Mikseri.net

#2 kirjoitettu 20.12.2010 15:12

Mie vastaan vaan neloseen, koska muutoin olen saanut olla aina rauhassa, enkä ole ketään kiusannutkaan.

Espooseen muutettuani perheineni, ollaan saatu aika jäätävää käsittelyä naapureilta. Tämä on tiivis yhteisö, johon ulkopaikkakuntalaisella ei ollut sijaa. Minä muista tiedä, mutta itse olen aina ollut ulospäin suuntautunut, ja hyvätapainen, joten olen tervehtinyt iloisesti, auttanut jos on ollut tarvetta, mutta täällä ei moiseen sorruta.

Näimme mieheni kanssa parhaimmaksi tavaksi toimia niin, että ei sitten tervehditä, tai jos joltain on loppunut autosta virta, niin ei tarjoilla kaapeleita. Sekään ei kelvannut. Meitä ei kutsuta nimellä, meitä kutsutaan entisen paikkakunnan mukaan vain "tamperelaisiksi". Yhden ainoan kerran minulle on tultu suoraan sanomaan jostain epäkohdasta. Se koski tyttäreni pukeutumista ja alkavaa meikkausikää. Olen antanut Adan laittaa ripsiväriä ja huulikiiltoa, myös puen lapseni hyviin ja kestäviin vaatteisiin. "Miksi annat lapsesi meikata ja käyttää tuollaisia vaatteita, koska se aiheuttaa muissa pihan lapsissa selkeästi eripuraa, katkeruutta ja kateellisuutta", tuli sanomaan minulle eräs äiti, ja siihen aika tomerasti annoin myös takaisin.

Kesäloman alussa kevätjuhlissa yksi lapsista sai stipendin, josta alkoi seuraava remakka pihan lasten ja vanhempien kesken. Eräs samassa koulussa oleva tyttö sanoi tyttärelleni näin: "Meidän äiti sanoi, että teitä pakotetaan lukemaan läksyjä ihan niinku vankilassa, ja siks sinäkin sait sen stipendin" Selitä siinä sitten pienelle tytölle, ettet tehnyt mitään väärää.

Elämä jatkui. Postilaatikosta katosi postia lähes päivittäin. Mummo vanhan kansan ihmisenä lähetti esikoiselle rahaa kirjekuoressa. Kaikki kortit ja onnittelut varastettiin. Ostimme lukon, joten nyt on ainakin joulukortit turvattu. Minä olen ollut myötämielinen, koittanut ymmärtää ja minua toki saa tulla kiusaamaan, itsetuntoni kestää sen mainiosti.
Mutta sitä minä en kestä, että aikuiset ihmiset työntävät lapsensa toisten lasten kimppuun.

Niin.. Toivottavasti edes jouluksi ymmärtävät hellittää.

#3 kirjoitettu 20.12.2010 15:17

Antero Tienaho kirjoitti:
-iiru- kirjoitti espoosta


Espoo on kyl saatanasta. Kateellisten, kyräilevien porvareiden pesä.


Alan pikkuhiljaa kallistumaan tuohon kanssa. Aikuisina tässä ollaan kyllä sopeutuvaisia, mutta kun lapset alkavat olla aika surullisia.

#4 kirjoitettu 20.12.2010 15:32 Muok:20.12.2010 16:04

Köyhän perheen lapsena kyllä sai koulussa tuta. Silloin sitä tekivät jotkut opettajatkin aivan avoimesti luokan edestä. Huono-osaisemmille tuli kaikenlaista nöyryyttävää ja koko luokka nauraa räkätti. Vastaavasta käytöksestä nykyisin loppuisi opettajalta ura siihen.

Itse en ole kiusannut ketään, kun opin, miltä se tuntuu.

Aikuisena tohtii jopa puolustautua. Lapsena ei uskaltanut ja varsinkaan opettajia ei voinut vastustella. Eikä uskaltanut kertoa kotonakaan, selkäsaunan pelossa. Olin sittemmin myös työpaikassa, jossa työkavereilla oli tapana tehdä kolttosia. Ne tuli joskus maksettua aika häijystikin takaisin.

Lautajaska muokkasi viestiä 16:00 20.12.2010

Olin aika ällistynyt, kun eräs entinen kiusaaja tuli nyttemmin pyytämään anteeksi. Viiden vuosikymmenen jälkeen. Ilmeisesti kiusaaminen on ongelma kiusaajalle itselleenkin, jos siitä kantaa huonoa omaatuntoa noinkin kauan. Itse en edes muistanut, että hänkin olisi kiusannut, joskin hän oli sellainen kylän kovis, jota kaikki hiukan pelkäsivät.

#5 kirjoitettu 20.12.2010 15:37

-iiru- kirjoitti:
1. Oletko koskaan joutunut kohteeksi? Missä tilanteissa?

Joo. Yläasteella pääsin tarkkailuluokan silmätikuks jostain syystä.
Turpaan en koskaan niiltä saanu, eikä juur muutakaan fyysistä shittiä, mut ei se silti kivaa ollu.

2. Oletko itse kiusannut? Miksi? Millä tavalla?

No mitä nyt vähän joskus koulussa. Ei mitään vakavaa, enkä koskaan pienempiäni kiusannu.
Luultavasti menis perus poikain kisailun piikkiin.

3. Jos olet ollut kohteena, koetko lapsen kiusaamisen ja aikuisen kiusaamisen erilaisena?

Toisaalta en, toisaalta kyllä.

Aikuisella on tässä se etu, että elämänkokemuksen myötä saattaa osata laittaa sen homman paremmin perspektiiviin.

Mut kiusaaminen on kuitenki aina kiusaamista, oli se sitte koulu- tai työpaikka- tai mitä vaan kiusaamista. Eikä se oo oikein missään nimessä.

4. Vapaata keskustelua aiheesta. Kiitos.

Sori, no bonus.

#6 kirjoitettu 20.12.2010 15:40

1. Oletko koskaan joutunut kohteeksi? Missä tilanteissa?
-Olen, lähes koko peruskoulun ajan. Alkoi joskus tokan luokan paikkeilla ehkä ja jatkui yläasteen loppuun saakka. Haukuttiin avaruusolennoksi, epäsikiöksi ja ties miksi ja uhattiin polttaa meidän kissa elävältä. Syrjittiin, kampitettiin, tökittiin, kutitettiin. Noin niinkuin esimerkkeinä, oli myös muuta kivaa. Eläväisesti muistan esim. kun liikuntatunnin jälkeen pukuhuoneessa vaatteeni varastettiin ja jouduin pelkkään pyyhkeeseen verhoutuneena jahtaamaan ne ottaneen tyypin kiinni. Sen jälkeen en ikinä enää käynyt liikuntatunnin jälkeen suihkussa ja menetin viimeisetkin kiinnostuksenrippeet liikuntaa kohtaan. Toinen hupaisa juttu oli kun minut melkein kuristettiin hengiltä.

2. Oletko itse kiusannut? Miksi? Millä tavalla?
-Olen joskus vittuillut takaisin niille jotka ovat kiusanneet minua, koska en kyennyt hakkaamaan niitä (ja otin itse turpaani sen takia). Joillakin kiusaajilla oli tiettyjä arkoja paikkoja kuten ongelmia vanhempien kanssa tms. ja oli todella tyydyttävää satuttaa nälvimällä niistä, vaikka se ei kiusaamistilannetta auttanutkaan.

3. Jos olet ollut kohteena, koetko lapsen kiusaamisen ja aikuisen kiusaamisen erilaisena?
-En osaa sanoa

4. Vapaata keskustelua aiheesta. Kiitos.
-Vittu kiusaajat pitäis hirttää. Kiusaaminen on osasyyllinen siihen että oon tämmöinen hankala tapaus. Opettajatkaan eivät mahda sille mitään, ainakaan silloin eivät kun minä olin peruskoulussa. Vähättelivät asiaa eivätkä ymmärtäneet muutenkaan mitään siitä. Eikä niille voinut asiasta kertoakaan koska kanteleminenhan ei kuulu viidakon lakeihin. Kiusaamiseen auttaa vain aikuistuminen (eikä välttämättä aina sekään, olen aikuisiälläkin kokenut kiusaamisen tunnusmerkit täyttäviä tilanteita).

#7 kirjoitettu 20.12.2010 15:47

accent kirjoitti:
Kiusaamiseen auttaa vain aikuistuminen


Tästä tuli mieleen yks hassu tilanne.
Tapasin nimittäin ihan toisissa yhteyksissä vuosia peruskoulun jälkeen erään kiusaajistani. En maininnut mitään asiasta enkä antanut sen vaikuttaa olemiseeni, mutta huomasin että tämä ex-kiusaaja oli kyllä niin vaikeena ku se vaan osas olla.

Siinä tuli sitten mieleen, että ehkä kiusattu ei aina ole loppujen lopuksi se ainoa uhri ainakaan koulukiusaamisen puitteissa. Minä olen päässyt siitä yli, mutta en tiedä onko tämä kyseinen kiusaaja koskaan...

#8 kirjoitettu 20.12.2010 15:51

Tusina Immonen kirjoitti:
accent kirjoitti:
Kiusaamiseen auttaa vain aikuistuminen


Tästä tuli mieleen yks hassu tilanne.
Tapasin nimittäin ihan toisissa yhteyksissä vuosia peruskoulun jälkeen erään kiusaajistani. En maininnut mitään asiasta enkä antanut sen vaikuttaa olemiseeni, mutta huomasin että tämä ex-kiusaaja oli kyllä niin vaikeena ku se vaan osas olla.

Siinä tuli sitten mieleen, että ehkä kiusattu ei aina ole loppujen lopuksi se ainoa uhri ainakaan koulukiusaamisen puitteissa. Minä olen päässyt siitä yli, mutta en tiedä onko tämä kyseinen kiusaaja koskaan...


Mie oon miettinyt että haluaisin tavata niitä tyyppejä jotka kiusasivat, voisin ehkä yrittää antaa anteeksi. Useimmat olivat kuitenkin sellaisia tyyppejä, että todennäköisesti nyt aikuisina ovat ihan jees heppuja. Paria poikkeusta lukuunottamatta (tyyppejä jotka rippileirillä hoitivat yöllä kännykällä alkoholinmyyntibisneksiä)

#9 kirjoitettu 20.12.2010 16:40 Muok:20.12.2010 16:40

1. Oletko koskaan joutunut kohteeksi? Missä tilanteissa?
- Yläasteella joo jonkun verran. Olin eri ala-asteelta kun kaikki meiän luokan muut jannut ja vaikka olinki tuntenut ne korishommista jo kauan niin silti olin väärästä koulusta jne. Jossain välissä sit ikäänkuin pahensin omaa tilannettani kun rupesin enemmän metallimusiikista kiinnostumista näyttää ja luin ihan innoissani Immortalin sanotuksia ja Anton LaVeyn sitaatteja netistä ja paasasin niistä isoon ääneen. Siitäkös ne muut riemastuivat. Lisäks minä olin sellane pieni vitun pallo sillon. Mut sit kasiluokan lopussa tapahtu jotain ja tänä päivänä ne ihmiset jotka on kaataneet minun päälle paskaa urakalla on minun parhaita kavereita. Ehkä kaikki vaan onnistu kasvamaan henkisesti samaan aikaan.

2. Oletko itse kiusannut? Miksi? Millä tavalla?
- En ikinä ainakaan koe kiusanneeni ketään. Vittuillut olen kyllä päin näköä, mutta ikinä en ole kiusannut. Koulussa siis. Yläasteen jälkeen ylipäätään en ole havainnut kiusaamista ympärilläni oikein missään tilanteessa koskien omaa elinpiiriäni.

3. Jos olet ollut kohteena, koetko lapsen kiusaamisen ja aikuisen kiusaamisen erilaisena?
- Minua ei ole nyt "aikuisempana" sen kummemmin tosiaan kiusattu niin en osaa sanoa. Mut sillon junnuna myös meiän korisvalmentaja otti minun silmätikuksi ja tuntuihan se helvetin pahalta, kun kuvitteli, että edes aikuisiin voi luottaa, mutta paskat. Samaa sontaa, ja pahempaakin siltä suunnalta. Mikä taas innosti oman ikäisiä dissaamaan enemmän.

4. Vapaata keskustelua aiheesta. Kiitos.
- Kiusaaminen on perseestä. Tavallaan minä ymmärrän syyt, mitkä siihen yleensä johtaa. Erilaisuus on kakaroille vaikeaa sulatettavaa. Toisinaan kiusauksen kohteen ei tarvitse olla erilainen, riittää vaan että kiusaajilla on joku kohde. Iän ikuinen lässytys kiusaajien omasta pahoinvoinnista lienee taatusti osaltaan totta. Totta on myös se, että on niitä mulkkuja vanhempia, jotka puhumalla paskaa toisista perheistä kotona antavat viestin lapsilleen kiusata paskapuheen kohteen lapsia, koska isi sanoo et te ootte tyhmiä.

Vaikkei minulle kohdalle olekaan itselle sattunut kiusaamista enää pitkään aikaan, niin minusta on silti käsittämätöntä miten kateellisia aikuiset ihmiset voivat toisilleen olla. Ja miten lapsellisia.

Deadful muokkasi viestiä 16:40 20.12.2010

#10 kirjoitettu 20.12.2010 16:42

Kimmo G. kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:
Mie vastaan vaan neloseen, koska muutoin olen saanut olla aina rauhassa, enkä ole ketään kiusannutkaan.

Espooseen muutettuani perheineni, ollaan saatu aika jäätävää käsittelyä naapureilta. Tämä on tiivis yhteisö, johon ulkopaikkakuntalaisella ei ollut sijaa. Minä muista tiedä, mutta itse olen aina ollut ulospäin suuntautunut, ja hyvätapainen, joten olen tervehtinyt iloisesti, auttanut jos on ollut tarvetta, mutta täällä ei moiseen sorruta.

Näimme mieheni kanssa parhaimmaksi tavaksi toimia niin, että ei sitten tervehditä, tai jos joltain on loppunut autosta virta, niin ei tarjoilla kaapeleita. Sekään ei kelvannut. Meitä ei kutsuta nimellä, meitä kutsutaan entisen paikkakunnan mukaan vain "tamperelaisiksi". Yhden ainoan kerran minulle on tultu suoraan sanomaan jostain epäkohdasta. Se koski tyttäreni pukeutumista ja alkavaa meikkausikää. Olen antanut Adan laittaa ripsiväriä ja huulikiiltoa, myös puen lapseni hyviin ja kestäviin vaatteisiin. "Miksi annat lapsesi meikata ja käyttää tuollaisia vaatteita, koska se aiheuttaa muissa pihan lapsissa selkeästi eripuraa, katkeruutta ja kateellisuutta", tuli sanomaan minulle eräs äiti, ja siihen aika tomerasti annoin myös takaisin.

Kesäloman alussa kevätjuhlissa yksi lapsista sai stipendin, josta alkoi seuraava remakka pihan lasten ja vanhempien kesken. Eräs samassa koulussa oleva tyttö sanoi tyttärelleni näin: "Meidän äiti sanoi, että teitä pakotetaan lukemaan läksyjä ihan niinku vankilassa, ja siks sinäkin sait sen stipendin" Selitä siinä sitten pienelle tytölle, ettet tehnyt mitään väärää.

Elämä jatkui. Postilaatikosta katosi postia lähes päivittäin. Mummo vanhan kansan ihmisenä lähetti esikoiselle rahaa kirjekuoressa. Kaikki kortit ja onnittelut varastettiin. Ostimme lukon, joten nyt on ainakin joulukortit turvattu. Minä olen ollut myötämielinen, koittanut ymmärtää ja minua toki saa tulla kiusaamaan, itsetuntoni kestää sen mainiosti.
Mutta sitä minä en kestä, että aikuiset ihmiset työntävät lapsensa toisten lasten kimppuun.

Niin.. Toivottavasti edes jouluksi ymmärtävät hellittää.


Osoitteita? Kommandopipot ja pesarit lähtee matkaan ja tullaan käymään.


Jos tuo mitään auttais, niin olisin järjestänyt nuo peijaiset jo alkukesästä. Mutta kun olen niin vitun tyhmä, että kuvittelen noitten jonain päivänä tajuavan, että tuosta ei ole kenellekään mitään hyötyä, eikä ne mukulat ala kulkemaan rääsyissä ja lopeta läksyjen tekemistä, vaikka kuinka kiusattais. Minä puhun vielä ensivuonnakin tampereen murretta. Tähän on nyt nuillakin tyytyminen. Mutta ihan rajattomasti ei miunkaan hermot kestä, ja pelkään sitä hetkeä kun raja ylitetään.

Kiitos silti

#11 kirjoitettu 20.12.2010 17:15

Veri kirjoitti:

Sehän sitten päättyi siihen, että nostin pahoinpitelysyytteen kaikkia kiusaajia vastaan ja sain ihan kivat kipukorvaukset loppujenlopuksi. Kaksi tyyppiä sai kenkää koulusta tuon takia ja itse lopetin parikuukautta senjälkeen. Ei kyennyt olemaan normaalisti. Terveisiä vaan, jos tätä luette. Jos edes lukea osaatte.



Tarttis semmosen hymiön joka näyttää peukaloa.

#12 kirjoitettu 20.12.2010 18:38

1. Oletko koskaan joutunut kohteeksi? Missä tilanteissa?

Käytännöllisesti katsoen koko peruskoulun ajan. Kun asuu 3000 asukkaan maalaispitäjässä, on fyysisesti heikko eikä osaa luistella tai pelata jalkapalloa, rupeaa kasvattamaan viidennellä luokalla pitkää tukkaa ja vuotta myöhemmin käyttää niiteillä koristeltua nahkarotsia ja menee sukkadiskoon kajalit silmissä, lähtökohdat on aika helvetin huonot. Tietysti voidaan sanoa - ja joku on jopa joskus sanonutkin - että ei kannata olla provosoiva mutta se ei ole mielestäni yhtään vitun mikään perustelu. Olin mitä olin, eikä sen minun nähdäkseni olisi pitänyt oikeuttaa ketään minkäänlaisiin hyökkäyksiin minua kohtaan.

Opettajiin minulla ei ollut koko yhdeksän vuoden aikana minkäänlaista luottamusta, koska siinä suhteessa kehitys meni siten että aluksi asiaan puututtiin hyvin huonosti, sitten siltä suljettiin silmät ja lopulta kun menin yläasteelle, oli tilanne kääntynyt siihen että minä olin se ongelma josta tulisi hankkiutua eroon. Ja vaikka näinä päivinä varsinainen opettajien taholta tapahtuva kiusaaminen lienee vähentynyt olemattomiin niin minun tapauksessani asiasta voisi olla montaa mieltä. Varsinaista kiusaamista ei tapahtunut mutta osalle opettajista olin silkkaa ilmaa erityisesti siinä vaiheessa jos joku työnsi välitunnilla päätäni lumihankeen ja räki naamalle. Toki siinä vaiheessa saatiin silmät päähän kun minä vaikkapa satuin tulemaan tupakkanurkalta, sehän on selvä.

2. Oletko itse kiusannut? Miksi? Millä tavalla?

Olen. Vahinko kiertämään, sano. Uskoisin että se teoria ei ole aivan tuulesta temmattu. Kun tilanne oli se, että minun kiusaamisellani ilmeisesti haettiin hyväksyntää, yritin minä hakea sitä samaista hyväksyntää samoilla tempuilla. Minä kun olin vaan outo. En ollut lestadiolainen, läpeensä idiootti, harmaaseen betoniseinään maastoutuva nobody tai kaikkia näitä mikä yleensä takasi mahdollisuudet tulla kiusatuksi. Halveksuin äänekkäästi ja tein tiettäväksi oman paremmuuteni ko. ryhmiin verrattuna.

3. Jos olet ollut kohteena, koetko lapsen kiusaamisen ja aikuisen kiusaamisen erilaisena?

Aikuisen kiusaaminen on tylympää. Mihin lapsena voi luottaa ellei aikuisiin?

4. Vapaata keskustelua aiheesta. Kiitos.

Mua rupeaa aina vituttamaan kaikki a-studion tai ajankohtaisen kakkosen koulukiusaamis-paneelikeskustelut joissa on studion täydeltä jotain saakelin sosiaalitanttoja selittämässä siitä miten henkinen väkivalta on kamalaa ja jättää ikuiset arvet. Ikinä en ole jaksanut välittää homotteluista, Baddingiksi haukkumisesta tai kehotuksista mennä parturiin, mutta turpaan saaminen sattuu. Ja koska sen haluaa välttää, alkaa sen pelossa välttää kaikkia ihmisiä. Jälkeenpäin tehtyjen päätelmien valossa onnistuin peruskouluaikoina kehittämään alituisten selkäsaunojen pelossa niin lahjakkaan ihmiskammon että kolme vuotta sitten - kun ei enää kolmeen vuoteen ollut tarvinnut pelätä niitä selkäsaunoja - jouduin keskeyttämään koulunkäyntini ja jouduin mielenterveyspalveluiden asiakkaaksi, mitä olen edelleenkin. Että terveisiä vaan, tosiaankin. Niin opettajille kuin silloisille koulutovereillenikin. Sen peruskouluksi kutsutun yhdeksän vuoden kiirastulen ohella onnistuitte tuhoamaan kolme vuotta myöhemmästäkin elämästäni. En tule auttamaan jos olette hukkumassa.

#13 kirjoitettu 20.12.2010 18:45

Montin kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:
Antero Tienaho kirjoitti:
-iiru- kirjoitti espoosta


Espoo on kyl saatanasta. Kateellisten, kyräilevien porvareiden pesä.


Alan pikkuhiljaa kallistumaan tuohon kanssa. Aikuisina tässä ollaan kyllä sopeutuvaisia, mutta kun lapset alkavat olla aika surullisia.


Sun pitää vain olla se isoin kusipää porukasta. Maassa maan tavalla. Itse henkilökohtaisesti nautin olla kusipää niille ihmisille jotka kirjaimellisesti kerjäävät sitä nenästään, ja tiedän aina lopulta että minä olen se suurin kusipää, joten hätää ei ole. Mutta, toi mitä kerroit, se ei ole kivaa. Sinun asemassasi en olisi päästänyt ketään naapureistani noin vähällä.




Tiedän, että olen ollut aivan liian hellämielinen tämän asian kanssa. Kuitenkin tiedän, että jos lähden tätä tienoota isolla luudalla pyyhkimään, niin se kaikki kostautuu ja palautuu lapsille, jotka kärsivät entistä enemmän. Siitä alkaa sellainen kierre, mihin en soisi lasteni joutuvan. Kaikenkaikkiaan ihan paska tilanne.

#14 kirjoitettu 20.12.2010 18:48

1. Oletko koskaan joutunut kohteeksi? Missä tilanteissa?
Pari kertaa, lievästi. Ihmettelen kyllä, ettei minua ole koskaan kiusattu enempää, ku kaikki ainekset olis kyllä ollu (olin vähän pyöreä, ja mulla on harvinainen sairaus minkä takia kävelen vähän hassusti -> oivaa kiusaamismateriaalia). Ehkä sanoin sitte aina niin pahasti takasin tai olin muuten itsevarma (ainakin päältäpäin katsottuna).

2. Oletko itse kiusannut? Miksi? Millä tavalla?
Pari kertaa sanonut pahasti, lähinnä selän takana haukkumista. Joskus olen sanonut suoraankin "itsepuolustukseksi", mutta en mitään kovin pahaa. Eniten hävettää nuo selän takana puhumiset ja juoruamiset.

3. koetko lapsen kiusaamisen ja aikuisen kiusaamisen erilaisena?
Pienet lapset toimii kai lähinnä ryhmän paineesta johtuen? Ehkä vähän isommat toteuttaa jo enemmän myös mm. vanhempien ennakkoluuloja, kuten esim. iirun jutut todistaa. En usko, että lapset on lähtökohtasesti kovin ennakkoluulosia, mutta vanhempien asenteet tarttuu jo nuorella iällä ja osa tuntuu tulevan melkein äidinmaidossa (esim. sivarit on homoja, ruotsalaiset on homoja yms).

Aikuiset kiusaa paljon myös sulkemalla ryhmän ulkopuolelle, jolloin kiusaamista on aika vaikea ulkopuolelta edes huomata.

4. Vapaata keskustelua aiheesta. Kiitos.
Kiusaaminen on aina väärin, ja puuttumisen kohde on aina kiusaaja, ei kiusattu. Tästä keskustelusta tuli mieleen tämä kohu

On käsittämätöntä, että vuonna 2010 yritetään kiusaaminen vierittää kiusatun niskoille, ja välitetään viestiä, että Suomen kouluihin mahtuvat vain lapset, joilla on hyvä itsetunto, varakkaat ja hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat vanhemmat, vanhempina täytyy olla mies ja nainen, muuta ei hyväksytä. Lisäksi lapsen on oltava etevä ja edetä samassa tahdissa kuin kaikki muutkin, muuten on tyhmä (tämäkin on vähän ristiriitaista, en muista omasta lapsuudestani että olisi kiusattu huonoja oppilaita, vaan itseäni kiusattiin joskus hyvien arvosanojen vuoksi, joten menestymisen paine tulee kai aikuisilta). Kaikkiin muihinkin raameihin ja muotteihin on mahduttava, eihän hommasta muuten tule mitään.

#15 kirjoitettu 20.12.2010 18:53

Antero Tienaho kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:
Montin kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:
Antero Tienaho kirjoitti:
-iiru- kirjoitti espoosta


Espoo on kyl saatanasta. Kateellisten, kyräilevien porvareiden pesä.


Alan pikkuhiljaa kallistumaan tuohon kanssa. Aikuisina tässä ollaan kyllä sopeutuvaisia, mutta kun lapset alkavat olla aika surullisia.


Sun pitää vain olla se isoin kusipää porukasta. Maassa maan tavalla. Itse henkilökohtaisesti nautin olla kusipää niille ihmisille jotka kirjaimellisesti kerjäävät sitä nenästään, ja tiedän aina lopulta että minä olen se suurin kusipää, joten hätää ei ole. Mutta, toi mitä kerroit, se ei ole kivaa. Sinun asemassasi en olisi päästänyt ketään naapureistani noin vähällä.




Tiedän, että olen ollut aivan liian hellämielinen tämän asian kanssa. Kuitenkin tiedän, että jos lähden tätä tienoota isolla luudalla pyyhkimään, niin se kaikki kostautuu ja palautuu lapsille, jotka kärsivät entistä enemmän. Siitä alkaa sellainen kierre, mihin en soisi lasteni joutuvan. Kaikenkaikkiaan ihan paska tilanne.


Joo, kyl mä näkisin kanssa että sotimiseen lähtemisestä tulee vaan isommalti ulostetta mukuloiden niskaan.

Hankala tilanne.


Ohan tää niin, ja meillä pojatkin on jo siinä iässä 11v, 13v, 18v, että niiltä saattaa aika hätäseen kans tulla vastapalloon, kun tarpeeksi ärsytetään. Ihan joka päivä saan käydä saman keskustelun näitten kans "älkää välittäkö, tuo kertoo enempi noista muista kun meistä, ja suurimman kiusan saatte aikaan, kun annatte vaan olla"
Mie en vaan enää tiedä kauanko tuo tehoaa...

Ihan vastapainoksi kerrottakoon, että toisen naapuripariskunnan kummatkin autonperät maalattiin sinisellä sprayllä juurikin näitten vanhempien toimesta, koska kuulemma ovat vaan niin vitun ärsyttäviä. Mielenkiinnolla odottelen, koska omasta autosta löytyy ylimääräisiä viivoja.

Semmosta..

#16 kirjoitettu 20.12.2010 18:57

-iiru- kirjoitti:
Tiedän, että olen ollut aivan liian hellämielinen tämän asian kanssa. Kuitenkin tiedän, että jos lähden tätä tienoota isolla luudalla pyyhkimään, niin se kaikki kostautuu ja palautuu lapsille, jotka kärsivät entistä enemmän. Siitä alkaa sellainen kierre, mihin en soisi lasteni joutuvan. Kaikenkaikkiaan ihan paska tilanne.

Mikset kirjota jotain kirjettä, missä selität asiat niinku selitit täällä? En tiiä, ehkä uskon liikaa ihmisiin, mutta ehkä jos kertoisit rehellisesti, mutta asiallisesti kuinka paskoja ne tyypit on niin saattais auttaa. Mie ainaki häpeäisin silmät päästäni jos mulla olis ipana ja se olis kiusaaja. Käyt tiputtamassa jokaisen kiusaajan postiluukusta. Tai pistät jonneki rappukäytävään, jotta kaikki muutkin kuin kiusaajien vanhemmat näkee kuinka idiootteja ne on.

#17 kirjoitettu 20.12.2010 18:59

Antero Tienaho kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:
Ihan vastapainoksi kerrottakoon, että toisen naapuripariskunnan kummatkin autonperät maalattiin sinisellä sprayllä juurikin näitten vanhempien toimesta, koska kuulemma ovat vaan niin vitun ärsyttäviä. Mielenkiinnolla odottelen, koska omasta autosta löytyy ylimääräisiä viivoja.

Semmosta..


Siis eli onko siellä joku yksittäinen perhe joka terrorisoi muita vai onko siellä enemänkin tuonkaltaista sekopääporukkaa?


2 perhettä, toistensa sydänystävät, elämäntarkoitus on kaiken kivan karkoitus. Toinen viiskymppinen pariskunta, toinen vähän meitä nuorempia. Varmaan jotain natsisukua, kun suurinta huvia on kiusata pizzakuskeja ja ulkopaikkakuntalaisia.

#18 kirjoitettu 20.12.2010 19:00

-iiru- kirjoitti:

Ihan vastapainoksi kerrottakoon, että toisen naapuripariskunnan kummatkin autonperät maalattiin sinisellä sprayllä juurikin näitten vanhempien toimesta, koska kuulemma ovat vaan niin vitun ärsyttäviä. Mielenkiinnolla odottelen, koska omasta autosta löytyy ylimääräisiä viivoja.



Mitä _vittua_? Eikö tuo nyt oo jo poliisiasia?

#19 kirjoitettu 20.12.2010 19:01

merri- kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:
Tiedän, että olen ollut aivan liian hellämielinen tämän asian kanssa. Kuitenkin tiedän, että jos lähden tätä tienoota isolla luudalla pyyhkimään, niin se kaikki kostautuu ja palautuu lapsille, jotka kärsivät entistä enemmän. Siitä alkaa sellainen kierre, mihin en soisi lasteni joutuvan. Kaikenkaikkiaan ihan paska tilanne.

Mikset kirjota jotain kirjettä, missä selität asiat niinku selitit täällä? En tiiä, ehkä uskon liikaa ihmisiin, mutta ehkä jos kertoisit rehellisesti, mutta asiallisesti kuinka paskoja ne tyypit on niin saattais auttaa. Mie ainaki häpeäisin silmät päästäni jos mulla olis ipana ja se olis kiusaaja. Käyt tiputtamassa jokaisen kiusaajan postiluukusta. Tai pistät jonneki rappukäytävään, jotta kaikki muutkin kuin kiusaajien vanhemmat näkee kuinka idiootteja ne on.


No koska ne vanhemmat tässä ovat niitä kiusaajia, lapset vaan toimittavat vanhempiensa asiat. Jos 6 vuotias poika lähetetään kotoa kivittämään muita lapsia tai 17 vuotiasta tytärtä kehoitetaan huorittelemaan ja näyttelemään keskisormea, niin mitä tässä on vanhempien kanssa tehtävissä

#20 kirjoitettu 20.12.2010 19:02

Antero Tienaho kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:
Antero Tienaho kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:
Ihan vastapainoksi kerrottakoon, että toisen naapuripariskunnan kummatkin autonperät maalattiin sinisellä sprayllä juurikin näitten vanhempien toimesta, koska kuulemma ovat vaan niin vitun ärsyttäviä. Mielenkiinnolla odottelen, koska omasta autosta löytyy ylimääräisiä viivoja.

Semmosta..


Siis eli onko siellä joku yksittäinen perhe joka terrorisoi muita vai onko siellä enemänkin tuonkaltaista sekopääporukkaa?


2 perhettä, toistensa sydänystävät, elämäntarkoitus on kaiken kivan karkoitus. Toinen viiskymppinen pariskunta, toinen vähän meitä nuorempia. Varmaan jotain natsisukua, kun suurinta huvia on kiusata pizzakuskeja ja ulkopaikkakuntalaisia.


No miten muut alueen ihmiset suhtautuu heihin?

Ovat hiljaa ja toivovat, ettei omat lapset joudu tulituksen kohteeksi, eikä autot hajoa. Ihan perussettiä, pari terroristia ja loput lampaita.

#21 kirjoitettu 20.12.2010 19:03

Vessajono kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:

Ihan vastapainoksi kerrottakoon, että toisen naapuripariskunnan kummatkin autonperät maalattiin sinisellä sprayllä juurikin näitten vanhempien toimesta, koska kuulemma ovat vaan niin vitun ärsyttäviä. Mielenkiinnolla odottelen, koska omasta autosta löytyy ylimääräisiä viivoja.



Mitä _vittua_? Eikö tuo nyt oo jo poliisiasia?


Tuo asia menikin poliisille, en tiedä miten sen kanssa lopulta kävi, koska autojen omistajat ostivat asunnon muualta.

#22 kirjoitettu 20.12.2010 19:05

-iiru- kirjoitti:
No koska ne vanhemmat tässä ovat niitä kiusaajia, lapset vaan toimittavat vanhempiensa asiat. Jos 6 vuotias poika lähetetään kotoa kivittämään muita lapsia tai 17 vuotiasta tytärtä kehoitetaan huorittelemaan ja näyttelemään keskisormea, niin mitä tässä on vanhempien kanssa tehtävissä


Teet vaan jonku lentolehtisen siitä että "kiitos tälle ja tälle pariskunnalle että olette idiootteja ja kasvattaneet lapsenne kiusaajiksi". Sääli käy niiden kiusaajavanhempien lapsille, mutta eipä nekään taida ihan puhtosia olla, varsinki jos on jo 17-vuotias niin pitäis kyllä tajuta omien tekojensa seuraukset.

Uskon julkiseen nöyryyttämiseen....

Mutta joo, ymmärrän siis että on hankala tilanne, ja mulla ei ole lapsia niin en osaa kuvitella itteäni täysin tuohon tilanteeseen, olen siis vähän huono neuvomaan. Mutta näkisin myös asian niin, että jotain tilanteelle on tehtävä, jottei sinun omat lapset ala oireilemaan, huono itsetunto ei ole kiva kaveri.

Onko naapurustossa muita uhriksi joutuneita, joiden kanssa voisitte lyöttäytyä yhteen ja keksiä jonku ratkasun?

#23 kirjoitettu 20.12.2010 19:06

Mutta joo, siis en minä sano, että espoolaiset ovat kusipäitä, totean vaan, että elämäni ensimmäistä kertaa olen joutunut tilanteeseen, mihin en koskaan kuvitellut tällä luonteella joutuvan. Toki on sanottava, että ihmiset Tampereella olivat leppoisempia, jotenkin sopeutuvampia. Mielenkiinnolla odotan, miten tämä tarina jatkuu.

Uskomatonta oikeasti, ettei ihmisille tarvitse nykyään tehdä mitään, vaan niille riittää ihan että olet olemassa

#24 kirjoitettu 20.12.2010 19:06

merri- kirjoitti:

Kiusaaminen on aina väärin, ja puuttumisen kohde on aina kiusaaja, ei kiusattu. Tästä keskustelusta tuli mieleen tämä kohu



Tää on kyllä kans jotain niin sellasta mikä tuli joskus seittemän vuotta sitten - ja tulee edelleen - korvista, silmistä, nenästä, suusta, perseestä ja virtsaputkesta ulos. En halua enää ikinä eläessäni kuulla lausetta "pojat on poikia".

#25 kirjoitettu 20.12.2010 19:09

merri- kirjoitti:

Onko naapurustossa muita uhriksi joutuneita, joiden kanssa voisitte lyöttäytyä yhteen ja keksiä jonku ratkasun?


Kaikki tarpeekseen saaneet ovat muuttaneet pois, minä en ajatellut antaa periksi ihan noin helpolla. Tilanne toki muuttuu, jos lapsiin alkaa kohdistumaan yhtään enempää paineita.

Tosin minä en kyllä siinäkään tapauksessa lähde ensimmäisenä.

#26 kirjoitettu 20.12.2010 19:12

Vessajono kirjoitti:
En halua enää ikinä eläessäni kuulla lausetta "pojat on poikia".


Joo, tuo on kyllä uskomattomin selitys kiusaamiselle.

Oman kokemuksen mukaan pojille on sallittu aika paljon kaikenlaista häiriköintiä, vaan koska ovat poikia. Tytöille (ja mulle siis) huomautettiin kyllä heti jos katsoi muualle kuin omaan tehtäväpaperiin tai taululle. Vielä lukiossaki pojat sai tunnilla sählätä miten tykkäs, mutta multa ainaki odotettiin moitteetonta käytöstä. Tuntuu muutenki olevan jotenki story of my life sellanen, että mulle ei ole koskaan suotu minkäänlaista huonoa käytöstä, jonka vuoksi olen sitte niin samperin miellyttämisenhalunen vielä nykyäänki. Ei saa käyttäytyä huonosti tai sanoa pahasti, ku toisille tulee paha mieli. Muut saa kyllä tehdä mitä tykkää.

#27 kirjoitettu 20.12.2010 19:14

-iiru- kirjoitti:
Kaikki tarpeekseen saaneet ovat muuttaneet pois, minä en ajatellut antaa periksi ihan noin helpolla. Tilanne toki muuttuu, jos lapsiin alkaa kohdistumaan yhtään enempää paineita.

Tosin minä en kyllä siinäkään tapauksessa lähde ensimmäisenä.


Toisaalta saattaa olla myös niin, että nämä vanhemmat jatkaa terrorisointia koska kukaan ei uskalla pistää vastaan.

Toivottavasti tilanne ratkeaa, sinun eduksi, tavalla tai toisella, ja keksit jonku keinon taistella vastaan.

#28 kirjoitettu 20.12.2010 19:18

merri- kirjoitti:
-iiru- kirjoitti:
Kaikki tarpeekseen saaneet ovat muuttaneet pois, minä en ajatellut antaa periksi ihan noin helpolla. Tilanne toki muuttuu, jos lapsiin alkaa kohdistumaan yhtään enempää paineita.

Tosin minä en kyllä siinäkään tapauksessa lähde ensimmäisenä.


Toisaalta saattaa olla myös niin, että nämä vanhemmat jatkaa terrorisointia koska kukaan ei uskalla pistää vastaan.

Toivottavasti tilanne ratkeaa, sinun eduksi, tavalla tai toisella, ja keksit jonku keinon taistella vastaan.


Kyllä nuo tietää että uskallan, mutta nostin perheeni kaiken tuon paskan yläpuolelle. Jokainen saa ennenpitkää sen mitä ansaitsee, tavalla tahi toisella. Katsellaan nyt miten tilanne edistyy, ja toimitaan sen mukaan.

#29 kirjoitettu 20.12.2010 19:23

1. Oletko koskaan joutunut kohteeksi? Missä tilanteissa?
Ei mitään sellasta överikiusaamista, ainankaa miun muistaakseni. Jotain perusreiska vittuilua ala-asteella, mutta ei mitään sellasta ihan kunnon överipahaa matskua. Muistaakseni. Nii ja tätä perussettiä et jos et oo överihyvä lätkässä jne. nii sitten syrjintää siitä. Niiku myös siitä et miulle maistu makea ja olin tervatynnyri. Sietääki saada kiusaamista moisesta. Viidennen luokan jälkeen ei sitten mitään. Paitsi nyt seiskalla perus pomputusta ysien taholta.

2. Oletko itse kiusannut? Miksi? Millä tavalla?
Joo. Yläasteella tietty piti tunkea seiskoja roskikseen ja punnerruttaa niitä.

Armeijassa tapahtuneita punkan heittämistä tupakaverin päälle ja sen pään ajamista kaljuks ei lasketa, se oli ite syypää niihin. Sekä kaikkiin muihin käytännönpiloihin.

3. Jos olet ollut kohteena, koetko lapsen kiusaamisen ja aikuisen kiusaamisen erilaisena?
Lapsi ei pysty puolustautumaan niinkää, sitten voi olla myös se että silloin aikuiset ei ota hommaa tosissaan. Aikuisena kiusattuna olemista ei ole tullu koettua.

Kiitos.
Ole hyvä.

#30 kirjoitettu 20.12.2010 19:45 Muok:20.12.2010 19:46

centaurimodel666 kirjoitti:

emt , mutta iirun kirjoittama tapaus on aika uskomatonta settiä



Kun kaiken muistais, niin tästä sais vaikka kirjan, mutta yksi hyvä esimerkki on kerrottava.

Kuten äsken kerroin, täällä saa pizzakuskitkin kylmää kyytiä, mutta vain jos kyseessä on värillinen pizzakuski.
Tää on oikeesti niin uskomaton juttu, mutta ihan totta.

Toinen perhe soittaa pizzat itselleen, perhe joka asuu pihojen perällä, eli pizzakuskin on jätettävä auto joko puomille, tai avattava sen. No koska toinen näistä perheestä sattuu olemaan asukastoimikunnan puheenjohtaja, niin kaveri menee ja laittaa puomin lukkoon isolla lukolla, jolloin pizzakuski jättää autonsa minuutiksi puomin eteen (se jää myös liian lähelle toisen terroristiperheen autoa, jolloin ruudustaan ei pääse pois)

Sen jälkeen perhe, joka ei pääse ruudustaan pois, tulee pihalle odottamaan pizzakuskia, joka on viemässä pizzoja, ja kun kuski saapuu takaisin autolleen niin alkaa armoton: "mitä vittua neekeri jätät auton tommoseen paikkaan, ettei omasta ruudustaan pääse pois, neekeri, VITUN MUTIAINEN"

Kerrottakoon, ettei kellään ole edes tarkoitus lähteä ruudusta, mutta koska ihmisten kiusaaminen on kivaa niin...

Minä tiedän, koska olen aitiopaikalla valitettavasti silloin, kun tupakalla käyn.

#31 kirjoitettu 20.12.2010 20:02

1. Oletko koskaan joutunut kohteeksi? Missä tilanteissa?
2. Oletko itse kiusannut? Miksi? Millä tavalla?
Ala-asteelta alkoi sellainen kiusatuksi tulemisen, oman riehumisen ja syrjäytymisen kierre joka katkesi vasta lukioon. Ala-asteen ykkösluokalla olin krixtittyjen koulun ainoana valittevasti julkiateistien lapsena kollektiivinen sylkykuppi ja silmätikku myös opettajien toimesta, koska opettajat olivat krixtittyjä ja itse pahensivat tilannetta. Minut laitettiin tarkkikselle koska olin "väkivaltainen", toisin sanoen latasin turpiin tyyppiä joka hakkasi sormiani. Tarkkis oli täynnä väkivaltaisia puolipsykopaatteja tulevia hommahopoja.

Ala-asteen puoliväliin mennessä olin täysin vainoharhainen kaikkeen lähtökohtaisesti negatiivisesti suhtautuva ihmisraunio. Huippuhetki oli se, kun eräässä jatkuvan muuttokierteen syöverissä sain katkaistua pahemman kiusaamisen muitten toimesta vetämällä erään pahisjonnejengin wnb-johtajaa turpiin sen jälkeen kun se ärsytti minua. Se ei ollut johtaja enää sen jälkeen kun se yx punkero pieksi sen lattialle.

Yläasteella olin vain syrjäytynyt ja yleisen härnäyksen kohde. Kauppiksessa sama juttu, mutta muistaakseni kakkosluokan puolessavälissä uhkasin pieksää muutamat minulle kohtuu rankasti vittuilleet tyypit hengiltä metallitanko kourassa. Sen jälkeen ei kuulunut vittuilua.

Lukiossa jossa olin kaksoistutkintostatuksen takia muutenkin totaalisen ulkopuolinen ja ihmisten ÄÖ ei ollut kaksinumeroinen pystyin aluksi rentoutumaan ja sitten aloittamaan hatarat yritykset kehittää ihmiskuvaa joka ei koostunut pelkästään siitä, että pelkäsin väkivaltaa tai suunnittelin väkivaltaa ennen kuin ne muut ehtivät.

In retrospect suuri osa kokemastani oli normi ikäisille kuuluvaa vittuilua jota myös itse pahensin huomattavasti käytökselläni. Tarkkikselle laittamin teki minusta todella vainoharhaisen, oletin että jokainen joka ei ole täysi nysvö yrittää tappaa minut, koska pahimmillaan tarkkiksella asiat olivat oikeasti näin. Yläasteella taisin suunnilleen ottaa perus tiedustelut elämästäni täytenä vittuiluna ja vittuilin oikeasti ja rankasti takaisin. Koko koululaitoselämäni oli aivan järjettömän perseestä oleva syöveri ja hieno esimerkki siitä miten hyvin varhaisessa vaiheessa opitut käytösmallit vaikuttavat pitkään.

3. Jos olet ollut kohteena, koetko lapsen kiusaamisen ja aikuisen kiusaamisen erilaisena?
Aikuisten kiusaaminen mitä koin, tai oikeastaan koko vitun lapsilauman kääntäminen minua vastaan oli ehkä hirveintä mitä olen koskaan kokenut ja siinä huomasi hyvin jo varhaisessa vaiheessa millaista yhteiskunnallinen pakkovalta voi olla.
4. Vapaata keskustelua aiheesta. Kiitos.
Voisin troolata jotain tähän mutta en nyt jaksa.

ps krixtityt on perseestä

#32 kirjoitettu 20.12.2010 20:35

-iiru- kirjoitti melkoisen tarinan tämän ketjuskan vastauksessa #3:


Helsingissä majaansa pitäviltä sukulaisiltani olen hieman vastaavaa tarinointia kuullut, ja se on kyl tosi kummallista miten joku keksiikin moiseen aikaansa kuluttaa. Ja vielä virallisesti järjissään olevat ihmiset. Minen ymmärrä.

#33 kirjoitettu 20.12.2010 21:13

Montin kirjoitti:
<MÄ> kirjoitti:
-iiru- kirjoitti melkoisen tarinan tämän ketjuskan vastauksessa #3:


Helsingissä majaansa pitäviltä sukulaisiltani olen hieman vastaavaa tarinointia kuullut, ja se on kyl tosi kummallista miten joku keksiikin moiseen aikaansa kuluttaa. Ja vielä virallisesti järjissään olevat ihmiset. Minen ymmärrä.


Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että se joka avoimesti myöntää olevansa hullu, on terveempi mitä kukaan ns. Tervejärkinen voisi koskaan edes kuvitella. Nämä ihmiset joilla on ulkokuori kondiksessa mutta luurankoja kaapissa, ovat se todellinen uhka, ja he ovat kaiken lisäksi vielä valtavirta, näitä ns. Normaaleja ihmisiä jotka katsovat BB:tä ja joiden elämän suurin sisältö on viikonloppukänni, salkkarit ja se BB. Heitä minä pelkään, ja ihan oikeasti.

Elämäni älykkäimmät ja hienoimmat ihmiset ovat aina olleet valtavirran kirjoissa tai lääkärin termeissä "hulluja". Ne todelliset hullut löytyvät meidän monen naapurista, he käyvät töissä, he omaavat lapsia, auton jne jne. Mutta, kun oikea ja paikka tulee....sieltä paljastuukin aivan jotain muuta kuin se "tavallinen perhe". Tässä syy miksi esim. Omat ystäväni joutuvat aina moneen ja useaan testiin ennen kuin hyväksyn heidät elämääni. Paskaa ei nimittäin katella, ollenkaan. Ehdottomuus kannattaa aina, kun on kyse ympäristöstä ja ihmisistä, sekä omasta sosiaalielämästä.


Mie en ny jaksa kehujani kohtaasi erityisemmin lajitella, vaan sanon yhteishyvästi: Toden totta !

#34 kirjoitettu 20.12.2010 21:28

-iiru- kirjoitti:
1. Oletko koskaan joutunut kohteeksi? Missä tilanteissa?

Viidennellä luokalla olin hetken aikaa kiusattu kun vaihdoin koulua. Sitte opin antamaan takaisin. Koulun kovin jätkä kävi päälle ja pistin hanttiin ja sain annettua osuman, sitte kaikki oli ihan "Vau!"

Sitte tosin samana päivänä ku menin kotiin niin se tyyppi odotti kotiovella, nappas meikästä kiinni ja heitti käden kerrostalon alaoven väliin ja löi oven kiinni niin paljon ku läksi. Se teki höpöä. Mut sen jälkeen aloin hengaamaan "pahisten" kanssa ja sain olla suht rauhassa.

Yläasteella just jääkiekkoa pelatessa en ollu kovin hyvä ja siellä koulun urheilijapojat veti vähän poikittaisella laitaan niin että siniset Edmontonit lensi pitkin hallia, sen takia kun "oon niin kova jätkä kun hengailen pahisten kanssa". Liikuntatunnin jälkeen kerroin tästä väitteestä ja eräältä urheilijapojalta lähti sovittelussa melkein korva irti kun sai sen verran kovaa kyytiä. Ja sitten meni yläastekin suht rauhallisissa merkeissä.

2. Oletko itse kiusannut? Miksi? Millä tavalla?

Yläasteella olen. Olin ihan totaalinen mulkku. Pieksämisiä, armotonta nöyryyttämistä ja tavaroiden varastelua & rikkomista, uusien kännyköiden viskomista paskajokeen ja muuta, mitä nyt milloinkin mieleen tuli. Vakiokohteita oli kolme, yhden kanssa olen nykyään suhteellisen hyvissä väleissä ja pari kertaa olen baarissa ajanut vittuun sellaisia ihmisiä jotka menevät vittuilemaan tuolle tyypille vieläkin samoista asioista kun yläasteellakin, koska he eivät ole kasvaneet niistä ajoista yhtään. Toiselta olen parikin kertaa pyytänyt kasvotusten anteeksi käytöstäni yläasteella, mutta hän suhtautuu minuun edelleen hyvin vihamielisesti. Enkä häntä siitä kyllä syytä, niin minäkin varmaan tekisin. Kolmas kuoli pari vuotta sitten vähän epäselvissä olosuhteissa.

3. Jos olet ollut kohteena, koetko lapsen kiusaamisen ja aikuisen kiusaamisen erilaisena?

Aikuisena ei oo juurikaan kiusattu, vittuilemaan on tultu ja tappouhkaukset olivat jossain vaiheessa liki arkipäivää, mutta nekin on useimmiten loppuneet kovin lyhyeen. Nykyään ei tulla oikein enää vittuilemaankaan. Mut kyllähän tuo varmasti lapselle vaikeampaa on.

4. Vapaata keskustelua aiheesta. Kiitos.

Nuori ihminen osaa olla tahtoessaan käsittämättömän julma. En voi kuin kummastella niitä ikätovereitani joita tapaan satunnaisesti baareissa ja huomaan heidän käytöksestään juurikin tuota ensimmäistä yläasteella kiusaamaani tyyppiä kohtaan, että he eivät ole edistyneet yläasteikäisistä yhtään mihinkään. Itse sentään tajusin jossain vaiheessa koko toiminnan olevan täysin perseestä, tosin se ei menneitä tekoja toki poista. Ymmärsin sentään lopettaa, jotkut jatkavat vielä kolmenkympin lähestyessäkin ihan samalla intensiteetillä kuin kouluaikoinakin, ja ovat ihan samanlaisia paskahousuja kuin silloinkin. Vittuillaan ainoastaan niille joiden tietää olevan huonoja puolustamaan itseään, mutta kun joku itsensä puolustukseen kykenevä käy vähän korottamassa ääntä vieressä ja uhkaamassa heidän turvallisuuttaan, niin kakka tulee housuun välittömästi ja sitten ollaan käsi ojossa pyytelemässä anteeksi, mutta sama meno jatkuu kuitenkin heti kun silmä välttää.