Mikseri.net

#2 kirjoitettu 20.05.2003 22:43

MarkusK kirjoitti:
Mietin tossa, että minkähänlainen sähkökitara sopis tollaseen queen-tyyppiseen rockkiin? Hintahaitari 0-1000€.


Itse hommasin ensimmäiseksi kepiksi hiukan yli 400€:n jacksonin. Vaikka pommi räjähtäisi sen päällä niin ei mene epävireeseen ( kielilukot rules ) Thomannilta saa edullisesti mexico stratoja jotka saattavat hyvinkin olla ihan ok vermeitä! Jos haluaa soitella ilman soundiin kyllästymistä, niin kannattaa ostaa joku vahvistin mallinnus purkki ( Behringer V-amp2:nen tai Line 6:sen podi tms ) Tulipas taas tarinaa

#3 kirjoitettu 20.05.2003 23:03

hmm... brian may soundia ja 0-1k€
http://www.netzmarkt.d...
en tiä oisko toi mistään kotoisin mutta varmaan vois yrittää tolla päästä aika lähelle?

efunkelist... ööö... 23:04 20.05.2003

Mutta queenihan on soundillisesti aika perusrokkia että eiköhän se onnistu aikas monenlaisella kitaralla. Älä hommaa jazzikeppiä äläkä hevikeppiä vaa jotai siitä väliltä... On toi sellanen kysymys ettei siihen voi yksioikoisesti vastata, ei auta muu ku käydä paikalliset kitarakauppiaat läpi. Tässä asioita pohdittaviksi:

Minkälaiset mikit? Yksikelaiset vai kaksikelaiset?
Tarviiko vibrakampea? Kielilukkoja?
hmm... no, onhan noita asioita paljonki, mutta noita erilaisia mikkejä kannattaa vertailla. Ne vaikuttaa todella paljon särösoundien käyttäytymiseen...
Kokeile stratoa. Siitä ei enää basicimmaksi mene sähkökitara. Sillä voi soittaa kaikkea hevistä humppaan... Ehkä joku mexican strato. Ne ei o mahottoman hintaisia mutta ei sentään ihan huonojakaan. Ja voihan niitä mikkejä vaihtaakin jälkeenpäin, se vain sitten maksaa sen uuden mikin verran...

#4 kirjoitettu 20.05.2003 23:14

unohdinpas sanoa että noita straton mallisia kitaroita on muillakin kuin fenderillä ja niitä kannattaa tesmailla. yamahalla ja tokailla on ihan käypiä peruskeppejä. outo merkki ei välttämättä tarkoita että on huono kitara. ne on kuitenkin vain soittimia että jos tuntuu ja näyttää ja etenkin kuulostaa hyvältä niin mitä väliä mitä siinä lavassa lukee merkiksi..

#5 kirjoitettu 26.05.2003 14:53

jos joku tuttus menee usaan ni pyydä sitä tuomaan sulle semmone 60-luvun fenderin strato siin on semmonen peli että! ja saa 1000 eurolla varmasti!
ne on käytettyjä joten ne pysyy vireessä hyvin ja niis on semmone muhkee ääni.
että jos rokkia soitat ni siinä on aito.

ps. käyttäähän yngwie malmsteenkin niitä stratoja!

#6 kirjoitettu 27.05.2003 11:09

nordabys kirjoitti:
jos joku tuttus menee usaan ni pyydä sitä tuomaan sulle semmone 60-luvun fenderin strato siin on semmonen peli että! ja saa 1000 eurolla varmasti!
ne on käytettyjä joten ne pysyy vireessä hyvin ja niis on semmone muhkee ääni.
että jos rokkia soitat ni siinä on aito.

ps. käyttäähän yngwie malmsteenkin niitä stratoja!


Mie vähän epäilen että mistään ei saa 60-luvun jenkkistratoa tuhanteen euroon. Luultavasti 2000-3000 e saattaisi olla lähempänä. Mutta se on kyllä totta 60´s stratot ovat hyviä ja jämäkköjä. Luultavasti soundikin on jossainmäärin parempi, koska siihen aikaan mikkeihin laitettiin enemmän käämiä ja puutkin ovat varmasti jo nykypäivään tultaessa kuivuneet.

#7 kirjoitettu 27.05.2003 23:01

Brian Mayn soundiin vaikutti huomattavasti myös hänelle itselleen tehty säröefekti joka on varsin uniikki ja suuri osa siitä soundistakin sanon mä. Ja yks on tietty noi studiossa käytetyt mikitystekniikat. Levyillähän on mahdollista tehdä sellaisia soundeja joita livenä ei voi... mutta tuollainen Brian May-henkinen efektipedaali kyllä on olemassa jo. En muista esiteltiinkö se ny viimeisessä soundi-lehdessä vai riffissä...

noista mikeistä Fezzi sanoikin sen perusidean. humbukkerit on heviin oikeastaan välttämättömät ja kevyemmässä menossa yksikelaiset on sopivammat - yleensä. soundihan on täysin makuasia! mutta suosittelen että otat sellasen kitaran jossa on ainakin tallassa kaksikelainen. niissä on sekin kiva että yksikelaiset on paljon alttiimpia häiriöille ja huminoille. ja on tosiaan muhkeemmat särösoundit.
toisaalta, stratossahan on kaikki yksikelaisia ja sehän se on perusrokkipeli. mulla on strato ja soitan mä sillä heviäkin mutta hevisoundiin yksikelaisilla tarvitaan niiltä muiltakin laitteilta suorituskykyä. mutta kun rahaa taas ois joku päivä niin sitten ostan tallaan kaksikelaisen mikin...

kannattais käydä kitarakaupassa ja pyytää kauppiasta esittelee mitä eroa niillä mikeillä ja kitaroilla on niin se voi varmaan havainnollistaa sulle.

#8 kirjoitettu 28.05.2003 23:36

Lisäilen pikkujuttuja...

Fezz kirjoitti:
Kakskelasissa (Humbucker) mikeissä on enemmän outputtia eli niillä saa muhkeampia särösaundeja kun taas ykskelaset (singlecoil) toimii paremmin puhtaissa saundeissa. Toi nyt on aika rankka yleistys muut siinä ulostulo tasossa on se suurin ero.


Eroa on tosiaan ulostulotasossa, mutta tosiaan niinkuin joku jo mainitsikin niitä häiriöitä (eritoten hurinaa) tulee humbuckereista (eli kaksikelaisista) vähemmän. Tämä mahdollistaa enemmän särön käyttämisen ennenkuin hurina alkaa käymään hermoille. Suuremman ulostulotason ansiosta vahvistusta tarvitaan vähemmän saman särömäärän aikaansaamiseksi. Soundi humbuckereissa on myös yleensä keskiäänipainotteisempi joka usein sopii särösoundien pohjaksi hyvin (tosin tämä on myös makuasia).

Varsinaisen vahvistimesta ulos saatavan äänenvoimakkuuden suhteen tuolla ulostulotasolla siis ei juurikaan ole merkitystä. Ehkä korkeintaan puhtaissa soundeissa, mutta keskiverto kitaravahvistin kyllä menee särölle heikompitehoisillakin mikeillä kun sen täpölle vääntää... Ainakin jonkun verran. Huom. Suurin osa puhtaina pidetyistä kitarasoundeista on ainakin hieman säröisiä (usein sitä kutsutaan siinä vaiheessa kompressioksi koska siltä se kuullostaa sen lisäksi että soundi on hieman eläväisempi kuin ihan puhdas).

Yksi merkittävä asia mihin tuo mahdollisuus käyttää suurempia määriä säröä vaikuttaa ja mitä usein ei tulla ajatelleeksi on kuultavissa olevan sustainin kasvu (särösoundeilla siis). Särö myös kompressoi ääntä. Enemmän säröä = enmmän kompressiota = hiljaisemmatkin äänet kuuluu (sen kielen sointihan hiljenee vähitellen).

Brian Mayn soundista tekee erityisen se että se soittaa sitä nuorenapoikana itsetekemäänsä kitaraa ja käyttää metalliplektraa (oisko ollu jopa kolikko?) tavallisen muoviplektran sijasta. Se käyttää myös tosi paljon päällekkäisäänityksiä joista syntyy semmonen massiivinen kitaraseinä.


Teki muistaakseni kitaransa vielä isänsä kanssa ja jos muistini pitää niin tosiaankin käyttää kolikkoa plektrana.

Eikös se efekti jota Brian käyttää ole joku Treble Boosteri jolla pusketaan vahvistinta hieman lujempaa ( =enemmän säröä). Vahvistin taisi olla Vox AC30 ja vielä treble boost malli... Treble boostia treble boostiin... Joo onhan hänellä aika kirkas soundi. Voin muistaa väärinkin.

Lähteeni tuon efektipedaalin suhteen: www.geofex.com/images/BrianMayboost.jpg ( eli www.geofex.com ). En tiedä onko tosi mutta kitaraefektien suhteen tuo sivusto on mielestäni aika luotettava (yksi netin vanhimmista tee se itse kitarapedaali -sivustoista).

Niin mainitsinko sanan särö ja että sellainen ilmiö on kiva kitaran kanssa...

Vielä näistä Strato vs. Les Paul vs. whatever jutuista. Se on kuitenkin viimekädessä kiinni siitä mikä omaan käteen sopii. Itse ostin joskus Sellasen vähän stratomallisen Charvelin (mikä lie heviluikku). Olen kuitenkin aina pitänyt Les paulien ulkonäöstä (no joo eihän sen pitäisi merkata, mutta merkkaa kumminkin) ja ajatellut että sellainen olisi kiva. Sittemmin kun sellaista on pari kertaa jossain päässyt kokeilemaan niin ei ole mokomat osuneet käsiin ollenkaan. Voihan tuo tottumuskysymyskin tosin olla ja ne kokeilut on olleet lyhykäisiä. Voishan sitä ravata musaliikkeissä testailemassa mutta en ole viitsinyt kun en ole hankkimassa.

Elektrojänis muokkasi viestiä 23:37 28.05.2003

Öh... Tais osa mennä vähän aiheen sivusta.

#9 kirjoitettu 29.05.2003 11:36

Fezz kirjoitti:
Mä oon elelly sellasessa käsityksessä että humbuckeri ei humise sen takia että ne kaks kelaa jotenkin kumoais toistensa huminat. Siitä on kyllä monta vuotta kun viimeks lueskelin näitä juttuja mut kyllä mulla vielä on yks laatikko täynnä noita kitaralehtiä josta asia selviäis. En nyt kuitenkaan jaksais ruveta selamaan.


Totta turiset (mikäli minäkään mitään tiedä). Tarkkaan ottaen ne kaks kelaa on eri suuntiin käämitty joten niihin osuvat häiriöt on vastavaiheessa keskenään (tai oikeammin pitäisi kai sanoa että niillä on vastakkaiset polariteetit) joten ne kumoavat toisensa yhdistyessään. Jos tuo tosin olisi ainoa juttu niissä niin se varsinainen hyötysignaali eli "sulosoinnut" kielistä kumoaisivat myös toisensa. Tämä on kierretty sillä, että kelojen keskellä olevat magneetit on laitettu eripäin joten se hyötysignaali onkin samassa vaiheessa ja summautuu siten yhdeksi hieman kovemmaksi signaaliksi.

Mikään ei kuitenkaan ole täydellistä, joten:

Häiriöt ei kumoudu täysin. Kuinka hyvin ne kumoutuu riippuu kelojen sovituksesta, eli mitä paremmin ne on saatu samanlaisiksi (kuparilangan kierrosmäärä ja tiukkuus, kelan ympärysmitta yms.) niin sen parempi. Niin ja voihan niitä häiriöitä sinne joukkoon päästä muistakin sen kitaran sähköisistä osista (esim. suojaamattomat/huonot sisäiset johdotukset, huonosti suunnitellun kytkennän maalenkit).

Kelat syövät hieman toistensa signaalia joten signaali ei ole aivan 2x yhden kelan signaali. ilmiö on voimakkaampi korkeilla taajuuksilla joten trebleä tulee vähemmän ---> se keskiääniin painottuneempi tummempi soundi.

Tämäkin taisi olla vielä karkea yksinkertaistus aiheesta...

Noniin tulipa taas lätistyä. Ehkä tämä riittää tyydyttämään turhan päiväisen pätemisen tarpeeni taas vähäksi aikaa.