Mikseri.net

#2 kirjoitettu 28.02.2013 11:37

Tää onki jännä kysymys ja tää riippuu ihmisestä, kulttuurista ja "ajan hengestä" (vallallaolevista piirteistä).

Nyt kun Kokoomus, amerikkalainen unelma, kilpailuhenki ja rahanvalta on voimissa niin arvostetaan henkilöä jolla joko on rahaa tai joka aikoo sitä jotenkin hankkia. Erityisesti arvostusta tulee niiltä jotka ovat samanhenkisiä.

Tietenkin sitten retuperät ja heikommin menestyvät arvostelevat tätä käytöstä. Fiksuimmat eivät välitä toisten käyttäytymisestä (eivät puutu siihen).

Kymmeniä vuosia itseäni peilistä katsottuani olen vähän huomannut, etten juuri omista kunnianhimoa. Onko se välttämättä huono asia ja miksi?


Se on huono asia noiden menestyjien mielestä. Omasta mielestäni kunnianhimo on toissijainen asia.. kas kun vallassa taitaa olla harhakäsitys että onnellisuus tulee saavuttamalla jotain.

Itse ennen olin kunnianhimoinen kilpailija ja tahdoin rahaa (lähinnä kyllä auttaakseni muita).. sitten olen tutustunut erilaisiin kulttuureihin ja ihmisiin joilta olen saanut vaikutteita omaan ajatusmaailmaani ja olen tullut siihen tulokseen että nyt kun olen onnellinen, minulla ei ole syytä saavuttaa mitään.

Toisaalta en kuitenkaan halua jämähtää paikoilleni. Jos jotain kunnianhimoisilla matkoilla opin niin "kala joka ei ui, menee virran mukana".. haluan kuitenkin tehdä jotain enkä vain olla paikallani. Minulla on edelleen tavoitteita mutta suhtaudun niihin erilailla.. huomattavasti joustavammin. Tykkään siitä että minulla on suunta mutta kuitenkin niin että voin mukautua uusiin asioihin ja vaihtaa suunnitelmia lennosta.

Lisäksi suunnitelmieni tarkoitukset ovat muuttuneet.. vielä 16 vuotiaana halusin levysopparin (perus menestyvän artistin haave), mutta sitten aikuistuin enkä halunnut menestystä vaan tehdä vain hyvää musiikkia ja myöhemmin siirtyessäni enemmän politiikkaan olen omaksunut ilmaisen jakamisen periaatteita, ilmaisen kulttuurin periaatteita ja yhteisen hyvän eteen tekemistä (muuallakin kuin musiikin ja taiteen saralla).

#3 kirjoitettu 28.02.2013 11:43

Sweetie kirjoitti:
Kymmeniä vuosia itseäni peilistä katsottuani olen vähän huomannut, etten juuri omista kunnianhimoa.

Näin.

Välillä se yrittää nostaa päätänsä, mutta sitten se huomaakin et "hei tää on tää jäbä, annetaanhan olla".

#4 kirjoitettu 28.02.2013 11:46

On mulla subjektiivista kunnianhimoa, mut en kyl pyri sellaisiin saavutuksiin jotka läheskään kaikkien muiden mielestä ois siistejä. Luulen et ketjun aloittajallakin on sitä kun se siitä levystään tuntuu hirveesti intoilevan

#5 kirjoitettu 28.02.2013 11:55

Kunnianhimo. Sehän tätä yheiskuntaa eteen, tai taakse, tai sivulle tai johonkin suuntaan vie. Kunnianhimo on hyväksytyksi tulemisen tarvetta joka saattaa mennä pahimmillaan todella överiksi.
Rahankerääjät kerää rahaa että saisivat hyväksyntää. Rumakin rahamies tai -nainen saa hyväksyntää kauniilta naisilta tai miehiltä, ihmiset on kateellisia tai haluaa olla kavereita jotka molemmat on eräänlaisia hyväksymisen muotoja ja osoituksia siitä että on jotain.
Joku urheilee ja hikoilee siinä toivossa että joku sanoisi että se on kova tyyppi, tai että on sillä hyvä kroppa.
Nörtit koodaa ja suunnittelee hilavitkuttima siinä toivossa että nettipalstalla joku sanoo; wau todella nerokas oivallus.
Joku harrastaa viisautta ja toivoo että muutkin näkee miten viisas se on. On se Diogenes todella viisas ku asuu tynnyrissä eikä välitä ees pitää vaatteita päällä eikä omista mitään ku se on tajunnu että materia on silkkaa materiaa.
Sotilas uhmaa kuolemaa siinä toivossa että sitä pidetään kovana jätkänä ja saa sankarihaudalle kivan seppeleen jos huonosti käy.
Joku on velvollisuudentuntoinen ja tekee ilmaseksi ylitöitä ja nuolee persettä että pomo huomaa miten hyvä tyyppi se on ja ansaitsee ylennyksen.
Poliitikot ja näyttelijät on äärimmäisiä hyväksytyksi tulemisen kerjääjiä.
Ei se oo muuta kun että ihminen on sosiaalinen olento, kaipaa hyväksyntää ja huomiota.

Semmonen keittiöpsykologinen luento.

#6 kirjoitettu 28.02.2013 13:18

Mulla ei ole kunniaa eikä joskus himoakaan.

Joskus oli näitä räppiunelmia mutta ei kait sitä lasketa kunnianhimoks?

Nii.

#7 kirjoitettu 28.02.2013 13:39

Sweetie kirjoitti:
Jonkin randomtyypin kanssa keskustelimme kunnianhimosta ja oikeastaan en tiedä, miksi ihmiset pitävät sitä niin tärkeänä asiana. Mihin sitä tarvitsee? Siihen, että olisi hyvä? Vai peräti paras? Onko se joillekin se liikkeelle ajava voima, joka estää taantumasta alkuliman kaltaiseksi flegmaattiseksi kasaksi materiaa, vai mikä se on?


Varmaan se on joskus ollut. Ehkä joku vietti näyttää yhteisölleen oma kykynsä tehdä parhaansa on ollut evolutiivinen etu.

#8 kirjoitettu 28.02.2013 15:10

Sweetie kirjoitti:
Onko muita kaltaisiani kunniattomia möllyköitä?


On. Multa häviää kunnianhimo aina, kun todellisuus tulee vastaan. Aina sitä jotkut jaksavat peräänkuuluttaa, että sitä pitäis olla, mutta paskanlatit. Nöyränä mennään pääosin ja kunnianhimoa käytetään vain kun sitä tarvii.

Pääasia että on kivaa.

#9 kirjoitettu 28.02.2013 15:22 Muok:28.02.2013 15:25

Sweetie kirjoitti:
Jonkin randomtyypin kanssa keskustelimme kunnianhimosta ja oikeastaan en tiedä, miksi ihmiset pitävät sitä niin tärkeänä asiana. Mihin sitä tarvitsee? Siihen, että olisi hyvä? Vai peräti paras? Onko se joillekin se liikkeelle ajava voima, joka estää taantumasta alkuliman kaltaiseksi flegmaattiseksi kasaksi materiaa, vai mikä se on?

Kymmeniä vuosia itseäni peilistä katsottuani olen vähän huomannut, etten juuri omista kunnianhimoa. Onko se välttämättä huono asia ja miksi?

Onko muita kaltaisiani kunniattomia möllyköitä? Entä hyviä/huonoja kokemuksia kunnianhimosta ja sen seurauksista? Kertokee ja keskustelkaa.


Oon vähän kyllä kunnianhimoton. Kuten Heijala sano hyvin, munkin kunnianhimo monesti päättyy siihen kun todellisuus tulee vastaan. Toisaalta oon vielä niin nuori, että mulla riittää sellasta unelmista ruokaa saavaa kunnianhimoa melko epärealistisiin asioihin. Ja se on ihan kivaa, oon tykänny.
Oma kunnianhimo on myös, kuten varmasti monella muullakin täällä, eri sorttia kuin sellasta työuralla menestymisen halua. Ja tämä tietysti ei aina ole yleisesti hyväksytty kunnianhimon muoto, eikä mikää ihme kun tällänen haahuilija oon.

Mun mielestä paras yhtälö on sopiva määrä kunnianhimoa, mutta päällimäisenä asenne "kun en pyydä mitään - kaiken saan". Sillä tavalla mun oma elämä on suht onnellista, ainakin niin usein kun saan tuon ajatuksen päässä pidettyä.

Fitz muokkasi viestiä 15:23 28.02.2013

Jos siis toi "sopiva määrä kunnianhimoa" pitäis jotenkin määritellä, niin ehkä se klassinen että unelmia pitää olla. Unelmoi varauksetta ja tee omien voimavarojes mukaan mahdollisimman paljon töitä niiden eteen jos huvittaa. Ja sit pitäis vaan osata diilata sen kanssa jos ei saa/saavuta/osaa asiaa X.

#10 kirjoitettu 28.02.2013 16:24

En himoitse niitä perinteisiä, kuten mainetta ja mammonaa. Jos niitä ilmaiseksi tai muuten sattumalta tulisi, niin se olisi ok. Tiedän (= luulen) olevani joissain asioissa hyvä ja ehkä parempikin kuin joku toinen, mutta ei sen väliä vaikka sitä ei kukaan koskaan tietäisi. Musiikillinen kunnianhimoni tyssää siihen, että vaikka näkemystä - now what the hell is that? - olisikin, mutta kun ei ole taitoa ja tyylitajua. Kuitenkin musiikki tuo niin paljon sisältöä elämään, että riittää että olen edes kunnianhimoinen kuuntelija.

#11 kirjoitettu 28.02.2013 17:12

Kunnia on turha ja vaarallinen konsepti, jonka olemassaolon mahdolliset hyödyt ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Sitä voidaan käyttää ihmisten toimien ohjaamiseen, mutta useimmiten tämä on negatiivinen ilmiö ainakin lapsuusiän jälkeen. Ihmisen kehityksen varhaisissa asteissa on pakko käyttää "tee nyt näin ja näin niin olet kiltti poika" - tyyppistä arvotusta, sillä moraalin taso ei muuhun riitä. Valitettavasti yhteiskunnassa on elementtejä, jotka suosivat lapsen asteelle jäämistä ja näin ollen typistävät moraalin kehittymisen. Esimerkkinä näistä vaikkapa uskonnot ja autoritäärinen koululaitos. "Olepas kiltisti niin saat kympin todistukseen ja pääset taivaaseen ja sitten sinua naapurin pennut pelkää"

Vaarallisinta on, että nämä rakenteet eivät kannusta oman ajattelun kehittämiseen, vaan täyttävät luontaisen vastausten tarpeen ihmisen alistavilla valheilla, jo mainittu uskonto selkeänä esimerkkinä. Vajaiden selitysten aiheuttamien lisäkysymysten tukahduttaminen auttaa taas kilpailuyhteiskunnassa tarvittavan kaksoismoraalin kehittymisessä. Kunnia on keinotekoinen porkkana, jota miljoonat aasit seuraavat aiheuttaen samalla itselleen ja toisilleen vahinkoa.

Kunnianhimon osaksi jää siis olla hieman yksinkertaiselle tasolle jäänyttä ajattelua, jossa peilataan oman toiminnan tuloksia muiden reaktioihin tai omiin vaihtelevaa realistisuutta edustaviin arvioihin niistä. Kunnianhimoinen sovittaa jatkotoimintansa näin muodostuvaan kieroutuneeseen todellisuuteen niin, että oma käsitys yleisestä arvostusilmastosta korvaa oman ajattelun ja siitä saavutettavan tyydytyksen elämää eteenpäin vievänä voimana.

#12 kirjoitettu 28.02.2013 18:51 Muok:28.02.2013 19:02

Snacke kirjoitti:
Kunnia on turha ja vaarallinen konsepti, jonka olemassaolon mahdolliset hyödyt ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Sitä voidaan käyttää ihmisten toimien ohjaamiseen, mutta useimmiten tämä on negatiivinen ilmiö ainakin lapsuusiän jälkeen. Ihmisen kehityksen varhaisissa asteissa on pakko käyttää "tee nyt näin ja näin niin olet kiltti poika" - tyyppistä arvotusta, sillä moraalin taso ei muuhun riitä. Valitettavasti yhteiskunnassa on elementtejä, jotka suosivat lapsen asteelle jäämistä ja näin ollen typistävät moraalin kehittymisen. Esimerkkinä näistä vaikkapa uskonnot ja autoritäärinen koululaitos. "Olepas kiltisti niin saat kympin todistukseen ja pääset taivaaseen ja sitten sinua naapurin pennut pelkää"

Vaarallisinta on, että nämä rakenteet eivät kannusta oman ajattelun kehittämiseen, vaan täyttävät luontaisen vastausten tarpeen ihmisen alistavilla valheilla, jo mainittu uskonto selkeänä esimerkkinä. Vajaiden selitysten aiheuttamien lisäkysymysten tukahduttaminen auttaa taas kilpailuyhteiskunnassa tarvittavan kaksoismoraalin kehittymisessä. Kunnia on keinotekoinen porkkana, jota miljoonat aasit seuraavat aiheuttaen samalla itselleen ja toisilleen vahinkoa.

Kunnianhimon osaksi jää siis olla hieman yksinkertaiselle tasolle jäänyttä ajattelua, jossa peilataan oman toiminnan tuloksia muiden reaktioihin tai omiin vaihtelevaa realistisuutta edustaviin arvioihin niistä. Kunnianhimoinen sovittaa jatkotoimintansa näin muodostuvaan kieroutuneeseen todellisuuteen niin, että oma käsitys yleisestä arvostusilmastosta korvaa oman ajattelun ja siitä saavutettavan tyydytyksen elämää eteenpäin vievänä voimana.


Mie oon jotenki ollu huomaavinani et kun ihmiset puhuu 'kunnianhimosta' niin ne ei varsinaisesti tarkota että se himoitsee kunniaa se ihminen (vaikka sanasta vois kuvitella) vaan et se pyrkii parantamaan suoritustaan. Kohentamaan itseään. Motiivina voi toki olla kunniakin, mutta useammin varmaan jokin muu.

Sweetie kirjoitti:
Jonkin randomtyypin kanssa keskustelimme kunnianhimosta ja oikeastaan en tiedä, miksi ihmiset pitävät sitä niin tärkeänä asiana. Mihin sitä tarvitsee? Siihen, että olisi hyvä? Vai peräti paras? Onko se joillekin se liikkeelle ajava voima, joka estää taantumasta alkuliman kaltaiseksi flegmaattiseksi kasaksi materiaa, vai mikä se on?

Se on motiivi tulla paremmaksi kuin on nyt. Olla paras mitä voi olla. Onko se hyvä niin on ihan jokaisen henkilökohtaisesta arvomaailmasta kiinni. Ilman kunnianhimoa ei kai erityisesti taannu, muttei kehitykkään. Toiset arvostaa sitä ja toiset ei. Ei kai sitä varsinaisesti tarvita, mutta itse tykkään.

Kymmeniä vuosia itseäni peilistä katsottuani olen vähän huomannut, etten juuri omista kunnianhimoa. Onko se välttämättä huono asia ja miksi?

Vähän vaikea kysymys kun hyvyys on katsojan silmässä. Sinusta se ei ilmeisestikään ole huono asia. Jos sen sijaan omaisit kunnianhimoa ja saavuttaisit asioita, tämä fiktiivinen minäsi todennäköisesti pitäisi nykyisen minäsi kunnianhimottomuutta huonona asiana ja rajoitteena.

Onko muita kaltaisiani kunniattomia möllyköitä? Entä hyviä/huonoja kokemuksia kunnianhimosta ja sen seurauksista? Kertokee ja keskustelkaa.

Itse olen tullut viime vuosina paljon kunnianhimoisemmaksi ja koen että se on kohentanut elämääni erittäin merkittävästi. Olen saavuttanut asioita mitä olen halunnut saavuttaa ja tiedän että tulossa on niitä jatkuvasti lisää. Verrattuna aikaisempaan tuo aika jolloin ei juuri tahtonut mitään eikä tavoitellut mitään vaikuttaa toivottoman pitkäveteiseltä ja hukkaan heitetyltä. Kyse on toki lähinnä harrastukseen verrattavasta asiasta, mutta jos tavoitteet ovat oikeat niin elämänlaatua kohentava vaikutus on merkittävä.

Ja ei, kenenkään ei ole pakko jos ei tahdo. Suosittelen, mutta vain jos huvittaa.

Sunt1o muokkasi viestiä 19:01 28.02.2013

#13 kirjoitettu 28.02.2013 20:11 Muok:28.02.2013 20:11

Sunt1o kirjoitti:
Mie oon jotenki ollu huomaavinani et kun ihmiset puhuu 'kunnianhimosta' niin ne ei varsinaisesti tarkota että se himoitsee kunniaa se ihminen (vaikka sanasta vois kuvitella) vaan et se pyrkii parantamaan suoritustaan. Kohentamaan itseään. Motiivina voi toki olla kunniakin, mutta useammin varmaan jokin muu.


Eli kunnianhimo - sanaa käytetään kuvaamaan vain jonkinlaista tyydytysorientaatiota. Sanakirja kuvailee muistaakseni sitä enemmänkin pyrkimyksenä saada tai tuottaa jollekin taholle valtaa tai arvoa ts. kunniaa.

#14 kirjoitettu 28.02.2013 20:26

Sunt1o kirjoitti:
Itse olen tullut viime vuosina paljon kunnianhimoisemmaksi ja koen että se on kohentanut elämääni erittäin merkittävästi. Olen saavuttanut asioita mitä olen halunnut saavuttaa ja tiedän että tulossa on niitä jatkuvasti lisää. Verrattuna aikaisempaan tuo aika jolloin ei juuri tahtonut mitään eikä tavoitellut mitään vaikuttaa toivottoman pitkäveteiseltä ja hukkaan heitetyltä. Kyse on toki lähinnä harrastukseen verrattavasta asiasta, mutta jos tavoitteet ovat oikeat niin elämänlaatua kohentava vaikutus on merkittävä.

Ja ei, kenenkään ei ole pakko jos ei tahdo. Suosittelen, mutta vain jos huvittaa.


Ei kai kunnianhimoisuus ole saamattomuuden vastakohta? Tai sellaisen kuvan yhteiskunta haluaa varmaan antaa, jotta pikku rattaat rullaa kiltisti kotia, uskontoa ja isänmaata ajatellen.

#15 kirjoitettu 01.03.2013 00:13

Kyllä se yksi suuri kannuste oli, kun soittajan hommista aloin haaveilla, vaikkei tärkein syy ollutkaan. Vuodet ja maantie opettivat, että se on työ muiden joukossa. Kun vierestä pääsi näkemään, millaista on olla "liian" suosittu, sekin pani ajattelemaan. Kaikki sen tuoma ei ole tavoittelemisen arvoista, vaikka paljonhan suosio tuo taloudellista hyvää tullessaan. Niistä nauttiminen saattaa kuitenkin olla yksinäistä hommaa.
Kunnianhimoa vaatii sekin, että yrittää olla työssään aina hiukan parempi, vaikkei se välttämättä muuta toisi, kuin onnistumisen elämyksiä itselle. Niitäkin tarvitaan.

#16 kirjoitettu 01.03.2013 00:27

Snacke kirjoitti:
Eli kunnianhimo - sanaa käytetään kuvaamaan vain jonkinlaista tyydytysorientaatiota. Sanakirja kuvailee muistaakseni sitä enemmänkin pyrkimyksenä saada tai tuottaa jollekin taholle valtaa tai arvoa ts. kunniaa.

Minusta se missä yhteydessä itse olen kuullu sanaa käytettävän ei ole liitoksissa kunnian käsitteeseen. Joskus on varmasti ollut, mutta mielestäni tuo tavoitteellinen toiminta on useimmiten motivoitu jollain muulla kuin kunnialla. Arvo taas on sen verran laajempi käsite että sitä voisi ajatella kyllä pätevän tähänkin. Kaikki tavoiteltava on arvokasta.

En tiedä mitä tarkoitat tässä yhtedessä tyydytysorientaatiolla, kun tähänhän käytännössä usein sisältyy se että kestää epämiellyttävyyttä että saavuttaa tuon tavoitellun arvon.

Ei kai kunnianhimoisuus ole saamattomuuden vastakohta? Tai sellaisen kuvan yhteiskunta haluaa varmaan antaa, jotta pikku rattaat rullaa kiltisti kotia, uskontoa ja isänmaata ajatellen.
Ei, se ei ole saamattomuuden vastakohta. Se on jonkin asian kohentamiseen pyrkimistä. Yhteiskunta ei tietenkään elottomana olentona tahdo yhtään mitään, mutta se onko kunnianhimo yhteiskunnan järjestyksen kannalta suotuista vai epäsuotuista on ihan täysin siitä kiinni mitä ne tavoitteet ovat. Joku tahtoo ryöstää pankin, toinen ylennyksen urallaan, joku zeitgeist vallankumouksen ja joku saada aiempaa paremman äänitallenteen tehtyä. Kunnianhimo on sitä että pyrkii kohti entistä haastavampia tavoitteita.

#17 kirjoitettu 01.03.2013 09:23

Kunnianhimoa on myös pyrkiminen mahdollisimman korkealle taiteellisesti. Saada tehtyä se täydellinen teos. Vaikka se toisi tyydytyksen vain itsellekin. Ei edes välttämättä kuuluisuuden ja mammonan takia. Sen täydellisen teoksen tekijälle kuitenkin useimmiten sataa myös niitäkin.

Kunnianhimo on pahasta, jos sen katsoo oikeuttavan kyynärpäiden käytön ja muiden polkemisen. Muutenhan se on hyvä asia.

#18 kirjoitettu 01.03.2013 09:51 Muok:01.03.2013 09:54

Olen kanssa siinä uskossa, että kunnianhimosta puhuttaessa ei ole kyse määritelmän kirjaimellisesta tulkinnasta, vaan ihmiset käyttävät kunnianhimo-termiä kuvailemaan sitä, että pyritään eteenpäin ja asetetaan haasteita. Mielestäni vähän harhaanjohtava käsite tähän, koska eteenpäin voi pyrkiä ilman kunnianhimoakin ja haasteita voi kasata tielleen vaikka kuinka, koska se on hauskaa.

Mut ehkä se vain on toisille niin tärkeä käyttää sanaa kunnianhimo, vaikkei kunniasta tai himosta olisi tietoakaan.

Sitten toinen seikka, mihin törmäsin joskus. Joku joskus sanoi, ettei kannata olla tekemisissä sellaisten tyyppien kanssa joilla ei ole kunnianhimoa. Miksei? Mielestäni todella typerää. Perusteluina kuulin, että siitä saa pahoja vaikutteita ja altistuu itsekin flegmaattisuuteen. Ei oikein uponnut minulle.

naisten lentopallo kirjoitti:
Tieto siitä, että hautausmaat on yleensä rakennettu vanhojen hautausmaiden päälle ja kivet myllätty pois, kun kukaan ei enää niin kauan sitten kuolleita muista, on aika hyvä maan pinnalle pudottaja.


Oli myös mukava seurata FBystävieni reaktiota statukseeni; Kymmenen vuoden kuluttua kuolemastanne teidät tuntevat enää harvat, sadan vuoden kuluttua ei enää yksikään.

#19 kirjoitettu 01.03.2013 12:00

Sweetie kirjoitti:
Onko se joillekin se liikkeelle ajava voima, joka estää taantumasta alkuliman kaltaiseksi flegmaattiseksi kasaksi materiaa, vai mikä se on?


Joo. Erinäiset evolutionääriset suipahdukset ovat suoneet ihmisille mitä ihmeellisimpiä kykyjä, ja on järkyttää haaskausta olla käyttämättä ja kehittämättä niitä kykyjä joita itse kulekkin on siunaantunut.

#20 kirjoitettu 01.03.2013 13:13 Muok:01.03.2013 13:15

Kunnianhimo käännetään usein "ambition". Aluksi mielsin, että kaikkiin wikisanakirjan määrittelyssä mainituista kohdista ei kunninhimo sovi, lähinnä kohtaan 2. Tässä ketjussa on kuvattu monen toimesta kohdan 4 kaltaista tulkintaa, mihin sanaa nykyään varmasti käytetäänkin. Onko suomen kielessä jotakin tuohon kohtaan sopivampaa sanaa? Suora lainasana "ambitio" tuntuu jotenkin hölmöltä suomeksi. "Tavoitteeni on omistaa helikopteri" versus "tavoittelen helikopteria kunnianhimoisesti". Kunnia- sanan esiintyminen yhdyssanan osana luo voimakkaan kuvan siitä, että kunnian tavoittelu liittyy jotenkin ko. toimintaan.

MInulle oli luontevaa mieltää kunnianhimo kohtien 1 ja 3 mukaiseksi ambitioksi, enkä tiedä muuta sanaa varsinkaan kohdan 4 ambitiolle suomeksi. Siis tälle ketjussa hyödylliseksi koetulle motivaation, tavoitetajun ja -hakuisuuden yhdistelmälle. Vai onko kunnianhimo siihenkin sopiva sana? Mitähän oman elämän kohentaminen pitää sisällään?

Yhteisön normien mukaan toimiminen lisää tietyllä tapaa yksilön kunniaa, joten yhteisön normiston seuraaminen johtaa kunnian lisääntymiseen = kunnianhimo sanana toimii hienosti. Oman aseman kohentaminen lisää yksilön valtaa, sillä onhan esimerkiksi säännölliset tulot omaavalla asunnossa asuvalla ihmisellä koditonta ja rahatonta enemmän valtaa asioihinsa ja jopa muiden asioihin. Lisäksi kuulumme todella moniiin yhteisöihin, joiden normisto poikkeaa toisistaan. Voimmekin saavuttaa valtaa ja kunniaa sitä tahtomattamme jossakin kontekstissa, vaikkemme tietoisesti toimisikaan tämä motivaattorinamme.

Ehkä ambitionin kääntäminen suoraan kunnianhimoksi onkin enemmän kielemme rehellisyyttä kuin aiemmin tyrkyttämääni holhousajattelua. Kenties oman arvon kohottaminen laumassa on edellytys oman arvon kohoamiseen omissa silmissä ja näin ollen kunnianhimo on nimenomaan kunnian, arvostuksen ja vallan tavoittelua. Yhteisöjä ja laumoja on vaan niin erilaisia, että minun olisi heti pitänyt pohtia aihetta myös tutun kontekstin ulkopuolelta. Lisäksi oman olon ja elämänlaadun parantaminen toimii todennäköisesti arvostusta lisäävänä tekijänä oli motiivi siihen mikä tahansa.

En pitänyt kunnianhimosta sanana kun tähän ketjuun ensi kerran vastasin, mutta alan hiljalleen pitämään siitä. Olisi kiva tietää onko se yksi suomen kieleen "keksityistä" sanoista ja kuka sen keksi.

Lopuksi mainitsemani ote wikisanakirjasta.

ambition

1. Eager or inordinate desire for some object that confers distinction, as preferment, honor, superiority, political power, or literary fame; desire to distinguish one's self from other people.
2. An object of an ardent desire "My ambition is to own a helicopter."
3. A desire, as in (sense 1), for another person to achieve these things.
4. Personal quality similar to motivation, not necessarily tied to a single goal.

Snacke muokkasi viestiä 13:14 01.03.2013

#21 kirjoitettu 01.03.2013 13:58

naisten lentopallo kirjoitti:
En usko, että tässä yhteydessä puhutaan kunnianhimosta pyrkimyksenä muihin tavoitteisiin kuin maine/kunnia/valta/muodollinen arvo.

Mikäli tässä tarkoitetaan vain sitä, on aika huono vetää tähän mitään ihmisten arkipuheessa olevia asenteita tai ajatuksia kunnianhimosta kun ne koskee ihan eri asiaa.

Se tietysti, että pyrin itse kohti parempaa elintasoa voi olla eräänlaista kunnianhimoa, mutta koska olen itse semmoinen viiden neliön kellarikopissa helvetin hyvin viihtyvä, aivan yhtä hyvin ranskalaisellakin autolla ajava ja nuudeleita syövä junttura, teen tämän lähinnä perheeni elintason vuoksi.

Eikös sitä kunnianhimoksi sanota.

#22 kirjoitettu 18.03.2013 03:39 Muok:18.03.2013 03:40

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
suomalaisten suurimpia vikoja on nimenomaan se aito kunnianhimon puute. Töihin tullaan vieläkin vaan välttämättömänä pakkona.

tällä lienee jotain tekemistä sen kanssa, että mikä se työpaikka on. joissakin työpaikoissa on helpompi tuoda käyttökelpoisesti esille omaa kunnianhimoaan kuin toisissa.

#23 kirjoitettu 18.03.2013 05:43

Jaa-a. Jotenkin en ikinä ole osannut yhdistää työtä ja kunnianhimoa, mut näköjään sekin tässä pompsahtaa esille. Työuralla pidän kunnianhimoa vielä vähemmän tärkeänä, kuin soitto/luomisharrastuksissani. Jos pidän työstäni, olen siinä hyvä. Jos se vituttaa, en tee sitä. Koska ei ole pakko.

Tuolla soittopuolella se vajavuus on ollut vähän taakka, koska keskinkertaisia kitaristeja on miljoonia ja parempia vielä enemmän. Mutta nyttemmin olen senkin kanssa jo suhtkoht sujut.

Toisaalta sellainen muille piilossa pysyvä kunnianhimo vois olla ihan paikallaan vähän jokaiselle toisinaan.

#24 kirjoitettu 18.03.2013 07:53

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
naisten lentopallo kirjoitti:
Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
Ilman tervettä kunnianhimoa ei ole aitoa elämää. On vain olemista ja peruskaavamatona matelemista. Elämässä pitää olla nimenomaan tervettä kunnianhimoa. Se on puhtaasti positiivinen voima. Ihan liian harva vaan ymmärtää sen päälle tässä vätysten maassa.


Se pitäisi vain saada irti siitä huomion hakemisesta. Mä haluan yhdistää kansat mun teräksisen nyrkin alle, mutta en halua urpoja ympärille pokkuroimaan.


Joo siis aito kunnianhimo ei ole huomion hakemista millään tavalla. Itse suodatan tätä asiaa kokemani kautta ja voin kertoa reippaasti yli 20 vuoden työkokemuksen voimalla, että suomalaisten suurimpia vikoja on nimenomaan se aito kunnianhimon puute. Töihin tullaan vieläkin vaan välttämättömänä pakkona.


Suomalaisessa yrityskulttuurissa on ehkä maailman paskinta henkilöstöjohtamista, joka syö motivaatiota huomattavasti tehokkaammin kuin kunnianhimon puute. Eikä tämä ole pelkästään mun oma henkilökohtainen näkemys, tästä on ollut juttua bisnesjulkaisuissa tämän tästä viimeiset 10 vuotta, tosin asia on toki esitetty hieman korrektimmin. Ja aloilla, joilla ei juuri etenemismahdollisuuksia ole, on aivan turhaa panostaa sitä välttämätöntä minimiä enempää. Itse aloitin työnteon jo 14-vuotiaana ja työkokemusta moneltakin eri alalta on kertynyt jo semmoiset 25 vuotta, joten aiheesta on muodostunut jonkinlainen kokemuspohjainen mutu-tuntuma. Itse puran omaa kunnianhimoani täysin muihin asioihin kuin työntekoon. Teen työtä vain sen verran kuin välttämätön toimeentuloni edellyttää, arvostan vapaa-aikaani nykyään huomattavasti enemmän kuin rahaa - eritoten, kun olen löytänyt vapaa-aikaani sellaisia sisältöjä jotka eivät juuri vaadi rahaa: aika omien lasteni kanssa, kirjoittaminen ja musiikinteko (gearit kun on jo hankittu). Työelämässä olen törmännyt hyvinkin kunnianhimoisiin ihmisiin, ja jotenkin heistä on tuntunut oikein huokuvan jonkunlainen henkinen epätasapaino. Terve kunnianhimo on tietysti ihan eri asia. Jos joku haluaa edetä urallaan ja on valmis uhraamaan sen eteen vapaa-aikaansa ja ihmissuhteitaan (joista saa henkistä pääomaa jonka arvotan huomattavasti tärkeämmäksi kuin rahan) niin eipä sekään ole minulta pois. Olen itsekin nuorempana hankkinut itselleni burn-outin nimenomaan työn vuoksi. Sitten tulin järkiini.

Itse miellän kunnianhimon (sen terveellisen) pyrkimykseksi kehittää itseään jonkin tärkeäksi kokemansa asian parissa. Voihan se tietysti olla myös työnteko, jos on niin onnekas että saa tehdä sellaista työtä josta aidosti pitää. Suurimmalla osalla asiat vain eivät taida olla niin onnellisesti.

#25 kirjoitettu 18.03.2013 09:34

naisten lentopallo kirjoitti:
Tieto siitä, että hautausmaat on yleensä rakennettu vanhojen hautausmaiden päälle ja kivet myllätty pois, kun kukaan ei enää niin kauan sitten kuolleita muista, on aika hyvä maan pinnalle pudottaja.


Tää on justiin se näkökulmakysymys, kummalta puolelta sä sitä hautausmaata katsot.

Ite näen tuon kyseisen ajatuksen siten, että juurikin sen elossa eletyn elämän arvo kasvaa ja saa merkitystä.

#26 kirjoitettu 18.03.2013 09:37 Muok:18.03.2013 09:50

Rapa-Ripa kirjoitti:
Rahankerääjät kerää rahaa että saisivat hyväksyntää.
Joku urheilee ja hikoilee siinä toivossa että joku sanoisi että se on kova tyyppi, tai että on sillä hyvä kroppa.
Nörtit koodaa ja suunnittelee hilavitkuttima siinä toivossa että nettipalstalla joku sanoo; wau todella nerokas oivallus.
Joku harrastaa viisautta ja toivoo että muutkin näkee miten viisas se on.
Sotilas uhmaa kuolemaa siinä toivossa että sitä pidetään kovana jätkänä ja saa sankarihaudalle kivan seppeleen jos huonosti käy.
Joku on velvollisuudentuntoinen ja tekee ilmaseksi ylitöitä ja nuolee persettä että pomo huomaa miten hyvä tyyppi se on ja ansaitsee ylennyksen.
Poliitikot ja näyttelijät on äärimmäisiä hyväksytyksi tulemisen kerjääjiä.
Ei se oo muuta kun että ihminen on sosiaalinen olento, kaipaa hyväksyntää ja huomiota.
Semmonen keittiöpsykologinen luento.


Tämän ketjun tähän mennessä typerin postaus. Vai tahallista? Ei kai kukaan tuota mieltä oikeasti ole?

En ymmärrä, mikä tekee ihmisen tavasta ajatella noin kyynisen.

Peysface muokkasi viestiä 09:41 18.03.2013

Pari lainausta Sunt1olta, jotka tiivistää oman pointin tuohon aiempaan Ripan ihmeellisyyteen ja muutenkin aiheeseen liittyen:

Sunt1o kirjoitti:
Motiivina voi toki olla kunniakin, mutta useammin varmaan jokin muu.


Sunt1o kirjoitti:
Mie oon jotenki ollu huomaavinani et kun ihmiset puhuu 'kunnianhimosta' niin ne ei varsinaisesti tarkota että se himoitsee kunniaa se ihminen (vaikka sanasta vois kuvitella) vaan et se pyrkii parantamaan suoritustaan. Kohentamaan itseään.


Nimenomaan. Itselläni se on ollut ainakin pääsääntöisesti aina tätä. Kunnianhimo (ts. menestyksen ja kehittymisen halu tietyissä asioissa) on joskus suurikin juuri siksi, että haluan tulevaisuudessa olla kyseisessä, itselle tärkeässä asiassa parempi. Usein nämä ko. asiat ovat sellaisia, joissa kehittymisen koen olevan tulevaisuudelleni edullisia.

Niin makaa, kuin petaa. jotkut makaavat ikänsä ilman lakanoita, peittoa tai tyynyä.

Snacke kirjoitti:
Ei kai kunnianhimoisuus ole saamattomuuden vastakohta?

Se on mun mielestä myös sitä. Joskus jopa suurelta osin sitä.

Peysface muokkasi viestiä 09:45 18.03.2013

#27 kirjoitettu 18.03.2013 09:51

Maailmassa on paljon kunniahimoisia tapoja tehdä itsesä ja ympäristönsä onnelliseksi siinä missä paljon kunniahimoisia tapoja tehdä itsensä ja ympäristönsä onnettomaksi.

#28 kirjoitettu 18.03.2013 10:04

Haava kirjoitti:
Maailmassa on paljon kunniahimoisia tapoja tehdä itsesä ja ympäristönsä onnelliseksi siinä missä paljon kunniahimoisia tapoja tehdä itsensä ja ympäristönsä onnettomaksi.


Juuri näin.

Kunnianhimo ei ole konkreettinen tai millään tavalla yksiselitteinen asia ja sen olemassaolon vaikutus tai itseen, läheisiin tai ympäröivään maailmaan on varmasti tapauskohtainen. Niin henkilöiden, kuin jopa yhden henkilön eri asioihin liittyvän kunnianhimon välillä.

#29 kirjoitettu 18.03.2013 10:14

Peysface kirjoitti:
Rapa-Ripa kirjoitti:
Rahankerääjät kerää rahaa että saisivat hyväksyntää.
Joku urheilee ja hikoilee siinä toivossa että joku sanoisi että se on kova tyyppi, tai että on sillä hyvä kroppa.
Nörtit koodaa ja suunnittelee hilavitkuttima siinä toivossa että nettipalstalla joku sanoo; wau todella nerokas oivallus.
Joku harrastaa viisautta ja toivoo että muutkin näkee miten viisas se on.
Sotilas uhmaa kuolemaa siinä toivossa että sitä pidetään kovana jätkänä ja saa sankarihaudalle kivan seppeleen jos huonosti käy.
Joku on velvollisuudentuntoinen ja tekee ilmaseksi ylitöitä ja nuolee persettä että pomo huomaa miten hyvä tyyppi se on ja ansaitsee ylennyksen.
Poliitikot ja näyttelijät on äärimmäisiä hyväksytyksi tulemisen kerjääjiä.
Ei se oo muuta kun että ihminen on sosiaalinen olento, kaipaa hyväksyntää ja huomiota.
Semmonen keittiöpsykologinen luento.


Ei kai kukaan tuota mieltä oikeasti ole?





Sunt1o kirjoitti:
Motiivina voi toki olla kunniakin, mutta useammin varmaan jokin muu.


Sunt1o kirjoitti:
Mie oon jotenki ollu huomaavinani et kun ihmiset puhuu 'kunnianhimosta' niin ne ei varsinaisesti tarkota että se himoitsee kunniaa se ihminen (vaikka sanasta vois kuvitella) vaan et se pyrkii parantamaan suoritustaan. Kohentamaan itseään.



Snacke kirjoitti:
Ei kai kunnianhimoisuus ole saamattomuuden vastakohta?



Peysface muokkasi viestiä 09:45 18.03.2013


Maailma on täynnä totuuksia, joita ei saisi sanoa ääneen. Jos joku niin tekee, häntä syytetään kyynisyydestä. Se, että kokee olevansa "kova jätkä", saa monet tekemään asioita, joita eivät tekisi mistään rahasummasta.
Jos joku soittaisi, että: "300 kilometrin päässä on tienhaarassa laitettuna kaksi satasta nastallä sähkötolppaan, käy hakemassa", niin eipä juuri kukaan sinne lähtisi ajelemaan. Kun soittaja sanoo, että saat soittaa, tai laulaa siellä nejä tuntia niitä satasia vastaan, niin johan lähtee monikin. Se, että siellä on pari sataa ihmistä hurraamassa musiikin esittäjälle on suurempi kannustin, kuin ne rahat. Elääkseen sitäkin on saatava, mutta moni soittaisi edelleen, vaikka saisi Lottovoitonkin, eikä olisi pakko mennä keikalle leivän takia.
Suuremman palkankin tärkein pointti on, että silloin kokee olevansa työssään arvostettu. Ei niinkään sen ostovoima.

#30 kirjoitettu 18.03.2013 11:33

Lautajaska kirjoitti:
Maailma on täynnä totuuksia, joita ei saisi sanoa ääneen. Jos joku niin tekee, häntä syytetään kyynisyydestä.


Ymmärrän, mitä ajat takaa, mutta kun kuvitellaan tilanne, missä ihminen käy salilla, että saisi hyväksyntää - ei vaihtoehtoja. Sotilas sotii, että saisi kunniaa - ei vastaväitteitä. Rahankerääjä kerää rahaa, että saisi hyväksyntää. Aika persaukista ja ennen kaikkea laput silmillä kirjoitettua tekstiä näkulmansa puolesta, ainakin tuossa muodossaan. Pelaavatko ihmiset jalkapalloa ainoastaan saadaakseen hyväksyntää vai siksi, että nauttii pelistä? Pelaako joku sitä kuntonsa puolesta tai vaikka siksi, että joukkueen ilmapiiri on hyvä ja se on luonnollinen tapa tavata pitkäaikaisia ystäviä joukkueen sisältä? Ymmärrämme ajatuksen kaiken tuon takana varmasti kuitenkin molemmat samalla tavalla, mutta älyvapaa kirjoitushan tuo on kaikessa lyhykäisyydessään.


Se, että kokee olevansa "kova jätkä", saa monet tekemään asioita, joita eivät tekisi mistään rahasummasta.
Jos joku soittaisi, että: "300 kilometrin päässä on tienhaarassa laitettuna kaksi satasta nastalla sähkötolppaan, käy hakemassa", niin eipä juuri kukaan sinne lähtisi ajelemaan. Kun soittaja sanoo, että saat soittaa, tai laulaa siellä nejä tuntia niitä satasia vastaan, niin johan lähtee monikin.


Kyllä, se on varmasti jonkinlainen motiivi. Riippuu varmasti kuitenkin siitä, kuinka paljon hyötyä kyseisessä asiassa "kovana jätkänä olemisesta" itselle on ja minkälaista mielihyvää juurikin siitä kovuudesta itse saa, mitä on valmis milläkin hetkellä tekemään. Monille varmasti yksi motiiveista ja toisilla ihmisillä ei varmasti motiivi lainkaan. Toisilla se voi toki näytellä päärooliakin, kun ihmiset sattuvat olemaan niin kovin erilaisia - kuten varmaan useimmat ovat jo hoksanneetkin.

Itse ajaisin sen 300km suuntaansa (olettaen, että mitään tärkeää tekemistä ko. hetkellä ei olisi) vain saadakseni käsiini 200 euroa, koska se olisi mulle kannattavaa. Itse kun usein pohdin myös työasiat sen mukaan, kuinka kannattavaa sen tekeminen on minulle nyt TAI tulevaisuudessa. Niin kauan, kun en pyri elättämään itseäni musiikilla, voin ja luultavasti joudunkin tekemään rahallisesti kannattamattomia keikkoja ja valintoja sen suhteen. Hyödyn voi kuitenkin mitata muutenkin kuin rahassa, tiettyjen asioiden suhteen.

Ihmisten hypoteettinen hurraaminen meikäläisen keikalla lämmittäisi kyllä kovasti mieltä ollen yksi tavoitteista ja varmaan suurelle osalle toteutava tapahtuma, kun keikalle lähtee, mutta eipä se päätekijänä harrastus- tai uravalinnan kannalta varmasti monillekaan ole. Tai en tiedä, itse kun pystyn käsittämään hyvin pienen määrän erilaisten ihmisten järjenjuoksusta ja motiiveista. Itse pidän lähinnä siitä, että pystyn luomaan jotain uutta, johon itse olen tyytyväinen. Tämä johtaa väistämättä, riman ollessa edes hieman korkeammalla kuin nilkoissa, jossain vaiheessa siihen, että myös joku muu siitä pitää. Kaikki sen jälkeen on plussaa, mutta ei todellakaan pääasiallinen motiivi tehdä mitään.

Se, että siellä on pari sataa ihmistä hurraamassa musiikin esittäjälle on suurempi kannustin, kuin ne rahat. Elääkseen sitäkin on saatava, mutta moni soittaisi edelleen, vaikka saisi Lottovoitonkin, eikä olisi pakko mennä keikalle leivän takia.


Eli sinun mielestäsi keikkailevalla muusikolla voi olla vain kaksi kannustinta tehdä kyseistä hommaa. Se on aina joko raha tai "pari sataa ihmistä hurraamassa musiikin esittäjälle?" Tiedän paljon ihmisiä, jotka harrastavat tai työskentelevät tiettyä alaa esimerkiksi pitääkseen oman päänsä tai ruumiinsa kasassa. Yllättävän hyvä ja terveellinen motiivi sekin.

Suuremman palkankin tärkein pointti on, että silloin kokee olevansa työssään arvostettu. Ei niinkään sen ostovoima.


Kenen "suulla" oikein "puhut", onko tämä nyt täysin omia mielipiteitäsi siitä, mikä juuri sinulle on tärkeää tai tärkeintä? Itse en esimerkiksi samaistunut kyseiseisiin lauseisiin lainkaan ja sen vuoksi oudoksun tuota yleistämistä ja kirjoitustyyliä ikään kuin faktana.

#31 kirjoitettu 18.03.2013 12:38

naisten lentopallo kirjoitti:
Mä en ajais tota matkaa kahen satasen takia siks, koska en ole tsuppari. Mulla menisi toinen satanen bensoihin ja käteen jäävä satanen olisi käytännössä yhden työpäivän palkka noilla ajoilla, eli reipas 12 euroa.


Itse laskin, että max. 8h jos vaikka pysähtyis matkalla. Bensoihin max. 80e, eli 120/8 olis 15e/h. Tämä verottomana kuukausipalkan päälle sais mut tekemään niinkin raskaan työn, kuin ajamaan autoa.

#32 kirjoitettu 18.03.2013 12:57

Peysface kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Maailma on täynnä totuuksia, joita ei saisi sanoa ääneen. Jos joku niin tekee, häntä syytetään kyynisyydestä.


Ymmärrän, mitä ajat takaa, mutta kun kuvitellaan tilanne, missä ihminen käy salilla, että saisi hyväksyntää - ei vaihtoehtoja. Sotilas sotii, että saisi kunniaa - ei vastaväitteitä. Rahankerääjä kerää rahaa, että saisi hyväksyntää. Aika persaukista ja ennen kaikkea laput silmillä kirjoitettua tekstiä näkulmansa puolesta, ainakin tuossa muodossaan. Pelaavatko ihmiset jalkapalloa ainoastaan saadaakseen hyväksyntää vai siksi, että nauttii pelistä? Pelaako joku sitä kuntonsa puolesta tai vaikka siksi, että joukkueen ilmapiiri on hyvä ja se on luonnollinen tapa tavata pitkäaikaisia ystäviä joukkueen sisältä? Ymmärrämme ajatuksen kaiken tuon takana varmasti kuitenkin molemmat samalla tavalla, mutta älyvapaa kirjoitushan tuo on kaikessa lyhykäisyydessään.


Se, että kokee olevansa "kova jätkä", saa monet tekemään asioita, joita eivät tekisi mistään rahasummasta.
Jos joku soittaisi, että: "300 kilometrin päässä on tienhaarassa laitettuna kaksi satasta nastalla sähkötolppaan, käy hakemassa", niin eipä juuri kukaan sinne lähtisi ajelemaan. Kun soittaja sanoo, että saat soittaa, tai laulaa siellä nejä tuntia niitä satasia vastaan, niin johan lähtee monikin.


Kyllä, se on varmasti jonkinlainen motiivi. Riippuu varmasti kuitenkin siitä, kuinka paljon hyötyä kyseisessä asiassa "kovana jätkänä olemisesta" itselle on ja minkälaista mielihyvää juurikin siitä kovuudesta itse saa, mitä on valmis milläkin hetkellä tekemään. Monille varmasti yksi motiiveista ja toisilla ihmisillä ei varmasti motiivi lainkaan. Toisilla se voi toki näytellä päärooliakin, kun ihmiset sattuvat olemaan niin kovin erilaisia - kuten varmaan useimmat ovat jo hoksanneetkin.

Itse ajaisin sen 300km suuntaansa (olettaen, että mitään tärkeää tekemistä ko. hetkellä ei olisi) vain saadakseni käsiini 200 euroa, koska se olisi mulle kannattavaa. Itse kun usein pohdin myös työasiat sen mukaan, kuinka kannattavaa sen tekeminen on minulle nyt TAI tulevaisuudessa. Niin kauan, kun en pyri elättämään itseäni musiikilla, voin ja luultavasti joudunkin tekemään rahallisesti kannattamattomia keikkoja ja valintoja sen suhteen. Hyödyn voi kuitenkin mitata muutenkin kuin rahassa, tiettyjen asioiden suhteen.

Ihmisten hypoteettinen hurraaminen meikäläisen keikalla lämmittäisi kyllä kovasti mieltä ollen yksi tavoitteista ja varmaan suurelle osalle toteutava tapahtuma, kun keikalle lähtee, mutta eipä se päätekijänä harrastus- tai uravalinnan kannalta varmasti monillekaan ole. Tai en tiedä, itse kun pystyn käsittämään hyvin pienen määrän erilaisten ihmisten järjenjuoksusta ja motiiveista. Itse pidän lähinnä siitä, että pystyn luomaan jotain uutta, johon itse olen tyytyväinen. Tämä johtaa väistämättä, riman ollessa edes hieman korkeammalla kuin nilkoissa, jossain vaiheessa siihen, että myös joku muu siitä pitää. Kaikki sen jälkeen on plussaa, mutta ei todellakaan pääasiallinen motiivi tehdä mitään.

Se, että siellä on pari sataa ihmistä hurraamassa musiikin esittäjälle on suurempi kannustin, kuin ne rahat. Elääkseen sitäkin on saatava, mutta moni soittaisi edelleen, vaikka saisi Lottovoitonkin, eikä olisi pakko mennä keikalle leivän takia.


Eli sinun mielestäsi keikkailevalla muusikolla voi olla vain kaksi kannustinta tehdä kyseistä hommaa. Se on aina joko raha tai "pari sataa ihmistä hurraamassa musiikin esittäjälle?" Tiedän paljon ihmisiä, jotka harrastavat tai työskentelevät tiettyä alaa esimerkiksi pitääkseen oman päänsä tai ruumiinsa kasassa. Yllättävän hyvä ja terveellinen motiivi sekin.

Suuremman palkankin tärkein pointti on, että silloin kokee olevansa työssään arvostettu. Ei niinkään sen ostovoima.


Kenen "suulla" oikein "puhut", onko tämä nyt täysin omia mielipiteitäsi siitä, mikä juuri sinulle on tärkeää tai tärkeintä? Itse en esimerkiksi samaistunut kyseiseisiin lauseisiin lainkaan ja sen vuoksi oudoksun tuota yleistämistä ja kirjoitustyyliä ikään kuin faktana.


Maailma ei tietenkään ole noin mustavalkoinen, mutta monta asiaa voi helposti kutistaa ja kärjistää tuohon muotoon. Moni juttu saa kärjistettynä oikeat mittasuhteenkin.
Soittajilla on tietenkin yhtä monta motivaatiota, kuin on soittajiakin. Sen olen kuitenkin huomannut, että ne, jotka tulivat hommaan saadakseen helpolla paljon rahaa, lopettivat oitis. Puhun nyt siis kavereista, joiden kanssa olen työskennellyt.
Monelle musiikin teko on sisäinen pakko, eikä siinä kysellä rahan, eikä maineen perään, vaan tehdään, kun ei voi olla irti soittimesta. Useimmiten kaiketi menee sillä välillä ja kaikella on merkitystä.
Vuosikaudethan itsekin ensin soitin vain siitä riemusta, että saa soittaa. Eihän jostain koulubileistä mitään suoranaista palkkaa saanut. Mutta miten se hivelikään sisintä, kun tytöt suhtautuivat soittajaan aivan toisin, kuin muuten. Olikin heille kova jätkä.
Tuota palkkaus juttua mietiskelenkin näin perästäpäin mennyttä katsellen. Oman työurani olen tehnyt paikoissa, joissa ei kovin kummoisesti maksettu. Sen sitten näki porukasta huonona työmotivaationa. Työnantajaakaan ei niissä ei paljoa arvostettu. Kun aivan loppupuolella koin toisenlaistakin, havaitsin, miten paremmin maksavan työnantajan alaiset kulkivat rinta rottingilla ja tekivät kaikkensa työpaikkansa eteen, olen tullut tuohon johtopäätökseen.

Tietenkään kukaan ei pelaa jalkapalloa, ellei pidä siitä ollenkaan. Eikä opettele soittamaan ilman rakkautta musiikkiin, paitsi jotkut perheen pakottamana ja lopettavat oitis, kun varttuvat siitä eroon.
Sotilas voi tietenkin tapella vain siksi, että muuten ampuvat omat ja niin läheltä, että varmasti osuvat. Sankaritekoja tekevillä lienee kuitenkin muu argumentti. Sen voi toki pukea isänmaallisuudenkin muotoon, mutta kaiketi sen voi myös vääntää muotoon, "pitää saada olla kova jätkä".
Olen tuota joskus miettinyt, mitä itsemurhapommina kohteeseensa ajeleva rekkamies miettinee. Siitä syntyi jopa biisi mikseriin. Kaiketi suurin kannustin on se, että sitten ollaan sankari. Siis, mitä ollaan täällä, vaikka itse menisikin sinne paratiisiin. Että täällä muistetaan.

#33 kirjoitettu 18.03.2013 13:11

Lautajaska kirjoitti:
Olen tuota joskus miettinyt, mitä itsemurhapommina kohteeseensa ajeleva rekkamies miettinee. Siitä syntyi jopa biisi mikseriin. Kaiketi suurin kannustin on se, että sitten ollaan sankari. Siis, mitä ollaan täällä, vaikka itse menisikin sinne paratiisiin. Että täällä muistetaan.


Tuo on totta ja monta muutakin hyvää pointtia. Onneksi myös nämä itsemurhapommittajat ovat edelleenkin reilu vähemmistö ja ennenkaikkea useimmiten kyseisen valloillaan olevan yhteisöllisen aivopesun tulos.

#34 kirjoitettu 18.03.2013 13:21

naisten lentopallo kirjoitti:
Peysface kirjoitti:
naisten lentopallo kirjoitti:
Mä en ajais tota matkaa kahen satasen takia siks, koska en ole tsuppari. Mulla menisi toinen satanen bensoihin ja käteen jäävä satanen olisi käytännössä yhden työpäivän palkka noilla ajoilla, eli reipas 12 euroa.


Itse laskin, että max. 8h jos vaikka pysähtyis matkalla. Bensoihin max. 80e, eli 120/8 olis 15e/h. Tämä verottomana kuukausipalkan päälle sais mut tekemään niinkin raskaan työn, kuin ajamaan autoa.


Mä teen vaan tätä omaa työtäni niin paljon mieluummin kuin autolla ajamista sisältävää työtä, että edes raha ei riitä houkuttimeksi.

Itse asiassa menen joka aamu mielelläni töihin ja mietin siellä, että miten mä voisin tehdä tätä mestaa paremmaksi. Näissä tehtävissä mulla on mahdollisuus siihen, eivätkä nämä edes ole täysin niitä tehtäviä, mihin minut palkattiin. Olen vain ajautunut näihin omien valintojeni ja vahvuuksieni kautta. Vahvuuksia niistä on tullut, koska olen tehnyt niitä hommia vapaallakin mielelläni ja harjaantunut niissä.


Soittajan työ onkin enimmäkseen autossa istumista, tai sen ajamista. Varsinainen keikkahan menee ohi hetkessä. Keikkamatkatkin ovat pidentyneet, sillä enää ei edes Helsingissä ole kovin montaa elävän musiikin paikkaa. 60-luvulla saattoi siellä olla ammattilainen, eikä tarvinnut poistua kotikadultaan. Nyt on ajeltava ympäri maata. Itse olin viikonloppuna Nurmeksessa. (Keuruu - Nurmes on 334 km yhteen suuntaan.)
Jos laskee työtunnit myös tiellä olemiseen ja roudaukselle, ei voi juuri kaksisesta palkasta puhua. Jostain syystä vain kuumat tunnit lavalla lasketaan.
No, onhan se kiva, että ensikuun 14. päivä ohjelmatoimisto muistaa suorituksella, mutta eniten koko reissulla lämmitti nainen, joka kävi lopuksi kättelemässä ja kyynel poskella kiitti "ihanasta illasta". Kertoi tulleensa Kuhmosta asti kuuntelemaan. Sellainen vetää paljon nöyremmäksi, kuin se, mitä ohjelmamyyjä laittaa pankkitilille aikanaan.

#35 kirjoitettu 18.03.2013 13:22 Muok:18.03.2013 13:23

naisten lentopallo kirjoitti:
Peysface kirjoitti:
naisten lentopallo kirjoitti:
Mä en ajais tota matkaa kahen satasen takia siks, koska en ole tsuppari. Mulla menisi toinen satanen bensoihin ja käteen jäävä satanen olisi käytännössä yhden työpäivän palkka noilla ajoilla, eli reipas 12 euroa.


Itse laskin, että max. 8h jos vaikka pysähtyis matkalla. Bensoihin max. 80e, eli 120/8 olis 15e/h. Tämä verottomana kuukausipalkan päälle sais mut tekemään niinkin raskaan työn, kuin ajamaan autoa.


Mä teen vaan tätä omaa työtäni niin paljon mieluummin kuin autolla ajamista sisältävää työtä, että edes raha ei riitä houkuttimeksi.

Itse asiassa menen joka aamu mielelläni töihin ja mietin siellä, että miten mä voisin tehdä tätä mestaa paremmaksi. Näissä tehtävissä mulla on mahdollisuus siihen, eivätkä nämä edes ole täysin niitä tehtäviä, mihin minut palkattiin. Olen vain ajautunut näihin omien valintojeni ja vahvuuksieni kautta. Vahvuuksia niistä on tullut, koska olen tehnyt niitä hommia vapaallakin mielelläni ja harjaantunut niissä.


Ymmärrän ja oon täysin samaa mieltä kuin sinä. En silti ymmärrä, miksei ikänsä jalkapalloa pelannut ihminen, joka on hyvä siinä, voisi pelata joku ilta vaikka muutaman tunnin jääkiekkoa, vaikkei se oma laji olekaan.

Peysface muokkasi viestiä 13:22 18.03.2013

Taas jalkapallovertaus, mutta lupaan vielä joskus keksiä jonkun toisenkin! Jonain päivänä.

#36 kirjoitettu 18.03.2013 13:30

Peysface kirjoitti:
naisten lentopallo kirjoitti:
Peysface kirjoitti:
naisten lentopallo kirjoitti:
Mä en ajais tota matkaa kahen satasen takia siks, koska en ole tsuppari. Mulla menisi toinen satanen bensoihin ja käteen jäävä satanen olisi käytännössä yhden työpäivän palkka noilla ajoilla, eli reipas 12 euroa.


Itse laskin, että max. 8h jos vaikka pysähtyis matkalla. Bensoihin max. 80e, eli 120/8 olis 15e/h. Tämä verottomana kuukausipalkan päälle sais mut tekemään niinkin raskaan työn, kuin ajamaan autoa.


Mä teen vaan tätä omaa työtäni niin paljon mieluummin kuin autolla ajamista sisältävää työtä, että edes raha ei riitä houkuttimeksi.

Itse asiassa menen joka aamu mielelläni töihin ja mietin siellä, että miten mä voisin tehdä tätä mestaa paremmaksi. Näissä tehtävissä mulla on mahdollisuus siihen, eivätkä nämä edes ole täysin niitä tehtäviä, mihin minut palkattiin. Olen vain ajautunut näihin omien valintojeni ja vahvuuksieni kautta. Vahvuuksia niistä on tullut, koska olen tehnyt niitä hommia vapaallakin mielelläni ja harjaantunut niissä.


Ymmärrän ja oon täysin samaa mieltä kuin sinä. En silti ymmärrä, miksei ikänsä jalkapalloa pelannut ihminen, joka on hyvä siinä, voisi pelata joku ilta vaikka muutaman tunnin jääkiekkoa, vaikkei se oma laji olekaan.

Peysface muokkasi viestiä 13:22 18.03.2013

Taas jalkapallovertaus, mutta lupaan vielä joskus keksiä jonkun toisenkin! Jonain päivänä.


Harrastaminenhan on oma juttunsa. Harrastaminen on "sellaisen asian tekemistä ilmaiseksi, mistä toiset saavat palkkaa". Tiedän johtajatason ihmisen, joka harrasteenaan rakentaa omakotitaloja.
Jokaisella pitää olla yön lisäksi jokin muukin juttunsa, missä saa päänsä nollille. Jokin täysin vastakkainen asia sille, mitä muuten tekee. Jalkapalloilija luultavammin maalaa tauluja, tai tekee harrasteenaan jotain henkistä ruumiillisen ammatin vastapainona. Varmaan toivoo arvostusta siinäkin, vaikka maalaaminen muutenkin on mukavaa harrastajastaan.

#37 kirjoitettu 20.03.2013 21:52

"Pääasia on että se ikuinen liekki elää."

joo. se Gehennan loputon liekki...

#38 kirjoitettu 20.03.2013 23:58

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
Pitää olla se palava into joko markkinoida Nokiaa taikka luututa lattioita, uppopaistaa ranskalaisia. Pitää olla sisältä pulppuava sekä into- että kunnianhimo kaikkea tekemäänsä kohtaan.

miksi tyytyisi uppopaistamaan ranskalaisia jos olisi sitä paljon peräänkuulutettua kunnianhimoa?

#39 kirjoitettu 21.03.2013 00:05

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:
"Pääasia on että se ikuinen liekki elää."

joo. se Gehennan loputon liekki...


Älä nyt vesitä sitä, että edes joku vielä tässä vätysten yhteiskunnassa aidosti uskoo siihen, että jokainen tekeminen on tärkeää. Voin sanoa, että olen työelämäni aikana nähnyt paljon ja siitä paljosta vain pieni promille on valanut uskoa muihin ihmisiin. Suomalaisuudessa on oikeastikin jotain ihan vitun pahasti vialla.


Usein ongelma on siinäkin, että jos palkallaan ei tule edes toimeen ilman sosiaalitoimiston apua, ei sellaista työtä koe niin arvostettavana, että siihen suuremmin rakastuisi. Nyt kun kuuntelee joidenkin poliitikkojen puheita, niin heidän mielestään tänne pitäisi saada juuri nimenomaan matalan palkkatason työpaikkoja. Kovasti on kurjuus heille mieleen. Ole siinä sitten kunnianhimoinen.
Onkohan poliitikosta mukavaa, että jälkipolvet muistavat hänet siitä, että hän onnistui luomaan maahan uuden köyhälistön. Kunnianhimoinen tavoite kai sekin.

#40 kirjoitettu 21.03.2013 00:17

Simo Lehmäkaivo kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:
"Pääasia on että se ikuinen liekki elää."

joo. se Gehennan loputon liekki...


Älä nyt vesitä sitä, että edes joku vielä tässä vätysten yhteiskunnassa aidosti uskoo siihen, että jokainen tekeminen on tärkeää. Voin sanoa, että olen työelämäni aikana nähnyt paljon ja siitä paljosta vain pieni promille on valanut uskoa muihin ihmisiin. Suomalaisuudessa on oikeastikin jotain ihan vitun pahasti vialla.


Noh, ei pelkästään suomalaisissa. Maailma menee eteenpäin koska se on alamäessä. Noh, ei kaikki tekeminen välttämättä ole tärkeää, varsinkaan tässä suojatyöpaikkojen luvatussa maassa

Ihmisillä pitäisi todellakin olla enemmän kunnianhimoa - ei välttämättä siinä mielessä, että uhrataan elämä työlle ja vietetään sitten yksinäiset eläkevuodet sen rahakasan päällä surkuttelemassa sitä, kun ei enää edes oma jälkikasvu jaksa vaivautua muistamaan edes merkkipäivinä (syystä, että on itse etäänyttänyt kersansa itsestään työn vuoksi). En tiedä minne sen lapsenomainen uteliaisuus katoaa kun aikuistuu, ja se välittömyys mitä pikkulapsissa vielä (usein) on. Missä vaiheessa ihmisistä tulee itsekeskeisiä persereikiä, henkisesti laiskoja paskiaisia...? Maailma on justiinsa niin paska paikka kun sen annetaan olla. Ihmiset on vieraantuneita luonnosta, toisistaan ja ehkä eniten omasta itsestään. Aika moni kaipaisi kunnon bitch slapin naamansa: Get Your Shit Together!

Jos ei sitä kunnianhimoa löytyisikään siinä mielessä, että haluaa edetä työurallaan ja tehdä vitusti rahaa, niin luulisi sitä löytyvän sitten siviilissä; että saisi jostain kicksejä, niin että haluaisi kehittää sen parissa itseään - koska oppiminen asian kuin asian suhteen on elinikäinen prosessi, enpä usko että oikein missään asiassa voi koskaan saavuttaa sellaista täydellisyyden tasoa että vois nostaa hanskat naulaan. Mut jostain syystä iso osa ihmisistä mielummin makaa koomassa sohvalla ja tuijottaa Big Brotheria.

Välillä tuntuu että valtaosa ihmiskunnasta on ihan vitun idioottia jengiä.