Mikseri.net

#2 kirjoitettu 10.01.2013 09:29

Nizzine kirjoitti:

Mites teillä? Voitteko rehellisesti sanoa että pidätte kaikista sävellyksistänne joita olette tehneet tai olette tekemässä?



En voi.

Onko teille koskaan tullu semmosta, että te keksitte jonku todella rasittavan renkutuksen jota te inhoatte, tai ette ainakaan pidä siitä, mutta kuitenkin päätätte tehdä sen?
Itselläni esim. just tänään aamulla soi päässä todella rasittava trumpettirenkutus ja samalla ajatus että tänhän vois oikeastaan tehdäkkin, vaikka en sitä ite jaksais kuunnella kymmentä sekuntiakaan.


Kyse ei ole varsinaisesti rasittavuudesta, vaan lähinnä siitä että esim. kahden vuoden jälkeen kaikki ideat eivät enää välttämättä tunnu ihan yhtä hyviltä kuin silloin biisin tekemisen hetkellä.

#3 kirjoitettu 10.01.2013 10:40

Nizzine kirjoitti:

Mites teillä? Voitteko rehellisesti sanoa että pidätte kaikista sävellyksistänne joita olette tehneet tai olette tekemässä?



En todellakaan. Hämmentävintä on, että kuitenkin jotkut muut ovat pitäneet niitä hyvinä, jopa parhaimpinani.

#4 kirjoitettu 10.01.2013 11:13

Nizzine kirjoitti:

Voitteko rehellisesti sanoa että pidätte kaikista sävellyksistänne joita olette tehneet tai olette tekemässä?


En.

Onko teille koskaan tullu semmosta, että te keksitte jonku todella rasittavan renkutuksen jota te inhoatte, tai ette ainakaan pidä siitä, mutta kuitenkin päätätte tehdä sen?


Ei. Olen siinä onnellisessa asemassa harrastelijamuusikkona ja sooloartistina, että miun ei tartte.

#5 kirjoitettu 10.01.2013 12:16

Suoraan sanoen, en. Tässä säädetty jonkin verran sävellyksiä ja ei kaikesta vaan voi tykätä. Pitäähän äitinkin sanoa rakastavansa jokaista lapsistaan, mutta perkele on siellä se yksi tai useampi mikä kirjaimellisesti näyttää/kuullostaa ihan hirveältä.

#6 kirjoitettu 10.01.2013 12:48 Muok:10.01.2013 12:51

Nizzine kirjoitti:
Mites teillä? Voitteko rehellisesti sanoa että pidätte kaikista sävellyksistänne joita olette tehneet tai olette tekemässä?

No sanotaan näin, että tekohetkellä olen pitänyt kaikista valmiiksi asti tehdyistä sävellyksistäni. Myöhemmin, kun on kehittynyt tässä hommassa vähän lisää, olen tajunnut, kuinka huonoja jotkut alkupuolen sävellyksistäni olivat. Vähään aikaan tätä ei kuitenkaan ole enää tapahtunut, johtuisiko siitä, että olen kehittynyt säveltäjänä ihan paskasta kohtalaisen hyväksi. Aika usein on käynyt niin, että joku tylsä idea on hetken sitä työstettyäni kehittynyt mielestäni hyväksi.

Yleensä, vaikka säveltäisin mielestäni siihen mennessä parhaan biisin, siihen lopulta kuitenkin kyllästyy. Kuuntelen ja analysoin omia kappaleitani vähän liian paljon ja liian tarkasti, josta johtuen iso osa sävellyksistäni lähtee liikkeelle samanlaisista ideoista. Pitäisi kai päästä tuosta tavasta eroon.

Onko teille koskaan tullu semmosta, että te keksitte jonku todella rasittavan renkutuksen jota te inhoatte, tai ette ainakaan pidä siitä, mutta kuitenkin päätätte tehdä sen?

Tietysti mieleeni on silloin tällöin tullut ideoita, joista en ihmeemmin ole pitänyt. Kun niitä on sitten lähtenyt työstämään pidemmälle, on tullut huomattua, että oikeastaan inhoan sitä, mihin suuntaan sävellys on menossa. Siinä vaiheessa jätän homman kesken, pidän vähän aikaa taukoa, ja alan työstämään uutta ideaa.

#7 kirjoitettu 10.01.2013 13:19

Sävellyskanavan squelch on niin korkealla että sensuurin läpi pääsee vaa kaikkea hyvää. Jos joku kuulostaa jo syntyhetkellä roskalta, niin mitä sitä turhaan säveltämään eteenpäin valmiiksi

#8 kirjoitettu 10.01.2013 13:34

Niin harvakseltaan tulee nykyjään tehtyä biisejä että pääosin tykkään tekeleistäni, tosin jotkut biisit ovat sellaisia että valmistuttuaan kuulostavat hemmetin hyvältä, mutta ajan hammas ja oma kriittisyys syö lyhyessä ajassa niistä terän.

Tai siis meiningillä "no ois ton voinu tehä toisinkin".

#9 kirjoitettu 10.01.2013 14:23

Veri kirjoitti:
Aina jotakin semmosta, josta sävellyshetkellä on niin mahdottoman ylpeä ja vuoden-kahden päästä sen arkistoistaan löytäessään myötähäpeän tunne on.

#10 kirjoitettu 10.01.2013 14:25

No en v***ssa. Melkein joka päivän teen pieniä sävellyksiä, mutta vaan ne mistä oikeasti tykkään nii menee nauhalle ja siinä vaiheessa taas katotaan että onko siitä tulossa kuunneltavaa tavaraa. Jos on nii sit vasta se tulee miksattua kunnolla ja julkastua. Je.

#11 kirjoitettu 10.01.2013 17:02

Vastauksena kysymykseen niin kyllä. Diggailen kaikista sävellyksistäni. Huonot ideat hylkään jo heti alussa ennenkuin niistä tulee sävellyksiä. Mutta lopputulokseen en aina ole täysin tyytyväinen, mutta siitä ei ollutkaan nyt kysymys.

Mutta kaikkia sävellyksiäni en pidä saman arvoisina. Arvosteluasteikossa liikkuisin 7 ja kympin välillä, vaikka jokaisesta biisistäni tykkäänkin..

#12 kirjoitettu 10.01.2013 17:07

Veri kirjoitti:
Nytkin teen maailman parhaimpia kappaleita, mutta kymmenen vuoden päästä ne ovat ihan paskoja. Vain koska olen säveltänyt tuhat kertaa parempaa stuffia jo sillon. Loputon itsekritiikki, loputon ylpeys tekemiseensä.


Mulla on ollu vähän päinvastanen tunne viime aikoina. Tuntuu että oon ollu parhaimmillani 16-vuotiaana.

#13 kirjoitettu 10.01.2013 19:50

Nizzine kirjoitti:
esim bändin jäsenenä joutunu soittamaan jotain mikä ei itseäsi ole miellyttänyt?


Tätä on tapahtunut jonkin verran. Nykyisissä kokoonpanoissa olen ollut tyytyväinen lähes kaikkiin muiden sävellyksiin, jota olen joutunut soittamaan, mutta edellisessä pääkokoonpanossani toisen biisintekijän taiteelliset visiot olivat niin kaukana omistani, että jouduin sanomaan lähes jokaiseen, että "tää on kyl ihan paskaa".

#14 kirjoitettu 10.01.2013 20:00

Nizzine kirjoitti:
tai esim bändin jäsenenä joutunu soittamaan jotain mikä ei itseäsi ole miellyttänyt?


Tää on kyl jännä. Tai tulee bändisoitossa usein vastaan. Usein toi ilmenee kahdella eri tavalla, eli joko jokin taiteellinen/sävellyksellinen ratkaisu itse biisissä ei miellytä soittajaa X, jolloin saa kuulla nurinaa siitä miten riffi/säkeistö/yms on paskaa/tylsä/huono. Toinen ilmenemismuoto on se, että soittaja X ei ole tyytyväinen omaan osaansa kappaleessa/tietyssä kohtaa kappaletta. Esimerkiksi jos sävelletään joku rauhallisempi kappale, rumpali kimpoilee seinille "kun tätä on niin vitun tylsää soittaa". Jälkimmäinen etenkin on kyllä jännä.

Pitääkö välillä tyytyä soittamaan "vitun tylsiä juttuja", jos se on kuitenkin olennainen osa sävellyksen toimivuutta, tavallaan uhrautua toimivan kokonaisuuden eteen? Vai onko esimerkiksi basisti itse vastuussa oman osionsa soitannollisesta/sovituksellisesta miellyttävyydestä (olettaen siis, että esimerkkibändi on sellainen jossa yksi mies/nainen ei päätä kaikesta) ja jos joku osio on tylsä, on kyse vaan omasta mielikuvituksen puutteesta?

#15 kirjoitettu 10.01.2013 20:09

Vaihtelee päivittän, mitä tekeleestä pitää ja mistä ei niin paljon. Kumma kyllä ne, joita ei itse pidä onnistuneimpina, tuntuvat ihmiset pitävän enemmän. Olen aina ihmetellytkin musiikkimakuani.
Omiin biieihin meinaa keikalla kyllästyä nopeammin, kuin vieraisiin. Sitäkin olen kummastllut, vaikka nehän edustavat omia musiikillisia mieltymyksitä eniten. Ei niitä montaa keikkasetissä edes olekaan.

Harva biisi soittaessa tuntuu pahalta. Soitan paljon sellaista, mitä en suurin surminkaan suostu kuuntelemaan muulloin. Solistit määräävät oman ohjelmistonsa, joten säestykset mennään heidän ehdollaan. Kerran piti mennä tuuraamaan Frederikin bändiin ja ajattelin, että kaikkea perhanaa sitä joutuu leipänsä eteen tekemään. Harvasta keikasta on niin hilpeä muisto. Hiton kovaa meni niitä renkutuksia kilkutellessa. Myöskään tangoja en kuuntele ollenkaan, mutta niitä on yllättävän kiva laulaa.

#16 kirjoitettu 10.01.2013 20:24

Pidän kyllä kaikista sävellyksistäni, vaikka joistain meinaa laatta lentääkin.
Yleensä jos se tuntuu jotenkin ankealta tai hiertää sisäisesti, se on lähellä jotain sellasta paikkaa
mukavuusalueen ulkopuolella että se on hyvä käsitellä ja julkaista. Kunnon terapia paskaa.
Ja joo muiden kanssa saa aina soittaa sellasta mistä ei välttämättä pidä, mutta kai siinä on aina mahdollisuus kehittyä
jollain tasolla.

#17 kirjoitettu 11.01.2013 08:58

Yks julkaisu tulee heti mieleen mikä tökkii helvetisti vaikka se on ihan samalla yksinkertaisella kaavalla tehty kuin kaikki muutkin mun biisit. Ehkä sen takia, että jostain syystä mulle tulee kyseisestä biisistä jotain mielikuvia siitä aikakoneen (ei Maki) äijästä joraamassa sitä. Ja en helvetissä tiedä, että miksi. Muuten kyllä tykkään omista biiseistä jo pelkästään sen takia, että ne on kaikki ihan samanlaisia

#18 kirjoitettu 11.01.2013 09:15

No tietenkään en tee musaa mistä en tykkää, koitan pääsääntösesti tehä oman mielen mukaista mutaa. Mut poikkeuksina on jotain juttuja kun on ollut pakko tehdä jotain lyhyttä äänipätkää johonkin tiettyyn tarkoitukseen ja sitten niitä joutuu kuulemaan toistuvasti ja toivoisi ettei olisi ikinä tehnyt sitä. Jotenkin olettaa että kaikki muutkin kuulee miten typerä se pätkä on tai siinä on ihan väärä fiilis vaikka ei niitä oikeasti taida hirveästi kiinnostaa.

Mut jos ihan biiseistä puhutaan niin tehdessä ne toki on mieleisiä (tai ainakin mielenkiintoisia), ei niitä muuten tekisi. Osa niistä muuttuu jälkikäteen semmoisiksi että ei halua niitä enää soittaa kun ne on huonoja, mutta aika harva.

#19 kirjoitettu 11.01.2013 13:17

Fitz kirjoitti:
Nizzine kirjoitti:
tai esim bändin jäsenenä joutunu soittamaan jotain mikä ei itseäsi ole miellyttänyt?


Tää on kyl jännä. Tai tulee bändisoitossa usein vastaan. Usein toi ilmenee kahdella eri tavalla, eli joko jokin taiteellinen/sävellyksellinen ratkaisu itse biisissä ei miellytä soittajaa X, jolloin saa kuulla nurinaa siitä miten riffi/säkeistö/yms on paskaa/tylsä/huono. Toinen ilmenemismuoto on se, että soittaja X ei ole tyytyväinen omaan osaansa kappaleessa/tietyssä kohtaa kappaletta. Esimerkiksi jos sävelletään joku rauhallisempi kappale, rumpali kimpoilee seinille "kun tätä on niin vitun tylsää soittaa". Jälkimmäinen etenkin on kyllä jännä.

Pitääkö välillä tyytyä soittamaan "vitun tylsiä juttuja", jos se on kuitenkin olennainen osa sävellyksen toimivuutta, tavallaan uhrautua toimivan kokonaisuuden eteen? Vai onko esimerkiksi basisti itse vastuussa oman osionsa soitannollisesta/sovituksellisesta miellyttävyydestä (olettaen siis, että esimerkkibändi on sellainen jossa yksi mies/nainen ei päätä kaikesta) ja jos joku osio on tylsä, on kyse vaan omasta mielikuvituksen puutteesta?


Mulla tulee tästä mieleen sulkapallo. Oon useemman vuoden harrastanu sulkapalloa aikoinaan, ihan kilpailumielessäkin. Toisinaan olen sitten pelaillut tyttöystävien, kavereiden yms. kanssa jotka eivät ole juuri koskaa ko. peliä pelanneet. Voisi kuvitella et noi pelikerrrat ois ollu tylsiä koska a) jos pelaan tosissani ei ole minkäänlaista vastusta ja b) sellane hidas perusläpsyttely on tylsää.

löysin tähän kuitenki ratkasun. Teen pelaamisesta itselleni vaikeampaa, tietyillä säännöillä. Esimerkiksi niiin että lyön palloa pelkästään lantion alapuolelta tai pelaan maila vasemmassa kädessä. Haastetta tuleekin rutkasti lisää. Tietty yks hyvä on myös pitää oma peli mahd. puhtaana. Ei yhtään virhettä.

Miten tämä sitten liittyy musiikkiin, niin helpossa/tutussa biisissä voi samalla tavalla keksiä itelleen sääntöjä. En ole rumpali mutta kuvittelisin että on semi-helppo lisätä jotain pikkujuttuja jotka tekevät helposta perusbiitistä keskittymistä vaativan haasteen muuttamatta kuitenkaan soundia radikaalisti. kielisoittaja voi vaihtaa riffin pickaussuuntia jne.

tl;dr sun bändikaverit on asennevammoja ja ei tajuu taiteest mitäää.

#20 kirjoitettu 11.01.2013 13:24

Fitz kirjoitti:
Pitääkö välillä tyytyä soittamaan "vitun tylsiä juttuja", jos se on kuitenkin olennainen osa sävellyksen toimivuutta, tavallaan uhrautua toimivan kokonaisuuden eteen? Vai onko esimerkiksi basisti itse vastuussa oman osionsa soitannollisesta/sovituksellisesta miellyttävyydestä (olettaen siis, että esimerkkibändi on sellainen jossa yksi mies/nainen ei päätä kaikesta) ja jos joku osio on tylsä, on kyse vaan omasta mielikuvituksen puutteesta?


Kai se on siitä kiinni kumpi on tärkeempää, soittaa hyviä (säveltäjän mielestä) biisejä vai se että soittaminen on hauskaa. Mut kylhän yleensä isommas porukas joutuu aina vähä toisten etee tekee kompromisseja.

Mut onha vitun tylsiä juttuja kyl vitun tylsä soittaa.

#21 kirjoitettu 11.01.2013 13:32

Sunt1o kirjoitti:
Mut onha vitun tylsiä juttuja kyl vitun tylsä soittaa.


Näinhän se on. GxBx:n pointti tavallaan oli sama, kun toi mun "onko soittaja itse vastuussa oman osuutensa mieluisuudesta" heitto. Onhan se johonkin pisteeseen asti itse vastuussa siitä, mutta varmaan väistämättä bändisoitossa tulee vastaan sovitus, jossa nyt ei ole sitä huikeeta bassosooloa tai rumpufilliä. Paras keino tälläkin elämän osa-alueella varmaan on sen kanssa diilaaminen.

Vituttais kyl olla AC/DC:n rumpali.

#22 kirjoitettu 11.01.2013 13:40

Sunt1o kirjoitti:
Fitz kirjoitti:
Pitääkö välillä tyytyä soittamaan "vitun tylsiä juttuja", jos se on kuitenkin olennainen osa sävellyksen toimivuutta, tavallaan uhrautua toimivan kokonaisuuden eteen? Vai onko esimerkiksi basisti itse vastuussa oman osionsa soitannollisesta/sovituksellisesta miellyttävyydestä (olettaen siis, että esimerkkibändi on sellainen jossa yksi mies/nainen ei päätä kaikesta) ja jos joku osio on tylsä, on kyse vaan omasta mielikuvituksen puutteesta?


Mut onha vitun tylsiä juttuja kyl vitun tylsä soittaa.


mut balanssi ja silleee. kyl nyt jos yks tai kaks biisiä tai puol biisiä on tylsiä nii se voi olla iha hyväkski

#23 kirjoitettu 11.01.2013 13:47

Fitz kirjoitti:
GxBx:n pointti tavallaan oli sama, kun toi mun "onko soittaja itse vastuussa oman osuutensa mieluisuudesta" heitto.


jep. Ihminen on loppupeleissä itse vastuussa omasta tylsistymisestään. Tietenkin voi myös ruikuttaa/keskustella jostain osion muuttamisesta ynnä muuta mutta mun mielestä soittaminen ei koskaan saa mennä musiikin edelle.

tässäkin on loppupeleissä kyse vaan omasta suhtautumisesta. jos on tosissaan bändissä messissä, niin ei ruikuta tollasista jutuista koska tietää että se kokonaisuus on tärkeempi kun yksilön mielihalut.

#24 kirjoitettu 11.01.2013 14:10

GxBx kirjoitti:
Fitz kirjoitti:
GxBx:n pointti tavallaan oli sama, kun toi mun "onko soittaja itse vastuussa oman osuutensa mieluisuudesta" heitto.


jep. Ihminen on loppupeleissä itse vastuussa omasta tylsistymisestään. Tietenkin voi myös ruikuttaa/keskustella jostain osion muuttamisesta ynnä muuta mutta mun mielestä soittaminen ei koskaan saa mennä musiikin edelle.

tässäkin on loppupeleissä kyse vaan omasta suhtautumisesta. jos on tosissaan bändissä messissä, niin ei ruikuta tollasista jutuista koska tietää että se kokonaisuus on tärkeempi kun yksilön mielihalut.


Mut mites sitten jos se biisin musiikillinen kokonaisuus on soittajan mielestä huono, saako sitten ruikuttaa? Olettaen että muuten bändin biisit on mukavia ja kivoja mut se yks ei nappaa yhtään millään tasolla, vaikka kuinka tekisi haastavammaksi sitä soittaa? Pitäisikö pyrkiä esittämään että se biisin soittaminen hauskaa? tyhmää nyt olisi erota bändistä jos yks biisi ei kolahda itseensä millään tasolla.

#25 kirjoitettu 11.01.2013 14:24

Laupias Tolppanen kirjoitti:
Mut mites sitten jos se biisin musiikillinen kokonaisuus on soittajan mielestä huono, saako sitten ruikuttaa?

Totta kai. Kannattaa kuitenkin pohtia kuinka paljon biisin soitannallinen epämiellyttävyys korruptoi omaa mielipidettä.

Olettaen että muuten bändin biisit on mukavia ja kivoja mut se yks ei nappaa yhtään millään tasolla, vaikka kuinka tekisi haastavammaksi sitä soittaa?

niiin siis kyse on kahdesta eri asiasta. musiikilliset ansiot ja soitannallinen puoli. Musiikilliset ansiot ovat aina tärkeämpiä kuin soitannan mielekkyys. Hyvänä esimerkkinä vaikka eye of the tiger. sillä toisella kitaristilla on varmaan vitun tylsää kun koko biisi samaa tykytyky riffiä mut se on aika olennainen sen biisin kannalta. Jos musiikillsestkaan ansiot eivät ole tyydyttäviä niin sit asiasta pitää tietenkin keskustella.

Pitäisikö pyrkiä esittämään että se biisin soittaminen hauskaa? tyhmää nyt olisi erota bändistä jos yks biisi ei kolahda itseensä millään tasolla.

Pitää, jos se ongelma on vain siinä soittamisessa. Varsinkin jos lavalle menee, niin silloin pitää eläytyä ja vetää täysiä vaikka mikä olisi. edelleenkin, yhteinen hyvä menee yksilön halujen edelle, jos on tosissaan mukana hommassa. Jos ei ole tosissaan ja muut ovat, niin eroaminen voi olla aiheellista. Vähän niin kuin parisuhteessakin.

#26 kirjoitettu 11.01.2013 15:05

Fetito kirjoitti:
Fitz kirjoitti:

Vituttais kyl olla AC/DC:n rumpali.


Oon muutes miettiny ihan samaa. Ihmettelin että miten Simon Wright osaa soittaa muutaki ku peruskomppia ku sain tietää että se oli ennen ABCD-rumpali.


Miusta siinä on jotain tosi kiehtovaa, miten peruskomppia soittamalla voi tienata niin paljon. Jokainen tahti on monen dollarin arvoinen

#27 kirjoitettu 11.01.2013 15:37

Sunt1o kirjoitti:

Mut kylhän yleensä isommas porukas joutuu aina vähä toisten etee tekee kompromisseja.


Vapaa maa. Jokainen tekee niin paljon kompromisseja kuin tahtoo. Normaalia valtapeliä ja neuvotteluija. Valtaa joka asiassa on kenelläkin niin paljon kuin sitä ottaa ja muut antavat.

#28 kirjoitettu 11.01.2013 16:43 Muok:11.01.2013 16:58

Haava kirjoitti:
Vapaa maa. Jokainen tekee niin paljon kompromisseja kuin tahtoo. Normaalia valtapeliä ja neuvotteluija. Valtaa joka asiassa on kenelläkin niin paljon kuin sitä ottaa ja muut antavat.


Mut jos on liia ärsyttävä ni kukaa ei enää taho soitella siun kaa.

Sunt1o muokkasi viestiä 16:57 11.01.2013

GxBx kirjoitti:
mun mielestä soittaminen ei koskaan saa mennä musiikin edelle.

Oon joskus miettiny et miksköhä tää tulee yleensä ees aateltua tällei. Ei ketään yleensä kiinnosta jos tekee biisin ni niin kovin et se kenenkä päivää pilais jos se on huono. Omalla kohalla ite tehtyjen biisien yleisin käyttö on varmaan se niiden soittaminen yksin tai bändin kanssa ilman kuulijoita. Jos nyt vähän kärjistää.

#29 kirjoitettu 11.01.2013 17:17

Sunt1o kirjoitti:

Mut jos on liia ärsyttävä ni kukaa ei enää taho soitella siun kaa.


Nimenomaan. Omaa valintaa kaikki.

#30 kirjoitettu 11.01.2013 21:20 Muok:11.01.2013 23:44

Onneksi on kertynyt paljon kokemusta monelta alalta työelämässä. On helppo sitten suhteuttaa soittaako vaikka tangoja jonkun tangotähden selän takana, vai tyhjentääkö esimerkiksi ihmisten likakaivoja -30 asteen pakkasessa. Tosin sitä en ole tehnyt, mutta pystyn kuvittelemaan, onko se herkkua.
Monta muutakin vaihtoehtoa löytyy, jotka olen katsonut vähemmän kiinnostavaksi vaihtoehdoksi.
Jos taas on toista mieltä, niin jättää sitten ne soittajan hommat siltä osin. Tekee vain, jos mieleinen homma löytyy. Onneksi sen kohdalla on valinnan vapaus. Siihenkin, jos on mieluummin nälissään.
Aina toisinaan sitä kuitenkin pääsee jonnekin irroittelemaankin, tai mieleisempään bändiin. Sitten jos saa luotua oman uran, niin silloinhan kaikki pitäisikin olla kunnossa. Moni onkin sanonut, että sitähän soittaa vaikka virsiä, ellei muuta pääse soittamaan.
Omiaanhan olisi kaikkein mukavinta saada tarjota kansalle.

Moni joutuu senkin eteen, että ottaako muutaman tonnin kuussa palkkaa soittamalla iskelmiä, vai soittaako itselle mieleistä fuusio jazzia suolet tyhjinä. Kuinka ollakaan tuppaa yleensä se rahatollo houkuttelemaan.

#31 kirjoitettu 12.01.2013 06:55

Totta kai tykkään. Piisin, joka ei tunnu toimivan, jätän tekemättä valmiiksi, joten vain hyviä piisejä päätyy soitettavaksi kokonaisena piisinä.

#32 kirjoitettu 12.01.2013 09:34

Nizzine kirjoitti:
No hei vain.

Keskustellaan pääasiassa säveltämisestä, ei miksauksesta niinkään.


Mulla on jonkinverran kertyny biisejä tässä sävellysurani aikana ja osa niistä on semmosia joista mä en ite pidä lähes yhtään, mutta ne on kuitenki tehty ja julkaistu.

Mites teillä? Voitteko rehellisesti sanoa että pidätte kaikista sävellyksistänne joita olette tehneet tai olette tekemässä?

Onko teille koskaan tullu semmosta, että te keksitte jonku todella rasittavan renkutuksen jota te inhoatte, tai ette ainakaan pidä siitä, mutta kuitenkin päätätte tehdä sen?
Itselläni esim. just tänään aamulla soi päässä todella rasittava trumpettirenkutus ja samalla ajatus että tänhän vois oikeastaan tehdäkkin, vaikka en sitä ite jaksais kuunnella kymmentä sekuntiakaan.

Nizzine muokkasi viestiä 14:32 10.01.2013

tiputetaan vielä jatkokysymys tänne:

Oletko koskaan joutunut säveltämään jollekkin toiselle jotain mistä et itse pidä?
tai esim bändin jäsenenä joutunu soittamaan jotain mikä ei itseäsi ole miellyttänyt?

mä sävellän muillekkin musiikkia ja osa niistä ei kyllä ole hirveästi lämmittäny. bändissä en oo koskaan ollu, mutta duona ollaan kaverin kans tehty ja silloin on joutunu tekemään muutamia vähemmän miellyttäviä kompromisseja.


Rakastan kaikkia sävellyksiäni enemmän kuin omia lapsiani. Yhden kesän vietin partituuria skriivaillen. Rakastan sitä.

#33 kirjoitettu 12.01.2013 10:07

Lautajaska kirjoitti:
Moni joutuu senkin eteen, että ottaako muutaman tonnin kuussa palkkaa soittamalla iskelmiä, vai soittaako itselle mieleistä fuusio jazzia suolet tyhjinä. Kuinka ollakaan tuppaa yleensä se rahatollo houkuttelemaan.


Niinpä niin. Rock- ja jazzmuusikoiden erohan on siinä et rockmuusikko soittaa kolme sointua kolmelle tuhannelle ihmiselle, jazzmuusikko taas kolme tuhatta sointua kolmelle ihmiselle.

#34 kirjoitettu 12.01.2013 11:18

Vessajono kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Moni joutuu senkin eteen, että ottaako muutaman tonnin kuussa palkkaa soittamalla iskelmiä, vai soittaako itselle mieleistä fuusio jazzia suolet tyhjinä. Kuinka ollakaan tuppaa yleensä se rahatollo houkuttelemaan.


Niinpä niin. Rock- ja jazzmuusikoiden erohan on siinä et rockmuusikko soittaa kolme sointua kolmelle tuhannelle ihmiselle, jazzmuusikko taas kolme tuhatta sointua kolmelle ihmiselle.


Tuosta tulee mieleen tanssi- ja rockmuusikon ero. Tanssimuusikko roudaa tunnin ja soittaa neljä. Rockmiehet tekevät päin vastoin.
Sitäkin olen aina ihmetellyt, miksi kevyt musiikki on niin hiton raskasta kantaa. Ollappa piccolon soittaja kaupunginorkesterissa, niin mikä olisi roudatessa. No joo, ammatinvalintakysymys.