Mikseri.net

#2 kirjoitettu 22.09.2008 15:32

Lol.

Supersankareilla on vihollisia.

#3 kirjoitettu 22.09.2008 15:36

Kyl mä näkisin että asia on hieman monimutkasempi...

#4 kirjoitettu 22.09.2008 15:41

Haava kirjoitti:
Pitääkö paikkaansa?


C&C-pelissä, jossa on sinun valtio ja sinuun liittoutunut valtio vastaan yksi vihollisvaltio.

#5 kirjoitettu 22.09.2008 16:05

Kyllä minun vihollisillani on vihollisia, jotka ovat myös minun vihollisiani. Mutta kai tuo lausahdus joskus pitää paikkansa.

#6 kirjoitettu 22.09.2008 16:09

-Ira- kirjoitti:
Minä en koe omaavani luonnollisia vihollisia


Entäs minä? Olempas!

syistä ja toisista pidän epämiellyttäviäkin ihmisiä lähelläni mielummin


Ei ole toivoa. Kaksi metriä on nähdäkseni ihan minimi. Tämänhetkinen etäisyys vaikuttaa ihan hyvältä.

#7 kirjoitettu 22.09.2008 16:10

Haava kirjoitti:
"Minun viholliseni vihollinen on minun ystäväni"

Klassikko sanota.

Pitääkö paikkaansa?

Ei pidä, ystävyys on jotain ihan muuta. Tuo tarkoittaa vain että on jotain yhteisiä intressejä eli tämän yhteisen vihollisen vihaaminen, mitä se sitten sisällä pitääkään. Tämä voi tietysti johtaa yhteistyöhön tai tehdä yhteistyöstä välttämättömyyden, mutta ystävyyttä se ei takaa.
Toteutatko tuon lauseen ideaa?

En. Ehkä siksikään, kun en koe tällä hetkellä minulal olevan minkäänlaista vihollsita, ainakaan tiettyä henkilöä. Ehkä joidenkin poliitikkojen tekoja voin vihata, mtuta silloinkaan en vihaa henkilöä henkilökohtaisesti vaan hänen politiikkaansa ja tekojaan. Hänhän voi parantaa tapansa.
Onko se hyvä vai huono ohje? Miksi? Miksi ei?

Vihollisen vihollisista voi olal hyötyä kun pitää vihagta vihollsita, siinä mielessä tuo ajatus on hyödyllinen, vaikak se yhdessä yhteistyössä vihaaminen ei ystävyyttä tarkoitakkaan.

#8 kirjoitettu 22.09.2008 16:16

Haava kirjoitti:
"Minun viholliseni vihollinen on minun ystäväni"

Klassikko sanota.

Pitääkö paikkaansa?

Toteutatko tuon lauseen ideaa?

Onko se hyvä vai huono ohje? Miksi? Miksi ei?



Ei pidä paikkaansa omassa elämässäni. Mutta joskus sitä on tullut kyllä huomattua näin kontrovesiaalisena persoonana, että mikään ei yhdistä ihmisiä hetkeksi niin nopeasti kuin yhteinen vihollinen.

Pyrin nimenomaan olla toteuttamatta tuota elämässäni, ja taistelen muutenkin sellaista katkeruutta ja muiden yksilöiden vihaamista tai erilaista kohtelua vastaan. Eli jos tunnistan että mulla on joku "vihollinen", yritän pysyä itse tyynenä, ja olla antamatta liikaa energiaa vastahyökkäykseen. Joskus toisaalta voisin olla itse jotenkin positiivisempi, koska joka kerta jos olen itse kohdellut "vihollistani" ystävällisemmin, hän on lakannut olemasta vihollinen. Mutta jollain tapaa joidenkin ihmisten kanssa ei maksa vaivaa, ja pieni vihamielisyys vaan piristää huvittavuudessaan.

#9 kirjoitettu 22.09.2008 16:41

-Ira- kirjoitti:

Sinä olet [...] kuin karvarousku metsässä.

#10 kirjoitettu 22.09.2008 19:52

Haava kirjoitti:
"Minun viholliseni vihollinen on minun ystäväni"

Klassikko sanota.

Pitääkö paikkaansa?

Toteutatko tuon lauseen ideaa?

Onko se hyvä vai huono ohje? Miksi? Miksi ei?


En toteuta enkä tykkää tosta sanonnasta. Se jakaa ihmiset leireihin.

#11 kirjoitettu 23.09.2008 12:44

impronen kirjoitti:
...en näe mitään syytä ystävystyä ihmisten kanssa vain sillä perusteella, että hekään eivät pidä jostain henkilöstä...

Taas joutuu komppaamaan...

#12 kirjoitettu 23.09.2008 16:08

Raep-FIN kirjoitti:
C&C-pelissä, jossa on sinun valtio ja sinuun liittoutunut valtio vastaan yksi vihollisvaltio.
Rääväsuu kirjoitti:
Tämä on mielestäni oikeasti hyvä kommentti. Sodassa ja muussa politiikassa homma toimii näin, tai on ainakin joskus toiminut. Kaksi yhdistynyttä maata voittavat helpommin yhteisen vihollisen kuin erikseen, tämä on todennäköisesti molempien yhdistyneiden osapuolien etu. Tällöinkin sana 'ystävä' on vertauskuvallisesti sanottu. Henkilötasolla homma ei toimi näin.


Tässä on hyvin kiteytetty omakin mielipude.