Mikseri.net

#2 kirjoitettu 08.04.2012 22:08

Ei se pahalta tunnu. Ei vain ota niin itteensä tai vakavasti ja tukahduttaa vähä tunteita ja miettii muita asioita. Kun miettii vaan mitä paskaa ite joutui käymään läpi ja ei niitä edes muista, ja ihan normaalia elämää silti vietän(?). Paskaako näistä.

#3 kirjoitettu 08.04.2012 22:29 Muok:08.04.2012 22:30

Kuulostaa siltä, kuin kyseessä olisi ruma muistutus elämän opetuksista sekä sinulle että pojalle. Ainakin jomman kumman täytyy olla luonteeltaan kova, ettei tilanteet tunnu liian kamalalta. Luonteeltaan, ei siis tunteiltaan.

Twight muokkasi viestiä 22:29 08.04.2012
Lisäisin että itsellä ei ole mukuloita ja tuo on vain tuollainen fiilis asiasta.

#4 kirjoitettu 09.04.2012 03:39 Muok:09.04.2012 03:39

Lassi Heiskanen kirjoitti:
Minkäs verran Mikseristä löytyy etävanhempia?

Mie ainaki.

Mitkä on niitä asioita, millä jaksat näissä tilanteissa?

No tuota jos nyt tarkotit ihan niinkun erotilanteita niin ei miusta niissä oo juurikaan sietämistä jos tietää mitä tekee ja miksi tekee. Mut oon huomannu et muille ne on joskus hankalampia ja sit siinä tulee se perusmoka et sitä hankalaa tilannetta venytetään ja venytetään kun itselle on vaikea lähteä. Ja samalla opetetaan vahingossa lapselle se tilanne vielä hankalammaksi.

Siis en niinkun paheksu tuota, mutta että noin kasvatukselliselta kannalta olisi parempi toimia niin että ainakin vaikuttaisi siltä että kaikki on ok ja tietää mitä tekee.

Pystytkö olemaan syyttämättä itseäsi siitä, että olet pois lapsesi elämästä suurimman osan ajasta?

Joo

Sunt1o muokkasi viestiä 03:39 09.04.2012

#5 kirjoitettu 09.04.2012 12:45

Lassi Heiskanen kirjoitti:
Minkäs verran Mikseristä löytyy etävanhempia?

Löytyy.
Itselläni on kolme lasta, kahdesta suhteesta.

Täällä kaksi yhdestä suhteesta.
Mitkä on niitä asioita, millä jaksat näissä tilanteissa? Pystytkö olemaan syyttämättä itseäsi siitä, että olet pois lapsesi elämästä suurimman osan ajasta?

Vaikea sanoa, kun itellä tuo tilanne on vasta tulossa..tosin musta ei tuu "etävanhempaa" vaikka virallisesti olenkin sitä. Ja itellä on kuitenkin onnellinen tilanne se että pystyn näkemään ja olemaan heidän kanssaan aina ku haluan.

Vähän ohi aiheen, mut mua suututtaa tässä yhteiskunnassa tämä ankea byrokraattisuus. Miksi äiti on aina ensisijaisesti se lähivanhempi, yksinhuoltaja? Isä on aina sillä kakkos sijalla ja jos haluaa saada oikeutta niin sitä joutuu hakemaan, äiti saa sen oikeuden automaattisesti. Ja sit joku tuntematon lastenvalvoja päättä lasten kohtalosta et mitenkä jatkossa edetään..ja siinäkin äiti sanelee ehdot.

#6 kirjoitettu 09.04.2012 18:45

Sunt1o kirjoitti:

Siis en niinkun paheksu tuota, mutta että noin kasvatukselliselta kannalta olisi parempi toimia niin että ainakin vaikuttaisi siltä että kaikki on ok ja tietää mitä tekee.


Joo se on kyllä paljon vahinkoa mitä aiheutetaan sillä, että luodaan lapselle se ikävä fiilis siitä tilanteesta. Lapset on vielä herkiä aistimaan ne fiilikset, että aika mahdotontahan sitä on peitellä jos esim. tuntee syyllisyyttä tilanteesta tai kärsii siitä eroamis tilanteesta.

#7 kirjoitettu 09.04.2012 18:55 Muok:09.04.2012 19:00

Tosi tuttu tilanne tuo lapsen luota lähteminen. Mun tyttö alkaa heti viemään mun takkia ja kenkiä piiloon ku meen käymään ja aina ku lähden jää itkemään... kyllä se satuttaa. Lapsi osoittaa vain mieltänsä ja itku luultavasti loppuu sunkin lapsella hetken päästä siitä ku oot lähtenyt mutta silti se huono omatunto ja ittensä kelvottomaks isäks kokeminen on raastavaa.

Mut joo vaikka se on vaikeeta ni siinä lähdön hetkellä pitää yrittää vaan pysyy vahvana ja silleen "reippaasti" hoitaa homma kotiin, lapsi oikeesti lopettaa sen itkemisen aika pian ku isä on lähteny. Se itku nyt vaan on lapsen ainut tapa osoittaa mieltään asiasta.

Susimies muokkasi viestiä 18:58 09.04.2012

Niin ja ei, en pysty elämään sen asian kanssa että olen "poissa" lapsen elämästä. Sen takia oonkin valmis vielä yrittämään yhessä asumista jossain vaiheessa mutta pidän silti tän oman asunnon sillonkin että pääsen vetäytymään hermolomalle kun toinen alkaa ahistamaan... Tai ei voi sanoa että "en voi elää asian kanssa" koska sillonhan sitä tekis itsarin.

#8 kirjoitettu 09.04.2012 18:59

Susimies kirjoitti:

lapsi oikeesti lopettaa sen itkemisen aika pian ku isä on lähteny.


Mie oon kerran nähny tän hienosti. Kun lapsi vetää täyttä pilliä ja parkuu täböllä oikeesti kyyneleet silmissä. Oikesti tasan sillä hetkellä kun ovi pamahtaa kiinni, ni pentu lähtee salama juoksemaan lelujunan luokse ja alkaa leikkiä ihan kuin ikinä mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aika silleen hauska tilanne, kun useempi ihminenkin oli vielä näkemässä sen.

#9 kirjoitettu 09.04.2012 19:01

Haava kirjoitti:
Susimies kirjoitti:

lapsi oikeesti lopettaa sen itkemisen aika pian ku isä on lähteny.


Mie oon kerran nähny tän hienosti. Kun lapsi vetää täyttä pilliä ja parkuu täböllä oikeesti kyyneleet silmissä. Oikesti tasan sillä hetkellä kun ovi pamahtaa kiinni, ni pentu lähtee salama juoksemaan lelujunan luokse ja alkaa leikkiä ihan kuin ikinä mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aika silleen hauska tilanne, kun useempi ihminenkin oli vielä näkemässä sen.


No tuota just... Mun olo helpottaa heti ku puhelimes sanoo toinen että lopetti itkun melkee heti ku lähit.

#10 kirjoitettu 09.04.2012 19:06

Twight kirjoitti:
Kuulostaa siltä, kuin kyseessä olisi ruma muistutus elämän opetuksista sekä sinulle että pojalle. Ainakin jomman kumman täytyy olla luonteeltaan kova, ettei tilanteet tunnu liian kamalalta. Luonteeltaan, ei siis tunteiltaan.

Twight muokkasi viestiä 22:29 08.04.2012
Lisäisin että itsellä ei ole mukuloita ja tuo on vain tuollainen fiilis asiasta.


Oikeilla linjoilla oot, pieni lapsi on ku peili, se heijastaa niitä tunteita mitä näkee vanhemmissaan.. no olipas hienosti sanottu.

#11 kirjoitettu 09.04.2012 19:20 Muok:09.04.2012 19:21

muistan tunteen mitä oli jättää kivan viikonlopun vieton jälkee lapsi äidilleen alkuvaiheessa.. ..likka jäi joskus äitilleen asumaan kun erottiin mut nyt asunu mun kanssa 3 vuotta ja voin sanoa olevani onnellisessa asemassa sen takia,
et kaikilla isillä ei ole tällästä mahdollisuutta saati sitte oikeutta.. ..rankkaahan tää välillä on pyörittää yksinää tätä koko balettia mut on tää sen arvostakin.. ..kyllä siitä nauttii kuitenki suurimman osan ajasta vaikka känkkäränkkä välillä kylässä käykin..

..zemppii Lassi ja voimia..

azone muokkasi viestiä 19:21 09.04.2012

#12 kirjoitettu 09.04.2012 23:49

Haava kirjoitti:
Susimies kirjoitti:

lapsi oikeesti lopettaa sen itkemisen aika pian ku isä on lähteny.


Mie oon kerran nähny tän hienosti. Kun lapsi vetää täyttä pilliä ja parkuu täböllä oikeesti kyyneleet silmissä. Oikesti tasan sillä hetkellä kun ovi pamahtaa kiinni, ni pentu lähtee salama juoksemaan lelujunan luokse ja alkaa leikkiä ihan kuin ikinä mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aika silleen hauska tilanne, kun useempi ihminenkin oli vielä näkemässä sen.


Tiedän että se on väärin toimittu miten toimin viimeks. Mutta meillä oli normaalia pidempi ero takana, eikä se itku ollu loppunu kun vasta siihen että poika nukahti suruunsa.

Tänään olin sielä ja laitoin poitsun nukkumaan ja lähdin vasta sitten pois, tuntuu tavallaan väärältä sekin, koska aamulla en ole sielä. Mutta näin toimitaan huomennakin, haen pojan päiväkodista, ollaan päivä yhdessä, vien illalla äidille ja laitan nukkumaan.

Tuo ovi kiinni ja itku loppuu, on tiedossa että näin on käynyt hoitoon vietäessä, meidänkin pojan kohdalla.

#13 kirjoitettu 10.04.2012 12:04

Haava kirjoitti:
Susimies kirjoitti:

lapsi oikeesti lopettaa sen itkemisen aika pian ku isä on lähteny.


Mie oon kerran nähny tän hienosti. Kun lapsi vetää täyttä pilliä ja parkuu täböllä oikeesti kyyneleet silmissä. Oikesti tasan sillä hetkellä kun ovi pamahtaa kiinni, ni pentu lähtee salama juoksemaan lelujunan luokse ja alkaa leikkiä ihan kuin ikinä mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aika silleen hauska tilanne, kun useempi ihminenkin oli vielä näkemässä sen.


Hyvä! Nimenomaan, ja tää toistuu joka vauvakirjassa ja kasvatusoppaassa; eroa ei saa pitkittää, se huomattiin jo ekoina päivinä aikoinaan päiväkodissa. Halataan, ja hymy naamalla toivottaa pikkukaverille mukavaa päivää ja illalla nähdään, kylmästi vaan ovi kiinni ja reipas vilkutus, ni kuulemma meni heti kaivonkoneen kimppuun ja kaikki oli ok. Kyllä lapset pärjää. Ajattelee positiivisesti eikä murehdi itse turhia. Helppoja nää hommat on loppujen lopuksi. Kohta lapsoset on jo teinejä eikä niitä edes kiinnosta nähdä tai itkeä meiän perään.. Nämä vuodet pitää vietää ilosissa merkeissä!

#14 kirjoitettu 11.04.2012 10:39

projekt kirjoitti:

Koskaan ei ole lapsen etu,jos riitaisat vanhemmat sinnittelevät yhdessä vaikkapa ns. "lapsen vuoksi".


Niin.. Lapset ovat mielummin rikkinäisestä kodista kuin elävät sellaisessa.

Jos lapsekas parisuhde kusee, niin se

a) Pitää korjata
b) Erota

Se c) vaihtoehto, että eletään yhdessä ja luodaan ikävä ympäristö lapselle ei ole hyvä vaihtoehto vaikka onkin se helpoin ratkaisu monesti. Ja ei! Sitä ei voi salata! Lapset aistivat fiiliksistä ihan kaiken ja vähän ylikin.

#15 kirjoitettu 11.04.2012 11:00

Lasketaanko vielä etävanhemmuudeksi, jos lapsi on jo täysi-ikäinen?

Vaikeinta itselleni on ollut elää tyttären itsenäistymisen kanssa. Että niitä tapaamisia ei enää olekaan niin usein, kun on oma elämä ja menot, jotka ei niin riipu vanhemmista. Tällä hetkellä hän on vieläpä jenkkilässä vaihdossa, eli on nähty viimeksi syksyllä. Tää on tällasta. Joskus ikävää, mutta se on elämää.

Tuolla asenteella oon aina mennyt, enkä ole kokenut tarvetta itsesyyttelyyn.