Epoche
Satusetä
41 viestiä

#1 kirjoitettu 10.06.2008 03:40

Myrsky ja mylväys, nuo porttikonginlaiset helvetin perkussiot tärisyttävät mieltäni. Olen kai ainut metsästä ulos löytänyt - ja miksi, vain seisoakseni suossa tonnikalapizzan kokoisten hyttysten syödessä minua elävältä. Miksi juuri tonnikalapizza kysyt, mutta ethän voi tietää suurta inhoani avattujen tonnikalapurkkien katkua kohti. Parhaani mukaan tanssin mättäältä toiselle väistellen kantoja, jotka ahnaasti pyrkivät lävistämään viattoman ruumiini kaatumistapahtuman sattuessa. Sappista töhnää kengistäni ravistaen nojaan porttiin, joka suuruudellaan tajuntani täyttää - vain huomatakseni portin antavan periksi käteni alla avautuen. Gargoiletkin minulle hihittävät kun kaadun naamalleni maahan.

Toisaalla ystäväni, Jaakko Velmuntekijä nimeltään, on tietämättäni myös selvinnyt elävänä tuosta kauhujen metsästä - jossa jopa voikukat yrittivät tappaa. Hän oli saapunut rakennuksen, joka pimeydessä huojui, toiselle puolelle. Saapuen takaovesta sisään hän alkaa tutkia taloa, joka pian on oleva meidän molempien hauta..

Avaan oven kolkuttamatta, en usko mahdollisten asukkien olevan kiinnostuneita saapumisestani, tahi oikeastaan moisten haamujen kykyyn osoittaa närkästymistään. Löydän pian sisään astuttuani seinältä yllättävän kuivan soihdun, jonka zipollani sytytän, täten paremmin valaisten asioita. Huone johon olen saapunut on pieni eteinen, jonka katto tosin on niin korkealla etten sitä näe - toisin kuin edessäni olevan toisen oven. Avattuani sen havaitsen saapuneeni varsinaiseen eteishalliin, edessäni kohoavat portaat toiseen kerrokseen ja sivuilleni johtaa monien ovien kautta väyliä - mutta huomioni kiinnittyy turhan hyvin säilyneeseen lipastoon nurkassa, se kuin loistaa homeettomalla maalipinnallaan muuten raihnaisessa rakennuksessa. Avaan ylimmän laatikon ja kah, siellä on toimivalta näyttävä pistooli. Tarkastan, että lippaassa on luoteja ja että ase on käyttökelpoinen.

Jaakko toisaalla on saapunut rakennuksen takaosassa sijaitsevaan keittiöön. Hämähäkin seittejä ja spermaa aikansa tutkittuaan hän seilailee kohti talon etuosasta kuulemaansa kolinaa, täysin tajuttomana tulevasta kohtalostaan. Läpi palvelijoitten huoneitten ja kohti eteishallia.

Minä, ladattuani aseeni kuulen oven takaa hiipiviä askelia - joten valmistaudun ottamaan vastaan ase ojossa minkä tahansa suohirviön joka kenelläkään on tarjota minua vastaan.

Jaakko, puolittain rotan luurankoon kompastuen, kaatuu päin ovea ja juuri saa otettua tukea oven kahvasta kaatumatta naamalleen - vain nähdäkseen edessään hulluimmista painajaisista karanneen pedon. Otus jonka toisessa kädessä on vehje, toisessa jonkinlainen vehje joka kykenee sokaisemaan Jaakko-raukan pimeyteen tottuneet silmät - kaiken lisäksi sen kengistä huokuu päihdyttävää suokaasua joka suuresti haiskahtaa metaanilta. Tragediaa aavistellen Jaakko suojautuu kääntäen selkänsä hirviölle.

Ovesta minua kohti sokeltaa pimeyden kätyri, joka tajuttomalla notkeudella loikkaa kohti minua kolisten - vaikka sen naamassa ei ole suuta, ei silmiä ei nenää. Laukaisen aseeni paniikissa ja totean sen siltikin toimintakyvyttömäksi. Tiputan mutkan ja pingon pakoon kuin mielipuoli kirkuen äitiä.

Jaakko selkänsä takaa kuulee naksauksen, kolahduksen ja huudon - joka kuulostaa kuin joku huutaisi "Älä jätä". Äänikin kuulosti tutulta, joten haparoivien askelten perään Jaakko rohkeasti lähtee vaeltamaan pyrkien seuraamaan kolinaa jota äänen päästäjä aiheuttaa matkatessaan syvemmälle pimeyteen.

Säikähdys aiheutti soihdun tiputtamisen joka tietysti sammui, joten moista perähirviötä joudun karkaamaan pimeässä. Onneksi kerkesin nähdä huoneen jo valossa, joten osaan suunnilleen kipittää kohti rappusia ja toista kerrosta - jossa epäilyksettömästi olisin turvassa.

Omituinen huutelija selvästikkin kompuroi jo lähempänä, Jaakko tuumii meinatessaan kompastua rappusiin - vai pyrkii hän yläkertaan, yrittää huutaa hänelle että "olen ystävä", mutta leuka kolahtaa rappusiin ja puree kieleen.

Nämä homeiset rappuset pettävät perkele altamme, tämä on loppuni - tulla hautautuneeksi toukkien syömään puutavaraan ihmissyöjä zombien kanssa. Teen viimeisen epätoivoisen yrityksen, mutta tunnen sen turhuuden samalla kun housujeni takamus repeää..

Jaakon syöksy rappusiin oli vanhalle talolle liikaa, rappusten sorruttua kaatui hän muna edellä kohti persettäni - täten silpoen elintärkeitä asioita. Aamulla poliisit ihmettelivät suuresti, miten kaksi miestä oli onnistunut saamaan aikaiseksi moisen sotkun hylätyssä talossa. Ja miten viereisestä metsiköstä löydetty kannabisruisku liittyi tapahtumiin..