Mikseri.net

#2 kirjoitettu 28.05.2009 20:55

4 lasta normaalisti synnyttäneenä ilman kipulääkkeitä voinen kaiketi sanoa omaavani korkean kipukynnyksen.

Henkinen kipu sensijaan on helvetistä.

#3 kirjoitettu 28.05.2009 22:03

Montin kirjoitti:
Sanotaan että kipua on yhtä monta eri lajia kuin ihmistä.


Minusta tämä on taas liioittelua. Ihmiset jakavat yhteisenä lajina paljon ja emme ole kaikki niin järjettömän uniikkeja lumihiutaleita. Toki OMA kipu on aina omaa kipua ja se on aina uniikkia itselle kun toisen kipuja emme pääse tuntemaan.

Minkälaista kipua sinä olet tuntenut?


Olen tuntenut fyysitä kipua ja jonkun verran henkistäkin.

Osaatko kuvailla kipujasi?


Erästä hammaskipuani osaan. Se oli PISTÄVÄ ja jatkuva HELVETIN kiva kipu. Sattui SAATANASTI. Jouduin kestämään sitä monta tuntia ennenkuin pääsin hammaslääkäriin.

Se oli sellainen kipu joka oli niin kova, että koko siihen kahteen tuntiin en pystynyt ajattelemaan käytännössä mitään muuta kuin sitä kipua. JOKAINEN sekuntti sitä kahtatuntia kärsin vain sitä tuskaa. Ajatusta ei vain saanut pois siitä kivusta. Koko siitä ajasta muistan todellä vähän, koska sinä aikana ei tapahtunut juuri mitään. Ajan taju katosi ja kaikki. Kävelin ympäri pöytää vain jotta ajatus ei olisi ihan niin paljon siinä kivussa. Käytännössä yli tunnin vain kävelinympäri pöytää taysin ajantajun kadottaneena. Hyvä että minulle hoidettiin se lääkäriaika, koska en ole varma olisiko kyennyt miten hyvin sen itse tekemään. Pinetkin tsemppaukset olivat aivan karmeita ja sitä vain ei pystynyt ajattelemaan mitään kun mieli meni siihen kipuun. kenenkään juttelua ei pystynyt kuuntelmaan yhtään ja sitä vain huusi, että olkaa hiljaa.

Kumpi on pahempaa, henkinen vai fyysinen kipu?


Kumpi tahansa pystyy tuhoamaan ihmisen täysin. Viemään hänet täysin järjiltään. Eli kaikki riippuu määrästä eikä laadusta.

Muuttaako kipu ihmistä?


Muuttaa. Minua ainakin muutti. Sekä henkinen, että fyysinen.

#4 kirjoitettu 28.05.2009 22:04

-iiru- kirjoitti:

4 lasta normaalisti synnyttäneenä ilman kipulääkkeitä voinen kaiketi sanoa omaavani korkean kipukynnyksen.


Onko se pahempaa kuin tuo hammaskipuni? Noin arviolta?

#5 kirjoitettu 28.05.2009 22:11

Twight kirjoitti:
Henkinen kipu kasvattaa, fyysinen kipu satuttaa


Höpönlöpö. Kummatkin voivat kasvattaa ja kummatkin voivat tuhota.

#6 kirjoitettu 28.05.2009 23:33

Haava kirjoitti:
Twight kirjoitti:
Henkinen kipu kasvattaa, fyysinen kipu satuttaa


Höpönlöpö. Kummatkin voivat kasvattaa ja kummatkin voivat tuhota.


Näin.

Olen enemmän henkistä kipua tuntenut. Sellaista pahaa fyysistä vahinkoa ei ole omalle kohdalle koskaan tapahtunut paitsi lapsena meinasi irrota koko pikkusormi.

#7 kirjoitettu 28.05.2009 23:50

Haava kirjoitti:
Höpönlöpö. Kummatkin voivat kasvattaa ja kummatkin voivat tuhota.


Totta

#8 kirjoitettu 29.05.2009 01:39

Minkälaista kipua sinä olet tuntenut? Osaatko kuvailla kipujasi? Kumpi on pahempaa, henkinen vai fyysinen kipu? Muuttaako kipu ihmistä?

Henkisen kivun ulottuvilta olen onnistunut luikkimaan pakoon siinä määrin ettei siitä ole paljoa parkumisen aihetta, mutta fyysistä kipua on jonkin verran koettu.

Sairastin .. öö .. no varhaisteininä sellasen vähän harvinaisemman oireyhtymän kuin Henoch-Schönlein purpura, ja se sattui. Järjetön vatsakipu. Vähän ku perus vatsaflunssa mutta oksentaminen ei onnistu eikä sen puoleen helpota. Eikä puhuta päivistä vaan viikoista. Tiputuksessa toki, kun vatsa ei vedä eikä sopisi ärsyttää vaikka vetäiskin.
Tuosta ajasta on aika vähän muistoja. Enemmän sieltä päästä kun alkoi jo helpottamaan ja makasin 20 kiloa laihempana siinä sairaalan sängyllä ja katsoin piirrettyjä telkkarista..

Toinen ihan lähiaikoina vietetty episodi oli ympärileikkauksen jälkeiset kymmenisen päivää.
Se oli jotain niin kauheaa että taidan jättää sen teidän mielikuvituksillenne työstettäväksi.

#9 kirjoitettu 29.05.2009 07:11

Haava kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:

4 lasta normaalisti synnyttäneenä ilman kipulääkkeitä voinen kaiketi sanoa omaavani korkean kipukynnyksen.


Onko se pahempaa kuin tuo hammaskipuni? Noin arviolta?


No olen itse kokenut tuon sinun hammassäryn myös ihan hammassärkynä ja allekirjoitan kaiken mitä siitä kirjoitit. Se on jotain aivan järjetöntä. Synnytyskipu on kovaa, mutta meidät naiset on jollain tavalla rakennettu niin, että tietoisuus sen päättymisestä hyvällä tavalla ja palkitsevasti vie siltä kivulta kärjen. Minun kohdallani synnytykset ovat kestäneet viimeistä nelituntista lukuunottamatta 25h, 18h ja 48h. Kipuun tottuu, kovaankin.

Sanoisin, jotta hammassärky oli kahta kauheampaa.

#10 kirjoitettu 29.05.2009 09:13

Sellainen hassu fysiologinen knoppi, että kutina on kivun esiaste. Samoilla sensoreilla havaitaan ja pienestä kutinasta pieneen kipuun ovat kaikki välimuodot olemassa.

#11 kirjoitettu 29.05.2009 16:41

Montin kirjoitti:
Minkälaista kipua sinä olet tuntenut? Osaatko kuvailla kipujasi? Kumpi on pahempaa, henkinen vai fyysinen kipu? Muuttaako kipu ihmistä?



Fyysisestä kivusta olen kärsinyt pahiten kun kerran umpilisäke tuntu repeevän; siitä tuli sairain kipu ja hirveimmät kuumotukset mitä oon koskaa kokenu. Tuntu et olis sisälmyksissä joku terävä koukku mikä repii sisuskaluja.
Henkinen kipu on kuitenki pahempaa. Kärsin tuskissani ja halusin kuolla ku exä sano ettei enää koskaa halua nähä mua, vaikka sitä ennen kaikki oli menny enemmän ku hyvin.
Muutti mun olemusta niin etten enää antaudu tunteille samalla tavalla ku tyhmänä tein.

Maniacal muokkasi viestiä 16:52 29.05.2009

Toi fyysinen kipu kesti yhen yön ja henkinen kipu pari viikkoa.

#12 kirjoitettu 29.05.2009 16:52

Maniacal kirjoitti:
Henkinen kipu on kuitenki pahempaa. Kärsin tuskissani ja halusin kuolla ku exä sano ettei enää koskaa halua nähä mua, vaikka sitä ennen kaikki oli menny enemmän ku hyvin.
Muutti mun olemusta niin etten enää antaudu tunteille samalla tavalla ku tyhmänä tein.


Tästä tulee mieleen elokuva Night on Earth, jossa Matti Pellonpään esittämä hahmo kertoo tarinan siitä, kuinka oli uskoessaan lapsensa kuolevan pian, tukahduttanut kaikki tunteensa sitä lasta kohtaan. Lapsi ei kuitenkaan näyttänyt sittenkään kuolevan, jolloin mies nostikin kaikki rakkauden tunteet takaisin pintaan ja tunsi rakastavansa tätä sydämensä pohjasta. Sairaalaan lasta katsomaan päästyään joutuikin huomaamaan, että lapsi kuoli sittenkin.

Tästä voi pessimisti ajatella, että ei tosiaan kannata antaa tunteille mitään valtaa, mutta ehkä se kuitenkin kannattaa nähdä niin, että olisi kannattanut vaan ikävästä tilanteesta riippuen silti antaa tunteille vapaus. Olisi ainakin hetken ehtinyt rakastaa lasta sen ollessa vielä elossa.


Ja mitä tähän sun juttuusi tulee, niin musta vaikuttaa siltä, että kaikesta huolimatta antaudut tunteille. Tällä kertaa vaan pettymyksen tunteelle rakkauden sijaan.

Mun mielestäni ei ole tyhmää rakastaa, vaikka joutuiskin pettymään. Tyhmempää on perustaa loppuelämänsä sille pettymyksen voitolle.


T: Pekkasauri Airola

Airola muokkasi viestiä 16:55 29.05.2009
muutinki ton nimen vähän hauskemmaks
omasta mielestäni.

#13 kirjoitettu 29.05.2009 16:59

Airola kirjoitti: Ja mitä tähän sun juttuusi tulee, niin musta vaikuttaa siltä, että kaikesta huolimatta antaudut tunteille. Tällä kertaa vaan pettymyksen tunteelle rakkauden sijaan.

Mun mielestäni ei ole tyhmää rakastaa, vaikka joutuiskin pettymään. Tyhmempää on perustaa loppuelämänsä sille pettymyksen voitolle.


T: Rami "pekkasauri" Airola


Totta. Jos ei olis minkäänlaisia tunteita niin olis kasvi. En kokonaan aio tunteita kuolettaa, vaan pyrin olemaan varovaisempi niiden näyttämisessä.
Viha on tunteena mukava, koska se antaa voimaa henkisesti ja fyysisesti; sitä koitan käyttää hyväks hevikitaroinnissa johon yleensä purkaan kaikki negatiiviset tunteet.

#14 kirjoitettu 29.05.2009 21:37

henkistä kipua ei oo ollu mut fyysistä kipua o.
Parit esimit voin heittää. Viime viikolla mun sormi jäi tassun alle mikä painaa jokunen 1000 kg. Se tuntu siltä ku olis nuijittu täysiä sormeen sekunnin viivellä. Sit siitä eteenpäin jos sormen tökkäs johonki ni se tuntu siltä ku oltais porattu hammasta juuriin asti ja jatketu sitä tunnin. Tikkien poisto sattu nii paljolti et hiki valu.

Sit mun silmään lensi metallilastu ja se tuntu siltä ku oltais valutettu suolaista hiekkaa silmään tai jos jonkun terävä kynsi olis osunu silmämunaan.

#15 kirjoitettu 29.05.2009 22:15

Pahin fyysinen kipu oli kun hammasvallini paljastettiin ja sidottiin ikenet kitalakeen ja aukaistiin kaikki implanttiruuvit ja putsattiin implantin reiät sitruunahapolla. Siinä ei mikään puudutusaine auttanut kun happo iski suoraan hermonpäähän. Ja minulla näitä implantteja synnynnäisen vian vuoksi on kuusi yläleuassa ja viisi alaleuassa.
Taju oli välillä kateissa.

Henkistä kipua oli tyrkyllä muutama päivä sitten kun työkaveri ilmoitti tekstarilla vaimoni liikkuvan mukavannäköisen miehen kanssa kaupungin iloissa. Ollaan kuitenkin edelleen naimisissa - ja jos tässä eroa tehdään niin ei se ihan näin "saattaenvaihdettavaa" kuuluisi olla.
Kai.

Itse tässä ehtinyt kun työstä työhön ja nukkumaan saatana.

#16 kirjoitettu 31.05.2009 14:55

Itse olen miettinyt aiheeseen liittyen, onko tällainen henkinen kipu ja ahdistus hyväksi musiikin teossa? Itselläni ainakin olisi luultavasti jäänyt koko musisointi hyvin sivuluontoiseksi harrastukseksi jos asiat olisivat joskus menneet niin kuin olisin halunnut (enkä siten olisi kohdannut masennusta jne.).