihän se ole tupakka! Jostain on päätynyt verinen sormi askiini ja sieltä suuhuni, peloissani katson ympärilleni huoneessa - mutten näe kuin iloisesti räiskyvän takkatulen. Yksi perkeleen sormi ei minua saa estää, vaikkakin se saa sydämeni takomaan tuhatta - juuri sormillahan Epo aikoinaan teki kaikki kauhutekonsa..

Enää piste perään ja olen valmis, en tosin usko uskaltavani mennä nukkumaan hetikään. Olen aivan varma, että tämä on surkean elämäni loppu - mutta jokin suurempi tarve pakottaa minut viimeistelemään tekstini. Tosin ei sitä kukaan tule koskaan lukemaan, sillä monitorista ojentuu sormia - paljon sormia kohti kaulaani. Ne rusentavat henkitorveni, viimeisillä voimillani yritän lähettää tekstiäni julkaisijalle - mutta tajuan painavani omien lihaksieni tuhkaa..Sillä makaan takassa ilmiliekeissä, selvästikkin juomani konjakki on kaatanut minut tuoliltani suoraan tuleen - vai oliko se Epon sormet sittenkin..