Mikseri.net

#42 kirjoitettu 15.08.2008 12:13

Disintegr8 kirjoitti:
Yog-Sothoth

-Yog-Sothothille ei vittuilla


Yog-Sothoth on vitun homo pelle joka on sopivan arvoinen pyyhkimään minun perseeni. Ainoa asia joka on vielä säälittäväämpää kuin se räkänenä ovat hänen palvelijansa.

#43 kirjoitettu 15.08.2008 12:17

Haava kirjoitti:

Yog-Sothoth on vitun homo pelle joka on sopivan arvoinen pyyhkimään minun perseeni. Ainoa asia joka on vielä säälittäväämpää kuin se räkänenä ovat hänen palvelijansa.


Jos Yog-Sothoth olisi oikeasti olemassa niin tuosta hyvästä sinut olisi hajotettu atomeiksi suunnilleen viideltä, eilen.

#44 kirjoitettu 15.08.2008 12:48

Disintegr8 kirjoitti:

Jos Yog-Sothoth olisi oikeasti olemassa niin tuosta hyvästä sinut olisi hajotettu atomeiksi suunnilleen viideltä, eilen.


Ei se minulle uskaltaisi uhota. Kusisi houhuisinsa, jos sillä olisi sellaiset. Sellainen vätys joka pelkää oikeasti kovia järkiä.

#45 kirjoitettu 15.08.2008 14:09

Itse oon lähinnä vain samaistunut paljon hahmoihin, jotka ovat jo valmiiksi minunlaisiani. Polgara on varmaan kaikkein suurin "rakkaus" "roolimalli" "joku"


(kaikkihan nyt Polgaran tuntee vai mitä!)

#46 kirjoitettu 15.08.2008 17:42

Chadonna kirjoitti:
Itse oon lähinnä vain samaistunut paljon hahmoihin, jotka ovat jo valmiiksi minunlaisiani. Polgara on varmaan kaikkein suurin "rakkaus" "roolimalli" "joku"


(kaikkihan nyt Polgaran tuntee vai mitä!)


Sulla on valkonen raita hiuksissa?

#47 kirjoitettu 20.08.2008 11:49

Tex Willer

http://www.postimage.o...

#48 kirjoitettu 20.08.2008 12:54

Supersankariroolimalleista paras.

#49 kirjoitettu 20.08.2008 14:29

Haava kirjoitti:
Et toki, mutta jotenkin tuntuu että sinulla on vähän sellainen illuusio, että kun tajuaa miten psykologian säännöty toimivat, niin ne ikäänkuin lakkaisivat siinä vaiheessa koskemasta sinua. Siis minusta tuntuu, että sinulla on tunnetasolla tälläinen olo, vaikka sen järkitasolla tajuaisitkin, että eihän se noin mene.

Eikös psykologian sääntöjen tietäminen auta tiedostamaan tuntemuksiaan ja ajatuksiaan paremmin ja sitä kautta vaikuttamaan niiden seurauksiin (olivat sitten tunne-, ajatus- tai tekotasolla)? Eihän se aina tietenkään onnistu, mutta noin yleisesti ottaen.

Tarkoitin että kohdallasi on pahaksi ruokkia tuota inhimillistä ongelmaasi.

Minä pidän sitä inhimillisyyden ja lihallisuuden vastenmielisyyttä enemmän ominaisuutena kuin ongelmana, kun olen sitä pienestä asti tuntenut. Tietysti osa siitä on ylireagointia itsehallintapyrkimyksissä - mistä uskon aikanani pääseväni yli - mutta pohjalla olevan luonteenpiirteen ennemmin hyväksyn kuin alan kokemaan ongelmaksi. Enkä siis millään psykopaattitasolla tuossa ole, liiallinen inhimillisyys ja lihallisuus vain tuntuu ällöttävältä ja vastenmieliseltä, etenkin kun sitä esiintyy itsessä.

Sitä myös ajoin tuossa takaa, että ihmislajin edustajat noin yleensäkin tuntuu joillain tasoilla inhoavan omaa ihmisyyttä... toiset enemmän, toiset vähemmän.

Tässä tuli minusta hyvin esiin se missä olet minusta ihan hakoteilla ja siitä syystä et minusta hyödynnä ihmisenä oloasi kunnolla. Etäännytät itseäsi jostain todella tärkeästä.

Mikä se jokin on ja miksi se on tärkeä?

Vaikeaa. Todella vaikeaa. Tämän nimeomaisen asian suhteen minusta sinun pitäsi vain oppia näkemään inhimillisyys laajemmin.

Tarkenna, millä tavalla laajemmin?

Meinaan sitä, että se mitä sinulle saarnataan ja sanotaan ei muuta sinua kamalsti ihmisenä.

Eli vaikka kokisi saarnat ja neuvot kuinka järkeviksi niin niitä silti seuraa vain oman luonteen ehdoilla?

Sen sijaan omat kokeilusi omalla persoonallasi ja hahmojen luonti persoonasi päälle muuttavat sinua ihmisenä yllättävän paljon ja yllättävän syvältä.

Tuon olen kyllä huomannut. Lähes poikkeuksetta tosin pidän siitä suunnasta mihin niiden kokeilujen seurauksena tulee muututtua.

Ne samat ominaisuudet mitä olen fiktiohahmoilta omaksunut löytyy toki myös monista reaalimaailman ihmisistä, mutta kun ei arkielämässä ole mahdollisuutta/tilaisuutta sellaisten tapaamiseen niin pitää tyytyä fiktiohahmoihin. Osansa on myös sillä, että kun muokkaa itseään fiktiivisen hahmon motivoimana niin voi tuntea olevansa yksilöllisempi, verraten siis siihen että pitää roolimallina oikeaa ihmistä ja tulee liikaa hänen kaltaisekseen, muuttuen muiden ihmisten silmissä roolimallinsa varjoksi... ominaisuudesta riippuen teen tosin kumpaakin.

#50 kirjoitettu 21.08.2008 13:45

neokoo kirjoitti:

Eikös psykologian sääntöjen tietäminen auta tiedostamaan tuntemuksiaan ja ajatuksiaan paremmin ja sitä kautta vaikuttamaan niiden seurauksiin (olivat sitten tunne-, ajatus- tai tekotasolla)? Eihän se aina tietenkään onnistu, mutta noin yleisesti ottaen.


Hämmästyttävän huonosti. Lähinnä se yleensä vain mutkistaa sitä soppaa. Jos psykologilla on paha olla, niin sillä on edeleen paha olla ja helposti jopa vaikemapi ja sotkuisampi soppa nenänedessä. Samat tunteet jylläävät siellä psykologiaa lukeneidenkin päässä. Sitä totuutta ei muuta mikään määrä tietoa. Ihmisyys oin tunteita, eikä tietoa.

Minä pidän sitä inhimillisyyden ja lihallisuuden vastenmielisyyttä enemmän ominaisuutena kuin ongelmana, kun olen sitä pienestä asti tuntenut. Tietysti osa siitä on ylireagointia itsehallintapyrkimyksissä - mistä uskon aikanani pääseväni yli - mutta pohjalla olevan luonteenpiirteen ennemmin hyväksyn kuin alan kokemaan ongelmaksi.


Hyväksyminen ja ruokkiminen ovat kaksi eri asiaa. HYväksyminen saattaa olla ihan hyväkin, mutta ruokkimista kehottaisin välttämään. Toki olen ihmisten kanssa sitä mieltä, että ei pidä korjata sitä mikä ei ole rikki. jos homma toimii, niin antaa palaa vaan. Sitten jos alkaa tökkiä, niin sitten tässä on kyllä yksi kohta josta purkamisen voisi aloittaa.

Sitä myös ajoin tuossa takaa, että ihmislajin edustajat noin yleensäkin tuntuu joillain tasoilla inhoavan omaa ihmisyyttä... toiset enemmän, toiset vähemmän.


Sääli minusta.

Mikä se jokin on ja miksi se on tärkeä?


Se on juuri ne inhimilliset tunteet. Ne ovat tärkeitä siksi, että niistä vieraantuminen helposti aiheuttaa ongelmia juuri niiden tuneiden itsesä toimesta.

Tarkenna, millä tavalla laajemmin?


Jos pilotat omat tunteesi, niin samalla kiellät aidon osan itsestäsi. Yrität piilottaa tunteita jotka mm. minusta ovat juuri se mikä on elämässä parasta ja josta olen nauttinut käytännössä koko aikuisen elämäni. En toki väitä, että mikä toimii minulle toimii myös sinulle (älä korjaa sitä mikä ei ole rikki), mutta ihan noin yleisesti katsoenkin olen edelleen sitä miltä, että tiesi sisältää enemmän ongelmia kuin tajuatkaan.

Eli vaikka kokisi saarnat ja neuvot kuinka järkeviksi niin niitä silti seuraa vain oman luonteen ehdoilla?


Nimeomaan tarkoitin käytännössä sitä, että etenkin pitkäkestoisetroolikokeilut vaikuttavat ihmisiin tunnesolla hyvinkin vahvasti ja tehokkaasti. Jos joku ihminen esim. elää jonkun aikaa erimielisessä yhteisössä ja näyttelee jakavansa tuon yhteisön arvot, niin ne myös tarttuvat. Sen sijaan jos hän kuuntelisi niitä vaikka kuinka ja sanoisi vastaan, niin ne tarttuisivat huonommin. Siis ihan tiedostamattomanakin prosessina.

Tuon olen kyllä huomannut. Lähes poikkeuksetta tosin pidän siitä suunnasta mihin niiden kokeilujen seurauksena tulee muututtua.


Kuten sanottu, niin varaallinen leikki. Muutos voi silti olla hyvinkin vaillinaista ja hyvinkin odottamattomilla tavoilla.

#51 kirjoitettu 21.08.2008 16:02

quafka kirjoitti:

Kyllä tiedolla on silti tärkeä osa niitä tunteitakin.


Ehdottomasti.