Mikseri.net

#2 kirjoitettu 11.06.2009 11:53

Fakap kirjoitti:

Tuottajasyndrooma = loputon halu parantaa tuotannollista lopputulosta. Keskustelkaa viimeistelyn tärkeydestä ja tekemisen jälkien hyvistä puolista.

Onko pakkomielle miksauksen viilaamiseen aina huono juttu?


Ei ole. Se voi olla hyvä tai huono juttu. Yleensä se on molempia.

Katoaako biisistä jotain olennaista jos sitä viilaa liikaa?


Saattaa kadota tai saattaa olla katomatta.

#3 kirjoitettu 11.06.2009 12:00

Tämähän on vain muunnos perfektionismista. Joka alalta löytynee niitä jotka eivät ole ikinä tyytyväisiä lopputulokseen. Biisin menestymisen kannalta enimmäkseen varmaan aika turhaa, koska tekipä biisistä omasta mielestään kuinka täydellisen tahansa, niin kyllä siittä joku muu aina valittaa.

#4 kirjoitettu 11.06.2009 12:07

Kallemania kirjoitti:

Tämähän on vain muunnos perfektionismista. Joka alalta löytynee niitä jotka eivät ole ikinä tyytyväisiä lopputulokseen.


Joo. Stanley Kubrick vaikka leffa puolelta aika hyvänä esimerkkinä suorastaan sairaalloisesta perfektionistista. Hänellä uskon sen auttaneen lopputulosta. Hänen rahoittajansa tuoskin olivat samaa mieltä, sillä leffojen tuottoon se tuksin vaikutti niinkään.

Hyvänä vastakohtava tuottaja syndroomalle voitanee pitää vaikka "John Lennon/Plastic Ono Band" levyä. Lennon vetäisi hätäisesti kaikki träkin sisään studiossa ja miksasi nopeasti träkkien volat kohdilleen ja koko tuotanto oli siinä. Omasta mielestäni lopputulos oli erinomainen.

#5 kirjoitettu 11.06.2009 13:27

yksi parannustapa vois olla, että tavoitelee tahalteen epätäydellisyyttä ja niin että määrä korvaa laadun. Ei mee aikaa hukkaan ja epätäydellisyyteen tottuu.

#6 kirjoitettu 11.06.2009 13:31

bahlastiompehda kirjoitti:
yksi parannustapa vois olla, että tavoitelee tahalteen epätäydellisyyttä ja niin että määrä korvaa laadun. Ei mee aikaa hukkaan ja epätäydellisyyteen tottuu.


tämä.
homman voi toteuttaa vaikkapa aikarajoilla (tunnissa biisi valmis tjsp.) tai softien demoversioilla, joissa ei voi tallentaa. Tulee pakollakin tehtyä jotain.

niin ja eihän kaikkea ole pakko nettiin laittaa.

#7 kirjoitettu 11.06.2009 14:22

Itse olen omaksunut melko tehokkaan tavan tehdä musiikkia: ensimmäinen hyvä soundi on paras soundi. Tätä kun noudattaa, niin syntyy nopeastikin valmista jälkeä. Aina voi parantaa, huonontaa tai muuten vain muutella biisejä, mutta jos pitäytyy siinä ensimmäisessä mielestään hyvässä soundissa, niin ei tule ainakaan sitä ongelmaa että unohtuisi viilailemaan niitä kaikenmaailman turhanpäiväisiä asioita. Toki jos haluaa tehdä tietynlaista soundia eikä siihen ole mahdollisuuksia helpoimman kautta, niin tämä tapa ei toimi.

Pidemmällä aikavälillä omista vanhoista biiseistään on hauskempi tehdä vaikka uudelleenmiksauksia (mikäli semmoista harrastaa) jos alunperin on "tyytynyt" siihen ensimmäiseen hyvään soundiin.

Ja luonnollisesti jos musiikkia tekee työkseen ja asiakas haluaa tietynlaista soundia, niin ei välttämättä kelpaa enää se ensimmäinen mielestään hyvä soundi. Tapauskohtaisesti. Loppujen lopuksi itselle se ajankäyttö on ylivoimaisesti tärkein huomioitava tekijä, tässä kun on aina halu tehdä niin paljon kaikenlaista kuin vaan suinkin ajallisesti mahdollista.

"Nopeammin on uusi parempi."

#8 kirjoitettu 11.06.2009 16:41

Itselläni on alkanut syndrooma nostamaan päätään. Monta hyvää biisinalkua jää koneelle kun niitä hieroo niin järjettömän kauan että itse kyllästyy siihen biisiin jo ennenkuin saa sitä valmiiksi.

Toisaalta tulee välillä tehtyä niitä kolmen tunnin rykäisyjä ja usein ne ovat ihan kuunneltaviakin. Mutta jos jonkun oikein erinomaisen pohjan saa biisille niin helposti käy niin ettei enää mikään kelpaa siihen päälle, kaikki soundit ja melodiat ovat liian paskoja ja "pilaavat kokonaisuuden". Sitten sitä hyvänkuuloista looppia jurnuttaa niin kauan että kaikki alkaa kuulostaa väärältä ja koko homma menee persiilleen.

#9 kirjoitettu 11.06.2009 19:07

Tonkku kirjoitti:

Näissähän ne helmet useasti piileekin!


Juuri tuossa taannoin rupesin läpällä tekemään yhtä biisiä ja en jaksanut järjestellä raitoja mitenkään enkä jaksanut nimetä patterneja vaan lätkin vaan sitä mukaa palkkia lisää kun ideoita tuli, ja hyvähän siitä tuli sitten loppujen lopuksi, eli niinhän se on.

Itselläni on kyllä ihan selvästi sellaiset nopeat rykäsyt ja pitkäkestoiset projektit erikseen. Ihan melkeinpä järjestään menee automaattisesti aina toiseen noista kategorioista. Ei siis ole mitään semi-pitkää projektia vaan yleensä joko yhden päivän sisällä alusta loppuun tai sitten viikkokausien pyörittely.

#10 kirjoitettu 11.06.2009 19:32

Fakap kirjoitti:
Tuottajasyndrooma = loputon halu parantaa tuotannollista lopputulosta. Keskustelkaa viimeistelyn tärkeydestä ja tekemisen jälkien hyvistä puolista.

tässä alustuksessahan se mun mielestä jo paljastuu. jos haluaa parantaa tuotannollista lopputulosta, eihän se tarkoita, että kaikki kvantisoidaan tylsäksi massaksi ja soundeissa ei olisi pienintäkään särmää. puhehan on parantamisesta, eikö vain? joku tuottaja ei ehkä huomaa säätöhurmiossaan mikä on hyvää ja mikä ei, tai sitten "ongelma" on makueroissa.

Onko pakkomielle miksauksen viilaamiseen aina huono juttu?

ei, sillä miksauksen viilaaminen ei välttämättä tarkoita epätasaisuuksien tai erikoisuuksien poistamista/vähentämistä, joskus päinvastoinkin. riippuu tuottajasta, onnistuuko hän siinä mitä hän yrittää tavoitella ja onko se hyvä juttu.

Katoaako biisistä jotain olennaista jos sitä viilaa liikaa?

ei, biisiin saattaa tulla jotain olennaista pelkästään senkin ansiosta.

kukin käyttää tuotannolliseen viilaukseen tuhlatun ajan eri tavalla. mä haluan, että hallitsen kaikkea mitä biisissä tapahtuu ja haluan, että kaikki on just niin kun haluan, pieni perfektionisti ja kontrollifriikki kun olen. tykkään, että biisistä katoaa se tylsä konemaisuus (vaikka konegenrejä teenkin) ja groove, harmoniat sun muut hyvät jutut tulee upeasti esiin. haluan että biisistä nautitaan. itse en suuremmin nauti tylsän tasaisesta radiopopista, joten en tietenkään yritä tuottaa sillä tavalla. teenkin musaa ensisijaisesti itselleni, mutta olen iloinen, jos joku muukin tykkää.

pikkutarkalla tuottamisella on ikävän negatiivinen viba ja tahtoisin että se pääsisi siitä eroon. ehdotankin maailmalle, että tuottajasyndrooma-termiä käytettäisiin aina määrittelyiden "negatiivinen" ja "positiivinen" kanssa, niin kaikki ymmärtäisivät mistä on kysymys!

#11 kirjoitettu 11.06.2009 20:11

Tuli mieleen cut-up systeemin käyttö muskkintekemisessä mitä en ole vielä kokeillut. Eli jos on monta sataa raakilebiisiä koneella, jotka kuluttaa liikaa aikaa, paloittelee mixdownit lyheisiin pätkiin jä järjestää ne sekavaan epäjärjestykseen onnistunieden vahnkojen löytämiseksi. Löytyiskö tähän joku hyvä plugari jossa on randomize nappi tms ylimääräsen epäjärjestyksen luomiseksi?

Sais hyödynnettyä ikuisuusprojektit mihin on tuhlannut niin paljon aikaa ettei niistä raaski luopua.

#12 kirjoitettu 12.06.2009 04:50

itse en vaan jaksa nysvätä soundeja loputtomiin vaikka jengi jaksaakin usein naputtaa että basso on mutainen ja korkeet hukassa ja niin edespäin. yleensä biisin saamisessa valmiiksi on tarpeeksi haastetta. monet tuottajat jäävät vatvomaan ikuisuuksia hyvienkin biisien kanssa (vaihtelevista syistä), itse yritän nimenomaan välttää tätä, kompromissina yleensä soundipolitiikka kärsii.

bahlastiompehda kirjoitti:

Sais hyödynnettyä ikuisuusprojektit mihin on tuhlannut niin paljon aikaa ettei niistä raaski luopua.



paras trikki kaikenmaailman ikuisuusprojektien kanssa on pitää ensin tauko.

tämän jälkeen alkaa armoton karsinta, eli kaikki mikä ei miellytä korvaa pois kunnes jäljellä on runko missä asiat ovat suunnilleen kohdallaan. lopun pitäisi mennä itsestään jos on mennäkseen, muuten kannattaa katsella roskakorin suuntaan.

bze muokkasi viestiä 04:53 12.06.2009

#13 kirjoitettu 12.06.2009 10:10

veezay kirjoitti:
Fakap kirjoitti:
Tuottajasyndrooma = loputon halu parantaa tuotannollista lopputulosta. Keskustelkaa viimeistelyn tärkeydestä ja tekemisen jälkien hyvistä puolista.

tässä alustuksessahan se mun mielestä jo paljastuu. jos haluaa parantaa tuotannollista lopputulosta, eihän se tarkoita, että kaikki kvantisoidaan tylsäksi massaksi ja soundeissa ei olisi pienintäkään särmää. puhehan on parantamisesta, eikö vain? joku tuottaja ei ehkä huomaa säätöhurmiossaan mikä on hyvää ja mikä ei, tai sitten "ongelma" on makueroissa.

Niin, toi on se pointti mikä monelta tuottajasyndroomaan kriittisesti suhtautuvalta jää huomiotta.

Mun mielestä on pääasiassa kahdenlaista viilausta: Sellaista, joka tähtää omaan käsitykseen lopputuloksesta ja sellaista, joka pyrkii miellyttämään suurinta kuulijakuntaa. Nämä kaksi ei aina kohtaa ja pitää valita kumpaan leiriin ryhtyy. Jälkimmäistä vaihtoehtoa noudattaen saattaa hyvinkin syntyä tasapaksua poppipuuroa. Mutta niin kauan kuin viilaa biisiään sellaiseksi kuin itse on sen ajatellut tulevan niin tuotoshan kuulostaa enemmän ja enemmän tuottajan mielikuvalta eli originaalilta. Eli syndrooman motiivi vaikuttaa siihen onko se loputon tyytymättömyys hyvä vai huono juttu.

#14 kirjoitettu 12.06.2009 10:13

bze kirjoitti:
itse en vaan jaksa nysvätä soundeja loputtomiin vaikka jengi jaksaakin usein naputtaa että basso on mutainen ja korkeet hukassa ja niin edespäin. yleensä biisin saamisessa valmiiksi on tarpeeksi haastetta. monet tuottajat jäävät vatvomaan ikuisuuksia hyvienkin biisien kanssa (vaihtelevista syistä), itse yritän nimenomaan välttää tätä, kompromissina yleensä soundipolitiikka kärsii.

Hiton hyvä esimerkki syndrooman huonoista puolista. Ärsyttää ajatellakin kuinka monta potentiaalista biisiä mulla on jäänyt lojumaan komeroon sen takia kun soundit ei oo kelvanneet.

bahlastiompehda kirjoitti:

Sais hyödynnettyä ikuisuusprojektit mihin on tuhlannut niin paljon aikaa ettei niistä raaski luopua.

paras trikki kaikenmaailman ikuisuusprojektien kanssa on pitää ensin tauko.

tämän jälkeen alkaa armoton karsinta, eli kaikki mikä ei miellytä korvaa pois kunnes jäljellä on runko missä asiat ovat suunnilleen kohdallaan. lopun pitäisi mennä itsestään jos on mennäkseen, muuten kannattaa katsella roskakorin suuntaan.

Hyvä vinkki, lupaan kokeilla.

Fakap muokkasi viestiä 10:13 12.06.2009

#15 kirjoitettu 12.06.2009 16:39

Naisten lentopallo kirjoitti:
Itse en kuuntele bändin ulkopuolisten antamaa palautetta.


Missään vaiheessa? Et ennen uuden biisin aloittamista, biisinteon keskellä tai edes biisin valmistumisen jälkeen?

#16 kirjoitettu 15.06.2009 19:52

MC-SkyIsTheLimit kirjoitti:

joo ei se aluks ikinä ookkaa mutta sitte ku vaan harjottelee ja tekee lisää matskua niin sit oppii ja rupee oleen (täydellistä siis tai ainakin melkein)


Joo! Mun mielestä kans Toureten pitäis vähän harjoitella lisää. Sehän vois kanssa ottaa oppitunteja sinulta!

#17 kirjoitettu 15.06.2009 20:42

Haava kirjoitti:
MC-SkyIsTheLimit kirjoitti:

joo ei se aluks ikinä ookkaa mutta sitte ku vaan harjottelee ja tekee lisää matskua niin sit oppii ja rupee oleen (täydellistä siis tai ainakin melkein)


Joo! Mun mielestä kans Toureten pitäis vähän harjoitella lisää. Sehän vois kanssa ottaa oppitunteja sinulta!


*reps*

#18 kirjoitettu 18.06.2009 13:30

Itselläni ei ole koskaan ollut tällaista syndroomaa.
YLeensä aika helposti saan soundit synkkaamaan ja kuulostamaan ihan tarpeeksi hyvältä omaan korvaan.

Enempi ongelmana on silloin tällöin ilmaantuva liiallinen itsekriittisyys, ja tämmöisinä kausina ei kauheasti saa musiikkia aikaiseksi.

#19 kirjoitettu 18.06.2009 13:36

"Tyytyväinen ihminen on kehityksen este"

#20 kirjoitettu 19.07.2009 13:32

En ole viiteen vuoteen saanut biisiä valmiiksi. Paljon on muitakin syitä, mutta yksi on ollut juuri se, että aikoinaan kun piisejä fiilasin, niin tuli fiilattua aina vaan kauemmin ja kauemmin. Aina piti uuden piisin soundata paremmalta kuin edellinen ja ajattelin että käytetty tuntimäärä = laatu. Loppujen lopuksi se homma meni varmaankin vähän yli ja soundistakin taisi se paras terä kadota liiasta hinkkaamisesta. Paljon oli tietysti myös sitä, että fiilaaminen (käytännössä miksaaminen) on se osa-alue mihin mulla on joku irvokas fetissi ja siitähän tässä musan tekemisessä on (tai pitäisi olla) kyse: tehdään sitä mikä on hauskinta.

Nyt olen monesti päässyt alulle piisin teossa, mutta aina törmännyt siihen, että mun koko tuotantoskeema (hieno sana) on liian keskittynyt siihen nypellykseen ja se estää mua saamasta jo viisi vuotta kestäneen maalittoman putken auki. Ihan äänittämisestä lähtien kiinnitän liikaa huomiota esim. pieniin soittovirheisiin, josta seuraa se että jotain yhtä riffiä tulee äänitettyä puoli päivää. Nuorempana tästä nyt ei ollut kauheasti haittaa, mutta nyt kun keski-ikä uhkaavasti lähestyy, käytössä ei olekkaan rajatonta aikaa. Aina käy niin, että piisinalku jää roikkuun kovalevylle ja olen luonteeltani vähän sellaista sorttia, että en jaksa sitten näitä aihioita enää jatkaa, vaan aina on hauskempaa aloittaa tyhjälle paperille. Koko prosessista pitäisi saada huolettomampi ja sellainen, että piisillä olisi ainakin mahdollisuus tulla nopeasti valmiiksi.

Toki nyt kun minulla ei ainakaan tällä haavaa ole enää kauheasti mitään suuria tavotteita musiikin suhteen, niin ehkä sillä etteivät piisit tule julkaisukuntoon ole niin kauheasti väliäkään. Niitä raakileita on kuitenkin ihan hauska tehdä ja se hauskanpitohan harrastuksenomaisessa tekemisessä on se A ja O, kuten tuli jo aiemmin todettua. Jossain takaraivoissa kuitenkin kaivertaa se ajatus, että olisi hyvä saada silloin tällöin valmista, eikä ottaa mitään turhia paineita siitä, että uudet julkaistut piisit eivät ole vanhojen viilattujen tasolla ainakaan soundimielessä. Mikseriin julkaisussakin on se hyvä puoli, että silloin piisit yleensä jää elämään (elleivät korruptoidu lol) tavalla tai toisella, ja lienee hauska ajatus törmätä joskus eläkeiässä johonkin omiin rallatuksiinsa. Uusivanhakansa sanookin: "Kerran internetissä, aina internetissä".

p.s. jännä huomata että täällä forumilla pyörii edelleen samat tyypit kuin 2000-luvun alussa. Haava 30k+ viestiä wtf?

#21 kirjoitettu 19.07.2009 14:05

Fakap kirjoitti:
Tuottajasyndrooma = loputon halu parantaa tuotannollista lopputulosta. Keskustelkaa viimeistelyn tärkeydestä ja tekemisen jälkien hyvistä puolista. Onko pakkomielle miksauksen viilaamiseen aina huono juttu? Katoaako biisistä jotain olennaista jos sitä viilaa liikaa?

Tämä on tuttua joidenkin projektien parissa.

Itselleni ei ole ollenkaan vieras tilanne se, että jotkut biisit ilmestyvät "linjoille" about vuosi jäljessä tekohetkeä. Jotenkin kai tuntuu se kappale silloin vähemmän tärkeältä ja itselleen antaa anteeksi mahdolliset puutteet. Tai sitten osaa kuunnella sitä lopputulosta hieman eri tavalla.

#22 kirjoitettu 19.07.2009 19:38

Joo mul ainaki ihan älytön aika kuluu "pieneen viimeistelyyn" ja yleensä rupeenki sit lopulta muuttaa sen biisin soundei iha liikaa ja voinki samantien hylätä projektin

#23 kirjoitettu 20.07.2009 12:22

miulla on yleensä sillai et ku biisi alkaa kuulostaa tarpeeks hyvältä nii en jaksa viilata sitä enää.

#24 kirjoitettu 20.07.2009 12:28

GxBx kirjoitti:
miulla on yleensä sillai et ku biisi alkaa kuulostaa tarpeeks hyvältä nii en jaksa viilata sitä enää.


Just se ettei tiedä mikä on tarpeeks hyvä on aika usein ongelma.

#25 kirjoitettu 20.07.2009 13:08

Musikaalisessa mielessä aika harvoin jään pohtimaan valintoja joita teen - yleensä riittää itelleni et siit tulee sellanen fiilis et "täs on hyvä fiilis"

Miksaamisen kannalta taas etin kokoajan uusia tuulia, se on se kohta jossa yritän parantua kokoajan.

Mutta, jokanen muusikko kehittyy, ja sen kehityskaari tulis mun mielestä myös kuuluu siinä soundissa - elektronisen musiikin ollessa kyseessä, se miksauskin näyttelee mun mielestä yhtälailla isoa roolia.

( toki myös orgaanisessa musiikissa, mut käsittääkseni kovin moni bändi ei miksaa omaa materiaaliaan täysin itsenäisesti )

Kun kuuntelee vuosien takaisia biisejä, kuulee mitkä asiat sillon on ollut vast kehittymässä - ja sehän se antoisaa onkin.

#26 kirjoitettu 20.07.2009 14:51

Mä oon huomannut, että jos viilailen liian kauan yhtä biisiä mä tylsistyn siihen ja sitten lähteekin biisi uusiksi alusta.

#27 kirjoitettu 26.07.2009 09:42

sanotaanko näin että mitä enemmän koetan keskittyä saundin viilaamiseen ja sen semmoiseen että tuntuu ettei pää tahdo antaa mitään ideoita uusiin biiseihin. ihan paikallani olen junnannut tuotannon kanssa ettei mitään rajaa.. olis se kiva taas viilata saundi entistä paremmaksi mutta kun ei tule mitään kun ei mukamas ole hyvä melodia tai samantie tyrmään jonkun pimputuksen ja deletoin sen koko elämästäni.

ennen se oli vain helpompaa kun en edes ajatellut koko äänenparantelua, masterointia yms.

#28 kirjoitettu 26.07.2009 14:24

aina kun teen biisiä ja viilaan miksausta ja teen rakenteeseen loppusilaukset hinkkaamalla siirtymiä ja efektisoundeja, tahdon kaiken kuulostavan tosi vaivattomalta ja jollain tapaa helpolta tai epäväkinäiseltä ja epäteennäiseltä, vaikka biisi olisikin tyyliltään ja sisällöltään originaali ja sisältäisi muutakin kuin kliseitä. aivan kuin biisi olisi ollut yhtä helppo tehdä kuin sitä on kuunnella, tai ihan kuin biisi olisi tehnyt itse itsensä.

mietin äsken, voiko tollasesta vaivattomuudesta huolehtiminen ylivietynä johtaa juuri sellaiseen geneerispoppimaiseen kliinisyyteen tai tylsyyteen. voiko biisi soljua LIIAN hyvin? herättääkö se vähemmän kuuntelijan huomiota ja onko se tällöin vähemmän kiinnostava?

#29 kirjoitettu 26.07.2009 22:15

Sunt1o kirjoitti:
Miusta semmonen kömpelyys ja 'vaivalloisuus' on monessa biisissä se juttu mistä tykkään. Toki useimmissa biiseissä se varmaan ei ole semmoinen että se kohentaa sitä biisiä, mutta voi se olla ihan kova juttu.

menee ehkä vähän ohi sen mitä tarkotit, mut tykkään erityisesti joistain biiseistä jotka on rytmiltään kömpelöitä tai laahavia mutta silti grooveja. sellaista tyylikästä vammaisuutta. tulee sellainen onnistunut fiilis kun saa (liian harvoin) jotain sellaista ite aikaan. se on tavallaan vähän tollasta vaivattomuutta mitä tarkotin, vaikka biisi itessään kuulostaisikin omituiselta.

#30 kirjoitettu 04.08.2009 19:56

Itse en musiikkia pahemmin ole tehnyt, mutta tunnen muutaman kaverin joilta olen previkoita saannut vaikka kuinka ja aineksia olisi pitemmällekkin, mutta kun kavereilla on niin kova itsekritiikki materiaaleistaan, ettei mikään omatekemä voi olla ns. tarpeeksi hyvää markkinoille.

#31 kirjoitettu 06.08.2009 15:15

Hmm. Jänniä vastauksia ihmisillä.

Itse voisin väittää olevani miksaamisen suhteen varsin perfektionistinen, ja se on tavallaan hyvä.

Kun kama isketään purkkiin, niin se on kuitenkin varsin pitkälle mietittyä, mutta vaatii paljon säätöä, että jotta kuullostaa hyvälle. Paljon aikaa sii skuluukin kaikkien pienten epätäydellisyyksien muokkaamiseen, efektointiin yms. Kuitenkin yritän pitää itseni kurissa, koska ei tässä mitään konemusaa olla tekemässä.

Loppuhiomiseen menee kuitenkin aikaa ihan törkeästi. Pannaukset kohdilleen, volyymitasot ja suhteet täydellisiksi. Jossain vaiheessa sitten bändikaveri vaan käskee lopettamaan, ja iskemään jakoon.

#32 kirjoitettu 06.08.2009 18:04

veezay kirjoitti:
aina kun teen biisiä ja viilaan miksausta ja teen rakenteeseen loppusilaukset hinkkaamalla siirtymiä ja efektisoundeja, tahdon kaiken kuulostavan tosi vaivattomalta ja jollain tapaa helpolta tai epäväkinäiseltä ja epäteennäiseltä, vaikka biisi olisikin tyyliltään ja sisällöltään originaali ja sisältäisi muutakin kuin kliseitä. aivan kuin biisi olisi ollut yhtä helppo tehdä kuin sitä on kuunnella, tai ihan kuin biisi olisi tehnyt itse itsensä.

mietin äsken, voiko tollasesta vaivattomuudesta huolehtiminen ylivietynä johtaa juuri sellaiseen geneerispoppimaiseen kliinisyyteen tai tylsyyteen. voiko biisi soljua LIIAN hyvin? herättääkö se vähemmän kuuntelijan huomiota ja onko se tällöin vähemmän kiinnostava?


Täsmälleen sama fiilis. Vittu että toi ongelma vituttaa..

Sit ku kuuntelen esim. Benny Benassi - Satisfaction ja huomaan miten puun takaa siihen eri osuudet aina tuodaan ja viedään pois, saan vähän rohkasua tehdä samoin. Ehkä tää tän hetken house/dance musan villitys missä kestää siirtyminen melodiasta tai mistä vaan siihen varsinaiseen biittiin joku puol minuuttia taas saa hakemaan niitä smootheja siirtymisiä.

Tää tietenkin konemusassa. Rock-musassa tykkään todellakin siitä että osuudet vaihtuu ku töksähtäen.

Sitäkin mieltä oon vähän, että jos homma ei toimi karuilla siirtymillä, niin se biisi on tai siitä on tulossa vaan paska.

#33 kirjoitettu 17.08.2009 21:55

Tämä aihe on kyllä lähellä itseäni. Tällä hetkellä on olemassa vajaa parikymmentä biisiä, jotka olisivat suht valmiita julkaistavaksi mutta tuollapa ne kovalevyllä suuren itsekritiikin vuoksi möllöttää. Jokaisessa on aina joku juttu joka pistää korvaan tai vaivaa takaraivossa. Välillä niihin tulee tehtyä pientä säätöä joka sitten joskus parantaa ja joskus huonontaa soundia.

Itselläni ainakin useasti käy siten, että biisejä säätäessä biisi ikäänkuin elää koko ajan. Ei siis pelkästään soundillisesti vaan myös rakenteellisesti. Monissa biiseissäni on projektifilussa alussa ensimmäinen "biisi", sen perään on alkanut kasautua toinen, jonka jälkeen vielä muutama. Kaikissa hieman erilainen rakenne ja kenties eri sounditkin. En jotenkin kait osaa tyytyä kerran muodostuneeseen rakenteeseen. Tietty oma osansa saattaa olla tavallani tehdä musiikkia siten, että biisi vain alkaa syntyä melodioista ja soinnuista ilman ennakkoon määriteltyä tavoitetta siitä millainen lopputuloksen pitäisi olla. Kunhan siinä vain ennen julkaisua on jonkinlainen rakenne ja ennenkaikkea itseäni tyydyttävä soundi.

Näistä biisien eri evoluution vaiheista huomaa kyllä usein miten lopullisesta versiosta on kadonnut johonkin se tietty särmä mikä alunperin oli kun kiipparilla soitteli sointuja ja melodioita koneeseen.

Mutta tämäpä ei ole minulle ainakaan mikään suurensuuri ongelma, sillä harrastuksenahan tätä vain teen ja silloin ei katsota aikaa. Voisi melkeinpä ottaa raidat erilleen waveiksi talteen ja säilyttää parikymmentä vuotta ja kokeilla sitten josko silloin sattuisi mulle kelpaamaan.