Mikseri.net

#2 kirjoitettu 26.03.2010 23:42

"Hyvä" on siinä määrin suhteellinen käsite, että aiheesta saa korkeintaan mielenkiintoista makuasioista kiistelyä aikaiseksi. Esimerkiksi voisin läväyttää tiskiin pari omasta mielestäni hyvää stygeä:

Naked City: Jazz Snob Eat Shit

ja vaikkapa:

Ulver: Blinded By Blood

vaikka miten noita kahta biisiä derivoi, niin en minä ainakaan löydä noiden rakenteesta saati estetiikasta ylipäänsä minkäänlaista yhteneväistä matemaattista algoritmia. Siitä on kyllä tovi kun olen viimeksi koulun penkkiä perseelläni kuluttanut.

#3 kirjoitettu 26.03.2010 23:51

Epäilen kyllä että näin ei ole. Kappaleen "hyvyys" on kuitenkin niin subjektiivinen asia, että siitä on vaikea ellei mahdoton lähteä vääntämään jotain yleismaailmallista kaavaa jota voisi soveltaa kappaleen "hyvyyden" määrittämiseen. Ja vaikka tutkisi tätä vain yhden kuuntelijan kohdalla verrattavien asioiden määrä eri "hyvien" kappaleiden välillä on niin suuri, että sitä kaavaa ja matemaattista yhtäläisyyttä etsiessä varmaan saisi käytettyä useammankin eliniän...

Ehkä ennemmin voisi löytää matemaattisia yhtäläisyyksi kappaleiden, jotka hukkuvat taustaan ärsyttämättä sen suuremmin ketään välillä

#4 kirjoitettu 26.03.2010 23:52

Yhtenevyyksiä voi olla vaikeaa löytää. Mutta jos lähtee siitä, että jossain biisissä vaikka kitarasoolo on hyvä, ja alkaa pohtia sitä että miksi se on niin hyvä. Veikkaan että vastaus on siellä, miten soinnut seuraa toisiaan. Yhtenevyyksiä ei pitäisi etsiä kappaleitten väliltä vaan yhtenevyyksiä matemaattisiin malleihin. Varmaankin jotain eksponenttifunktiota löytyy kun riittävästi etsii - tuskin kuitenkaan mistään konkreettisista suureista kuten sointujen taajuudet tai volyymit tai tempo tai jotain. Vaan jotain niiden välistä.

#5 kirjoitettu 26.03.2010 23:53 Muok:26.03.2010 23:54

Sunt1o kirjoitti:
Luulen että enintään on mahollista löytää yhtäläisyyksiä jonkun tietyn henkilön hyvänä pitämistä biiseistä jos niistäkään.


Miksi tietyt biisit ovat sitten niin menestyneitä? Toisaalta mukaan tulee myös jotain psykologisia asioita, joihin vaikuttaa ihmisten kulttuuri ja historia. Sen haluaisin yrittää rajata pois.

Twight muokkasi viestiä 23:54 26.03.2010

Omppumuikkunen kirjoitti:
Sitähän musiikkiteoria aika pitkälti on?


En tunne musiikin alaa. Opetetaanko esimerkiksi musa-amkissa tosiaan että minkälainen sointukulku vaikkapa on hyvä ja mikä ei ja miksi?

#6 kirjoitettu 27.03.2010 00:32

Tutustumisen arvoinen asia: http://en.wikipedia.or... johtaa lopulta tutustumiseen: http://en.wikipedia.or... ja näiden pohjalta on satojen vuosien aikana kehittynyt http://en.wikipedia.or... kautta http://en.wikipedia.or... Eli joo, kyllä kai musiikin fysiikalla (matematiikalla?) on melkoinen vaikutus siihen mitä kuulemme ja miksi, ja minkä vuoksi jotkut asiat kuulostavat meille sellasilta kun ne kuullostavat.

Voidaan tietenkin vielä lähteä tähän skaalojen muodostamiseen intervallisuhteiden kautta: http://en.wikipedia.or... http://en.wikipedia.or... http://en.wikipedia.or... ja tietenkin modulointi, tasavireisen 12-säveljärjestelmän kautta nopeat sävellajivaihdokset: http://en.wikipedia.or... http://en.wikipedia.or... pohjana myös matkalla tonaalisuudesta http://en.wikipedia.or... atonalisuuteen http://en.wikipedia.or...

Ne yläsävelsarjat vaan on siellä, haluttiin me tai ei, ja ne vaan nyt perhana vaikuttaa kaikkeen, haluttiin me tai ei.

#7 kirjoitettu 27.03.2010 00:56

Twight kirjoitti:
Opetetaanko esimerkiksi musa-amkissa tosiaan että minkälainen sointukulku vaikkapa on hyvä ja mikä ei ja miksi?


Tietenkään kukaan ei voi opettaa mikä kuullostaa toiselle hyvältä ja mikä ei, mutta sen sijaan voi opettaa että mikä kuullostaa miltäkin noin suunnilleen yleisesti.

Esimerkiksi kokosävelasteikko kuullostaa juuri siltä itseltään oli säveltäjänä Debussy: http://www.youtube.com... tai Shorter: http://www.youtube.com...
Sen jälkeen kun sulla on se fiilis, että just tää soundi sopii tähän mun biisiin jää kuulijan päätettäväksi onko se hänen korvalleen sitten just kiva.

#8 kirjoitettu 27.03.2010 01:25

Omppumuikkunen kirjoitti:
Paitsi jos soitamme potentiometrejä kääntämällä siniaalloilla sellaista mitä ei vielä ole luokiteltu hyvältä kuulostavaksi


Kyllä mä silti melkein olen sitä mieltä että ne yläsävelsarjat, sekä meille länsimaalaisille varsinkin tasavireinen viritysjärjestelmä on loppujen lopuksi kuitenkin se alitajuinen kohde johon me makuamme suhteutetaan.

#9 kirjoitettu 27.03.2010 01:28

Omppumuikkunen kirjoitti:
Tosiaan, kiitos linkeistä, jää osa noista auki pidemmäksi aikaa.


Tervemenoa, se on pitkä suo kun sille tielle lähtee. Mutta ainakin omalle kohdalle todella mielenkiintoista tavaraa, ja materiaalia vaan löytyy kun alkaa kaivamaan. Mitä pidemmälle se menee ja mitä enemmän sitä hiffaa, niin... no en mä sano mitään, selvität itse jos asiat oikeasti kiinnostaa.

#10 kirjoitettu 27.03.2010 02:00

Omppumuikkunen kirjoitti:
Jos miettii että äänet joiden vaikutuksen alaisena kasvaa muokkaavat musiikkimakua, niin voisi ajatella, että teollisen melun parissa kasvaneet tykkäisivät alitajuisesti koneellisesta rytmistä, hurinasta ja kohinasta, joita kaupungeissa ei voi olla kuulematta.


Pidän konemusiikista, vaikken ole kaupunkiympäristöstä kotoisin.

Ja itse ainakin nautin luonnon äänistä vaikkeivat ne varsinaisesti mitään musiikkia olekaan.

#11 kirjoitettu 27.03.2010 03:54 Muok:27.03.2010 03:55

Ei siinä matikkaa ole, kai.
Ellei väkisin halua vääntää, kaikesta saa aikaseks jonkun kaavan.
Emt, mut jotenkin kuulostais anaaliselta lähestyä biisin tekoa matemaattiselta kannalta.
Toisaalta kaaos ei miellytä korvaa ja jos se ei ole kaoottista nin tässä kontekstissa se on melkein väkisin matemaattista,
aika kaukaa haettua silti, matematiikka ei anna soundi tajua.

#12 kirjoitettu 27.03.2010 09:52

Twight kirjoitti:
En tunne musiikin alaa. Opetetaanko esimerkiksi musa-amkissa tosiaan että minkälainen sointukulku vaikkapa on hyvä ja mikä ei ja miksi?


Perus musiikinteoriassa musiikkiopistol opetettii jo lyhyesti sellaset perussointukulut eli I V IV V I jne.

#13 kirjoitettu 27.03.2010 11:42

Tuli muuten mieleen, että eikös joku tehny matemaattisesti musiikkia ja siitä tuli ihan hirveetä.

#14 kirjoitettu 27.03.2010 11:54

Omppumuikkunen kirjoitti:
Sitähän musiikkiteoria aika pitkälti on?


Näin. Tyhjentävä vastaus alkuperiseen kysymykseen. Ellei sitten tahdo vastausta johon ei pieni kirjasto enää riitä.

#15 kirjoitettu 27.03.2010 12:39

Omppumuikkunen kirjoitti:
Toinen on se, että reaalisointumerkinnässä duurisointu on ikäänkuin oletusarvo. Luulisi että oletusarvona pitäisi olla priimistä, kvartista ja kvintistä koostuva sointu, kun ovat ns. täydellisiä intervalleja.


Liittyen myös Sunt1on johonkin aiempaan: duuriterssi on ensimmäinen terssi mikä sieltä yläsävelsarjoista tulee, siksi se on meille se juttu alunperin. Molliterssihän soi yläsävelsarjoissa niin korkealla että ei me sitä kyllä juuri sieltä eroteta. Siksi onkin aika jännä että mistä se on siihen aluksi repästy.
Se että onko duuri "ilonen", no ehkä ala-asteella opetettiin niin, en muista...

Noista notaatiotavoista ja muusta. Mä ymmärrän että susta kun kiva 'kapinoida' ja esittää kaikkia vaihtoehtoisia juttuja, mutta tiedätkö kun on kaikille kauhean paljon helpompaa kun käytetään kansainvälisesti samaa systeemiä mikä ollaan hiottu melkoisen hyväksi vuosien saatossa.
Jos susta tuntuu että se tapa millä orkesterille on helpointa kirjoittaa ei sovi sun konemusiikkiin niin anna mennä millä ikinä tahdot, mutta on aika höhlää olla sitä mieltä että kaikkien maailman akustisien intrumenttien soittajien pitäisi hylätä hyväksi havaittu ja pitkälle kehitetty notaatiotapa siksi kun "niitä on muitakin olemassa".

Sointumerkit on nopeita lukea ja yksinkertaisia kirjoittaa. Notaatio instrumenteille on viety pitkälle varsinkin modernissa klassisessa musiikissa. Muistaakseni sä joskus ehdotit jotain ihmeellistä intervallimerkintätapaa. Mitä jäkeä on merkitä pitkästi peräkkäin jotain intervallisuhteita kun ne on itsestäänselvyys kahdella kirjaimella: Cm. Tuossa lukee suoraan priimi-pieni terssi-suuri terssi.
Mä kiroilin viime syksynä kun mun piti opetella kenraalibasson merkinnät. Mä olin vuosia käyttänyt pelkästään sointumerkkejä enkä nähnyt mitään järkeä alkaa opettelemaan primitiiviseltä vaikuttavaa merkintätapaa.
Voin sanoa että ei ollut yhtään haittaa sen opettelemisesta, ja oikeastaan se on hyvä ja todella simppeli tapa kertoa paljon faktaa yhdellä roomalaisella numerolla ja parilla meidän norminumerolla siinä perässä. Kyse on siis muustakin kun mikä sointu ja mitkä äänet siinä on noin vertikaalisesti. Nillä soinnuilla on tonaalisessa musiikissa myös funktiot.

#16 kirjoitettu 27.03.2010 13:41

Omppumuikkunen kirjoitti:
Esim. diatoninen nuottiviivasto


Pakko kai vielä sanoa jotain...

Ensinnä, oletko tutustunut sävelten funktioihin asteikoissa? Niihin mitkä on aktiivisia ja passiivisia säveliä ja mihin aktiiviset on menossa? Ja kuinka se on loppujen lopuksi onnistuttu sisällyttämään normaaliin notaatioon?

Plus mä en tidä kuinka paljon sä luet nuotteja, mutta mua ei ainakaan kiinnostaisi lukea sopraanostemmaa tosta sun kromaattisesta viivastosta jossa se olisi miljardilla apuviivalla ja suht helvetin hidasta lukea nopeasti...

#17 kirjoitettu 27.03.2010 14:03

Gojiraa on sanottu tälläisen matikkametallin keksijäksi monimutkaisten riffien ja erikoisten tahtilajien takia

#18 kirjoitettu 27.03.2010 14:36 Muok:27.03.2010 15:03

Omppumuikkunen kirjoitti:
Meinaatko liikettä toonikan ja dominantin välillä? Linkitä jos tarkoitat jotain muuta.


En. Lähde liikkeelle vaikka tästä: http://en.wikipedia.or... ja katso kuinka pitkälle siitä pääsetkään. Vinkki sana mun alkuperäiseen pointtiin: johtosävel ( http://en.wikipedia.or... ).

Mutta silti, jos ei ole ennestään tottunut diatoniseen viivastoon, niin tuosta kromaattisesta näkee helpommin mikä nuotti milloinkin kyseessä, kun jokaiselle kahdestatoista on oma korkeus.

Jep, ja sillon just missaa niiden sävelten pointin kun ne asetetaan samanarvoiseen asemaan.

Effekt muokkasi viestiä 15:02 27.03.2010

Voidaan tsekkaa tota 'tetrachord' juttua lisää jos sua kiinnostaa, vai haluatko vielä väitellä notaatiosta?

#19 kirjoitettu 27.03.2010 15:42

Benii kirjoitti:
Gojiraa on sanottu tälläisen matikkametallin keksijäksi monimutkaisten riffien ja erikoisten tahtilajien takia

Mitä? Gojira on saanut vaikutteita mm. Meshuggahilta ja Toolilta jotka ovat kumpikin useita vuosia vanhempia kuin joku Gojira.

#20 kirjoitettu 27.03.2010 16:46

Palatakseni hieman alkuperäisen topicin suuntaan...
Twight kirjoitti:
Oletteko miettinyt että mikä tekee hyvästä biisistä hyvän? Löytyisikö kappaleista jotain matemaattista, joka voisi selittää edes vähän syytä siihen?


Kyllä jonkinlainen kaava varmaan löytyy. Tuossa joskus joulun nurkilla tuli TV:stä brittidokkari musiikin ja aivojen yhteyksistä, jossa mm. pistettiin tietokone laskemaan jonkun biisin hittipotentiaalia. Voi olla että siinä esim. verrattiin biisiä 30 viime vuoden listaykkösten keskiarvoon tjsp.

#21 kirjoitettu 27.03.2010 18:35

Chadonna kirjoitti:
Tuli muuten mieleen, että eikös joku tehny matemaattisesti musiikkia ja siitä tuli ihan hirveetä.


Mitä lie matemaattisuudella tarkoitat mutta sarjallisuushan nyt on eräänlaista matematiikkaa sekin. Ja niitä säveltäjiä on paljon.

#22 kirjoitettu 27.03.2010 19:27

Omppumuikkunen kirjoitti:


Mä koen vaikeaksi keskustella sun kanssa notaatiosta, kun musta tuntuu ettet ole nähnyt sitä hyötyä mikä vaikka 80 hengen orkesterissa on siitä kun kaikki puhuu asioista samoilla nimillä ja kaikkien papereissa on merkitty halutut asiat kaikkien tiedostamilla yhteisillä symboleilla.

Ymmärrän sun "kapinahengen" ja terveen innostuksen kaivaa uusia juttuja esiin, mutta kaiken sen vimman keskellä ei kannata unohtaa sitä että sen notaation on vaan tarkoitus kertoa jollekin mitä siinä biisissä tapahtuu. Mahdollisimman yksinkertaisesti ja niin että kaikki aiheeseen perehtyneet sen tajuaa. Tottakai sitä varten täytyy opetella asioita, esimerkiksi juuri mitkä intervallisuhteet tietyissä soinnussa on ennen kun osaa automaattisesti ajatella ne kun näkee sointumerkin. Osatakseen juosta pitää ensin osata kävellä.

Mä myös ymmärrän sun näkemyksen konemuusikkona länsimaisen notaation perinteeseen, ja ehkä siksi musta onkin jotenkin turhauttavaa jatkaa tätä keskustelua tästä aiheesta, kun se loppujen lopuksi johtaa vaan väittelyyn "tää on kivempi" vs "tää on musta kivempi".


Mutta tetrachordeista mulla sen sijaan riittää intoa keskustella!

Okei, jos lähdetään liikkeelle siitä että meillä on neljä peräkkäistä säveltä tiettyine intervallisuhteineen.
Otetaan aluksi vaikka C D E F, eli intervallit 1-1-½ (rautalangasta C-D=1, D-E=1, E-F=½)
Tai vaikka C D Eb F, eli 1-½-1
jne...
Hetken kun näitä miettii niin ei tartte olla nerokaan keksiäkseen että niitähän voi laittaa peräkkäin!

Mitäs jos tuon ensimmäin (C D E F) 1-1-½ perään laittaisi samanlaisen, eli kokonaisena 1-1-½-1-1-½(-1 että päästään taas C:hen)?
Siitähän tulee C D E F G A Bb (hups, http://en.wikipedia.or... )

Mitäs jos laitetaan sen yhden puolikkaan sijasta kokonainen sinne loppupuolelle? Eli 1-1-½-1-1-1(-1 taas C:hen)
C D E F G A B (saksalaisen systeemin kannattajille siis H) (no katsos, http://en.wikipedia.or... )

No mikäs se toka olikaan? C D Eb F, 1-½-1. Mitäs jos sen yhdistäisi tohon ekaa?
1-½-1-1-1-½(-1) on C D Eb F G A Bb (jes, http://en.wikipedia.or... )
Toisinpäin? 1-1-½-1-½-1 C D E F G Ab Bb (löytynee varmaan ainakin tuolta: http://en.wikipedia.or... )

No mitäs ihan randomilla jotain?
Vaikka ½-1-1 tetrachord plus 1-½-1 vastaava?
½-1-1-1-½-1(-1) on C Db Eb F G Ab Bb (C) on http://en.wikipedia.or...

No ½-1-1 ja ½-1-1 itsellään?
½-1-1-½-1-1(-1) on C Db Eb F Gb Ab Bb (C) on http://en.wikipedia.or...

Vieläkö lisää randomeita?
½-1½-1 ja 1-½-1 (vautsi, 1½!)
Sehän on sitten niinkusta ½-1½-1-1-½-1(-1) tekee C Db E F G Ab Bb (C) on http://en.wikipedia.or...
½-1-½ ja 1-1-1
Sehän on ½-1-½-1-1-1(-1) on C Db Eb E Gb Ab Bb (C) on http://en.wikipedia.or...

No mites sitten jotain symmetrisiä?
1-1-1 ja 1-1-1 on C D E F# G# A# C on http://en.wikipedia.or...
½-1-½-1-½-1-½-1 on C Db Eb E Gb G A Bb (C) ja sama toisinpäin löytyy: http://en.wikipedia.or...

Jne jne, omalla maulla. Tietenkin sitten näillä kaikilla skaaloilla on omat sointuasteensa kun lähdetään vielä harmonisoimaan.

Hauskin juttu musta tässä hommassa on se, että oikeastaan kaikki meidän länsimainen 12-säveljärjestelmään perustuva musiikki voidaan pilkkoa tetrachordeiksi. Ja koska meidän harmonia on syntynyt melodiasta (tarkemmin siis kontrapunktista) voitaisiin sanoa että tässä ollaan niinkun asian ytimessä.

#23 kirjoitettu 28.03.2010 01:22 Muok:28.03.2010 13:04

Omppumuikkunen kirjoitti:
Eli siis, jos merkkaan omat sävellykset mieluiten kromaattiseen ja tarvitsen joskus klassisen muusikon soittamaan jotain, niin kannattaako se sitten suosiolla kääntää diatoniselle viivastolle?


Kannattaa. Myös kannattaa tutustua eri nuottiavaimiin.

Nuo kun sisältävät kahdeksan säveltä, niin tarkoittaako se sitä että kaikkiin tetrakordeista kasattuihin asteikkoihin voi soveltaa toonika-supertoonika-mediantti-subdominantti-dominantti-submediantti-subtoonika/johtosävel -soinnutusperiaatteita?


Kun vie harmonian tarpeeksi pitkälle pystyy melkeinpä minkä tahansa soinnun kääntämään haluamaansa funktioon.

Effekt muokkasi viestiä 12:48 28.03.2010

Ai niin, ehkä sun kannattaa päivitellä tota sun funktiolistaa, kun näyttää vähän liian monimutkaiselta "hauki on kala" -tyyppiseltä rimpsulta nyt.
Saman homman voit miettiä: TSDSDSDT, T=toonika, S=subdominantti ja D=dominantti.
(Toimii myös kromaattiseen asteikkoon: TDSTDSTDSTDST mutta se menee jo vähän hc-tavaraksi, eikä taida jaksaa lähteä niin pitkälle nyt.)

Ai niin siitä johtosävelestä. Se ei tarkoita itsessään 7. sävelen purkamista oktaaviin (tietysti sekin on johtosävel) vaan mitä tahansa säveltä jonka selkeä funktio on johtaa johonkin. Esim C:n luonnollisessa mollissa Ab on johtosävel G:lle. Jos soitat vaikka pianolla skaalan ylös alas ja jumitut sitten Ab:n kohdalle niin kuulet kuinka se haluaa mennä sinne G:hen. Samoin niillä kaikilla passiivisilla (1, 3, 5) sävelillä skaalassa on johtosävelensä. Jos pysytään C toonikassa niin se D vetää sinne C:hen, F vetää terssiin, kutonen usein kvinttiin, mutta kutosella on myös poikkeuksellisia ominaisuuksia tilanteen mukaan ja tosiaan se seitsemäs sävel sinne oktaaviin. Aktiiviset vs passiiviset sävelet.
Tottakai johtosävel voi olla mikä tahansa skaalan ulkopuolinenkinsävel.
Mä en myöskään tiedä kuinka paljon sitten olet tutustunut hajasäveliin...

Effekt muokkasi viestiä 13:01 28.03.2010

#24 kirjoitettu 28.03.2010 01:40

Sunt1o kirjoitti:
Miusta se on ihan selvästi iloinen.


Onhan se varmasti iloinen jos soitat sen erikseen, yksinään, ilman kontekstia. Kun liität sen mukaan jotain suurempaa kokonaisuutta et välttämättä huomaakaan sitä iloisena sävynä siellä välissä.

Tarkoitan, että kuuletko esimerkiksi tässä paljon iloisia sävyjä: http://www.musictheory...
Vaikka se vielä oikein lähtee duurista: http://www.musictheory...

#25 kirjoitettu 31.03.2010 11:41

Rain Song kirjoitti:
Kyllä jonkinlainen kaava varmaan löytyy. Tuossa joskus joulun nurkilla tuli TV:stä brittidokkari musiikin ja aivojen yhteyksistä, jossa mm. pistettiin tietokone laskemaan jonkun biisin hittipotentiaalia. Voi olla että siinä esim. verrattiin biisiä 30 viime vuoden listaykkösten keskiarvoon tjsp.


Itse itseäni täydentäen: uplaya.com näyttäisi olevan tuon tieteen ruumiillistuma inttervepissä. 2 biisiä saa ladata ilmaiseksi arvioitavaksi jos haluaa (ja uskaltaa) kuulla matemaattisen totuuden

#26 kirjoitettu 31.03.2010 20:56

Omppumuikkunen kirjoitti:
Vai onko niiden pointtina enemmänkin tietylle instrumentille tai äänialalle kirjoittaminen?


Alunperin kyllä.

Voiko viivaston alussa määritellä skaalan, niin ettei tarvitsisi ylennys- tai alennusmerkkejä kuin niiden sävelten kohdalla jotka menevät skaalan ulkopuolelle?

Tottakai.

Hetkinen. Eli nuo funktiot ovat käytännössä nimityksiä soinnuille jotka luo tai purkaa jännitettä sointukulussa? Siis tapoja analysoida enemmän kuin sääntöjä säveltämiseen?

http://en.wikipedia.or...

Mulle oli enemmänkin "mikä on kala, ja mikä on hauki?" -fiilis kun painoin nuo mieleen. Tajusin vain että liikutaan toonikan ja dominantin välillä subdominantin kautta, mutta mediantin, superin ja muiden subien merkitys jäi epäselväksi.

Jos halutaan jatkaa keskustelua oikeasti diippiin harmonian maailmaan, niin ehkä se kannattaa tehdä muualla kun tässä ketjussa. Harmonian opiskelu ja varsinkin äänenkuljetuksen hallinta on kuitenkin sellainen loputon suo josta voi koko ajan oppia/keskustella lisää.

Jos nyt lyhyesti jotain tähän sanoisin, niin se olisi se että unohda moiset superit ja mediantit. En ole kuullut kyllä kenenkään käyttävän niitä termejä vakavasti ottaen aikoihin. Tonaalinen harmonia kuitenkin jaetaan toonikaan, subdominantteihin ja dominantteihin ihan meidän korvan kautta.

Yksinkertaisin muoto nähdä vaikka duuriskaalan sointufunktiot on:

Toonikatehot: I III VI
Subdominanttitehot: II IV VI
Dominanttitehot: V VII III

Kuten tuosta huomaa, VI ja III asteet esiintyvät kahdessa ryhmässä. Miksikö? Ei muuta kun pianon ja skitan ääreen ja anna korvan kertoa mihin ne soinnut voivat mennä (muista käännökset!). Kaikilla näillä soinnuilla on suhteensa ensimmäiseen asteeseen (ja tämä tulee suoraan siitä miten me ihmiset ne soinnut kuullaan, ei näitä asioita ole kukaan hatusta vetänyt aikoinaan), eli toonikaan, siispä niillä on funktiot -> funktionaalinen harmonia.

Sitten tietenkin kun lähdetään viemään tätä toonika, subdominantti, dominantti suhteutusta kvinttiympyrään vaikka Schubertin kehittelevän molliterssikohde systeemin kautta päästään jo uusiin sfääreihin. Puhumattakaan jos se vielä siirretään kromaattiseen asteikkoon. Sitten ruvetaan jo puhumaan oikeasti todella diipeistä jutuista (esimerkiksi http://www.youtube.com... )

Jos vakavasti haluaa oppia harmoniaa kunnolla, aukotta ja selkeästi kannattaa aloittaa klasaribiisien analysoiminen Bachista ja edetä kovimmat jätkät kronologisesti 1900-luvulle (vaikka Stravinskiin asti) käyden läpi sen välin selkeitä merkkiteoksia (tästä ei myöskään ole yhtään haittaa: http://fi.wikipedia.or... ). Haluttiin me tai ei niin sillä aikavälillä ne ukot ovat hiffanneet kaikki mitä me harmoniasta tänä päivänä tiedetään ja kuullaan, ihan sama oliko kyseessä hevi, jazz tai junkka. Ja ne ukot on käyttäneet ne samat harmoniset jekut niiden biiseissä vuosisatojen ajan, aina koittaen parantaa edellisen saavutuksia. Kun on keksitty uutta, on vanhoja sääntöjä jouduttu rikkomaan/varioimaan. Siksi juuri tuo kronologisuus on hyväksi, ei jää aukkoja ja niitä "miksi tää nyt on tälleen sitten muka" -hetkiä. Kaikella on historiansa, myös harmonialla.


Varmasti olen kuullut musiikissa ja ehkä soittanutkin, mutta termi ei ole tuttu. Mikä on enkunkielinen vastine?

http://en.wikipedia.or... ( http://fi.wikipedia.or... )