Mikseri.net

#2 kirjoitettu 14.07.2003 19:12

itse en tähän syyllisty, mutta isäni liukeaa juuri tähän remmiin. hän kuuntelee kaikkia sabbatista zeppeliiniin.

#3 kirjoitettu 14.07.2003 19:31

Purplen, Zeppelinin, Heepin ja Sabbathin lisäksi varsinkin Kiss, Alice Cooper ja Rainbow kolahtavat mun kohdalla. Nuo olivat ensimmäisiä hevibändejä, joita tuli kuultua. Purple kuultuani tajusin, että pitäisi alkaa soittamaan skebaa!

#4 kirjoitettu 14.07.2003 19:58

Kyllä ainakin osa noista kolahtaa, etenkin Black Sabbathia on tullut kuunneltua.

#5 kirjoitettu 14.07.2003 20:34

Deep purple tais olla ensimmäinen vanhemman rockin vääntäjä johon tutustuin, kaverini puoliväkisillä minulle soittaman smoke on the waterin ansiosta.

Sittemmin on tullut syvennyttyä sen ajan originaaliheviin vähän enemmänkin. Erityisesti kolahtaa rainbow ja uriah heep. Olen sen verran paljon nuorempaa sukupolvea, ettei teinivuosinani kyseisen vuosikymmenen musiikki ollut enää millään tavalla mainstreamia. En siis ollut vielä edes nähnyt päivänvaloa 70-luvulla. On kyllä jäänyt harmittamaan ettei ole tullut näistä bändeistä mitään koskaan livenä nähtyä.

#6 kirjoitettu 14.07.2003 21:08

Yes Sir!

Eli kyllä kuuntelen ja vannoutunut fani olen, tai ainakin tunnustan sen!

Lisää tulossa tekstiä, mutta aikaisemmat (mm. Wirenin kirjoitukset) tekivät selväksi olennaisen...

Eli palaan tuonnemmin asiaan...

#7 kirjoitettu 14.07.2003 21:19

wiren kirjoitti:
Mulla on muuten Black Sabbathin vol.4 LP avattavilla kansilla kuvaliitteellä. Divarista 27 mk aikoinaan. Se on kova lätty eikä oo tullut vastaavilla lisäreillä vastaan. Kannattava ostos?


Juu, minulla on sama, mutta kyllä myöskin löytyy niinkin helmet kuin kolme ensimmäistä, vol 4, sabotage, sabbath bloody... ja pari "uudempaa" Sabbathin levyä

#8 kirjoitettu 15.07.2003 07:24

No nyt pääsen oikein ajan kanssa vastamaan tähän mielenkiintoiseen aiheeseen...

Eli "paappahevanderi" kyllä kolisee minun, lievästi sanoen täysillä!

Nuop bändit jotka lueteltiin jo alussa ovat suuri innoittajani nuoruusvuosiltani ja siksi kai aloin tekemään musiikkia.

Deep Purple:en tutustuin jo niin aikaisessa vaiheessa että siitä on tullut lähestulkoon addikti minulle.
Äidilläni on osasyy kyllä tähän, kun "pakotti" minut vauvana kuuntelemaan heviä/rokkia.

Pakko mainita Purplesta se että bändi toimii niin mahtavasti vanhoilla klassikko levyillänsä, että huh,huh! Kylmät väreet matkaa selkääni pitkin, aina kun kuuntelen Purplen tuotantoa.
Erikoismaininta vielä vuodelta 1974 jolloin DP julkaisi "Burn" levynsä ja laulajanvirkaa tuolloin toimitti David Coverdale (myöh. Whitesnake) ja albumin nimibiisi on ehkä kaikkien aikojen biisi parhaimmistoa!

Muutkin bändit jotka tulivat aikaisemmin esille on tehnyt semmoisia viisuja että ne elävät maailmanloppuun saakka, vaikka mitä tapahtuisi!
Uskon, että tähän vastanneet ovat hyvin perillä asioista ja siitä musiikista josta nyt keskustelemme

Jatketaan.

Huomasin että Rainbow & Ronnie James Dio mainittiin... noh, R.J. Dio:han on kunnioitettava ukko Hevin saralla ja pitää nyt mainita yksi Dion biisi, eli "Rainbow In The Dark", joka inspiroi minua aivan hemmetisti, lähinnä urkujen/synien käytössä musiikkiin. Mahatava biisi!

Huh, huh... oikeen hiki tulee avautuessa...

Nykypäivänä tahtoo olla vain niin että nämä vanhat starat ovat jo jättäneet leikkikentän tai ryhtyneet nysväilemään muuten vaan... mutta yksi mies, josta varmaan saadaan kahta eri mielipidettä kuulla on Ozzy Osbourne, joka nykyisin on mediahahmo, mutta tekee myös pirun nautittavaa musiikkia oman bändinsä kanssa.

Mutta nuo bändit jotka jäivät jutussani taka-alalle eivät ole sen vähäisempi' kuin nuo muutkaan mainitut.

Niin, minun levyhyllystä todellakin löytyy hemmetisti vanhaa Heavy vinyyliä, olen suurimman osan saanut Äidiltäni, joka silloin nuoruudessaan kun harrasti musiikkia aktiivisesti ja vanhimmalta serkultani joka "vanheni" liikooja, lopetti rumpujen soittamisen ja kuskasi minulle suuren kasan vinyyliä...

Eli muutankin, kuin rankempaa Metallia löytyy tämän hemmon varastosta ja Wirénille tiedoksi, että eipä harvinaisuuksista kannata luopua ilmaiseksi...

Olen puhunut,

Kunnioituksella Heavy Metallia kohtaan,

Scorpio

#9 kirjoitettu 15.07.2003 09:27

Paljon on jo sanottu ja kaikkea en tässä lähde kommentoimaan, mutta heitetään tähän nyt vielä, että kyllä nuo 70-luvun hevibändit ihan hyvin kolahtaa. Hirveetä kasaa alan levyjä itselläni ei ole (muutenkin levykokoelmassani ei ole mitään yhtä juttua kovin paljon kun siellä on vähän kaikkea), mutta kyllä muutamat Purplet ja joku Heeppi löytyy ja sopivan fiiliksen iskiessä marssin levykauppaan ja ostan lisää. Itseasiassa olen hieman katkera muutamille hesan levykaupoille siitä, että joka ikinen kerta kun mulle on iskenyt päälle sellanen fiilis, että nyt pitää saada Paranoid niin juuri sillä hetkellä ei sitä ole ollut saatavilla (no en tietysti koskaan jaksa kiertää kaikkia mahdollisia levykauppoja kerralla, kaksi tai kolme kerralla vaan).

Muutenkin tuo 70-lukuosasto kiinnostaa ja sieltä lähtöisin olevat tyylit.

Aiheeseen liittyen voisin tietysti mainita, että Jimi Hendrix on yksi suosikeistani vaikka se ei varsinaisesti heviä edustakkaan, mutta uskoisin, että on kuitenkin vaikuttanut suuresti myös myöhemmin tulleisiin hevibändeihin.

#10 kirjoitettu 15.07.2003 09:49

Tunnustaudun Led Zeppelin faniksi.
Heviksi en kyllä kyseistä musaa miellä. Bändiltähän löytyy aika pitkälti folk-tyylistä juttua ja sitten jopa funkia ja bluesiakin. Pappahevi oli itselleni ihan uusi käsite

Itseeni kolahti Robert Plantin ominainen lauluääni sekä akustisen kitaran rytmiikkajutut ja muutenkin kaikki omituiset pikkukikat biiseissä. Eilen kuuntelin jälleen autossa pitkästä aikaa Houses of The holy:a eikä levy ole n. kymmenen vuoden kuuntelun aikana menettänyt hohtoaan yhtään. Loistavaa musaa !

Itselläni oli jo aika kivasti LZ:n 70-luvun levyt kerättynä CD:nä, kunnes joku kirottu autovarasvandaali kävi noutamassa ne muutamaa levyä lukuunottamatta autostani omaan kokoelmaansa. Surullista.

- JH -

#11 kirjoitettu 15.07.2003 11:07

Sateentekijä kirjoitti:
Tunnustaudun Led Zeppelin faniksi.
Heviksi en kyllä kyseistä musaa miellä. Bändiltähän löytyy aika pitkälti folk-tyylistä juttua ja sitten jopa funkia ja bluesiakin. Pappahevi oli itselleni ihan uusi käsite

Itseeni kolahti Robert Plantin ominainen lauluääni sekä akustisen kitaran rytmiikkajutut ja muutenkin kaikki omituiset pikkukikat biiseissä. Eilen kuuntelin jälleen autossa pitkästä aikaa Houses of The holy:a eikä levy ole n. kymmenen vuoden kuuntelun aikana menettänyt hohtoaan yhtään. Loistavaa musaa !

Itselläni oli jo aika kivasti LZ:n 70-luvun levyt kerättynä CD:nä, kunnes joku kirottu autovarasvandaali kävi noutamassa ne muutamaa levyä lukuunottamatta autostani omaan kokoelmaansa. Surullista.

- JH -




*Offtopic*

Otan osaa tuon levymenetyksesi johdosta... auta armias jos joku nyysisi minun vinyylivaraston... =( Kuolema (siis minun) ei olisi kaukana...

#12 kirjoitettu 15.07.2003 11:48

wiren kirjoitti:
Sateentekijä kirjoitti:
Tunnustaudun Led Zeppelin faniksi.
Heviksi en kyllä kyseistä musaa miellä. Bändiltähän löytyy aika pitkälti folk-tyylistä juttua ja sitten jopa funkia ja bluesiakin. Pappahevi oli itselleni ihan uusi käsite



Näin on, ei Zeppelin ole heviä tai siis sen ajan jytää yhtä suoraviivaisesti kuin Heep, Purple ja Sabbath mutta pykälää kovemmalla niitten Orange-vahvistimet olivat heppujen riepotellessa vanhoja blues-klassikkoja erittäin omaperäisesti uuteen uskoon. Jytä tulee ehkä esiin joissain Communication Breakdown ja Dazed&Confused kipaleissa, tietysti Bonham lyö rumpujaan semmoisella ranteella että moni norjalainen kirkonpolttajahevari hämmentyy.

Heh, siteeraan tähän humalaista Pate Mustajärveä DVD-liveltä "Hyvää iltaa Tampere":

"Tää bändi on Led Zeppelin - ette te pärjää!!!"





Marko tietää mistä puhuu!

Kunnioittakaa tätä "Paappaa"

#13 kirjoitettu 15.07.2003 13:45

Sabbath -nuottikirja kyllä innoitti minunkin kitaransoittoani. Kumma juttu, että siitä bändistä kukaan ei ole mikään mahdoton virtuoosi (puhun siis sabbathin alkuperäispoppoosta), mutta Iommin riffikäsi oli kyllä 70-luvulla sellaisessa kunnossa että jumankekkula! Bill Wardhan on akateemisesti ajateltuna aivan törkeän paska rumpali, mutta se pelottava fiilis mikä siitä kolkkeesta, fuzzista ja pokemon-laulusta irtoaa! Sabbath on nimenomaan se kokonaisuus, vaikka Iommi sitä pitääkin taustabändinään. Dio vielä kuulosti kelvolta, mutta ainakaan Deep Sabbathin ajoilta kuulemani viisut eivät ole suuremmin lämmittäneet. Sabbath tarvitsee epätäydellistä, miltei huonoa laulajaa. Iommin soololla Ozzy ja Smashing Pumpkinsin Billy Gorgan kuulostivat ehdottomasti parhaalta. Billy Idolkin sopi ruotuun, kumma kyllä.

Zeppelin-DVD:tä kuulin ja näin porilaisessa levyliikkeessä. Voi että mitä nannaa se oli, mutta vielä en ole malttanut ostaa. Song remains the samella olleet liveversiot eivät minuun olleet kolisseet. Suuri synti on se, etten vielä omista Zeppeliinin ykköstä. Sitten kai se Graffiti, sillä sitä ovat kyllä muutkin kehuneet. Zeppeliinistä virtuositeettia, mutta myös ääretöntä huumorintajua ja kokeilunhalua löytyykin. Pagea pidän henkilökohtaisesti parhaana kitaristina mitä maa päällään kantaa. Bonhamiahan tulikin jo ylistettyä.

Ja niistä livekokemuksista. Ozzyn keikalle omistin jo liputkin, mutta se peruuntui. -98 taas tunsin olevani liian nuori Provinssiin Sabbathia katsomaan. Saakeli että on harmittanut. Plantin näin Jazzeilla kaksi vuotta sitten ja siinä miehessä on kyllä karismaa. Kuljin kyynärsauvojen varassa ja en saanut juuri varata oikealle jalalleni painoa, mutta seisoinpahan koko kolmetuntisen keikan. Sitten kun lopuksi tuli Whole lotta love, niin johan olisin vaikka juossut sieltä kotiin.

Purplessa on ollut vähän jotain turhan siloiteltua taiteellisuutta minun makuuni. "I wanna be your backdoor man" ja "My name is Lucifer, please take my hand" -tyyppiset sutkaukset kun kutkuttavat minun huumorintajuani. Niitä ei ole tähän mennessä heiltä kävellyt vastaan ja mielestäni hyvän (ei, vaan nyt siis puhutaan loistavasta ja oikein eksponentiaalisesta sellaisesta) hevin pitää olla edes jollain tasolla hauskaa. En tietenkään jaksaisi koko levyllistä moisia typeryyksiä, vaan ehkä yksi lause seassa. (Kuten offtopiccina minuun juuri kolahtanut Mokoman levy Takatakatalvineen, mikä ei todellakaan ole levyn paras biisi mutta todella kuuluu siihen.)

Taide-ja rockpuoli siis Purplelta kolisee, mutta jään kaipaamaan kevennyksiä. En väitä ettei niitä olisi, koska en tiedä, onko heillä niitä. Saa valaista.

#14 kirjoitettu 15.07.2003 14:31

Kyllä! 70-luvun pappahevi menee. Eniten taitaa levyhyllystä löytyä Heeppiä, mutta myös Deep Purple. Black Sabbath ja Led Zeppelin ovat kyllä edustettuina. Muukin 70-luvun tavara menee, mutta se ei kuulu tähän ketjuun.

Uriah Heep on biisirakenteiltaan monipuolinen ja biisit ovat hyvin melodisia. Harmi, että Heep jätetään usein noiden kolmen suuren ulkopuolelle. Kriitikot haukkuivat joskus ensimmäisen levyn aikaan Deep Purple kopioksi...

Deep Purple on hyvinkin energinen bändi. Harmi, että uudelleenjulkaisujen äänenlaatu on aika huono. Alkupään levyt poikkeavat aika lailla Gillianin aikaisesta tavarasta. Niissä kuulostaisi olevan progressiivinen yleissävy, joka katosi sitten myöhemmin.

Black Sabbath on harvinaisen mielenkiintoinen tapaus. Ozzyn ääneen totuttautuminen kestää hieman, mutta alta löytyy bändi, joka tuntuu olevan vastuussa koko nykyisen metalligenren(varsinkin synkemmän sellaisen) syntymisestä. Harmi, ettei Sabbathista kopioitu pseudojazz, sun muita viritelmiä.

Led Zeppelin on niitä bändejä joista olen jäänyt hieman ulkopuolelle, mutta ehkä pikkuhiljaa levyjä eksyy hyllyyn tuon IV:n lisäksi...

#15 kirjoitettu 15.07.2003 14:35

Itse kyllä lisäisin Houses of the Holyn ehdottomasti listaan mukaan jo No Quarterin ja Rain Songin takia. No Quarter toimii tilanteessa kuin tilanteessa, mutta muuten levy kieltämättä kaipaa vähän oman moodinsa ettei sen kesäinen kaiho ja kauneus rupea ärsyttämään. Näin ainakin minulla.

Ja kyllä, unohdin kommentoida, että Sabbath Bloody Sabbath on todella yksi mahtavimmista heavyrockbiiseistä. Killing Yourself to Live kolisee myös todella kovaa. Pidän sitä kenties yhtenä etupään Sabbath-lemmikeistäni.

Kevennänpä minäkin vähän. Yrjänä-Halmkrona -akselia siteeratakseni: "Kaikki mitä Ozzy on tehnyt on täydellistä. Jopa kaikki paska. Ja sitähän on paljon. "
Mielestäni erittäin nappiin sanottu.

#16 kirjoitettu 15.07.2003 14:40

Black Sabbath on harvinaisen mielenkiintoinen tapaus. Ozzyn ääneen totuttautuminen kestää hieman, mutta alta löytyy bändi, joka tuntuu olevan vastuussa koko nykyisen metalligenren(varsinkin synkemmän sellaisen) syntymisestä. Harmi, ettei Sabbathista kopioitu pseudojazz, sun muita viritelmiä.

Led Zeppelin on niitä bändejä joista olen jäänyt hieman ulkopuolelle, mutta ehkä pikkuhiljaa levyjä eksyy hyllyyn tuon IV:n lisäksi...



Pseudojazz on kyllä kieltämättä se seikka, mitä metalliin kaipaisin nykypäivänä lisää. Sabbathin pojathan soittivat ennen ekaa levyä huonoa jazzia. Sitten lisäsivät siihen maanjäristyksen kokoisen kitaran ja partaannaureskelusanat, jotka siihen maailman aikaan pelottivat.

Zeppeliinistä on kieltämättä vaikea saada sellaista kunnollista, yksinkertaisesti määriteltävää kuvaa ja siksi on hieman vaikeaa lähestyttävää. Toivon kuitenkin menestyksekästä jatkoa kyseisen orkesterin tutustumisessa.

#17 kirjoitettu 15.07.2003 15:09

Reht. Leopard Mozart kirjoitti:
Taide-ja rockpuoli siis Purplelta kolisee, mutta jään kaipaamaan kevennyksiä. En väitä ettei niitä olisi, koska en tiedä, onko heillä niitä. Saa valaista.


No en tiedä onko tämä nyt varsinaisesti sellainen kevennys mitä haet, mutta mielestäni ihan hauska fakta on se, että vaikkaikin Smoke on the Waterin riffin tunnistaa jollain tasolla lähes jokainen joka ei ole viettänyt koko elämäänsä ämpärissä niin se mistä kappaleen sanat kertoio on useimmille hieman hämärän peitossa. Silti totuus on ilmeisesti hyvinkin yksinkertainen. Se nimittäin kertoo tositapahtumista eli sen levyn jolla se biisi on (Machine Head) äänittämisestä.

Samalla levyllä oleva biisi space truckin' taas kertoo käytännössä ei mistään vaikkakin siinä on jonkun asteen avaruusteemaa havaittavissa.

Muuten jossain haastattelussa Ian Gillan (menikös oikein, huono nimimuisti minulla) oli kuulemma sanonut, että syy siihen miksi se pystyy laulamaan niin korkeelta on se, että se käyttää niin kireitä farkkuja.

#18 kirjoitettu 16.07.2003 13:07

70-luvun raskaamman rockin hirmuista Blue Öyster Cult, Rush ja Black Sabbath ovat orkestereita, joita on tullut runsain määrin diggailtua (varsinkin kaksi ensin mainittua). Zeppelin ei jostain ihmeen syystä koskaan ole Immigrant Songia ja Kashmiria lukuunottamatta iskenyt.

#19 kirjoitettu 16.07.2003 13:28

BEDLAM kirjoitti:
70-luvun raskaamman rockin hirmuista Blue Öyster Cult, Rush ja Black Sabbath ovat orkestereita, joita on tullut runsain määrin diggailtua (varsinkin kaksi ensin mainittua). Zeppelin ei jostain ihmeen syystä koskaan ole Immigrant Songia ja Kashmiria lukuunottamatta iskenyt.


Mikähän levy BÖC:ltä olisi järkevintä ostaa, jos siihen joskus tutustuisi? Rushia omistan Moving Pictures -plättänän verran, mutta sehän taisi olla jo nipin napin 80-luvulta.

En huomannut kyseistä orkesteria laskea joukkoon ollenkaan, kun laskin sen progen piiriin. Hevin puolellehan menee King Crimsoniltakin ainakin Red, mikä miellyttää minua äärettömän suunnattomasti (joskin se yksi sekamölinäbiisi tulee skipattua nykyisin.)

Judas Priesthan muuten aloitti myös 70-luvun alussa, mutta ehti jo ottaa vaikutteita alan pioneereilta. Aika venkulaa tavaraa oli ne ekat levyt. Hiukan Zeppeliinimäistä. Sitten niille keksittiin S/M -imago ja moottoripyörät ja loppu onkin historiaa. Ehkä kuitenkin tärkeämpi nimenomaan 80-luvulla.

Scorpionsin ensimmäisen levyn olen lukenut olleen aika progea tavaraa, vieläpä hyvää sellaista! Pitäisi joskus tutustua jos vain sattuisi kohdalle. Sekin 70-luvun alusta.

#20 kirjoitettu 16.07.2003 15:48

En ole missään nimessä kovin hyvin perillä ko. tyylilajin bändeistä, mutta kyllähän Sabbath potkii kasseille teräskärkisillä monoilla. Viisi ensimmäistään omistan, ja kyllä lisää ostan, kun jaksan. Zeppeliniä satunnaisemmin, biisi-sieltä-toinen-täältä-tyylistä diggailua.

#21 kirjoitettu 16.07.2003 16:15

Reht. Leopard Mozart kirjoitti:
Mikähän levy BÖC:ltä olisi järkevintä ostaa, jos siihen joskus tutustuisi? Rushia omistan Moving Pictures -plättänän verran, mutta sehän taisi olla jo nipin napin 80-luvulta.

En huomannut kyseistä orkesteria laskea joukkoon ollenkaan, kun laskin sen progen piiriin. Hevin puolellehan menee King Crimsoniltakin ainakin Red, mikä miellyttää minua äärettömän suunnattomasti (joskin se yksi sekamölinäbiisi tulee skipattua nykyisin.)


BÖC:in miinuspuoli onkin materiaalin epätasaisuus; mielestäni kaikkien aikojen pop-biisin (Dont't Fear) the Reaper sisältävä Agents of Fortune ei klassikosta huolimatta ole kokonaisuutena mikään kummoinen. Cultösaurus Erectus-levyn kaksi ensimmäistä biisiä Black Blade ja Monsters ovat myös upeita progerock-esityksiä, mutta Marshall Plan kuulostaa toisaalta Spinal Tapin huonolta kopioinnilta.

Kokonaisuuksina paras levynsä on mielestäni ehkä Tyranny & Mutation, mutta paras tapa tutustua bändiin olisi varmaan jompikumpi kokoelmista Don't Fear The Reaper: The Best of Blue Öyster Cult tai Workshop of the Telescopes.

King Crimsonhan teki muuten 'oikean' heavymetalbiisin jo ennen Sabbathia: 21st Century Scizoid Man debyyttilevyllään.

#22 kirjoitettu 16.07.2003 17:50

BEDLAM kirjoitti:

King Crimsonhan teki muuten 'oikean' heavymetalbiisin jo ennen Sabbathia: 21st Century Scizoid Man debyyttilevyllään.



Jep, saattaa olla ensimmäinen. Deep Purple aloitti uransa vähän sitä ennen, mutta sieltä suunnalta ei tainnut sitä aivan ensimmäistä hevibiisiä tulla. Vuonna 1970 onkin sitten enemmän sattumia. Genesis teki Trespass levylle semmoisen biisin kuin The Knife, joka kuulostaa myös aika heviltä

King Crimson taas taitaa olla aika huvittunut nykyisestä hevistä. Finlandiatalon keikkavarusteisiin kuului helvetin isot puhallettavat sarvet, jotka ilmestyivät lavalle, kun Happy With You Have To Be Happy With kajahti ilmoille. Kannattaa myös vilkaista kyseisen biisin sanat.

http://www.venco.com.p...

#23 kirjoitettu 16.07.2003 18:03

King Crimson taas taitaa olla aika huvittunut nykyisestä hevistä. Finlandiatalon keikkavarusteisiin kuului helvetin isot puhallettavat sarvet, jotka ilmestyivät lavalle, kun Happy With You Have To Be Happy With kajahti ilmoille. Kannattaa myös vilkaista kyseisen biisin sanat.

http://www.venco.com.p...


Hohoo. Sanat ovat kuvaavan tyhjänpäiväiset. Eilen alkoi viimeistään kaduttaa, kun en tullut lähteneeksi King Crimsonia katsomaan Finlandia-talolle, kun selvisi, että konsertti oli kaiketi heidän ensimmäinen suomen vierailunsa(?)

Orkesteri on minulle kohtalaisen uusi tuttavuus. Puolisen vuotta sitten vasta sain aikaiseksi tutustua kunnolla ja löysin uuden hyvinkin varteenotettavan ehdokkaan lempibändikseni.

#24 kirjoitettu 16.07.2003 18:41

Funkie kirjoitti:
Jep, tottahan toki 70 luvun TODELLINEN hevi kolisee. aika heikkoa on tämä nykyajan metalli-hömppä siihen verrattuna. parhaat pändit jo mainitsitkin mutta lisäisin listaan vielä J. Hendrixin, vaikkei hänen musiikkiaan ehkä ihan heavyyn luokitella. hendrixin koko tuotanto löytyy ja Led Zeppelinin on juuri hankinnan alla....


Muistan jostain lukeneeni, että ekaa kertaa heavy metalliksi mainittiin juuri joku Jimi Hendrixin aikaansaannos. Asia meni siis niin, että joku keikka tai biisi tai levy tms. oli jonkun lehtimiehen mielestä "heavy metal". Että se heavy metallista valkoisen miehen soulina.

Taisi tuo nimitys yleistyä Steppenwolfin Born to be Wildin myötä vasta pikkuhiljaa.

Led Zeppelin -> Lyijytetty Ilmalaiva -> lyijyhän on raskasmetallia. Sen useat tuoreemmat heviorkesterit unohtavat, kun steel on heidän mielestään heavy metal. No joo..

#25 kirjoitettu 16.07.2003 19:03

Reht. Leopard Mozart kirjoitti:

Hohoo. Sanat ovat kuvaavan tyhjänpäiväiset. Eilen alkoi viimeistään kaduttaa, kun en tullut lähteneeksi King Crimsonia katsomaan Finlandia-talolle, kun selvisi, että konsertti oli kaiketi heidän ensimmäinen suomen vierailunsa(?)

Orkesteri on minulle kohtalaisen uusi tuttavuus. Puolisen vuotta sitten vasta sain aikaiseksi tutustua kunnolla ja löysin uuden hyvinkin varteenotettavan ehdokkaan lempibändikseni.


Eipä King Crimson ole minullekkaan kovinkaan vanha tuttavuus. Mielenkiinto heräsi kunnolla vasta, kun kävin tuolla keikalla. Keikalle en ollut alunperin edes menossa, mutta lipun sain, kun bändin basisti ei jostain syytä pystynyt sinne menemään. Mutta kyllä se oli sen 50€ arvoista...

Fripp näytti, että syntetisaattoria ei tarvitse välttämättä soittaa kosketimilla. Harmi, etten omista ylimääräistä rahaa niin paljon, että voisin ostaa MIDI-kitaran ym.muuta sälää.

Mutta hyvä, että kävin, koska bändin muut jäsenet hakevat vaikutteita juuri King Crimsonin suunnalta.

#26 kirjoitettu 17.07.2003 16:46

Katselin tuossa Allmusicista,mitä tähän 70-luvun "pappaheviin" kuuluu, kun ketjussa on mainittu vasta muutama bändi ja niitähän on pakko olla vielä enemmän.

Käytännössä tämä pappahevi on synonyymi genrelle british metal. Kumma kyllä jenkeistä ei tunnu löytyvän näitä bändejä. Edellämainittujen lisäksi genreen näyttää kuuluvan Queen, Judas Priest, Motörhead, Budgie(täysin tuntematon minulle), Saxon ja Iron Maiden.

hazardi muokkasi viestiä 15:59 18.07.2003

Korjaanpas hieman pienen tutkiskelun jälkeen. 70-luvun amerikkalaiseen metalliin kuuluvat Aerosmith, Van Halen ja Kiss.

#27 kirjoitettu 17.07.2003 17:16

hazardi kirjoitti:
Katselin tuossa Allmusicista,mitä tähän 70-luvun "pappaheviin" kuuluu, kun ketjussa on mainittu vasta muutama bändi ja niitähän on pakko olla vielä enemmän.

Käytännössä tämä pappahevi on synonyymi genrelle british metal. Kumma kyllä jenkeistä ei tunnu löytyvän näitä bändejä. Edellämainittujen lisäksi genreen näyttää kuuluvan Queen, Judas Priest, Motörhead, Budgie(täysin tuntematon minulle), Saxon ja Iron Maiden.







Siitähän syntyi myöhemmin genre New Wave of British Heavy Metal.... tutummin NWOBHM...

Budgie on yhtye jonka biisejä mm. Metallica on coveroinut...

#28 kirjoitettu 19.07.2003 01:21

Tunnustaudun ns. pappahevin kuuntelijaksi.
Led Zeppelin on ykkönen ihan taannoisten
samplauksien vuoksi.Deep Purplea tunnustan kuunnelleeni
vielä kybällä 80-luvun lopussakin.
Siinäpä noi olikin...Nazareth on myös loistava!

#29 kirjoitettu 19.07.2003 09:31

Ilman muuta kuuntelen vanahaa hevitystä! Nykyään tihenevässä määrin... kaikki oikeastansa uppoaa... mutta parhaat on tietenkin useammin soittimessa... Niitä tuli kuunneltua jo 70-luvulla pikkupoikana. Se oli hyvä keino paeta vanhempien humpparenkutusta

#30 kirjoitettu 20.07.2003 00:17

Kuunnellaan, mustaa sunnuntaita yms...

(katso mun profiili)

#31 kirjoitettu 03.08.2003 13:02

Nostetaanpa ketjua hieman ylöspäin...

Eipä Nazareth ihan tuntematon bändi ole. Joskus saattaa Radio Cityssä soida Love Hurts, joka on kyseisen orkesterin biisi. Levyjä ei ole kyllä montaa tullu kuunneltua, mutta eipä juuri silloin kolahtanut, kun niitä kuuntelin.

Jos taas Uriah Heeppiin aikoo tutustua, niin levy Demons And Wizards sisältää niin monta loistavaa biisiä, että. Toisaalta taas ei voi unohtaa levyä Wonderworld ja...(lisää tähän bändin 70-luvun tuotanto)

Uriah Heep on tulossa vielä keikalle Suomeen(Deep Purplen kanssa), kokoonpano ei ole sama kuin joskus ennen, mutta tuoreemmasta tuotannosta löytyvän levyn Sea Of Light perusteella bändi rokkaa edelleenkin. Lippuja näyttää olevan aika vähän enää jäljellä...

#32 kirjoitettu 03.08.2003 13:59

Aloitin tutkimusmatkani musiikin ihmeelliseen maailmaan juuri "pappahevin" kautta. Ekaksi kuuntelin Deep Purplea ja Led Zeppeliniä ja myöhemmin löysin myös Black Sabbathin, Uriah Heepin, Budgien, Warhorsen, Nazarethin, Queenin jne.
Myös Hendrix, Cream ja kumppanit tulivat myöhemmin tutuiksi.

Parhaimmat pappahevilevyt ovat mielestäni:

Deep Purple - Fireball
Deep purplen Mark II:n ehkä progein levy ja samalla mielestäni paras.
Monet pitävät tätä vähän "väliinputoajana" In Rockin ja Machine Headin välissä, mutta mielestäni asia ei ole näin.
Levyn nimikkobiisi "Fireball" on esihistoriallista speed-metallia tuplabasareineen. Tämän biisin alkua muistan kuunnelleeni pienenä kasetilta aivan ihmeissäni, kun siinä oli niin hassut rummut. Kova biisi.
"No No No" ei välttämättä ole DP:n tunnetuin biisi, mutta yksi minun ehdottomista suosikeistani. Ehkä vähän ylipitkä, mutta toisaalta en haluaisi jättää yhtään sekuntia pois biisistä. Rakastan tämän biisin kitara- ja urkusooloja.
"No no no" on kiehtova yhdistelmä heavya, funkya ja ripaus progea.
Ei nyt joka biisiä jaksa kommentoida, mutta "Fools" on rankka biisi. Rauhallisen intron jälkeen kun se räjähtää kunnolla käyntiin, niin kylmät väreet vaan käy.
"No one came" on myöskin suorastaan mainio biisi


Uriah Heep - Very 'eavy...Very 'umble
Heepin eka levy. Ei tainnu kriitikot tälle kauheesti kehuja antaa aikoinaan, mutta eihän ne mistään mitään tajuakaan. Tällä levyllä on loistavia, rankkoja biisejä..mitäs sitä nyt tarkemmin selittelemään.
Heep tekisi vielä tulevaisuudessa jollain asteikolla parempia levyjä, mutta tämä on henk. koht. suosikki.


Queen - II
Queenista tulee monille varmaan mieleen 80-luvun ällöhitit, mutta 70-luvulla ei ollut niistä tietoakaan. Queenin toka levy on bändin synkin, kokeellisin ja varmasti paikoin "heavyin". Monipuolisuutta löytyy; "Ogre Battle" on mainio hevibiisi, "Fairy Feller's master stroke" on jännittävää satu-progea ja "The March of the black queen" moniosainen progebiisi. Queenin paras.



Black Sabbath - Master Of Reality
Sabbathin kolmas levy tavoitti sen rankkuuden, mihin kahdella ekalla oltiin pyritty. Tämän levyn jälkeen Sapatit alkoivat koklailemaan ja testailemaan kaikkea, mutta tällä lätyllä ollaan asian ytimessä. Paholaismaisen raskaita biisejä, joiden vaikutus kuuluu vieläkin osassa tämän päivän raskasta rokkia.


Led Zeppeliniltä en pysty mainitsemaan yhtä hyvää levyä, koska kaikki suosikkini on ripoiteltu pitkin poikin eri levyjä.


Vielä olisi kirjoiteltavaa, mutten jaksa.

#33 kirjoitettu 03.08.2003 14:31

Verimyrsky kirjoitti:

Queen - II
Queenista tulee monille varmaan mieleen 80-luvun ällöhitit, mutta 70-luvulla ei ollut niistä tietoakaan. Queenin toka levy on bändin synkin, kokeellisin ja varmasti paikoin "heavyin". Monipuolisuutta löytyy; "Ogre Battle" on mainio hevibiisi, "Fairy Feller's master stroke" on jännittävää satu-progea ja "The March of the black queen" moniosainen progebiisi. Queenin paras.


Näköjään kaikki mainitsemasi biisit ovat Mercuryn kynästä, mutta sieltäpä suurin osa Queeniin kokeellisimmista biiseistä tulivat. Levyistä Sheer Heart Attack on myös loistava(jatkaa tuota Queen II linjaa) ja Metallica on coveroinut levyltä biisin Stone Cold Crazy. Sheer Heart Attack on levynä aivan loistava kokonaisuus, mutta samalla siitä löytyy aika monipuolisesti erilaisia biisejä.

Loppujen lopuksi, kun ajattelee tarkemmin, niin Queen kuuluu heviin siinä missä muutkin 70-luvun pappahevibändit. Parhaimmat levyt löytyvät siitä jostain 1973-1976 väliltä. Mikäli biisit tyyliin Killer Queen eivät aiheuta näppylöitä, niin kannattaa tutustua.

#34 kirjoitettu 03.08.2003 14:43

hazardi Mikäli biisit tyyliin Killer Queen eivät aiheuta näppylöitä, niin kannattaa tutustua.




Killer Queenhän on hyvä biisi. Ja tosiaan, kaikki Queenin vanhat levyt Day at the Racesiin asti on minun mielestäni vähintään siedettäviä.